Mulle tämä oli nyt virallisesti kesän ensimäinen päivä. Kerhot ja muut on tauolla, lämpöasteita mukavasti ja aurinko paistaa. Koska kesällä pitää itse keksiä aktiviteettinsa lähes viikon jokaiselle pävälle, aloitimme tänään, ja pakkasimme aamulla reippaana eväät reppuun ja läksimme leikkipuistoon. Itselleni otin varmuuden vuoksi sanomalehdenkin mukaan ihan vain siltä varalta, että vauhdin antajaa ei tarvita. Puistoretkestä kehkeytyi kuitenkin melko mielenkiintoinen elämys.
Kotikaupunkiimme on rakennettu ihan mukava leikkipuisto keinuineen ja liukumäkineen, ja puiston yhteyteen on tehty myös sellainen “leikkiurheilukenttä”, jossa voi juosta, työntää kuulaa, hypätä pituutta, tai pelata melkein mitä vain aidatulla pikkukentällä. Ideana tosi kiva, ja koska paikka on suojaisa ja turvassa liikenteeltä, kuvittelin että tämä olisi meille kiva ajanviettopaikka, kun omaa pihaa ja hiekkalaatikkoa ei tänä kesänä ole.
Saapuessamme paikalla siinä yhdeksän jälkeen huomasimme, että samaa tilaa käyttää myös yläasteikäiset pojat liikuntatunnillaan. Siinä mitään, he palloilivat kentällä, ja me käytimme enemmän leikkipuistopuolta. Hiukan korvaan särähti poikien kiroilu ja alapääjutut, mutta ajattelin, että tilane rauhoittuu, kun opettaja saa homman käsiinsä.
Jatkoimme keinumista, ja huomasimme iloksemme, että leikipuistoa lähestyi pieni tyttö vanhemman miehen seurassa. Se ilo meni kuitenkin ohi aika nopeasti kun tyttö alkoi esitellä leikkikissansa kuvitteellisia sukupuolielimiä (naaras), ja rallatteli keinussa kaikki tietämänsä ruumiineriteet. Siis nekin, joita mielestäni noin nelivuotiaan ei tarvitsisi edes tietää. Pappa (kuulemma äidin isä) istui penkillä ja tuijotteli tyhjällä katsellaan kaukaisuuteen. Yritin harhauttaa omaa lastani jos jonkinlaisin keinoin, ja sorruin jo tarjoamaan jätskit, jos lähdetään heti. Mutta kun puistoon on tultu, puistossa ollaan, ja olihan meillä myös eväät mukana. Siinä vettä hörppiessämme, olisi tämä rallattaja-tyttö myös halunnut maistella eväitämme. Valitettavasti rasiat olivat jo tyhjiä, ja vaikka tyttö kuinka intti janoaan, vesi ei kelvannut, hän olisi halunnut mehua. No mehuksi ei muututtu, pappa sai savukkeensa poltettua, puhelunsa puhuttua ja lähti. Hiukan viiveellä tyttö lähti perään.
Kohta tämän jälkeen parkkipaikalle ajoi auto, ja ulos astui iäkkäämpi herrasmies. Kenties maisemia katselemaan, ajattelin, kunnes sepaluksen aukeamisesta ymmärsin kutsun tulleen enemmän luonnolta, kuin maisemilta. Ihan oikeasti, voiko edes olla mahdollista!? Olkoonkin sitten eturauhasvaivoja, tai miten kova hätä tahansa, älkää hyvät aikuiset pissikö lasten hiekkakentälle!
Mitä tulee yläasteen liikuntatuntiin, jäi tuokin asia hiukan mietityttämään; Pojat kiipeilivät ketterästi koripalloverkkijen päälle, ja opettaja luonnollisesti käski pojat alas. Sen sijaan, että nuoret miehet olisivat totelleet, he kysyivät syytä. Kun opettaja kertoi syyksi sen, että hän käski, tokaisivat nuoret, että, Ei se mikään syy ole, ja jäivät korien päälle kieppumaan. Okei, siitä on aikaa kun olen itse ollut koulussa, enkä todellakaan (onneksi) ole kasvatusalan ihmisiä, mutta minne on kadonnut se opettajan auktoriteetti?! Ja mitä syihin tulee, olisi voinut maikka edes mainita pojille esimerkin näyttöä, kun selvästi urheilivat lapsille suunnatulla alueella.
Voin olla ahdasmielinen, vanhanaikainen ja vaikka mitä, mutta ei se puistoreissu nyt mielestäni ihan putkeenkaan mennyt. En ole itse mikään täydellinen äiti, ja lapseni on ihan tavallinen lapsi – kuten lapset yleensä ovat. Se, mikä tässä pisti miettimään, oli valaiseva poikileikkaus ihmisen käyttäytymisestä aika laajassa ikäryhmässä. Jos ei ole kuria ja auktoriteettia nykyajan kouluissakaan, niin mitä hyötyä oli 1940-luvun karttakeppikurituksella, jos lopputulos on leikkipuistoon kuseskeleva aikuinen?
Loppuun vielä puolustuksekseni, että me todellakin asutaan alle 8 tuhannen asukkaan kaupungissa, jossa käytännössä on vain tämä yksi ja ainoa leikkipuisto. Kaupungin ylpeys. Turha siis viisastella, että menkää seuraavalla kerralla jonnekin muualle. Niin, ja onhan julkisilla paikoilla virtsaaminen ihan jo rikkesakkorangaistuskin.
Terveisin kukkahattutäti lintukodosta…
Kuvat on viime kesältä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että me haaveillaan omasta pihasta 
No voi apua! :/ Eihän tuo ihan tuubiin mennyt! Kaikkeen sitä törmää… Muistan viime kesältä samankaltaisen tilanteen, kun olin lasten kanssa puistossa. Alle kouluikäiset pojat tulivat rälläämään pyörillä kentälle ja lauloivat samalla kovaan ääneen jotain räppibiisiä (onneksi olen näköjään unohtanut miten sanat menivät) törkeine sanoineen. En kovin kauaa viitsinyt kuunnella, kun pyysin poikia miettimään missä tuollaisia lauluja laulaa. Sieltä tuli kommenttia “et oo meidän äiti” jne. Grrrrr! Raivostuttavaa käytöstä! Loppuipa tuo kuitenkin, kun sanoin meneväni käymään heillä kotona jos ei lopu…
Ja joo, tuo käytös opettajia kohtaan tai ylipäätään aikuisia ihmisiä kohtaan on kyllä uskomatonta toisinaan. Ei vanhempia ihmisiä kunnioiteta (joo, tiedän, vähän ehkä nyt yleistän) kuten ennen. Muistan itse vähän jopa “pelänneeni” koulun rehtoria, oliko tuokaan nyt sitten ihan “tervettä”? ;D
Joo, jos meillä koulussa opettaja sanoi, että “nyt alas sieltä”, niin kyllä sitä tultiin. Ja nöyränä vielä
Mä olen tosi huono sanomaan vieraille ihmisille mitään. Lapsillekaan. Kerhoissa meillä on kiva porukka ja sellainen “koko kylä kasvattaa metodi”, eli jokainen vahtii ja valvoo, ja näin silmiä riittää enemmän. Perus asiat töniminen ja toisen kädestä ottaminen, niihin jokainen voi puuttua ilman harmia. Mutta kun tulee tapaus, että on vieraita lapsia tai ihmisiä yleensä, en oikein uskalla mennä “kasvattamaan”
Aivan pöyristyttävää! Mua kiukuttaa niin tuollainen käytös! Enkä kadehdi kyllä yhtään nykyajan opettajia, meininki on myös kouluissa kuulemma mennyt aika hurjaksi. Kaiken tän epämääräisen ja epäasiallisen käytöksen keskellä oikeasti mietityttää, miten saan kasvatettua omista lapsistani vastuuntuntoisia ja fiksuja nuoria ja aikuisia… Huoh.
-Päivi-
Mun ystävä on luokanopettaja. Kakkosluokklaisiltakin kuulee kuulemma näitä haista v***u h***a -juttuja… Mä en kestäis siinä duunissa päivääkään, eli hatun nosto vaan kaikille opettajille!
Mutta tosiaan, kyllä toi pelko hiukan kiipii selkää pitkin. Mitäköhän tosta omasta tulee!
Mulla on kaksi täysi-ikäistä lasta, jotka on kunnialla selvinneet koulumaailmasta. Nyt syksyllä kolmas menee eskariin ja neljäs sitten seuraavana syksynä. Kyllä mua hirvittää, että miten nää pienet lapset tulee pärjäämään koulumaailmassa ja millaisia niistä tulee ajan myötä. Pelottaa huomattavasti enemmän kuin silloin esikoisen ja kakkosen kouluun mennessä. Jotenkin kaikki koulukiusaamiset yms. tuntuu muuttuneen entistä raadollisemmaksi.
Kaipa se elämä jollakin tapaa raadollisempaa onkin. Pitää vain luottaa ja uskoa. Tsemppiä siis sinne!
Olipa teillä puistokokemus, huh huh, alkoi täälläkin yhtä aktiivisesti puistoilevaa kukkahattutädittää ;). Onhan yläkouluikäisillä juttunsa, ja opettajilla vaasti rankkaa mutta että koska käsken, sillä ei taideta kovasti auktoriteettia haalia. Ja herranjestas mikä pappa lapsi kombinaatio, onhan noitakin, mutta että samalla kertaa tuokin. Ja mikä ihme siinä on että puisto on muka pissapaikka, tosi älytön ajatusmalli joka tuntuu olevan ihan yleinen, pöyristyttävä ilmiö. Kyllä teillä oli tosi epäonninen puistokerta, toivottavasti tämä läpileikkaus ei ole se koko totuus kaupunkinne puistoilusta. Kerrohan toki udeataankin sitten myöhemmin onko tuo aina yhtä ihmeellinen tuo teidän puisto.
No eilen illalla oltiin samaisessa puistossa koko perheen kesken, ja siellä oli ihan normaaleja perheitä ulkoilemassa ja urheilemassa, joten ehkä tää oli tälläinen maanantai aamun kappale
Onpa pöyristyttävää.
Huomauttamisessakin on omat riskinsä; usein vastaukseksi vähimmillään haistatellaan ja pahimmillaan käydään käsiksi…
No juuripa noin
Itse mietin vielä muutama vuosi takaperin kuinka kamalalta tuntui se ajatus että omat lapset siirtyy yläkoulun puolelle. Toinen lopettelee nyt yläkoulun ja vastaavasti toinen siirtyy sinne. Ilokseni kuitenkin olen saanut todeta ettei se todellisuus ihan tuota luokkaa ole. Siellä on kuitenkin edelleenkin enemmistö niitä aikuisia ja vanhuksia ja ylipäätään kanssaihmisiä kunnioittavia nuoria. Se vain tämä ihmisen huomiokyky on siinä mielessä jännä että mehän yleensä reagoidaan vain ääripäihin. Mikäli istuisimme puistossa jokaisena päivänä niin niistä päivistä jäisi mieleen juurikin ne tämänkaltaiset tapahtumat, emmekä huomaa niitä normitoimintatapoja. Minä ainakin teinien äitinä jaksan vielä uskoa siihen että tulossa on kyllä niitä hyviä yksilöitä jatkamaan maailmaa eteenpäin
Tämä maa on täynnä upeita nuoria ja niiden käsissä on maan tulevaisuuskin. Samoin on olemassa hyviä ja esimerkillisiä aikuisia, ei kaikki suinkaan puistoon käy pissimässä
Kamala sattuma vaan, kun kaikki osuu samaan aamuun 
Tohon vielä päälle pihapöydällinen juoppoja ja pari hörhöä niin siinä onkin kokolailla tän meidän slummilan kotipiha ja sen ympäristö.. valitettavasti tää nykypäivän meno on just tota. Julkijuopotteluineen kaikkineen.. Eläköön kerrostalolähiöt. Grrr
Ja ajattele, että me ei olla edes kerrostalolähiössä, vaan just toi on koko kaupungin yleisilme
Tämä oli kyllä kiva postaus ja lukiessani tätä sain kyllä hymyn huulille..en sen vuoksi, että koulupoikien, pissimiehen jne. käytös olisi mielestäni jotenkin hyväksyttävää vaan sen vuoksi, että osasit jälleen kerran kirjoittaa puistoreissustanne mukavasti (osuvasti)! Valitettavan usein olen myös kokenut vastaavanlaisia puistoreissuja ja sen vuoksi usein tyydynkin olemaan joko omalla pihallani lasten kanssa tai sitten ystävieni ja tuttavieni pihalla!
Itsekin olen aikoinani tehnyt opettajan sijaisuuksia, mutta se ei todellakaan ollu mun juttu..just ihan pienetki oppilaat (ei tietty todellakaan kaikki) saattoivat sanoa todella törkeitä juttuja ja joskus tuli itsellä ihan voimaton olo heidän kanssaan eli todellakin nostan hattua kaikille opettajille, avustajille jne. Toivon todellakin, että itse pystyn opettamaan ja omalla esimerkillä välittämään hyvät käytöstavat lapsilleni! 
Toivottavasti teillä on antoisampi puistoreissu ensi kerralla! 
Toivottavasti tosiaan
Joo, kyllä sitä löytyy värikästä kirjoa vauvasta vaariin, ja kyllä noi kaikki kasvatusalan väki on hatunnoston ansainnut. Ja pitkän kesäloman myös!
Samalla paikkakunnalla asuvana pakko kommentoida, leikkipuiston vieressähän on pururata ja usein siellä lenkkeilevänä näkee kyllä jos minkälaista.. Ihme kun on vielä noinkin ehjänä leikkivälineet. Minulla on jo sen verran isommat lapset että voisin lenkin ajaksi heidät jättää keskenään leikkimään puistoon mutta eihän sinne uskalla hetkeksikään jättää kun ei tiedä mitä tapahtuu, nuoriso rellestää tai paikalliset alkon suurkuluttajat viettävät aikaansa.. Todella harmillista kun olisi kyllä kiva paikka oleskella.
Hih, kiva kun kuntalaisliikettä
Joo, niillä kivirapuilla notkuu kyllä välillä sellaista porukkaa, että eipä tuonne viitsi mennä. Harmittaa sekin, että paikka on päästetty nopeassa ajassa tosi roskaiseksi ja töhritty. Vielä tässä oman pihan puutetta potiessa sanoin, että perkaan vaikka kesän niitä istutuksia, mutta eipä ton pissailun jälkeen paljon viitsi 
Paikka olisi kiva, idea on hieno, mutta toteutus ja käyttä tökkii pahemman kerran.
Isommalla äitilapsiporukalla paikka on kiva, mutta keskenään en lapsen kanssa sinne juoppojen joukkoon menen!
Kauhistus :/
Olen monesti miettinyt samaa, ja harmitellut ettei nykyvanhemmilla tunnu olevan mitään otetta pienokaisiinsa- niihin isompiinkaan. Kauhusta sekaisin kuuntelen koulussa nuorempien h***ttelua ja v***lua enkä usko jaksavani kuunnella sitä enää kauan mitään mainitsematta. Minulle itselleni ei ole tullut mieleenikään haukkua raaoilla sanoilla vanhempiani tahi ohikulkijoita. Mietin usein sitä, peitetäänkö hirmuisella läyhäämisellä valtavan huonoa itsetuntoa vai epävarmuutta- sitä, jota ei vanhemmat syystä tai toisesta ole pystyneet lapsilleen vahvaksi luomaan vai mitä ihmettä?
Kamalaa kuunnella joka tapauksessa… mutta mitä paljon me pikkuruiset asialle sitten voidaan- tuskin mitään?
Onneksi sentään kyseessä on marginaali tyhmä. Kai? Haluan ainakin uskoa niin. Kaipa yleisesti yhteiskunnan vaikeudet näkyvät myös kasvavissa lapsissa ja nuorissa. Sanavarasto on ainakin nykynuorilla laaja, ja usein sitä armotta käytetään
kauheeta, mutta tuollaista se taitaa olla:). Teidän koti oli muuten just toivekoti lehdessä ja nyt mä kyllä haluan ihan oikeasti tietää (vinkkinä) että mihin te ootte tukkinu kaikki miehen rojut, vaikka mä yrittäisin laittaa nätiksi niin kyl isännän kamppeet pilaa sit kaiken, autolehdet, kaikenmaailman kuulokkeet ja roinat ja härpäkkeet joka puolella. Että autas nyt vähän:)
Hih, eihän siinä lehtijutussa ollut lainkaan eteistä, työhuonetta tai lastenhuonettakaan
Eli kuvista rajattiin aikalailla kaikki tuo 
Sängynalla maijailleet soittimetkaan ei kuvissa näy 
nykyään lukiossa opiskelevana voin sanoa sen,että parasta tässä iässä on se ettei oo enää yläasteella. tällastä “kilttiä” tyttöä ärsytti kerran jos toisenkin yläasteen meno ja meininki. valitettavasti espoon toisessakaan parhaassa lukiossa ei opettajilla ole joka tilanteessa auktoriteettiä puuttua tilanteisiin…esimerkiksi kännykän käyttö on jo siinä pisteessä,että ens vuonna puhelimet aiotaan kerätä tuntien alussa opettajille talteen… huhhuh!
No huh! Ja kiva kuulla nuorempaakin näkökantaa, kiitos siitä!
Mun mielestä yläaste on raadollisinta aikaa. Kamalaa aikaa, jota en ikinä halua takaisin! Julmaa ja karua
Voi anna mun kaikki kestää! Esikoinen kertoi kanssa kevättalvella, että koulussa oli vanhemmilta oppilailta tosi törkeetä alapää juttua ja huorittelua. No en kyllä meinannu uskoa, mutta pakko oli kun vein tyttöä terkkarille ja sitä itteensä huudettiin kovaan ääneen ja moneen kertaan. Surullista, koska aika moni aikuinen on se joka kartuttaa sitä lapsen/nuoren sanavarastoa. Harvemmin mummoja näkee kyykkypissalla, mutta näitä vanhempia miehiä kylläkin näkee asioillaan aika useinkin. Ei auta sanoo, ettei meirän nuoruudessa…. Toivottavasti saisitte puistorauhan julistettua ja nauttia kesäpäivistä
Joo, on nää sellaisa juttuja, että ihan jokaisen on välillä syytä mennä itseensä. Mä en ollut uskoa korviani kun pieni n. kolmevuotias poika sanoi joskus meille kun oltiin lenkillä, että “kato tuolla on tollanen neekeri”. Mitäköhän oli senkin lapsen vanhemmat puhuneet naapurin pojasta!
Mutta joo, niin on ollut viirupäitä aina, todisteena tämä pissi-ukkoa
Huh Huh mitä touhua! Osuva kirjoitus aiheesta, allekirjoitan täysin.
Muistui mieleen yksi kerta junassa kun matkustin vanhemman pojan kanssa hänen ollessaan n.2 v. Tuli yhdeltä asemalta sitten jotain koulutyttöjä kyytiin ja niillähän joka toinen sana oli v…
Poika sitä aikansa kuunneltuaan toisti sanan ja sekös likkoja nauratti. Kehoitin niitä häipymään jonnekin muualle ja sanoin että on se köyhä elämä jos kirosanojen opettamisesta pikkulapselle saa jotain kiksejä. Tajusivat sentään edes vähän hävetä punastumisesta päätellen.
Eikä! Voi teinejä! Mutta ihan totta, on siinä kyllä köyhät ilot, jos tuollainen laittaa naurattamaan! Eikös ennen uhattu pestä suu saippualla!
Totta joka sana, mutta vain yksi puoli kaikesta.
Nuorissa on mielettömästi hyvää ja tottakai kokeilevat rajoja! Tilanteita on tuhansia, joista näit vain yhden palasen. Opettajan työssä on satamiljoonaa hyvää asiaa, joskin myös huonoja – niin kuin missä tahansa työssä. Turha päivitellä aina näitä haistattelujuttuja, kun on myös paljon hyvää ja ihania kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. On myös paljon aikuisesta kiinni, miten nuoriso vastaa.
Minusta kaikkien pitäisi puuttua, jos meno on liian kovaa. Tänäänkin aiheesta erittäin hyvä kirjoitus Savon sanomissa:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/aikuinen-uskaltaa-sanoa-ei/1197345
Olen monesti huomauttanut fiksusti ja jämäkästi huonosta käytöksestä; kyseenalaistanut pienten tupakanpolttoa ääneen tai sanonut leffassa, että maksoin lipusta, en muiden mölinöistä tms. Voisin sanoa, että lähes 99% auttaa. Joku voi mulkaista takaisin, mutta nuoret ja lapset lähinnä nolostuvat, eivät suinkaan käy kiinni tai herjaa. Nämä narkkaripuheet kuulunevat 80-luvulle!
Jokainen meistä voi vaikuttaa. Jos pieni tyttö rallattaa kaiken maailman jutut, voi hänelle sanoa, että tuo ei kuulosta kovin kivalta. Tai voi jututtaa jostain ihan muusta. Omalle lapselle voi sanoa, että meillä on eri säännöt.
Oltiinkohan me jostakin eri mieltä? Jäi sellainen tunne tekstistäsi, itselleni kohta ei kuitenkaan oikein auennut….
Todella hyvä kirjoitus, sekä kommenttisi että tuo Savon Sanomien juttu! Vaikka edellä mainittu käytös ei ole hyväksyttävää, aikuisten tulisi uskaltaa puuttua ja korjata käytöstä eikä toimia vain sivustakatsojina. Toki jos tilanne on uhkaava, on parempi väistää mutta hyvin harvoin näin on. Kyllä lapset ja nuoret ovat ihan yhtä fiksuja kuin aikuisetkin ja ymmärtävät, jos heille sanoo jostain asioista. Paljon on omasta asenteesta kiinni. Uskaltamalla puhua nuorille itse tulee myös huomanneeksi monet omat ennakkoluulot vääriksi. Ja itseasiassa mielestäni myös aikuiselle leikkipuistoon pissijälle olisi ollut paikallaan huomauttaa asiasta. Tuskin pienessä kaupungissa on pulaa sopivammista pusikoista. Tämä ei ollut Emilia suunnattu mitenkään sinua vastaan. Lähinnä tarkoitukseni oli sanoa, että mielestäni on ihan ok huomauttaa asioista
Hauskaa, että olet ottanut asian puheeksi täällä. Ja saanut aika kommenttivyöryn aikaan! 
Kiva, että nostit puistopissijänkin esiin, edellisessä kommentissa mielestäni irroitettiin vain nuo nuoret itse asia-aiheesta. Nimen omaan, kun jutun idea oli, että mitä sitä nuoria syyttelemään, kun aikuisetkaan ei aina osaa käyttäytyä.
Toki asioita huomauttaminen on järkevää, pitää kuitenkin muistaa, että on erilaisa eläviä tilanteita ja erilaisa ihmisiäkin. Monesti me teemme tilanneratkaisumme edellisten kokemusten perusteella….
Hei! Blogissani on sinulle haaste
http://kaksitassua.blogspot.com/2012/05/11-kysymysta.html
Kiitos, yritämpä tarttua haasteeseen
Justiinsa. Voin niin hyvin kuvitella noi tilanteet, mitkä kuvasit. Ja vastaavissa tilanteissa en pysty enää olemaan hiljaa, vaan saan ärsyttävän akan maineen, kun menen huomauttamaan asiasta…
No mutta sehän on vain melkein sama, kun huomauttaisi kotitöistä kotona
Täällä kanssa ärsyttävä akka, joka kasvattaa muidenkin lapsia tarvittaessa. Puistoikäisiä siis, teinejä en enää uskalla. Olen usein täällä kaupungissa asuessamme kauhistellut nuorien röyhkeyttä ja joidenkin lasten vapautta olla ja mennä miten haluavat. Tuntuu välillä, että vanhemmat ovat vain tyytyväisiä, että lapsensa ovat ulkona kavereitten kanssa ja autuaan tietämättömiä, että ne hajottavat siellä sitä puistoa.. Ja joo, onhan sitä tottakai kilttejä ja kunnollisiakin lapsia vaikka ja miten, mutta ne riiviöt pomppivat kirjaimellisesti silmille. Huoh.
Pomppivat silmille kuin leikkikentälle pissivä vanhempi herrasmies
Joo, kyllä niin moneen junaan on porukkaa. Aikuisia ja kasvattajiakin. Mä ajattelen niin, että jokaisen aikuisen tulis olla esimerkki ja moraalin näyttäjä lapsille. Jos lapseni tekee jotain väärää, on mun mielestä oikein, että tervejärkinen aikuinen puuttuu asiaan!
Siis voi hitsi..tosi rasittavia, ja kun kesä tulee ja lomat alkaa nii teinarit valtaa kaikki leikkipuistot ja makaavat niissä pyöreissä isoissa kiikuissa koko päivän niin ettei muut pääse ollenkaa ja sotkevat kaiken.
Hups..no onhan sitä itekki tullu oltua teini ja ollaa mm. porukalla heitetty matikan kirjat meree ja muuta kivaa..heh.
Aika hassua että vaa yksi puisto – mä oon kotosin 1500 asukkaan kaupungista ja sielläkin on vähintää kolme leikkipuistoa.
No on täällä “leikkipuistoja”, mutta mä en edes harkitse meneväni sellaiseen, jonka viereisen kerrostalon päädyssä istuu vanha rähjääntynyt porukka, joka tippuu jo puolilta päivin penkiltä, ja poliisit siivoavat ne sitten illemmalla siitä. Huh!
Meillä kyllä tuollainen norminuoriso täällä väistää, jos menee lapsen kanssa puistoon. Siis vaikka olisivat keinuissa, niin kyllä ne siirtyy ihan itsestäänkin kauemmas. Tuntuu, että aikuiset sisältää ne menetetyt tapaukset
Juttelin taannoin yliopisto-opettajan kanssa (ja aiemmin muutaman muun yliopisto-opettajan). He kaikki olivat aivan ahdistuneita, työ on yllättänyt rankkuudellaan, ei siksi, että työtä on paljon vaan opiskelijoiden röyhkeys on tullut kasvoille. On aivan tavallista, että sähköpostitse haukutaan opettajat, tullaan ihan kasvokkain huutamaan ja vaatimaan “oikeuksia” ja moittimaan opetusta jne. Nuo opettajat tuntien tiedän, että tekevät hyvin työnsä, mutta opiskelijat vaativat mahdottomia ja luulevat, että kaikessa joustetaan, esim. aikarajat saavat heidän kohdallaan joustaa loputtomiin. Kun itse muistelen opiskeluaikaa, en muista tällaista lainkaan. Yksi “barrikadeille” nousu tehtiin koko 70 opiskelijaa asiasta, mutta ei näin. Opettajana itse olen huomannut jo joitain vuosia sitten, että vanhemmat ovat käyneet rohkeiksi valittamaan pienistä asioista, tekemään kirjelmiä lääninhallituksiin jne. Toki asiasta saa valittaa. Mutta tällainen ilmapiiri ahdistaa. Kaipaan rehellistä ja kunnioittavaa kanssakäymistä, ihan tavallisia käytöstapoja. Näin silmissäni tuon sinun ja poikasi retken ja suren, että näin asiat on. Tuttua minullekin puisto ym. retkistä.
Maailma on kyllä muuttunut! En tarkoita, että lapsia koulussa pitäisi karttakepillä lyödä, mutta eihän opettajilla ole alakoulussakaan enää oikeuksia. Lapset tietää, että opettajan oikeudet on viety ja vielä naljailevat sillä opettajalle. Tietävät myös, että jälki-istuntoja ei tarvitse istua tai luokasta ei voida poistaa. Vanhanaikaisilla puhutteluilla ei ole enää mitään virkaa…. En tarkoita että pitäisi siirtyä täysin holhoavaan kasvatukseen, mutta kyllä pitäisi olla keinot jolla lapsille opetetaan rajat ja niiden kunnioittaminen! Ehkä asiat toimisivat sitten jatkokoulutuksessakin paremmin…
Sanoisin, että koulumaailma on siinä mielessä muuttunut, että opettajan pitää hankkia oma asemansa. Auktoriteettia ei ole enää automaattisesti vaan se pitää ikään kuin ansaita. Mutta suurin osa ainakin mun tuntemista opettajista (itse siis sellainen myös olen) saa pidettyä teini-ikäiset kohtuullisesti kurissa. Toki maailma on muuttunut paljon 10 vuodessa ja nykyään esim. kännykät on suhteellisen suuri ongelma (siinä kuinka usein ne päätyvätkään esille…), mutta harva teini kuitenkaan uhittelee, kiroilee tms. päin opettajan naamaa. Ja jos näin tekee, niin siitä kyllä seuraa rangaistus. Ja jälki-istunnot on itse asiassa istuttava. Jos jälki-istuntoon raahautuminen ei onnistu, niin sitten paikalle kutsutaan myös vanhemmat. Toki on sitten niitä perheitä, joissa asiat ovat sen verran hukassa muutenkin, ettei jälki-istunnot ja niiden hoitaminen paljon hetkauta, mutta nämä ovat vähemmistössä. Samoin opettaja saa poistaa oppilaan luokasta. Tarvittaessa myös ohjaamalla esim. kädestä pitäen tai jos oppilas ei suostu muuten liikkumaan, voidaan hänet kantaa esimerkiksi tuolilla. Ainut vain, että kovin monet oppilaat (ja vanhemmat) luulevat, ettei opettaja saa koskea oppilaaseen millään tavalla. Eli joidenkin mielestä esimerkiksi olkapäästä kiinni pitäminen on kiellettyä… Näitä sitten selvitellään silloin tällöin…
Mutta sanoisin, että edelleen nuoriso käyttäytyy suhteellisen hyvin. Enää ei olla niin asematietoisia, mutta kyllä se kunnioitus sieltä löytyy. Sen sijan vanhemmat ovat mielestäni muuttuneet. Vanhemmat ovat kovin kärkkäästi vaatimassa erityiskohtelua omalle lapselleen ja kyseenalaistavat arvosanoja yms.
Mutta siis, tämä nyt koski vain teinejä ja koulua, kun niistä satun enemmänkin tietämään…
Toivottavasti teidän seuraavat puistokerrat menisivät ilman ylimääräistä seuraa 
Hei kiitos tästä, ja kiitos kun oikaisit tietojani. Teillä näyttää olevan siellä asita mallillaan
Tosiaan tuo auktoriteetin ansaitseminen pitää ihan varmasti paikkansa. Automaattisesti se ei enää tule ja on varmasti luonne kysymys, kuka homman kunnialla hoitaa. Itse haaveilin joskus, erään aineen opettamisesta, mutta luontoni tuntien minusta ei olisi hommaan. Varsinkin kun aine olisi varmaan 90%:n mielestä tylsä ja kuiva 
Kyllä meillä vanhemmilla on paljon peiliin katsomista. Ekana varmasti pitäisi aikuistenkin alkaa kunnioittaa opettajien ammattitaito ja harkintakykyä. Ettei se meidän Masa nyt välttämättä olekaan yli-ihminen
Tulee mieleen ajat, jolloin opettajan pöytäkin sijaitsi luokassa aina korokkeella ja opettaja ikäänkuin katseli oppilaita alaspäin. Kuulostaa hassulta, mutta uskon myös pienten ratkaisujen useammassa tapauksessa auttavan auktoriteettikäsitteeseen
Toivotaan parempia puistoreissuja
kuulostaa ihan uskomattomalta..huh huh..
Voi ei, yritä siinä sitten nauttia puistoilusta kun vieressä tapahtuu ties mitä.
Nykyajan nuoriso on kyllä ihmeellistä, pari vuotta sitten kun asuimme vielä kaupungissa näitä riiviöitä tuli nähtyä turhankin läheltä, onneksi asutaan nyt maalla, täällä lapset ovat vielä niin kultaisia ja hyvä tapaisia (ainakin suurin osa).
Mä en osaa sanoa, että onko malla ja kaupungilla eroja; itselläni kokemusta vain toisesta. Mutta kaipa sellaiset lintukodot ovat vain kuvitelmaa
No, huh huh mikä leikkipuistoreissu! Itse käyn usein leikkipuistossa lasteni kanssa, mutta onneksi ei ole vastaavia kokemuksia tullut. Ja tuo siis tapahtui pikkukaupungissa, jossa kuvittelisi menon oleva rauhallisempaa kuin täällä pääkaupunkiseudulla. No, toisaalta olishan mun pitänyt heti muistaa: oon nimittäin kotoisin pikkukaupungista, joka sijaitsee satoja kilsoja täältä ylöspäin. Ihan hirvee kaupunkihan se oli. Ikinä en sinne muuttaisi perheeni kanssa asumaan. Onneksi vanhempanikaan eivät enää asu siellä. Että näin ihania nuoruusmuistoja:)
Tiedätkös mulla on hiukan sama käsitys pikkukaupungeista. Ihan jo se rauhoittaisi, ettei yhtä poliisi vuoroa tarvitsisi jakaa usemman kaupungin ja kunnan kesken, ja poliisi olisi saatavilla silloin kun sitä tarvitaan
HEI, asiasi ilmiselvästi kosketti ihmisiä ja sait komenttien tulvan. Oli kyllä ikävä kokemus ja toivottavasti se oma piha pian löytyisi teille…kaikesta huolimatta aurinkoista ja mukavaa viikon jatkoa!
Kiitos Päivi. Aurinkoa sinnekin!
Mielestäni Suomalaisten kouluilta on otettu viimeinekin valta pois. Koulut eivät saa enää rankaista huonoa käytöstä. Vanhemmatkin ovat aika arkoja olemaan ehdottomia. Ja en suinkaan puhu fyysisestä rankaisemista, vaan rajojen asettamisesta.
Opetan täällä Austrliassa alakoulun puolella, ja kuri on tosi tiukkaa. Esim. kiroilusta tulee heti rangaistus, myös opettajan käskyjen ohittamisesta rapsahtaa heti jonkinlainen rangaistus. Yksityisissä kouluissa ollaan vieläkin tiukempia kuin kunnallisissa koulussa, jossa minä opetan.
Mä olen niiiin samaa mieltä!!!!
Ja tama on yksi niista syista etten halua muuttaa takaisin Suomeen..
Heh, junttila?
Hei.
Satuin äsken ihan sattumalta blogisi sivulle ja näin tämän tekstin ja sosiaalialalla opiskelevana tekstisi herätti minussa ajatuksia. Itse olen aina ollut sellainen lapsi/nuori/aikuinen joka kunnioittaa vanhempia ihmisiä ja jos on jostain asiasta kommennettu niin silloin ollaan toteltu. Minusta se, että lapset/nuoret (siis jotkut heistä) käyttäytyvät huonosti koska joidenkin lasten vanhempia ei kiinnosta mitä lapset tekevät. Tai sitten vanhempia kiinnostaa, mutta eivät voi asialle mitään, koska melkeinpä äänen korottaminenkin on kiellettyä lasten kuullen. Mutta kaikki on mielestäni lähtöisin vanhemmista ja heidän kasvatustaidoistansa. Koska he ovat kuitenkin päävastuussa lasten kasvattamisesta ja jos vanhemmat eivät pienestä pitäen opeta lasta kunnioittamaan muita ja käyttäytymään se on myöhemmin aika mahdotonta saavuttaa. Mutta joitakin vanhempia ei kiinnosta ja jotkut taas uskovat ns. vapaan kasvatukseen eli antavat lasten mennä ja tehdä miten haluaa. Itse uskon että lasten kasvatuksessa tarvitaan kuriakin ja jos lapsi käyttäytyy huonosti tai tekee ilkeyksiä tai satuttaa toista heidän tulisi saada siitä jokin rangaistus (en puhu mistään kurittamisesta kuten luunappi tai muu) vaan esimerkiksi lapsi menee jäähypenkille ja kun lapsi on miettinyt tekojaan asia käydään läpi yhdessä lapsen kanssa. Kasvatuksesta puuttuu sopivanasteinen kuri ja auktoriteetti.
Totta. Mutta jokainen vanhempi on ollut joskus itse lapsi, joten mistä nykyajan ongelmat kunpuavat? Lama kenties? Yhteiskunnan pahoinvointi vai mikä…. Sen kun tietäisi.
Ongelmiin voi olla monia syitä, eikä syinä välttämättä ole se yksi ja ainut. Mutta mielestäni nykyaikana ihmiset ova liian itsekeskeisiä, että tuijotetaan omaan napaan ja katsotaan, että kunhan itse pärjää. (tiedän, että tämä on hyvin karkeaa yleistämistä). Ja tietynlainen yhteisöllisyys on kadonnut tästä maailmasta. Kuten muistan omasta lapsuudestani sen, että lähinaapurit/naapurusto pitivät yhtä, oli erilaisia yhteisiä talkoita ja katsottiin välillä toistenkin lasten perään. Me oltiin sillä kadulla yksi iso yhteisö. Tunnettiin toisemme ja autettiin tarvittaessa ja käytiin toistemme luona kylässä. Nykyään ihmiset eivät edes tunne naapureitansa! (tämä on siis yhtenä esimerkkinä siitä miksi ihmiset voivat mahdollisesti huonosti). Yksi syy taas voi olla yhteiskunnan asettamat paineet, että kaikessa pitäis olla loistaa ja olla tietyn mallin mukainen. Mutta itse kuitenkin koen hyvin isoksi syyksi yhteisöllisyyden puutteen ja sen että ihmiset eivät välttämättä välitä siitä miten joku toinen voi.
Olipa hyvä postaus. Vanhemmille tekisi todella hyvää mennä katsomaan millainen meno kouluissa tänä päivänä on. Suurin osa ei varmaan uskoisi silmiään ja korviaan. Sen verran hurjaksi toiminta on mennyt. Edellä kirjoittaneen Mirjamin kanssa olen ihan samaa mieltä. Kuri takaisin kouluihin – ja ei -sanan käytön harjoitusta myös koteihin. Itse olen törmännyt mainitsemiesi tyyppien lisäksi ihan liian usein rankasti kiroileviin ja huonokäytöksisiin ÄITEIHIN, ja he vasta saavatkin karvani nousemaan pystyyn. Mitä hirvittävää mallia he antavatkaan lapsilleen. Ihan surettaa. Näihin törmää kaupoissa, parkkipaikoilla, leikkipuistoissa – kaikkialla. V–T- sana tulee joka toisessa lauseessa vähintään. Surullista );
Jopa omat koululaiseni ovat näitä kauhistelleet ja surreet lapsien puolesta “tuollaista äitiä” (enkä itse väitä olevani yhtään normaalia kummempi äiti minäkään, mutta en ainakaan käytä tuollaista kieltä..).
Yksi asia, mikä myös ihmetyttää on “pahan mielen” tuottamisen kieltäminen. Ei saa aiheuttaa pahaa mieltä oppilaille, eli ei saa kieltää, ei saa laulaa joululauluja jottei toisesta kulttuurista tulleet pahoita mieltään, ei saa lukea luokan parhaita aineita muulle luokalle ääneen jotta huonommin kirjoittaneet eivät pahoita mieltään, ei saa enää mainita luokan parhaitten oppilaiden nimiä todistusten jaossa keväällä jotta huonommat eivät pahoita mieltään. Kotona ei kielletä jotta lapset eivät pahoita mieltään, pyritään toteuttamaan lapsen kaikki toiveet, jotta he eivät vaan pahoittaisi mieltään. Tässä kasvatuksessa mennään kyllä mielestäni metsään, koska eivät ihmiset voi koko elämäänsä elää pahoittamatta joskus mieltään. Sekin on asia, johon pitää oppia ja tottua – kaikki ei aina valitettavasti mene oman mielen mukaan.
Totta tuo aikuistenkin kielenkäyttö. Välillä karmii, kun ihan pieniäkin lapsia torutaan kirosanoin!
Ja pettymysten tuottamisesta olen kyllä täysin Jari Sinkkosmaisen ajatuksen kannalla. Pettymysten tuottaminen on yksi vanhempien suurimmista velvollisuuksista!
Lisäksi taas heräsi ajatus kun luin Lennin kommentin. Se, että lapsia varjellaan aivan liikaa asioilta (joiltakin asioilta siis tuleekin), mutta otan esimerkin elämyspedagogiikan opettajalta: hän haki lastaan päiväkodista ja työntekijät pahoittelivat, että lapsen vaatteet oli täysin kurassa. no tämä opettajani nauroi työntekijöille ja sanoi: eihän tuo mitään haittaa. Noista kuraisista haalareista näen, että lapsellani on ollut hauskaa. Lapset eivät edes saa temmeltää ulkona heille ominaisella tavalla. Heti jos jossain on lätäkkö niin sinne ei saa hyppiä vaikka on kuravaatteet päällä, ei saa ryömiä maassa koska juuri on ostettu uudet haalarit, ei saa kiivetä mihinkää, koska voi sattua. Lasten leikkiä rajoitetaan aivan liikaa, koska pelätään että lapseen sattuu! Tietenkin aikuisen tulee luoda lapselle turvallinen toimintaympäristö. Mutta ympäristön pitäisi antaa lapselle mahdollisuus tutkia ja tutustua maailmaan ilman liian suuria rajoituksia, mitä vanhemmat luovat. Ja myös tämä nykyajan liika rajoitteisuus voi johtaa siihen, että nuorena ollaan mahdollisesti aivan kamalia ja silloin halutaan kokeilla viimeisen päälle rajoja.
Lisätään vaikka tuohon vielä se lapselle ominainen mielikuvituksellisuus. Ei kaiken tarvitse olla niin vimpan päälle keksittya ja suunniteltua. Aina joku ihan huippu lelukaan ei ole se paras, vaan ilo löytyy juurikin noista yksinkertaisista jutuista. Olkoonkin kuralammikko. Lapsella on kyky löytää leikki ja leikkikalu myös luonnosta. En toki tarkoita, että nykyajan lasten pitäisi käpylehmillä ainoastaan leikkiä, mutta myös sille mielikuvitukselle on annettava sijaa!