Ihan joka päivä ei voi millään herkutella, mutta tänään tunsin anasainneeni iltapäivälaten seuraksi jotakin kastettavaa. Biscotit on helppoja ja vaivattomia pikkumakeita, joiden tekeminen onnistuu myös meiltä, joille lusikkaleivät ja kaksinkertaiset ovat ylempää leivontatiedettä.
Samalla yksinkertaisella ohjeella voi valmistaa erilaisia versioita biscoteista. Kanelin tilalle esimerkiksi appelsiinin kuorta, tai mantelit korvata suklaalla – taivas rajana. Tämä yhdistelmä onkuitenkin oma herkkuni, samoja pikkuleipiä näkyi blogissa myös viime syksynä 🙂
{ kanelimantelibiscotit }
2 1/2 dl sokeria
125 g huoneenlämpöistä voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl kuorittuja manteleita
1 kananmuna
1 keltuainen
Voiteluun kananmuna, päälle sokerikanelisekoitusta
Muotoile taikinasta uunipellille, leivinpaperin päälle kaksi litteää, noin 4-5 cm levyistä tankoa. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle sokeri ja kaneli. Paista 160 asteessa uunin keskitasolla 35-40 minuuttia.
Anna tankojen jäähtyä pari minuuttia. Leikkaa molemmat tangot viistosti noin 10 osaan. Käytä sahanteräveistä. Sirottele leikkuupinnoille kanelisokeria ja nosta viipaleet kyljelleen uunipellille. Paista vielä n. 10 minuuttia, kunnes biscotit ovat varmasti rapeita.
Ootpas ollu ahkerana. Miten niin ei voi joka päivä herkutella? 😉
Köhöm… Joo, siis ei saisi, mutta pakko myöntää, että elämä on ollut hiukan herkkupainotteista 🙂 Ryhdistäydyn 😀
Kiva, kun laitoit ohjeen! 🙂 Pitää kokeilla viikonloppuna, kun on aikaa nauttia tuotoksista! 🙂
No niin, tänään sitten kaupasta viimeiset tarvikkeet ja viikonlopun kahvihyvät on melkein valmiit 😀
Pitääpäs laittaa ohje talteen, niin teen niitä kun taas voin herkutella. Minä kun en voi herkutella minään päivänä, “sokerijuttujen” takia, toivottavasti kuukauden päästä viimestään voin 🙂
Tsemppiä viimeiseen kuukauteen 😉 Ja sitten maistuu ne päikkärikahvitkin paremmalta, kun saa ansaitusti silloin tällöin kastaa kahviinsakin jotain 🙂
Slurps! Täytyykin kokeilla!
Jauhopeukalo esiin 🙂
Pitää kokeilla 🙂
Näistä pitää lapsetkin! Mun herkku oli ainakin muksuna kaneliässät. Nää on vain hiukan kansainvälisempi versio 😀
Eilen leivoin näitä ja tosiaan lapsetkin tykkäsivät ja aikuiset myös:)Kiitos ohjeesta.
Nonni, mä tiesin 🙂
Kuulostaa herkulliselta. Ehkäpä vähän tyhmä kysymys, mutta pitääkö nuo mantelit murskata kuivien aineiden joukkoon?
Tyhmiä kysymyksiä ei ole ;D
Laita kuorettomat mantelit vaan ihan kokonaisina taikinaan. Sahalaita veitsellä saat ne kauniisti katkeamaan kun leikkaat biscotit. Toki voit käyttää myös mantelirouhetta, mutta kokonaiset mantelit antavat myös ilmettä pikkuleiville.
Oioi, oli pakko kaivaa keksipussi kaapista, kun näin nää kuvat. Hyi minnuu 😀 Muutama kadotettu kilo, niin mukamas voi jo herkutella…
Toivottavasti oot voinut hyvin! Ja tuosta nollailusta myös, että nyt kannattaa sitä tehdä! (Nimim. puoli kuudelta aamulta se alkaa ja loppuu ysin jälkeen illalla. Ja pari keikkaa voi joutua tekeen myös yöllä.. kaamee vaihee tää kun toista ei voi jättää silmistään hetkekskään. Mut muuten se on tosi ihana!)
Onnittelut niistä muutamasta kilosta! 🙂 Mä en voinut edes kuvitella, että raskausaikana voi lihota. Niiloa kun odotin, se oli yksi rankimmista laihdutuskuureista, joita olen suorittanut, ja mulla kyllä on siitäkin laajaa kokemusta. Nyt tuntuu, että paino nousee liiankin herkästi! Pitää ihan oikeasti katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Huoh! 🙁
Mutta onneksi tosiaan vointi on nyt hyvä. Ja koitan myös nollailla, aika kun ei ole kullannut muistoja tuosta edellisestä vauvavuodesta. Kuukausien huuto ja valvominen; Lohduttaudun sillä, että tuskin se enää rankempaa voi olla 😀 Täytyy melkein huilata jo vain kun ajatteleekin asiaa 😀
Voimia sinne! On se vain sen kaiken arvoista, vaikka hiukan keksiä vaatiikin päivän piristeeksi 🙂
Herkän ihastuttava blogi. Ja postaus! Ja resepti!
Kiitos, kiva jos tykkäät 🙂