Hui, miten aika on rientänyt. Muutto on vienyt paitsi kaiken ajan, myös mehut. Jossain kohtaa komeroita ja varastoja tuli kyllä uskon puute, mutta muutto on nyt onnellisesti takana, talo hyvästelty ja luovutettu uusille asukkailleen. Nyt keskitytään uuden kodin löytämiseen, tosin samalla pitää etsiä sitä väliaikaistakin, sillä tämänhetkinen majoituksemme on toisten nurkissa, ja jokainen voi itse päätellä, kuinka miellyttävä ratkaisu se on. Tavarat ja omaisuus on pahasti hajautettuna varastoon ja muiden nurkkiin; Kaikki on hujanhajan – ja pää ihan yhtä sekaisin.
Viimeiset kurkistukset kaappeihin, tarkastus, ettei mitään tärkeää jäänyt jälkeen. Valaisimia jätettiin, osa vietiin mukanamme. Tyhjää ja ankeaa, muttei haikeaa ollenkaan.
Kuten kuvissa näkyy, LV:n laatikosta paljastui Neverfull GM, ihana tilaihme ja juuri sellainen, jolle oli ihan oikea tarve olemassakin. Mukana mahtuu kulkemaan kamera ja tietokone, sekä kaikki muu tarpeellinen käsilaukkusälä. Naamassa näkyy stressi ja väsymys, naisellinen itsetunto on laskenut samaa tahtia kuin säärikarvat ovat venyneet pituutta. Jos joku kadulla vastaan tuleva kysyisi haluaako rouva kenties botoxia, lankeaisin ihan varmasti. Vaan eipä ole (onneksi) kovinkaan todennäköinen skenaario.
Netti toimii nyt vaihtelevasti, toistaiseksi tikulla. Kunhan arki saadaan rullaamaan, ehkä blogikin tästä taas virkistyy. Huomasin juuri, että lukijoiden määrä lähentelee jo tuhatta, ja kävijöiden määrä kahta miljoonaa! Toinen hui! Kumpikohan täyttyy ensin? No, joka tapauksessa sitäkin pitää jotenkin juhlistaa. Huomenna pitää kuitenkin tehdä jotain kivaa. Nauttia yhteisestä ajasta perheen kesken, ja rentoutua. Sitä odotellessa….
***
>Muuttaminen on sitten kamalaa puuhaa! Itse 14 kertaa muuttaneena, odotan kyllä innolla sitä seuraavaa, loppu elämän kotia. Nyt ollaan 3,5v asuttu tässä "väliaikaisessa", ja juurikin se tieto väliaikaisuudesta rassaa! Sisustusjuttuja kun pitää miettiä aina siltä kantilta, että sopii sitten sinne uuteenkin. Tästä syystä mennään kovin neutraaleilla väreillä; valkoista, mustaa ja harmaata.Tsemppiä väliaikaisuuteen!
>Voi kun uusi koti löytyisi pian. Ihanaa päästä näkemään, miten sisustat sen. Ja kauniilta näytät kuten aina =)
>Voi että, mä voin elää haikeuden sun puolesta… 🙂 Itse olen niin pahasti kiintyvää sorttia, että jokaisen vaihdetun auton peräänkin on pitänyt jäähyväisitkut tirauttaa. 🙂 Heh, noloa, oisko? Miten muuten Niilo suhtautui muuttoon?
>Eipä katteks käy tuo toisten nurkissa olo. Tavarat hujan hajan ja pinna kireellä. Yritä jaksaa. Sittenkun oikae asunto löytyy, kaikki on juhlaa:)
>Ihan totta, mikään väliaikainen ei ole kivaa, kotia haluis laittaa niin, että siinä on tarkoitus olla toistaiseksi ainakin loppu elämä 🙂 Toivottavasti se on pian mahdollista. Sulle ja mulle 😀
>Voi mun sormet syhyää sisustamaan! Ihan kauheasti! Pää on täynnä visioita, niitä kun pääsisi toteuttelemaan!
>Mä taidan olla tosi kiintymätöntä sorttia. Jotenkin olen oppinut elämässä päästämään niin monta kertaa irti, että voin olla jonkun mielestä tunteetonkin. Mutta totta kai mukavia ja ihania muitojakin on menneiltä kahdelta ja puolelta vuodelta, ei ne kuitenkaan vaatineet noita seiniä ympärilleen 🙂
>Ai niin unohtui tuo N:n osuus. Ei kauhean helppoa. Oikeastaan se haastavin osuus kaikessa. Muutenhan tässä ei kai mitään ongelmia oliskaan. Mutta koitetaan selvitä. Lapsethan yleensä sopeutuu lopulta aikuisia paremmin.
>Jees, puit hyvin sanoiksi tämän meidän tilanteen 😀 Mutta lopulta onneksi jossain odottaa se koti ja yhdessä olo. Ihan oman perheen kesken 🙂
>Voimia ja vertaistukea muuttoon! Meillä on kohta edessä sama ruljanssi vaikka oma koti onkin jo tiedossa, lähetän hyviä ajatuksia ja onnea kodin löytymiseen. Ja mukavaa yhdessäoloa viikonloppuun!
>Tsemppiä muuttoon! Uusia sisustuskuvia odotellen. :)) Itsellä sama urakka toukokuussa edessä..
>Oi, miulla sama veska on kyllä oikea tilaihme:) juu, tänne kanssa jotain botoxia, viime syksynen sairastelu näkyy naamalla ikävästi. Toisaalta kevät ja valo saa pikkuhiljaa otteen myös kalpealta iholta, muutama piama jo on ilmoitellut itsestään. Muuttaminen on rankkaa, ja väliaikainen asuminen syö miestä. Onneksi on kesä eessää, voimia!
>Vielä kerran, onnea matkallenne! Se oikea varmasti löytyy ja asioilla on tapana järjestyä. Olen perheen kanssa muutaman kerran muuttanut eikä oikeastaan milloinkaan ole tullut ikävä entistä. Tärkeintä on ollut, että olemme kaikki pysyneet yhdessä.
>Ymmärrän.. Mä olen kai ollut onnekas, kun ei ole tarvinnut muuttaa kuin kahdesti elämässä.. Jos mies saisi päättää me muutettais saman tien maalle. Mä taas olen niin kiintynyt nykyiseen, meidän omilla pikku kätösillä rakentamaan kotiin, että ajatus lähtemisestä riipaisee ja lujaa. Onneksi sulla ei ole tuollaisia ongelmia! 🙂 Ja Niilo sopeutuu varmasti. Lapset on muuttoasioissa uskomattoman sitkeitä ja sopeutuvaisia. 🙂
>Voi hurjan paljon tsemppiä tulevaan! Meillä tällä hetkellä taloa rakennettu 10kk (tehdään itse, ns pitkästä) ja olemme 12 kk asuneet vuokrakämpässä (kun möimme entisen pois). Olen kurkkuani myöden täynnä sitä, että tavarat on pitkin suomenniemeä ja nyt esim. suksia ei löydy mistään kun pitäis lähtee Lappiin lomaileen! No ostin reippaana likkana uudet… Mies on luvannut, että kesäkuussa muutetaan, joten selkeesti voiton puolella ollaan ja kyllähän se hieman jännittääkin, että nyt sinne unelmaan keskelle peltoa muutetaan!!Olet kuvassa itosi hyvän näköinen, ei missään nimessä botoxin tarpeessa!! Toki nämä asiat omaan silmään ottaa aina karvaammin 🙂 :)TSEMPPIÄ!
>Moikka Emilia,olet saanut viettää luxussynttäreitä! Ihana mies, kun sua noin hemmottelee! :)Kaikkea hyvää ja pitkää pinnaa asunnon etsintään. Toivottavasti se oma unelma tupsahtaa eteen niin pian kuin mahdollista!Botoxia, höpsis! ;D
>Kiitos 🙂 Onnea teille uuteen kotiin ja voimia siihen muuttamiseen. Raskasta se aina on!
>Niitä sisustusjuttuja odottelen minäkin. Puuuhh, kun jo saisi aloittaa! Sulla on nyt hyvää aikaa aloittaa muuton valmistelut. Ei jää viimetippaan kuten meillä 😉
>Kiitos 🙂 Voimia sinnekin ja nautitaan tulevasta kesästä ja keväästä. Josko tuo väsähtänyt olokin hiukan piristyisi 🙂
>No noin minäkin ajattelen. Se oikea on tuolla jossain ja joku kaunis päivä se vain tupsahtaa eteemme. Positiivisella mielellä. Muuttojen suhteen hiukan sama fiilis, ihmiset on kuitenkin ne tärkeimmät! 🙂
>Voi voimia sinne! Tuo rakentaminen on kyllä niin kunnioitettavaa, meistä ei todella olisi siihen!Toivottavasti lapin loma hiukan antaa teillekin lepoa ja saattte uusia voimia! Ja hei, kesäkuu on ihan kohta! :)Ehkä se botox oli hiukan liioiteltu ;D
>On kyllä ollut ihana saada hiukan hemmottelua kaiken tämän keskellä! Ja se meidän unelmakoti kyllä jostain kulman takaa vielä löytyy, siitä olen ihan varma! Mutta jos saa toivoa, niin tosiaan mieluummin äkkiä, tai oikeastaan heti! 🙂
>Oi tsemppia. Me just lomailtiin pari viikkoa muiden nurkissa ja oli ihana tulla kotiin. Odotan myøs innolla kun julkaiset sitten joskus kuvia uudesta kodistanne ja sen sisustusjutuista. Hyva kun bongasin ton tassupipon.. meidan pipo jai syksylla motocross treeneihin.. pitaa hakea se sielta:)
>Toivottavasti löydätte pian uuden kodin. Meillä on haussa myös isompi koti ja näytöissä ollaan juostu jatkuvasti, mutta sitä oikeaa ei ole vielä tullut kohdalle. Ehkä olen liian nirso… Mutta hei, mistä tuo poikasi ihana tassupipo on? Sellaisen voisin omalle kummipojalleni haluta.
>Oi, arvaa vaan kuinka paljon odotan sitä uuden kodin sisustamista. No tosin tässä pitää vielä välissä kärsiä hetki sitä vuokralla asumistakin.Muistahan hakea pipsa pian kotiin! 🙂
>Voi kun täälläkin olis näyttöjä ja näytettävää! Mutta kun kohteita vaan ei ole myynnissä! Eli nirsoudesta ei ainakaan ole kyse :DPipo on Me&i:n mallistosta. Ihana ja saman sarjan housut on myös kovassa käytössä 🙂
>Hih, olet kyllä hirrrveen hassu tyyppi hyvä Emilia."Naamassa näkyy stressi ja väsymys, naisellinen itsetunto on laskenut samaa tahtia kuin säärikarvat ovat venyneet pituutta."Meinasin ostaa tuon samaisen Neverfullin =Neverfindin jouluna itselleni. Ehkä olen kasvanu aikuiseksi tai jotain on todella tapahtunut, sillä päätin vielä hetken miettiä. Sain kiitosta rationaalisesta ajattelutavastani ja kasvaneesta harkintäkyvystäni 😀
>Mutta totta se on! Jos ei sheivaa, ei paljon hymyilytä :DToi lempinii on laukulle tosi osuva! Kun en löydä tavaroitani edes siitä pikkutaskusta. Toivotonta ja mies on jo muutaman kerran tuskastunut, kun huokailen, että 'kyllä se täällä jossain on…'Pointsit sulle! Tosin olen tässä muuttamisen yhteydessä kasvanut itsekin aika lailla. Huh, miten helposti sitä sortuu hankintoihin, jotka ei olekaan niin kovin perusteltuja. Tosin iso laukku kyllä on ;D