Hassu juttu, että vaikka sitä oikeaa taloa ja kotia ei olekaan vielä löytynyt, tekee aivot jatkuvaa visiointityötä. Olen oikeastaan aloittanut tulevan kodin suunnittelun jo ihan kirjallisestikin; Listaamalla asioita, joita en missään nimessä halua. Vaikka tämä talo ei ollutkaan se meidän unelmien koti kaiken rempan ja työnkään jälkeen, olen oikeastaan iloinen, että tämä kaikki on koettu. Talo on ollut ikään kuin harjoituskohde. Tiedän monta siaa, jotka tekisin tulevaisuudessa toisin. Olen listannut virheitämme ja suunnittelun puutteita. Mitkä ratkaisut eivät ole toimivia, mitkä värit miellyttävät, millaiset pinnat ovat kauniita ja samanaikaisesti myös toimivia.
Vaikka meillä on tällä hetkellä kaksiotehanat, posliinialtaat ja paljon muuta monen mielestä epäkäytännöllistä ratkaisua, tyytymättömyyteni ei kohdistu niihin. Todennäköisesti niitä ei löydy tulevasta kodistamme, mutta olen ollut kuitenkin tyytyväinen niiden suhteen. Sekä kaksiotehanat, että posliinialtaat ovat olleet käytännöllisiä kaikista epäilyistä huolimatta.
“Mitä tekisin toisin”-listani on valtavan pitkä, mutta yhtenä hyvänä esimerkkinä pidän erilaisten pintojen toimimattomuutta taloudessamme. Laminaattilattia on itsestäänselvyys, ja kylpyhuoneen suuret mattapintaiset seinälaatat ovat hyvä esimerkki. Ainainen puhdistaminen, epäsiisti ulkonäkö, huono puhdistettavuus… Tuskin enää valitsen mattapintaa kylpyhuoneeseen.
Toinen ääripää on ollut kiiltäväksi hiottu kivi. Peilaava keittiön työtaso, varsinkin täysin mustana, on aiheuttanut jokusen päänsäryn. Pelkäsin aikoinaan pölyn näkyvyyttä, mutta ongelmaksi onkin osoittautunut puhdas vesi ja kaikki muu pöydälle laskettu. Kiiltävässä pinnassa näkyy joka ikinen vesilasin jättämä ranttu, ja kaiken lisäksi peilaava pinta heijastaa sen kahtena. Pyyhi ensin kostealla, kuivaa ja kiillota sen jälkeen kuivalla. Työlästä!
Toinen ääripää on ollut kiiltäväksi hiottu kivi. Peilaava keittiön työtaso, varsinkin täysin mustana, on aiheuttanut jokusen päänsäryn. Pelkäsin aikoinaan pölyn näkyvyyttä, mutta ongelmaksi onkin osoittautunut puhdas vesi ja kaikki muu pöydälle laskettu. Kiiltävässä pinnassa näkyy joka ikinen vesilasin jättämä ranttu, ja kaiken lisäksi peilaava pinta heijastaa sen kahtena. Pyyhi ensin kostealla, kuivaa ja kiillota sen jälkeen kuivalla. Työlästä!
Kiiltävä kivilaatta ei ole myöskään paras mahdollinen materiaali vessan lattiassa. Toki lattia toistaa kauniisti katon kristallivalaisimen kuvion, mutta näkyypä siinä kahtena myös vesipisarat. Ja vesipisarat vessan lattiassa ovat epäsiistin näköisiä. Mistä sitä tietää, onko ne vettä vai jotain muuta? Varsinkin kun taloudessa asuu itsekseen pissaileva pieni poika. Pesen siis lattian päivittäin käsipelillä konttausasennossa. Työlästä!
Vaan kun pidän tuosta mustasta pinnasta. Pidän siitä, että keittiön tasolle voi laskea kuuman kattilan ja uunipellin käyttämättä mitään pannunalusia. Pidän mustan ryhdikkyydestä, samoin kuin pidän mattapintaisista seinälaatoista. Voi siis olla, että lankean samoihin virheisiin kahdesti. Ainoa ero on, että ensi kerralla en voi valittaa. Tiedän mitä valitsen, puutteineen ja epäkäytännöllisyyksineen. Taidan repiä koko listan. Aika näyttäköön. Ehkä ihan hyvä, että se oikea taloa ei ole vieläkään kävellyt vastaan, koska en selvästikkään osaisi tehdä niitä oikeita ratkaisuja. Yhden harjoituskohteen jälkeenkään.
Aurinkoista perjantaita!
Aurinkoista perjantaita!
***
>Tuo musta kivitaso yllätti meikäläisen myös epäkäytännöllisyydellään. Juuri tuo pese, kuivaa ja kiillota. Jollet sitä tee niin tulos on harmaankirjava. Ja sitten se että siihenkään ei kuitenkaan suositella kuumaa kattilaa suoraan nostamaan…eli hyödyt versus haitat on aika pienet. Naarmuja siihen tosin ei saa, ja vaihdettuakaan sitä ei hevin saa etenkään sen takia että se maksoi niin maltaita!
>Mua ei ole koskaan varoitettu tuosta kuuman laskemisesta. Eli oon aina laskenut kuumat suoraan, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Tietysti astioita on kyllä tullut rikottua :)Naarmutta tuo pysyy, ja pysyy varmaan myös hintansakin vuoksi, tosin eihän me nyt mitään vaihdellakaan. Kaunis taso, kun se on puhdas ja kiillotettu. Mutta hitto vie, jos jää kosteat rätin jäljet, niin jo on kauneus kaukana!Tosiaan hyödyt ja haitat kannattaa puntaroida 😀
>Tiililadottu subway-laatta keittiön seinässä näyttää kuitenkin hyvältä!Yhdessä keittiössä oli marmoritasot jo valmiina, ne olivat epäsiistin näköiset, kun niihin hapettui hetkessä jäljet viinistä, sitruunasta, etikasta yms. Vasta kun tasot olisivat hapottuneet tasaisen epäatasaisesti, ne olisivat olleet mukavan patinoituneen näköiset, sellaisia kymmeniä vuosia vanhoja tasoja olen nähnyt italialaisissa baareissa
>Se on ylipäänsä tuo tumma pinta, jota itse en valinnut edellisestä keittiöremontista oppineena tähän uuteen. Siinä näkyy kaikki, vaikka siellä keittiössä oli sentäs tummapintainen laminaattityötaso. Mutta sama lopputulos kuin tuo mitä tuossa kuvailit.Mutta tulipa edellisen keittiörempan osalta opittua asioita, jotka nyt sai korjattua 🙂 Jatkossa EN valitse myöskään suihku/pukuhuonetilaan lähes kivipintaista mustaa lattialaattaa (voi kiesus mikä lian kerääjä!), vaikka se hieno onkin… Tekevä oppii 🙂
>Joo tuo keittiön kaakeli on yleisyydestään huolimatta ollut mieleeni. Se on raikas ja valoisa, enkä sulje pois mahdollisuutta, että sitä löytyisi seuraavastakin kodista. Nuo ulkolaiset marmorit on vissiin huokoisempia kuin suomalainen graniitti. Näin mulle on opetettu tässä kiviaivopesussa. Ja totuushan on, että sellaista oikeasti hienoa patinaa on vaikea saada mihinkään. Helposti tulee vain se kuvailemasi likainen ja epäsiisti fiilis.
>Hei kiitos tästä! Mä olen nimittäin ihastellut niitä Kvikin ohuita mustia tasoja. Mutta jos ovat yhtä hankalia, niin noutänks!Ihan totta, että muuten ei opi kuin tekemällä. Kantapään kautta suomeksi sanottuna. Valitettavasti….
>Hyvä postaus kaikin puolin.:) En itse saa mustaa graniittitasoa epäsiistiksi, jos käytän puhdistukseen suihkaisun laimennettua pesuainetta ja nihkeää rättiä. Märkä rätti tekee ihan minkä tahansa tason pahannäköiseksi ja varsinkin sen laminaatin… Ihan sama noille kuumasuosituksille. Kivi kestää laittaa kuuman kattilan ilman alustaa. Olen nähnyt kymmeniä vuosia vanhoja tasoja ja ne jaksavat näyttää hyvälle ronskista käytöstä huolimatta. Kunnon kivi kestää elämää. Marmoria en ottaisi keittiöön juuri Lumon mainitsemista syistä. Se on kaunis mutta liian huokoinen materiaali. Tuo tiililadottu seinä on kauneinta keittiössä, mitä tällä hetkellä tiedän.:) Ihanaa viikonloppua!
>Remontoimme edellisen kotimme kahden aikuisen asunnoksi ja olihan se yllätys, millaista jälkeä 1-vuotias ehti siellä aiheuttaa. Seuraava koti – meilläkin vielä etsinnässä – tehdään sitten hieman enemmän lapsiperheen ehdoilla. Mutta ei täysin. Ei valintoja tosiaan voi tehdä pelkän käytännöllisyyden perusteella (tyyliin kaikki tilat pitää olla pestävissä painepesurilla:) Pikkuisen ylellisyyttäkin on oltava. Ja ehkä jossain vaiheessa muutkin kuin me blogeja kirjoittavat äidit oppivat siivoamaan jälkensä…
>Nää on just näitä, että toisilla toimii ja toisilla ei. Mutta tuon kuuman kanssa olen samaa mieltä, mulla kun on tässä hiukan jäävi asema kiven suhteen, en halua sitä liikaa mainostaa, mutta sen sanon, että kotimainen kivi kyllä kestää kattilat ja pellit!Noi ulkolaiset vaaleat marmorit on kyllä kauniita, mutta niissä onkin sitten omat murheensa.Tiililadontaan olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, sitä voi suositella 😀
>He, me ollaan siis samassa kodinmetsästys tilanteessa! Onnea meille! :DJoo, en tosiaan ala miettimään kaikkea lapsen ehdoilla. Ei lapsi nyt niin kauaa lapsi ole, että sen vuoksi kannattaisi kaikki olla painepesurin kestävää. Enemmän pelottaa tuo miehen kyvyttömyys kehittyä asiassa 🙂 Sitä ylellisyyttä pitää tosiaan olla, ja sitä toivon. Olen valmis tekemään pikkuisen ekstraa, jos saan kaunista. Eli ulkonäkö menee kyllä käytännöllisyyden edelle, myönnän. 🙂
>No niin ymmärrän sua! Mulla olisi muuttokuume, vaikka talomme pohja onkin meille tosi toimiva ja on myös tulevaisuudessa. Valinnassa painaa kovasti myös asuinalue. Haluaisin tosi paljon asua vanhassa talossa "aidoilla" materiaaleilla, mutta on jo kertaalleen kokeiltu ja todettu, että ei ole meille paras mahdollinen ratkaisu, koska mies ei ole innokas kunnostaja. Teidän kohdalla tulee mieleen, että kun viet ihanat tavarasi ja huonekalusi ja mielettömän makusi, niin talosta kuin talosta tulee täydelllinen! Mut ymmärrän kyllä pohdinnat, että tulisi tehtyä ratkaisuja isoissa linjoissa joihin olisi tyytyväinen pitkään. Entäs avaimet käteen rakentaminen?
>Kiitos vinkeistä! ;)Huomattu on että materiaali valinnat on aika hankalia! Niin monia vaihtoehtoja ja tyylejä jajaja.. Kun yrittää kuuklettaa että mikä toimii ja mikä ei niin siinä vasta sekasin meneekin!Itekin oon miettiny tätä käytännöllisyyden ja kauneuden suhdetta, että kumpi on tärkeempi? No täytyy yrittää löytää kultainen keskitie.. Luultavasti mennään perse edellä puuhun siis :DMeidän uus koti tulee kans olemaan sellanen "harjotuskappale". Tullaan jossain kohtaa palamaan synnyinseuduille ja luultavasti rakentaan uudestaan..
>Osuva kirjoitus – niinhän se on, että harjoittelemalla oppii… Itse lisäisin EI-listalle valkoiset laatat kylppärin lattiassa. Itse laatat kyllä pysyvät puhtaina, mutta saumat ja etenkin reunasilikonit menevät hetkessä aivan kamalan näköisiksi 🙁 Seuraavaan kotiin valitsen tummanharmaan, jos nyt pääsen joskus valitsemaan.Kodinvaihto meilläkin käynnissä, tai ainakin etsitään kovasti Sitä Oikeaa, vaikka oma ei vielä myynnissä olekaan.Mukavaa viikonloppua ja onnea sunnuntain asuntoesittelyihin!
>Valkoinen kiiltävä mosaiikki edellisessä wc:ssä ja suihkutilassa toi harmaita hiuksia. Saumat olivat vedestä johtuen vaaleanpunaiset. Ja mikä hankaamisen määrä. Nyt isoa mustaa laattaa ja ollaan hyvin hyvin tyytyväisiä, vaikka kalkki näkyy nyt valkoisena. Parempi niin! Keittiön työtasot oli myös ennen kiiltävää kibeä, nyt mattavalkoista komposiittia ja tykätään tosi paljon.Näin ne vaihtuu, mutta et ois hieno ja helppo, en oo viel törmänny 🙂
>Noway, rakentaminen ei ole meille. Siis edes avaimet käteen periaatteella! Ihanne olisi, että saisi rempata pikkuhiljaa. Ettei kaikkia päätöksiä tarvisi tehdä heti, vaan saisi haistella sitä talon tunnelmaa rauhassa. Ettei tulisi niitä hätäisiä virhelyöntejä. Ja oikeita vanhoja materiaaleja haluisin mäkin. Puuta jalkojen alle jne….Ymmärrän sun kotikuumeen hyvin. Tiedän sun maun ja osaan hyvin kuvitella sut vanhaa taloon. Mutta sama ongelma on meilläkin. Nikkarointiin meistä ei ihan kauheasti ole, ja meillä ei yksinkertaisesti ole siihen kauheasti aikaakaan. Parisuhdetta kun ei kannata asian vuoksi vaarantaa. Eli haussa pintaremonttia kaipaava hyväkuntoinen vanha talo 🙂 Kellään myynnissä? Halvalla tietysti 😀
>Joo, kaikillahan on mielipiteensä, ja kun niitä alkaa googlettaan, niin perseelleen menee. Tosin itse oon tykännyt lukea miesten kirjoittamia remppa-aiheisia keskustelupalstoja. Niissä on meno oikeesti asiallinen ja vinkkejäkin saa hyvin. (Ei siis mitenkään verrattavissa noihin naisiin, jotka kaakattavat jossain keskustelupalstoilla :))Aika kivaa, että voitte ajatella tän sellaisena harjoituksena. Nyt kannattaa siis toteuttaa niitä villejä unelmia 😀
>Voi, osaan kuvitella ne laatan saumat ja silikonit! Kyllä noilla värivalinnoilla on väljä!Onnea uuden kodin metsästämiseen. Teille ja meille :)Ja hei, ei täällä syrjäkulmilla mitään sunnuntain näyttöjä ole. 🙂 Myyntiin tippuu pikkuhiljaa taloja, ja niitä mennään sitten katsomaan jos on kiinnostusta. Parissa tunnissa kiertäis kaikki, jos kiinnostais. Vaan ei vielä ole 🙂
>Parempi se kalkki!Toi mattavalkoinen komposiitti kiinnostaa! Oi se kuulostaa oikein hyvälle. Pitääkin perehtyä!Ja totta; ei kulje käsikädessä kauneus ja käytännöllisyys 🙂
>Mä veikkaan, että ehkä kolmas rempattu/rakennettu talo ois hyvä…Meillä on kvikin ohut kiviseostaso, tummanharmaa. Se on kova, eikä siis yhtään huokoinen ja mä ainakin laitan siihen kuumia juttuja suoraan. Nihkeällä mikrokuiturätillä ei jää raitojakaan 🙂
>Hyviä huomioita – pannaan korvan taa jos joskus on ihan oma koti. 🙂
>Hei, minä puolestani kerron tuosta carrara-marmorista, veikket varmaan ole sitä kyllä edes harkinnutkaan. "maailmalla" sen saa kolmella eri kiiltoasteella ja se matta tai keski on paras, Suomessa sitä saa kiiltävänä (yleensä) ja sitä ei suositella keittiöön juuri sen huokoisuuden vuoksi ja itse jouduin vääntämään kättä kivifirman kanssa hetken 😉 mutta itse asiassa otin yhteyttä Mrs. Kristiina Ratiaan, hänellä on vuosien kokemus tasosta ja hän vastasi , että" Carrara -taso on kuin nainen -paranee vain vanhetessaan " Mielestäni ihanasti sanottu,ja nyt kaiken huokoisuuden kanssa sitten vanhenen kauniisti tasoni kanssa;))))Meg Ryan taas puolestaan "pesee " tomaatilla aina uudet Carrara tasonsa, jotta saa sen oikean fiiliksen (mattaisuuden)….tähän ei puolestaan mieheni antanut minulle lupaa:) Komposiittitaso varmaan olisi hyvä vaihtoehto , Mukavaa viikonloppua sinulle , Tsemiä:))
>Näin minäkin tekisin. Kyllä kiven tulee kestää. Mä olen aika hullaantunut niistä kvikin ohuista tasoista. Ne on ihania :)Mikrokuiturätti on tosiaan ihan pystyvä tuossa kivipinnassa.No on ainakin yksi harjoituskohde takana. Tulis sitten seuraavasta vähemmän epäkäytännöllinen. Ja jos se eläkeläisboksi olisi se unelmien koti 😀
>Kaikki kannattaa tuikata muistin syövereihin 🙂
>Tämä on vähän sama juttu, kuin se, että haaveilen itse mattahiotusta kivitasosta. Kivialan amattilaiset tässä perhepiirissä koittavat takoa järkeä päähän. Että ei mattapintaa saa laittaa keittiöön. Vaan kun olen paljon positiivista lukenut noista mattapintaisista. Juuri siitä, että ovat luonnollisen näköisiä, ja todella yleisiä nykyään ainakin ruotsissa ja muuallakin pohjoismaisssa.Marmorista en haaveile, toki markkinoilla on siitäkin useita laatuja. Olen aina painostuksen alla, kuulen, että kivi on ainoa oikea. Mutta entäs jos olisikin villi ja koittaisi betonia… Hmm, ihan liian monta vaihtoehtoa. Onneksi ei tarvitse nyt päätää :)Mukavaa viikonloppua, Virpi!
>tykkään niiiin paljon noista tulppaaneista ja tulppaaneista yleensäkin=)
>Aivan mahtava postaus, josta myös saattaa monelle (itsellenikin) olla sisustusratkaisuissa apua. Ja ennenkaikkea myös hyvin kirjoitettu, sinä lahjakas nuori nainen=)
>Kiitos 🙂
>Ei kevättä ilman tulppaaneja 🙂