>
Lauantai on yhtä kuin karkkipävä. Itselläni karkkipäivä on luvattoman useaan kertaan viikossa, mutta lauantaina ainakin.
Vitosen pussi pistää miettimään ja muistelemaan. Lapsuudessa tuo pussi oli osa lauantaita, yhtälailla kuin oli sauna ja Napakymppi. Hartaasti valitut irtokarkit kioskin myyjän laskemana. Noita markalla, ja noita…. Voi niitä aikoja!
Nyt vitosen pussi syntyy nopeasti itse kauhoen. Ei tarvitse nallekarkkeja ja tatteja laskea. Kovin nopeasti sen myös nykyisin tuhoaa. Harvemmin tulee säästettyä sunnuntaille. Pitäisi tosin.
Sama hinta, eri valuutta. Maailma on muuttunut. Helpommaksi kyllä, mutta ihmekös nuo kansansairaudet. En kaipaa markkaa takaisin, mutta sen vanhan kunnon vitosen pussin voisin ottaa. Taisi se maistuakin paremmalta.
Missä on ne herttaiset nallekarkkeja laskevat kioskintädit!
Anyway, mukavaa lauantai iltaa – karkeilla tai ilman!
***
>Niin totta!Muistan elävästi, miten kävelin yläkiskalle. Valitsin merkkareita, tatteja, marjakarkkeja, tutteja ja matoja, tarkasti laskin joka pennin. Nykyisin lapsen 3v kans sittarissa kierrän sen karkkikadun, ihan siksi kun vielä voin (kohta tuo tajuaa sen olemassaolon ja silloin siinä sitten kauhotaan…). Siihen entiseen verrattuna se tuntuu jotenkin niin ja liian isolta valikoimalta. Ja ne karkkipussin ennen, ne veti about desin! Nyt niihin voi latoo litran karamellia!
>Meillä ei lapsi ONNEKSI karkista välitä. Tykkää saada tikkarin, muttei koskaan ole sellaista syönyt. 🙂 Äiti ja isi onkin sitten heikompia luonteeltaan :DMutta joo, kyllä ne maistui hyvälle silloin lapsuudessa. Muistan laivakolikon, ja sen tarkan laskemisen. Metsämarjakarkit ja merkkarit. Voi niitä aikoja! Tosin, Kari Salmelaista ei ole ollut ikävä 😀
>Mä muistan kans sen,kun menimme kioskille ja sitten valkattiin karkkeja ;kaksi noita ja viisi noita ,kappalehinta oli 10 penniä. ja kumma kyllä,me katsottiin aina äidin ja isän kanssa Napakymppi…ja sitten se Riitta Väisäsen visailu,mikäs se nyt olikaan, tais tulla tiistaisin. Ei tainnut silloin tulla uusintoja siihen malliin kun nykyään.Meillä vielä jäljellä irtokarkkeja,kun kaikki lapset eivät niitä saaneet ,kun ruokailu ei onnistunut. Jos nimittäin kolmea ruokaa tarjolla, niin jonkun niistä pitäisi kelvata…Olivat syöneet sillä aikaa ,kun olin poissa mokkapaloja oikein urakalla,että sehän kyllä selittää nälättömyyden.
>Hyvä kuri ja niin sen pitää ollakin! 🙂 Se oli kymppitonni! Kamea sarja! Mikäköhän tuossa kympissä muuten aikanaan viehätti!? :)Eikös ne ole sitten äidin ne karkit, jotka lapsilta jäi? Näkisin asian siten 😀
>muistatteko krokotiilinkyyneleet?? ainakin niitä oli salmiakkisena. 🙂 meillä oli juhlapäivä kun oli omaa rahaa niin poljimme Mallulle (Maleira-niminen kioski) n. 5km päähän keskustan toiselle puolelle ostamaan irtokarkkeja. Voi sitä riemua jos olikin kymppi vitosen sijaan ja koko rahalla osti karkkia! Voi kun saisi päivän elää uudestaan!
>Voi että , mulla on menny sun postaukset täysin ohi, kun eivät ole päivittyneet listalle !!! Mikä ihme tässä mättää ??? monen muun blogin kanssa ollu sama juttu …Nyt oon tässä ottanu kiinni menneitä Lordi Somersby seurana 😉
>Aina ostettiin vitosen irtskaripussi (ei vissiin vaikeampaa lyhennettä löytynyt silloin :D)Joskus tosi harvoin oli niin paljon rahaa että sai kympin pussin, voi sitä juhlaa!Meilläkin on lauantai karkkipäivä, karkit pitää vaan tienata siivotuilla huoneilla :)Leppoisaa lauantai-iltaa!
>Ja miten se kesti, kun valitsi niitä karkkeja! Kiskan tädeillä on varmasti ollut pitkä pinna, kun on lapsia jonossa ja jokainen ostaa karkkinsa samalla hartaudella! Oli se aika ihanaa 🙂 Ja napakymppi ja Dallas ja Dynastia 🙂 Tiedättekö, noista asioista huomaa miten ne rutiinit jäävät mieleen kivoina asioina 🙂 Toivottavasti sitten omillekin lapsille <3
>Heh, oonkin muistellut tässä viime aikoina kun kaverin kanssa mentiin leffakarkkeja ostamaan sillä 10 markalla (tai vitosella). Eikä me otettu markalla aina yhtä lajia vaan 2 noita ja 4 noita jne… On siinä ollut kioskin tädeillä laskeminen=)
>Hauska postauksen aihe! 🙂 Varmaan pari päivää sitten juteltiin miten hauskaa oli ennen käydä kioskilla karkkiostoksilla, kun sai pienillä pennosillaan nameja valita. Meidän koulun lähikioski oli "Mummon kioski". Muistan, että kioskin täti oli aina hieman äkäisen oloinen mättäessään nameja pussukoihin. (Ja siitä syntyikin tuo epävirallinen kioskin nimi..:)) Kinuskikuulat oli ykkösiä, ja sit sellaset vihreät pyöreät karkit, joiden nimeä en muista. Merkkarit tietty myös. Vuoren sisällä olevan uimahallin kahviosta ostettiin aina uintireissun päätteeksi pienet namipussit ja sitä odotettiin aina vähintään yhtä paljon kuin itse uimista. 🙂 Hauskoja muistoja toden totta!
>Karkkien kera täällä myös! Ja samalla tavalla luvattoman usein viikon aikana on minullakin karkkipäivä, lapsilla vain kaksi kertaa viikossa ja huomattavasti pienemmillä määrillä kuin mammalla :). Minäkin kaipaan niitä kioskintätejä jotka laskevat karkit. Muistan kun yläasteella sai lupalappuja välitunneille ja käytiin vielä ostamassa 94-96 välisinä vuosina karkkipusseja niin että kioskin mummo laski punaisia huulia, tatteja ja aakkosia. Onko niitä tätejä vielä jossain päin suomea? ♥
>Voi Emilia minkä teit! Kävin kuuden maissa kaupassa ja vietin lopuksi pari minuuttia karkkihyllyillä.. En keksiny mitä ottasin, joten en ottanu mitään ja arvaappa vaan harmittaako nyt?? 😀 Jos ei pakkasmittari näyttäs -31, saattasin ajella uuden kierroksen.
>Mulla on kauhea karkkiähky. Pollyja ja sukulakuja meni tänään enemmän kuin olisi pitänyt. Muistan lapsuudesta ihan parhaana ne irtsarivalinnat.
>Krokotiilin kynnet ei nyt tule mieleen, mutta ehkä niillä oli joku toinenkin nimi.Joo se koko kymppi oli ihan luksusta, mutta jos keräsi naapurin koiran kakat sai helposti sen toisen vitosen ja lauantai oli yhtä juhlaa 🙂
>Mulla on välillä joidenkin blogejen suhteen sama ongelma, mutta se on korjautunut aikanaan. Toivotaan, että alkaa toimia!Mukavaa lauantai iltaa sinne! 🙂
>Joo, ihan kauhea sana! Ja muka lyhenne!Kympin pussi oli iso! Tai siis se pussihan tuli täyteen! Toi on kiva, kun lapsille on nykyäänkin jotain karkkiehtoja. Kannatan!
>Joo, siinä on vaadittu pinnaa. Tosin kiire ei kai silloin ollut samanlaista kuin nykyisin. Vai eikö sitä vain lapsena tajunnut…?Totta, noita rutiineita olisi ihana antaa omankin lapsen muisteltavaksi! 🙂
>Joo, pari 20 sentin karkkia ja sitten jotain 10 sentin lopulla markalla! Voi se oli hankala paikka, kun laski, että saa useampaa lajia rahallaan…. Nyt käy vain kauha joka laarissa 🙂
>Meilläkin oli mummon kiska ja sitten sellainen asuntovaunusta tehty kioski, jonka myyjänä oli mies (vanhempana tajusin, että kausittain aika viinaan menevä, mikä selitti sen, että kioski oli välillä suljettu).Ja uimahallista oli ihana ostaa karkkeja. Meiltä sai uimahallilta niitä isoja salmiakki merenneitoja, ja siksi uimassa käyminen oli ihanaa! 🙂
>Muistan vielä 2000-luvun alusta, että omasta kotikylästä sai noita laskettavia karkkeja. Joskus kun mies oli yön pois, ja oli kauhean ukonilma sain idean ajaa kioskille ja ostaa pussi irtokarkkeja. Hyi, ne maistui ihan sellaiselle grillirasvalle ja jäi syömättä :C
>Sori. Joo tiedän, että sen himon iskettyä olo on aika kurja 🙂 Mutta huomenna sitten! 🙂
>Ähkyhän noista aina tulee! Mutta se vanha vitosen pussi toimi! 🙂
>Heippa Emilia!Mietin, että jotain kaunista oli hukassa…sun blogi!Täällä taas (FB:n suljin omalta osaltani, ei mun juttu). joten palailen lukemaan sun ihania juttujasi ja linkitän mun listaan!!!Ja juu…karkkia on syöty tänään pääkipuun ja muuhunkin vaivaan:)Terkuin Anu 'Onnelasta'
>Voi niitä aikoja! Olen itsekin moneen kertaan kertonut lapsille, millaista se irtokarkkien ostaminen oli ennen. Ja tuostahan ei ole aikaa kuin parikymmentä vuotta…Ehkäpä (ja joskus toivonkin), että nuo kioskitädit palaisivat takaisin. Vaikka kyllä se niin helppoa on kun saan ihan itse valita karkkini ja ihan niin paljon kuin haluan.
>Hei, kiva kun oot back! ♥ Kaikkea hyvää onnelaan!
>Tavallaan erilaiset lähiruokapuodit ym. ovat askel taaemmas eli mukavaan kaupassakäyntiin, kun asiakaspalvelu pelasi ja kiireellä ei niinkään ollut väljä. Mutta tuskinpa kioskintätejä enää saadaan. Ja tosiaan, onhan se kiva, kun voi joskus kauhaista hiukan enemmän 😀
>Vitosen sekalaiset :)Samoja muistoja mullakin lapsuuden lauantaipäivistä/illoista. Mä muistelen sitä lottobiisiäkin aina välillä, mikä sillon ennen aina tuli. Saunalimu. Yleensä smurffi :)Oon huomannut, että monet karkit näyttää samoilta, mutta maistuu ihan erilaiselle, tai päinvastoin. Esim mansikkajauhis.
>Smurffi, poliisi tai rosvo! Voi meillä on jälkimmäisistä siskoni kanssa yhä etikettejä tallessa. Oli limpparinkin asema hiukan toinen!Ja totta tuo maku. Vai lieko aika haalistanut hiukan todellisuutta!? 🙂
>Meidän lähellä on vielä sellainen vanhanajan kioski! En tosin irtokarkkeja ole sieltä itse ostanut, mutta ehkä joskus pitää lapset viedä sinne kokemaan tuota katoavaa kansanperinnettä 😉 Tosin valuutta on eri, mutta josko heille tunnelma olisi kuitenkin sama :)Itse muistan lapsena kuinka isin kanssa pyöräilti kiskalle ostamaan se vitosen karkkipussi. Isi kertoi aina kuinka nallekarkit maksoivat pennin silloin kun hän oli nuori. Kioskin täti laittoi mulle aina ylimääräisiä suklaanappeja karkkipussiin, koska piti minun rukseista silmistäni. Oi niitä aikoja <3
>Hei mä muistan isän kertoneen samoja juttuja! :)Ja todellakin; Sun pitää viedä lapset ostoksille! Olisko se sitten euron pussi?! 🙂
>Muistan pyöräilleeni kaverini kanssa viiden kilometrin päähän kioskille ostamaan markalla irtokarkkeja. Lähempääkin olisi löytynyt, mutta sillä kioskilla oli "niin hyvä valikoima" =todella vaatimatonta nykyisiin karkkilaareihin verrattuna…
>Tätä just oli se karkin osto ennenvanhaan! Mihin on kadonnut se taika karkista!? Tai tietäähän sen: Niihin kilometrinpituisiin marketin karkkihyllyihin!