Pieni ja näppärä kamera innosti tekemään postauksen meidän arjesta. Tässä siis kooste yhdestä hyvin tavallisesta päivästä.

Kello herätti tiistai aamuun 6.30. Koska pikkumies oli yöllä kömpinyt väliimme, yritin nousta mahdollisimman hiljaa. Nopeat heipat miehen kanssa, ja kahvinkeittimen lataus. Radio ja kirkasvalolamppu päälle. Aamun ensimmäinen tunti kuluu juomalla kolme suurta mukillista kahvia. Ensin nopea sähköpostejen tarkistu. Turhat pois, ja ne joihin pitää reagoida, merkitään tähdellä. Yhden nopean vastauksenkin kirjoitin. Kasvopesut, rasvat ja voiteet. Joka välissä hörppäys kahvimukista ja täydennystä keittimestä. Keittiön siistiminen ja vessan siivous. Pakkaan kerhoeväät reppuun, tossut löytyvät käsilaukustani. Tunti kuluu nopeasti ja Niilokin heräilee. Aamu alkaa yleensä illalla kesken jääneiden leikkien jatkamisesta. Peitän nopeasti pahimmat punoitukset naamasta, sipaisen valokynää ja hiukan ripsaria. Hiuksille riittää ponnari. Ihmettelen samalla, miten hienosti autot ajavat kilpaa. Martilla Salaman renkaat, Salamalla Klainarin jne. Seuraavaksi keitän Niilolle puuron. Yleensä skippaan itse aamiaisen, mutta tänään syön nopean rahka-aamupalan. Vitamiinit nassuun, ja aamu jatkuu pukemisella, hammaspesuilla ja leikillä. Yhdeksän jälkeen kaivetaan auto lumen alta ja riennetään puoli kymmeneksi kerhoon.

Koska viime viikko oli täällä hiihtoloma-aikaa, tuntuu kivalta kun arkea rytmittää taas tavalliset riennot. Mukava taas vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa ja puhua hiukan “aikuisten juttuja”. Ystäväni kertoo käyneensä hiihtämässä, ja pieni hiihtointo sisälläni kasvaa. Viime kerta kun oli koulun liikuntatunnilla. Sovitaan, että ensi viikosta alkaen poika aloittaa käymään kerran viikossa kerhossa myös ilman äitiä. Kiva, vaikka pidän kyllä näistä perhekerhoistakin.

Kaupan kautta kotiin ja seurravaksi vuorossa Alman pissatus. Kello näyttää puolta kahtatoista. Lykitään hiukan lunta oven edestä, ja jään suustani kiinni ohi kulkevan tuttavan kanssa. Puoli yhdeltä raahaudumme koko sakki lumisina sisään (=raahaan huutavan lapsen väkipakolla). Alman turkkiin on paakkuuntunut lunta, joten vie aikansa kuivailla ja harjailla koiraa, ja levitellä vaatteita kuivumaan. Nopeasti ruokkaa pöytään. Niilolle lämmin ateria eilisen jämistä, hiukan porkkana- ja kurkkutikkuja. Itselleni sorruin ostamaan kaupan tiskistä savulohisalaatin. Ei kovin yleistä, kokoan salaatin mieluummin itse, mutta tänään ajattelin oikaista.

Pojalle ei ruoka jaksa maistua, mutta ihmekkös tuo kerhoeväiden jälkeen. Yhdessä kömmimme sänkyyn, ja vartin päästä lapsi jo nukkuukin. Tässäkin lajissa menestystä on nykyisin kovin vaihtelevasti. Tänään onneksi näin. Viskaan kasan pyykkiä koneeseen, aloitan tämän sepustuksen kirjoittamisen, siivoilen leluja, lehtiä ja vaatteita omille paikoilleen. Kastelen kukkia, pyyhin pölyjä ja käyn sähköpostit läpi. Hoidan pari puhelua, ja sen jälkeen rentoudun suosikki blogieniseurassa. Käyn välillä ripustelemassa pyykkiä, ja heitän loput kuivuriin. Juon muutaman lasillisen vettä, koska tunnen itseni huonovointiseksi. Tarkistan, että päivällistarpeet ovat kasassa. Otan kalkkunan fileerullan huoneen lämpöön, ja pesen ja kuorin vihannekset. Niilo herää, ja kasaa hetken palapeliä keittiön pöydän vieressä. Ruoka uuniin, pieni välipala lapselle, ja puemme jälleen ulkovaattet päälle. Pihassa on niin paljon lunta, että lumitöiden teko käy urheilusuorituksesta. Kun suurimmat lapioinnit on tehty (1,5 tuntia!), Almakin pääsee ulos ja teemme kävelylenkin, Niilo istuu rattikelkan kyydissä.

Vihdoin sisälle (sama huuto, samat koirankuivaukset ja vaatteiden ripustelu), ja kuivaa päälle. Isi tulee neljän aikaan. Ihastellaan kerhossa tehtyä lumiukkoaskartelua, ja syödään. Käydään läpi illan ohjelmaa; Mitä pitää tehdä, mitä kukakin haluaa tehdä. Vuorossa lelujen siivoamista lattioilta, imurointi ja keittiön siivous. Puhtaat pyykit pitää viikata ja viedä kaappeihin. Ei välttämättä sitä, mitä haluan, mutta pakko kun on, niin tehdään. Hetki rauhaa minulle (kirjoittelen jälleen tätä), kun muu väki leikkii. Kutitusta, juoksua kirkumista jne… Tässä vaiheessa kello näyttää jo puolta kuutta. Puoli tuntia köllöttelyä sängyn päällä, päivän postin läpikäyminen (yksi ihana blogiyhteistyö, josta taitaa poikia myös arvonta) ja akkujen lataaminen. Pojat lähtevät kaupaan, minä teen pitsataikinan valmiiksi (kyllä jälleen!).