Jos te odotitte jo jotakin lämminhenkisiä ja kodikkaita kuvia uudesta kodista, on tämä postaus karvas pettymys Fakta on se, että niihin kuviin on vielä jonnin verran matkaa, ja siinä matkan varrella joudutte katselemaan aika paljon keskeneräisyyttä. Uutta pintaa aloitetaan tekemään vasta sitten ensi kuussa loman jälkeen, mutta ennen sitä, pitää tietysti purkaa se, mikä on tiellä.
Kuten fb:ssä jo hiukan raotinkin, oli eilisen prokkis kurkistaa lattiamateriaalien alle, ja kartoittaa tilanne. Joskus varmaan 60-luvulla laitettua muovimattoa, uutta laminaattia ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä on uuden kodin lattioissa. Tai oli. Kurkistuksen sijaan innokkaat poistivat jo suurimman osan noista materiaaleista. Parista huoneesta tuli muovimaton alta vastaan lastulevy, mutta lopputulos on huomattavasti parempi, kuin mihin olimme varautuneet. Uusien puulattioiden tekijäkin on jo löydetty, joten en jaksa murehtia kahdestä välihuoneesta; Kokonaisuus ratkaisee!
Maton alta kuorittu portaikko kruunasi kuitenkin mielialan. Aika monta “aah” jo “voih” -ääntä taisi päästä suustani.
Voihkimisen lisäksi minun hommani oli lähinnä huoltopuolella. Sain tehtävän hakea miehille kaupasta oluet, ja kun nyt lähes ammattilaisena olin jo toistamiseen elämässäni olutkaupoilla, kiikutin iloisesti miesväelle huoneenlämpöiset alkoholittomat light-oluet. Taisin siis saada potkut myös huoltovastaavan duunistani.

Tokavikassa kuvassa yläkerran toisen makkarin lattia. Ainoa laatuaan, joka oli ilman mattoa tai laminaattia. Väri kuitenkin on luonnossa aivan liian tumma, joten maalattavaksi tuomittiin tämäkin. Taloa on myös joskus sisustettu kauttaaltaan tuolla viininpunaisella maalilla. Huoneet tuntuvat pimeiltä, ja kaipaavat ehdottomasti valkopesua piristyäkseen. Loppupäätelmä:
Maalin menekki: Säiliöautollinen.

Ps. Täällä on meneillään kiva Iittalan Sarjaton-arvonta!