Voi että kuinka kaipaankaan omaa pihaa. Siis en tarkoita sitä edellisen kodin pihaa, vaan ylipäätään sitä, että ulko-ovesta astuessa on edessä oma tila. Oma rauha ja oma vapaus. Keväällä uskottelin itselleni, että kesä kerrostalossa parvekeviljelyä harrastaen olisi seikkailu ja uusi kokemus. Ei huolta voikukista, rikkaruohojen kitkemisestä tai ruohon leikkaamisesta. Vaan myönnettävä on; Olen omakotiasuja, tarvitsen oman pihan ja oman tilan.
Olen lapsesta asti kasvanut siihen, että kesällä ollaan ulkona. Omassa pihassa leikitään leikkimökissä, hiekkalaatikolla tai keinutaan. Oman pihan jatkeena on puistot ja niityt. En tarkoita, että kerrostalossa asuvat lapset olisivat jotenkin onnettomampia, mutta omalle lapselleni haluaisin tarjota tuon saman. En tiedä, ehkä se on joku kaipuu omaan lapsuuten, tarve elää tuo aika lapsen kanssa uudestaan.
En missään vaiheessa uskonut, että omakotitaloasuminen oli juurtunut meihin niin syvästi. Siinä, missä poika itkee hiekkalaatikkonsa perään, me aikuiset turhaudumme ja tylsistymme. Onneksi lapsi on siunattu mielikuvituksella; Puistoista ja metsiköistä löytyy vaikka mitä. Ihanaa, että on olemmassa näitä yhteisiäkin vihreitä paikkoja. Itse luulin kaipaavani jokavuotista sotaa voikukkia vastaan, mutta olenkin huomannut pitäväni noista keltaisista maanvalloittajista. Jos ei siis muuta, niin olenpahan ainakin oppinut arvostamaan luontoa!
Apinan metsästystä ja voikukan poimintaa. Ensimmäisen kanssa hiukan huonompi saalis….
Me asuttiin pitkään kerrostaloissa ilman omaa pihaa, aivan tyytyväisenä. Sitten kun ensimmäisen oman asunnon myötä saatiin oma piha, en voisi kuvitellakaan kuinka pärjäisi ilman omaa, vaikkakin pientä puutarhaa. Ymmärrän siis todella pihan kaipuusi!
On se oma piha, pienikin, vaan sellainen ihanuus! Itse olen huono vain olemaan, omassa pihassa saa kökki ja tonkia, tekemistä riittää aina
Me ollaan aina asuttu lasten kanssa stadissa ja vieläkin jokaikinen kevät tulee kauhea angsti kun ei mitään muuta halua kuin voida avata ulko-oven ja mennä avojaloin ulos pihalle. Sama juttu lämpiminä iltoina kun tulee sisään kämppään ja tietää ettei enää tule lähdettyä lasten kanssa ulos – kun taas omakotitalossa se ulkona leikkiminen ei ole siitä kiinni onko vanhempi mukana tai ei. Tätä mä itken ja kärsin koko kesän kunnes syys-lokakuussa alkaa tuntua siltä että onpa ihanaa asua kaupungissa. Tätä hyvää oloa jatkuu sitten siihen huhti/toukokuuhun asti – kunnes ollaan taas siinä mistä mä tän stoorin aloitin.
Että sellaista
Toi jus; Avojaloin ulos. Aamukahvi mukaan ja seuraamaan kun lapsi leikkii.
Ja sitten se vartavasten lähteminen. Kun on oma piha, tulee ulkona oltua huomaamatta koko päivä. Nyt pitää mennä puistoon, tulla kotiin, hoitaa vessa-asiat, syömiset ym. Illalla taas jonnekin ja sitten sisälle. Ja siellä sisällä koko kaunis kesäilta, jos vaikka lapsi menee aikaisin nukkumaan. Pöh, mä en ymmärrä yhtään! Mutta totta tosiaan, eipä tuon talvella niin väljä olisi. Oma piha on lumen peitossa, pulkkamäkeen pitää myös erikseen lähteä
Heippa! Olen jo pitkään ajatellut kommentoivani, mutta nyt vihdoin tuli mitta täyteen.
Olen jo hetken seuraillut blogiasi ja yllätyksekseni siitä on tulossa yksi lemppareistani, odotan päivityksiäsi yhtä paljon kuin vaikkapa Kalastajan Vaimon. Aihepiirisi ovat hyvin lähellä omaa elämääni, lapset, luonto ja arki esitettynä jotenkin yksinkertaisesti ja turhia koristelematta, mutta kuitenkin niin kauniisti. Lisäksi tyylisi ja ulkoinen olemuksesi on sellainen jota itsekin tavoittelen.
Mutta kiitos tästäkin näkökulmasta, oma piha tuntuu tänään paljon kivemmalta. Ja kiitos blogistasi, jatka samaan malliin.
Niin ja tämän postauksen aiheeseen liittyen, ymmärrän tuskan omasta pihasta, vaikka omalla kohdallani se on laajentunut jo omasta mökistä haaveiluun; oma piha, vaikka kuinka iso, ei riitä.
Kiitos Nipsu kommentistasi. Annoitpa mullekin hyvää mieltä, vaikka mulla sitä pihaa nyt olekaan
Ja hei, toivottavasti saat apua myös mökki-/kesäkotikuumeeseesi. Itse olen lapsesta asti saanut käydä uimassa mökillä, ei ole tarvinnut yleisiä rantoja käyttää. Ihanaa sekin 
Tosin nyt en jaksa kesäkotiin saakka edes venyttää haaveilujani, kun nyt löytyisi se ympärivuotinen ensin 
Ja nauti omasta pihasta! Voi, kyllä sitä vaan oppi arvostamaan omaa pikkuruista maaplänttiäkin
Asumme rivitalossa ja oma pieni piha ja jatkeena turvallinen taloyhtiön leikkikenttä on ehdoton juttu kesäisin..on niin helppoa mennä ja tulla ulos tosta vaan, jotenkin se kerrostalossa asuessa oli sellanen projekti se ulos meneminen. Ja talomme vieressä on “metsä” jossa lapset tykkää leikkiä.
Todellakin projekti
Ja kesällä on ihanaa, kun ovi auki kaikki se talon lähellä oleva, oma piha, metsät puistot ym. sulautuu kuin yhteen.
Nauttikaa
Hih, noita voikukkia just manailin tänään blogissani, kun tahrivat kaikki lasten vaatteet.. no on ne ekat voikukat aina kauniita, oma pihaa ei ehkä osaa arvostaa niin paljon, kun on melkein aina ollut se oma piha, hetken vain olen kerrostalossa asunnut elämäni aikana, mutta kiitos tästä muistutuksesta on se oma piha vaan niin ihana, olen vähän saman luontoinen että en osaa vaan olla pihalla koko ajan pitää kuokkia ja nyppiä jotain:)
Enpä osannut minäkään arvostaa ennen tätä
Joo, ymmärrän voikukkaharmituksesi, ja myönnän, että varmaan sinä ensimmäisenä kesänä, kun meillä taas on oma piha, mäkin alan niitä vihaamaan. Siis niityllä saavat toki maisemaa kaunistaa, mutta omassa pihassa ei kiitos
Mä olen aina haaveillut omakotitalosta, mutta täällä pääkaupunkiseudulla siitä on aika turha haaveilla. Rivitalossa on asuttu ja nyt paritalo, pieni pihaläntti n.50 neliöö mutta sekin riittää! Oma terassi johon voit mennä aamukahville, pari istutuslaatikkoa johon on istutettu lapsien kanssa herneitä ja porkkanoita, muutaman metrin mittainen mansikkapenkki josta ehkä jo ensi kesänä saa suun makeaksi! Aina keksin jotain tekemistä, nytkin on monta sataa kiloa kivä ja rajaukset kesken…..Ihanaa!
No mutta toi just! Eipä sen tarvitse olla isokaan piha, se tunne vain, että on yhtä sen luonnon kanssa ja yhdellä askeleella olet ulkona!
Nauti aamukahvista ja istutteluista. Voi, miten mä kaipaankaan tota!
Omakotitaloasujana yös minä nautin omasta pihasta ja pienestä kasvimaasta mansikkoineen ja herneineen. Oman maan mansikat kun tuntuvat maistuvan parhailta. Sieltä jää myös aina kiva määrä marjoja pakkaseen…
Tänä vuonna ajattelin ostaa myös tomaattiamppelin. Nekin on niin hyviä ja helposti “saatavia” ruokapöytään.
Nyt tulee itku; Mä haluan kasvimaan!!! Ja marjapuskat ja muut. Voi en ollut vielä ikävässäni päässyt tuonne asti
Onneks mun vanhemmat on kovia puutarhureita, ja sieltä saa mukavasti sellaista “oman maan tavaraa” 
Amppelitomaati on muuten kiva. Aurinkoisella paikalla se kypsyttää tomaatit nopeasti ja ne on ihan mielettömän maukkaita suoraan purkista napsittuna
Sama täällä, ilman omaa pihaa ei osais enää olla. Me oltiin vasta sukulaisten luona kyläilemässä, kerrostalossa 4 päivää ja en kyllä osais kuvitella itseäni kerrostaloasujaksi
Kyllähän sitä pääsis paljon helpommalla kun ei ois omaa pihaa, mutta mä tykkään touhuta, kitkeä rikkaruohoja, leikata nurmikkoa, tehdä kukkapenkkejä ja kasvimaata.. ja todella nautin siitä! Rentouttavaa.
Lapset olis pihalla aamusta iltaan, hyvä kun malttavat sisällä käydä syömässä. Mä oon niin ihastunut tähän meidän pihaan (joka ei vielä ole edes valmis) ja miten tärkeä siitä on tullut meille kaikille näin lyhyessä ajassa! Parasta on oma rauha ja hiljaisuus
Mukavaa kesää Emilia! Toivon että löydätte sen teidän unelmien pihan ja talon
Kiitos, toivonpa todella itsekin
Ja olen muuten samanlainen pihalla olija. Paikallani en olisi hetkeäkään, aina huomaan jotain tain jonkin. Tai sitten vaan tykkään katsella ja ihmetellä. Kierrellä ja kurkkia joka kukkamaahan ja pensaaseen. Sitä harjoitan nyt vanhempieni puutarhassa. Siinä sivussa saa lapset leikkiä ja olla, aikuisetkin viihtyvät paremmin, kun ei tarvitse vaan notkua leikkipuistoissa
Oma piha on kyllä kiva, ainakin kesällä, talvella lähinnä riesa lumitöineen. Oma lapsuuteni kerrostalopihoilla on kyllä muistona kaunis, aina paljon kavereita ja menoa ja meininkiä. Nyt suren omien lasten kavereiden vähyyttä, aina pitää lähteä kauemmas kavereita etsimään. Minustakin voikukat on ihania!
Niin kaipa se on ihmiset siinä lähellä, jotka vaikuttavat aika paljon viihtyvyyteen. Täälläpäin kerrostaloissa asuu lähinnä nuorisoa tai vanhuksia. Me itse oleillaan liiketilan yläkerrassa, eikä kavereita ole sen enempää kuin ennen. Onneksi voidaan treffailla muita puistoissa
Tottuttelemme juuri pihallisten elämään asuttuamme suurinpiirtein koko aikuisiän kerrostalossa. Oma pieni rivaripiha on ihana juttu nyt kesän tultua! Saas nähdä millaisen omakotipihakuumeen tässä onnistuu kehittämään, kun oikein pääsee pihaelämään tottumaan…
Nauttikaahan nyt pihastanne. Tuntuu varmasti mukavalle saada hiukan ruohoa varpaiden alle ja istuskella omassa pihassa.
Minä ainakin pärjäsin rivitalossa oikein hyvin. Pienikin piha riitti, siihen mahtui kaikki oleellinen. Tällä hetkellä haaveilen jostakin rivitalopihan ja edellisen pihamme välimaastosta. Ei liian suuri, eikä pieni. Vanhoja puita ja pensaita suojaa antamassa….