Aamupala ei ole koskaan ottanut kovinkaan suurta sijaa elämässäni. Yksin aamupalan sosiaalinen merkitys on ollut olematon, eikä itseään varten ole jaksanut vaivautua laittamaan mitään erikoista. Aamupala on myös vuosien mittaan jäänyt sen tavallisen syyn jälkoihin – kiire sanelee aamujen rytmin.
Jo vuosia olen kuitenkin syönyt lähes päivittäin aamupuuroni. Kahvin juon toki kaikessa rauhassa, enkä kaipaa kyytipojaksi mitään. Nopea mikropuuro on ollut helppo vaihtoehto, nopea syötävä juuri ennen töihin tai kouluun lähtöä. Edelleen noin viitenä päivänä viikossa lusikon napaani kauraleseistä veteen keitetyn puuro. Pari kertaa viikossa se kuitenkin unohtuu, tai yksin kertaisesti aamu on niin kiireinen, että oma puuro on se, mistä pitää joustaa.
Harkitusti olen alkanut opetella aamupala-ihmiseksi. Sinänsä hankalaa, sillä perheessämme ei ole yhtään henkilöä, jolle syötävä maistuisi ensimmäisen hereilläolotunnin aikana. Sosiaalista painetta ei siis edelleenkään ole perheen yhteiselle aamupalalle. Hyväksyttyäni tosiseikan aamukahvirituaaleistani ja aamuisesta ruokahalustani, olenkin alkanut suosiolla jättämään aamupalan aamun viimeisiin hetkiin. Ensin kahvi, sitten muut aamuvalmistelut ja lopuksi se aamupala. Sinänsä kauraleseiden nauttimisessa mitään epäterveellistä ole, mutta kaipasin aamuihin jonkinlaista muutosta.
Nyt, muutaman viikon noudatettuani jonkin verran monipuolisempaa aamuruokavaliota, huomaan muutoksen kehossa ja mielessä. Monipuolisemman aamupalan jälkeen olo on kylläinen pitkälle puoleen päivään, ja mikä ehkä tärkeintä; Huolella valmistettu ja kauniisti katettu aamupala piristää omaa mieltä täysin eri tavalla kuin veteen kiehautetut kauraleseet. Oikeastaan aamupalan syöntiä voisi verrata joihinkin niistä itsetunto-oppaiden mantroista, joita peilin edessä pitäisi toitotella. Näen vaivaa itseni vuoksi, annan itselleni jotakin hyvää jo heti aamusta alkaen, ja tunnen itseni arvokkaaksi. Kuulostaa ehkä todella typerältä, mutta itse huomaan eron mielialassani aika nopeasti. Pysähdyn heti aamulla, ja annan aikaa hetken itselleni. Eihän se voi olla huonoa!
Muutamana päivänä viikossa olen nyt korvannut ikuisen puuroni maittavammalla aamupalalla. Maitorahkaa, maustamatonta jogurttia, tuoreita hedelmiä ja marjoja. Kauraleseitäkään toki unohtamatta, ne kun sopivat aina sekaan. Kyse ei niinkään ole ravintoarvoista ja kaloreista. Enemmänkin itsensä hemmottelusta, kropan tarpeita unohtamatta.
Syksy on muutosten aikaa. Monelle syksy on myös uusi puhdas pöytä samaan tapaan kuin vuodenvaihde. Ehkä oma muutoksen kaipuunikin johtui juuri tästä – mene ja tiedä.
Mitä muutoksia ja lupauksia teillä on syksyn varalle? Vai nappaatteko ajatuksen tästä; Huolehdin itsestäni paremmin – heti aamusta alkaen?
Aurinkoa perjantai päiväänne!
En ole aamuihminen, enkä ole koskaan oppinut nauttimaan aamupalaa. Saattaa mennä pitkälle luonasaikaan ennen kuin varsinaisesti syön mitään. Aamulatte taasen on jokapäivänen startti, jota ilman en tunnu pääsevän käyntiin.
Syksy tuo itsellenikin kaipuun muutokseen. Ehkä tänä syksynä opettelen syömään aamiaisen. Kuviesi inspiroimana aamupalani voisi hyvinkin olla marjoja ja rahkaa. Taidan kokeilla, kiitos vinkistä!
Hiukan samanlainen tyyppi. Enemmän brunssi ihmisiä, aamupala maittaa siinä normaaliin lounasaikaan. Oikeastaan aamupuuroni sujahtaa vatsaan yleensä noin klo 11 🙂
Mutta jos nyt saisi skarpattua ja vaihdettua hiukan tapojaan uusiin. Aamukahvi on tosiaan se, josta en luovu, enkä ole valmis sitä sekoittamaan koko syömiseen. Niiden välissä pitää olla vähintaan se tunnin rako, jonka kahvi tarvitsee toimiakseen 😀
Mäkin oon tässä pikkuhiljaa opetellu syömään aamupalaa. Useimmiten se on vaan viiliä tai banaania ja rahkaa mut aamupala kuitenkin 🙂 Mun mielestä se on munkin aamun sellanen hemmotteluhetki kun saan hetkeks pysähtyä syömään ja lukemaan blogeja 😀 Sen jälkeen mennäänkin taas vauhdilla jos meen töihin. Vapaapäivinä saatan panostaa siihen ulkonäköön enemmän ja syödä ihan rauhassa. Ne on sellasia arjen pieniä luxus hetkiä 🙂
Juuri tätä. Pieni arjen luxus hetki, kun antaa itselleen aikaa istua alas ja hemmottelee vatsaansa ja mieltään 🙂 Eikä toki joka aamu ole aikaa siihen silmänruokaan panostaa, mutta toisaalta voisi maksaa itsensä takaisin, jos ottaisi joka aamuun sen 15 minuuttia ylimääräistä ja tekisi aamupalasta elämyksen kaikille aisteille 🙂
Jep 🙂
Meillä alkaa uusi arki, kun lähden hoitovapaalta töihin ja tytöt hoitoon. Toki se on jo vähän tuttua isomman neidin hoitoajoilta, mutta eri tilanne kuitenkin. Vuorotyö, välillä aikaiset aamut, välillä rauhalliset (?) aamut kotona iltavuoroon mennessä.. Aamupalaa olen minäkin opetellut syömään, raskausaikoina oikeastaan tuli “pakko” oppia syömään jotain heti aamusta vaikkei varsinaisesti olisi mieli tehnytkään. Nyt syön reippaasti puuron muun perheen kanssa lähes joka aamu. Niinä aamuina, kun lapset ovat jo syöneet ja katselevat rauhassa lasten ohjelmia tai touhuilevat muuta, saatan puuron lisäksi herkutella paahdoleivällä ja lemon curdilla…. nam! ;D
Toivon syksyn tuovan lisääntyvää liikuntaintoa ja hyvin rullaavaa arkea!
Tsemppiä uuteen arkeen! Toivottavasti arkenne alkaa rullata nopeasti omalla painollaan ja aikaa kunnon aterioihin ja liikkumiseen jää kunnolla. Niiden avulla kun jaksaa sitten läpi pimeän talven ja pitkän syksyn!
Kuinka ollakkaan, minä juuri tänä aamuna mietiskelin, että olisi aika ryhtyä kiinnittämään huomiota varsinkin aamupalaani. Vatta huutaa pian kahvin jälkeen voimaa antavaa ravintoa. Kyllä tällä iällä jo tietää mitä pitäisi syödä ja miten..mutta,..se laiskuus! Sitä se on.
Nyt alkaa taas tuntua sille, että herätys! Ei muuta kuin kauppalistaa tekemään ja aloitus käytäntöön.
Kiitos Emilia herätyksestä ja ihanaa viikonloppua!
Nyt, Anna tsemppiä! Itse ainakin huomaan, että mitä enemmän katson juuri aamupalan laatua ja maittavuutta, ja mitä enemmän siihen panostan, jatkuu hyvä fiilis koko päivän. Eipä tee iltapäivälläkään mieli tuhota oloaan epäterveellisyyksillä ja nopeilla patukoilla. Silmänruokaa ja sellaista kokonaisvaltaista nautintoa. Sitä syömisen tulisi myös olla 🙂
Itse en ole kanssa kovinkaan aamupala-ihminen, ei vaan käy syönti aikaisin. Olen jo vuosia tehnyt työaamuina niin, että teen aamupalaleivät mukaan töihin, syön ne sitten töissä rauhassa kahvin ja lehden kera. Siinä vaiheessa alkaa jo maittaakin, kun on kotona tehnyt ensin omat aamuhommat, koira ulos, lapset ylös ja kouluun valmistautuun, tullut töihin ja tehnyt avaamiseen liittyvät aamuhommat. Tulen sen verran aiemmin, että jää vielä aikaa siihen aamupalan syömiseenkin ennenkä pitää firma avata=).
Mulla on ollut sama käytäntö. Aamupalani on harvoin osunut edes päivän ensimmäisiin kolmeen tuntiin. Varaudun kuitenkin nappaamalla evästä mukaani tai syömällä aamupalan sitten jossakin muualla. Samapa kai se, nauttiiko ateriansa kotona vai töissä. Pääasia, että kroppa saa polttoainetta päivän töihin 🙂
Mun päivä ei ole enää vuosiin lähtenyt käyntiin ilman nejän viljan aamupuuroa. Aiemmin söin sen vain arkena, mutta nykyään joka ikinen päivä. Päälle marjoja tai omenasosetta ja tilkka mehukeittoa. Nautittuna maidon kera. Päälle kuppi vihreää teetä.
Mulla on erillainen syksy kuin neljä aiempaa. Ei tarvikaan laittaa opiskeluvaihdetta päälle, vaan voi oikeasti antaa itselleen aikaa kuntoilun ja kaikenlaisten käsitöiden/askertelujen parissa vapaa-aikana. Salitreenit käyn vetämässä aina aamupäivisin, sitten jää koko päivä aikaa kaikelle muulle mukavalle.
Mä en ole osannut laittaa puuroni seuraksi mitään. Vain vettä ja leseitä, ei edes suolaa. Jotenkin en ole jaksanut välittää, vain pakottanut itseni rutinoitumaan. Nyt aion vastaisuudessa herkutella puuronkin kanssa muita terveellisiä lisukkeita. Ehkä se tuntuisi siten enemmän aterialta 🙂
Itselläni on edessä myös hiukan erilainen syksy. Edessä on juurikin aikaa omaan olemiseen ja oman hyvinvoinnin ylläpitoon. Aamuihin olen jo mahduttanut kuntoilua, ja odotan innolla, että saan polkaista päiväni reippaalla salitreenillä tai lenkillä käyntiin 🙂
Ihanaa uudenlaista syksyä siis sinne!
Ihania aamiaisia ja kivoja ajatuksia sinulla. Minä taas olen ihan sinun vastakohta-yleensä jo herätessä, näytti kello mitä tahansa, vatsa jo kurnii ja kaipaa evästä. Aamupala vaihtelee jääkaapin sisällön mukaan, musta kahvi on se, mikä pysyy vakiona ja mitä ilman ei päivä käynnisty 😉 Poikkeuksia aamupalan siirtämiselle ovat treeni heti aamusta tyhjällä vatsalla tai aikaiset työaamut, jolloin aamupala tulee nauttia työpaikalla, jotta pärjäisi ilman nälkäkuolemaa paremmin lounastaukoon asti…
Tulipas siinä aamuajatuksia. Iloista viikonloppua!
Niin, tämä aamupala kai jakaa kansaa 🙂 Kahvi taitaa olla monelle se yhistävä tekijä 😀
Treenin teen minäkin aamulla tyhjällä vatsalla, mutta yleensä kutsun aamupalaksi myös treenin jälkeen syötyä välipalaa, se kun on päivän ensimmäinen atreia.
Ilosta viikonloppua ja maittavia aamupaloja 🙂
Ihania aamupalakuvia olit ottanut! Minäkin harrastan noita jugurtti/rahka/tuorepala-annoksia. Olen itse huomannut, että leipäkin menee helpommin aamulla, kun se on helposti syötävää (ei mitään kovaa jälkiuunta, mutta mieluusti täysjyvää) ja päällä mehukasta tomaattia sekä muutama basilikanlehti. Ja mehuna desi Tropicanaa!
Meidän perheessä syödään aamupuuron sijaan iltapuuro. Syömme sen koko perhe tyttärelle esimerkkinä yhdessä joka ilta. Välissä tyttärellä oli puurolakko, jolloin emme pakottaneet syömään puuroa, mutta nyt se on taas alkanut maistua. Ja vaihtelemme laatuja; suosikkimme on sanahirviö luomutäysjyväspelttimannapuuro, perässä tulevat ohra-, ruis- ja neljänviljanpuurot.
Asiaan: Illalla on aikaa hauduttaa maukas puuro. Puolet vettä, puolet maitoa. Nokare voita tai tilkka rypsiöljyä. Hiven suolaa. Yleensä puuroa jää sen verran yli, että seuraavana aamuna voi puuronjämistä, maustamattomasta jugurtista, marjoista ja/tai hedelmistä sekoittaa ruokaisan pirtelön! Juotava aamupala tuntuu jotenkin helpolta huonollakin ruokahalulla!
Itse en ole vuosiin pystynyt syömään leipää aamupalaksi. Olisikohan syy juuri siinä, että suosin niitä sitkeitä jälkiuunipaloja, ja aamulla leuat ovat vielä helpommin syötävän puolella! Mehuja en ole koskaan oppinut juomaan. Välillä puristelen itse appelsiinimehua, muta nyt olen koittanut sen desin kaksi joka aamu ottaa tropicanaa tai vastaavasti pienen snapsin raakaa tyrnimehua ihan vain rautalääkityksen tueksi. Ja kyllä se neljä senttiä hapanta tyrniä vain on niin paljon miellyttävämpi, kuin appelsiinimehu 🙂
Meillä harrastetaan myös iltapuuroja. Ilta on useimmiten se ainoa aika päivästä, jos, ja kun olemme kaikki kasasssa. Silloin on kiva laittaa iltapalaa ajan kanssa. Varsinkin talvella lämmin puuro iltapalaksi tekee olosta kylläisen ja raukean. Itse kaipaan muutenkin ne unettavat hiilarit juuri iltaan. Talvella puuron kanssa maistuu pakastettu omenasose, jota tehtaillaan syksyllä. Hiukan kanelia vielä päälle, ja maku on lämmin ja rauhoittava!
Pirtelöt ja smoothiet olen vallan unohtanut! Pitääkin kaivaa blenderi esiin, ja kokeilla aamuun tehojuomia! Kiitos vinkistä!
Rakastan aamupalaa! 🙂 Maustamattoman jugurtin päällä marjoja, ripaus pellavasiemenrouhetta, saksanpähkinää murustelteltuna tai auringonkukansiemeniä sekä tujaus Sysmän luomuhunajamysliä. Lasi gefilusmehua, iso muki kahvia ja viipale ruisleipää tai itse tehtyä paahtoleipää. Aah! :p (vesi kielellä odotan aamua 😀 )
Ihania aamupalakuvia! Mä oon ihan aamupalaihminen ja syön usein melkein heti herättyäni, mutta kahvin vasta vähän myöhemmin. Aamu- ja iltapalaksi syön lähes aina viiliä mehukeitolla/marjoilla ja siemenillä maustettuna, nam!
Alakaa vatta kurniin ku kattoo nuita kuvia 🙂
P.S. Jos sulle tuli Pinterestistä joku pinnausviesti niin se olin mie, vahingossa uutena käyttäjänä painoin vissin kait väärästä napista 🙂 Ei ollu tarkotus sulle lähettää vaan ihhailla vaan kuvia ja pinnata ommaan kansioon 🙂 Nooh, Harjotus tekkee mestarin 🙂
Moi! Tosi inspiroiva blogi! Ja siis noi Tine K kulhot on aivan ihania! Ostin itelleni tommosen salaattikulhon äsken! 🙂
Raskaana ollessa fiksumpi ihminen kehitti mulle aamupalan : viiliä / maustamatonta jogurttia, kuivattuja marjoja tl, mandariini paloiksi ja rl leseitä. Aikaa meni tekoon 1 min ja syömiseen 2.
Nyt kotona syön aamuisin kaurapuuroa, mukaan vähän marjoja, rahkaa ja bansku. Tolla pärjää reippaasti klo 12 asti.
Teen puuron hellalla, sillä aikaa pilkkoon ja lusikoin täytteet. Kun puuro on valmis, kaadan täytteet puuron sekaan, sekoitan ja takas lautaselle.
Toimii !
Marjoja en ole poiminut ja nyt saan niitä taas vähän. Mutta aloitan heti niiden käytön. Kun pakkanen on tyhjä, ostan taas noita marjamuruja. Tl vastaa 1 dl ja esim viinimarjoista en tykkää yhtään, muruina ne ei maistu, mutta kaikki hyöty tulee.
[…] aihe aamupala tulikin jo käsiteltyä, siirrytään luonnollisena jatkumona kohti lounasta. Lounas on mulle […]