Kevään ensimmäisistä leskenlehdistä asti olen lähes päivittäin saanut pienen kukkakimpun ilokseni. Suloiset sekakimput luonnonkukista, raikas nippu voikukkia tai “ihan vain vahingossa” taittunut oksa jostakin pensaasta.
Aina ei voi väittää, että maljakossa on tuoreita kukkia, mutta rakkaudella poimittuja kuitenkin. Näitä tulee syksyn tullen ikävä. Kunnes taas ensimmäiset leskenlehdet nostavat päätään.
Minäkin juuri laitoin kuvan meidän kesäheinän poimimista kukista. Niissä jos missä on tunnetta mukana <3
Tunnetta tosiaan
Lapset kun tekevät kaiken niin suoraan sydämestä. Ihania 
Ajatushan se tärkein on.
Ihana maljakko!
Niinpä juuri
Nämäkin kukat ovat tuollaisessa tuikkukipossa. Varret kun ovat aina aika lyhyitä. Samaan maljakkoon voi sitten päivän aikana ilmestyä pikku hiljaa lisää kukkivaa. Ja tänään toki taas uudet kukat
Voi että ku on sulosen näkösiä!
Sehän on tärkeintä että on rakkaudella poimittu.
Todellakin. Ja, äidin silmissähän nämä ovat ne täydelliset yksilöt
Voi kuinka herttaista! Voimia ihanaan odotukseen!
Kiitos, Maria
No hupsistaheijaa, miten multa on teidän vauvauutinen päässyt vilahtamaan ohi silmien! Ihanaa, onnea paljon odotukseen!
Taitaa olla liikkeellä jotain tarttuvaa vauvabuumia blogistaniassa tällä hetkellä. 
Ja nuo kukkaset, oih. Aina niin ihana saada niitä omalta ykkösmieheltään. <3
Voi hyvin!