Olen kevään lapsi ja rakastan kevättä yli kaiken. Uuden alkua, luonnon heräämistä ja elämän elpymistä. Vuosien mittaan alan kuitenkin yhä enemmän nauttia syksystä. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa.
Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – misä ikinä se sitten onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle.
Muutamia paloja hitaan ja hämärän aamun tunnelmista; Aikaisissa aamuissa ilman kiirettä on sitä jotakin.
Minä olen tammikuun pakkasten kasvatti, ja vaikka pidän talvesta, voin allekirjoittaa täysin ajatuksesi syksystä. Olen ihastunut syksyn valoon, väreihin ja tunnelmaan.
Hei meillä tuo perheen pienin haikailee jatkuvasti talvea. Ihmettelin pitkään, että mikä siinä talvessa nyt niin on, kunnes tajusin, että talvella syntynyt on talven lapsi 🙂
Syksyssä todella on tunnelmaa!
Kauniita kuvia, mä rakastan syksyä, ehkä siksi että olen syntynyt syksyllä, syksyllä innostun aina lenkkeilemään ja nauttimaa muutenkin kauniista luonnosta ja kirpeistä syys päivistä.
Syksynlapsi siis 🙂
Syksy on sellaista uuden aloittamista, raikkaita kelejä ja ulkoilua. Pidän myös 🙂
Kevään (ja kesän) lapsi ehdottamasti minäkin. Syksyssä (jos on aurinkoinen) on omat puolensa, mutta se tekee syksystä korkeintaan siedettävän, ei koskaan vau-tasoista 🙂 Lepoon käyvä luonto on tosin aika kuvauksellinen, enkä pahastu kynttilöiden ja tuikkujen polttelusta ollenkaan.
Kauniit kuvat!
Voi mull evielä muutama vuosi sitten syksy oli yhtä tuskaa. Monta vuotta syksyisin iski masennus ja liika melankolisuus. Nyttemmin olen päässyt suuremmista syysmyrskyistäni, ja alan ihan todella pitää tästäkin vuodenajasta. Tsemppiä sulle, ei niin syysihmiselle 🙂
Iiihania kuvia!!
Tykkään syksystä, kynttilöistä, villasukista, käpertymisestä kotiin 🙂
Mukavaa päivää Emilia <3
Ihani ajuttuja.
Yritän tänään kirjoittaa sulle, kun pojat menevät illalla talkoisiin. Pitänyt jo pitkään laittaa postia.
Ihanaa päivää, Saila!
Olen syntynyt jouluna 26. päivä, joten sanomattakin selvää, mikä mahtaa olla mun lempivuodenaika 🙂 Myös syksy on ihanaa aikaa, juurikin tunnelmallisten iltojen ja kynttilöiden takia, ruskan värejä ja raikasta ilmaa. Ukkosmyrskyt ei haittaa kun kotona saa vetää villasukat jalkaan ja vilttiä korviin sohvalla 🙂
Se siis todellakin on tuo syntymäajankohtamme, joka vaikuttaa mieltymyksiimme vuodenaikojen suhteen!
Juurikin noin ajattelen minäkin syksystä. Syksyssä on niin paljon kaunista tunnelmaa. 🙂
Noinhan se näköjään menee. Meidän talvella syntynyt poika on elementissään lumen keskellä ja minä herään henkiin keväällä. Syksyssä on jotain kaihoisaa ja on niin ihanaa kaivaa villasukat taas esiin.
Kaipa se vain jossain meidän syövereissä istuu tuo synnyinhetkemme 🙂
Mulla on villasukat ympäri vuoden käytössä. Tosin vain kotona. Kiva kun niistä tulee aina syksyisin muodikas asuste 🙂
Mä rakastan syksyä, koleaa ja kylmää ja villasukkia, märkiä lehtiä asvaltilla. Ja tykkään talvestakin, tosi paljon – varsinkin jos on järjettömän kylmä ja järjettömän paljon lunta, mennä hiihtään naama huurussa. Kesäkin menettelee, paitsi jos sataa. Kevät taas on kaikkein mäntein vuodenaika, märkää ja kuraa ja ankeaa, sitten se toukokuun vehreys kyllä jo helppaa. Niin ja minä olen heinäkuun helteinä syntynyt. 😉
Täällä aamut on kaikkea muuta kuin harmonisia ja kiireettömiä. Tänäänkin torkutin kelloa niin kauan, että tuli vähän jo kiire. Koululaisen sai väkisin repiä sängystä irti, oli kietoutunut mun peittoon ja aina ryntäs takas sänkyyn kun luulin sen jo nousevan. Ja sitten aamupalat äkkiä naamariin ja koululle, kellot soi kun ollaan kulmalla.
Poikkeus vahvistakoon tämänkin säännön ;D
Nyt jarrua aamuihin! Iltaisin aikaisin nukkumaan ja virkeänä ylös. Joo tiedän, helpommin sanottu kuin tehty! 🙂
Tsemppiä!!!
Mä elän vielä kesäloma-ajassa..yritän mennä ajoissa nukkumaan, mutta sitten vaan pyöriskelen sängyssä ja nukahtamiseen menee vielä kauemmin. Kesällä kun nukuimme 10.30-11 saakka. 😉 Tuottaa tuskaa herätä seiskalta. Ja koulun vieressä asumisessa on se huono puoli, että tulee lähdettyä viime tingassa. Ja miten se aamulla nukkuminen onkin niin IHANAA, kaikki nukkuma-asennotkin on niin täydellisiä, tyyny on muhkean pehmeä ja peitto lämmin. Taidamme olla melko aamu-unista sakkia koko perhe. 😉
Meilläkin venähti kesällä illat turhan pitkiksi, vaikkei aamut kuitenkaan joustaneet yhtään. Jotenkin kesän kesti vähemmillä unilla. Nyt on vaikeuksia kömpiä ajoissa nukkumaan, illat venyvät ja paukkuvat yhä. Lisäksi olen alkanut kärsiä jostakin kummasta aamuunettomuudesta. Herään 4-5 aikaan, enkä saa pirullakaan unta. Tuntuu kuin univelka vain kasvaisi päivä päivältä. Mutta normaalisti ymmärrän hyvin tuon aamu-unien mukavuuden. 😉
voi miten tunnelmallista 🙂 ihanat kuvat.. rakastan myös syksyä…
Ihanaa ja tunnelmallista syksyä siis sinulle 🙂
kiitos 🙂 Samoin 😉
Minulle syksyt ovat ehdottomasti vaikeinta ja ahdistavinta aikaa, en tykkää. Kuulaat ja aurinkoiset syyspäivät, jolloin lehdet eivät ole vielä tippuneet, menettelevät, mutta muuten… Olen ehdottomasti kevään lapsi, vaikka juhannuksen tienoilla olenkin syntynyt. 🙂
No alkavaa kesäähän se juhannuskin on.
Kun pellot on jo kynnetty, lehdet poissa ja lumi antaa odottaa itseään, eli yleensä marraskuussa tai joulukuun alussa, olen minäkin aika kovilla. Se pimeys ja märkä maa iskee jotenkin kaiken voiman ulos.
Onneksi sitten tulee kuurankukat, ensilumet ja joulujutut. Joka vuosi siitä vain on selvitty.
Itselläni on jo kymmenisen vuotta ollut kirkasvalolamppu käytössä. Huomaan selkeän avun, kun luonnon valo vähenee ja lamppu todella helpottaa. Suosittelen, jos et ole jo kokeillut!
Todella tunnelmallisia kuvia! Vielä viime viikolla mieli oli kovin haikea kesän perään, kun tuntui, ettei se koskaan kunnolla tullutkaan. Tällä viikolla kuitenkin jo huomaan ajatukseni kääntyneen syksyyn, villasukkiin ja kynttilöihin. Eikä enää tunnu haikealta, vaan oikeastaan hyvinkin mukavalta.
Selailin vanhoja postauksiasi, ja täytyy sanoa, että sinulla on todella kaunis ja inspiroiva blogi. Kiitos 🙂
Kiitos, Tarja 🙂
Kyllä itseänikin harmittaa kesän loppuminen, ja se, että sitä ei juuri ollutkaan tänä vuonna. Mutta turha märehtiä mennyttä. Nautitaan syksystä ja toivotaan ensi kesästä lämpimämpää 🙂
Syksystä ja keväästä, niiden ihanuudesta, oli juuri ystävien kanssakin juttua. Syntymäpäivän perusteella olen itse syksynlapsi, niin kuin miehenikin ja poikamme. Syksyllä meillä juhlitaan myös hääpäivää. Sanomattakin selvää, että meidän perheessä kyllä syksy on monellakin mittapuulla mahtavaa aikaa. 😀
Kyselin muuten sulta taannoin noista Spanxin alushousuista. Päädyin sitten todellakin ostamaan ne samaiset kuin sinulla. Stockmannille lopulta marssin ostoksille, oikea koko tilattiin Helsingistä tänne Tampereelle. Huomenna käväisen ne sitten noutamassa. Varmasti kokeilen heti päälle, oon niin innoissani!
Toivottavasti saatte nauttia ja juhlia syksyn juhlistanne ja merkkipäivistänne kauniissa syyssäässä! 🙂
Mukava, jos Spanxiasia saa onnellisen lopun. Mä muistan itsekin, että arvoin tuon koon kanssa ihan mielettömästi, mutta onneksi sitten tuurilla meni oikein 🙂
Toivottavasti olet tyytyväinen pöksyjen tehoon ja juhlat ovat sitämyöden hauskemmat 😀
Aivan upeita tunnelmakuvia, piristi kummasti syysflunssastakin kärisvän päivää!
Syskyn värit onkin pikkuhiljaa hiipineet luontokuvaan ja tuota maisemaa kyllä kelpaa ihailla, varsinkin tänään, kun aurinko on paistanut ikkunasta sisään mukavasti 🙂
Pikaista paranemista flunssaiselle. Itsekin olen siinä kiikun kaakun sairastuako vai ei. Tyrnimehun voimalla mennään. 🙂
Täälläkin on ollut vaihtelevasti aurinkoista. kaunis ilma, ja syksyn tuoksut nenässä 🙂
Kauniita kuvia! Juuri tähän alkusyksyyn sopivia…vielä kevyt muisto kesästä. Tarviikin päivittää muuten parvekekukat!
Ihanan näköisiä kanervia ja lyhtyjä!
Nyt tuli ihan tarve lähteä ostamaaan kanervia terassille 🙂
Toi väri on kyllä suloinen. Itse pidän kun maisemat ovat kanervan värjäämiä. Sulosia!