Myönnettäköön että kaikki ne vähäisienkin käsityötaitojeni hyödyntäminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt lähes tyystin. Inspis sisustusjuttujen värkkäämiseen, ompelemiseen tai virkkaamiseen hyytyi, kun asuminen oli väliaikaista ja sisustaminen sen mukaista. Pikkuhiljaa, uuden kodin myötä, olen alkanut virittelemään mielessäni joitakin ompeluksia. Listalla on yhä se tyynynpäälisten ompelu ja painaminen, sekä vanhojen harmaiden pellavaverhojen hyödyntäminen uusiokäytössä. Viime aikoina olen kuitenkin melkein ihastunut taas virkkaamiseen. Äidin varastoista löysin jämiä trikookuteesta ja Hemtexiltä suloisen bambukoukun.
Paksusta valkoisesta kuteesta syntyi muutama pannunalunen, jotka tosin odottavat nyt pesukonevärjäystä ihan käytännöllisyytensä vuoksi. Toki tuokin projekti vauhdittuisi huimasti uuden keittiön myötä, mutta kaipa niitä voi jo valmiiksikin vääntää.
Harmaa kude on uudempi hankinta, ja lähinnä ajattelin siitäkin mattoja pikkuvessaan, mutta koska vessaremontti ei ole vielä alkanutkaan, laitoin kuteen koukulle, ja aloitin pienten säilytyskorien vääntämisen.
Vauvalle olisi tarkoitus laittaa jonkinlainen hoitotaso makuuhuoneeseemme, enkä halua esille mitään sen kummallisempia vauvavärejä, vaan juttuja, jotka sopivat muutenkin sisustukseen. Hoitoalustalle ajattelin ommella pari vaihdettavaa päälistä siitä harmaasta pellavasta, ja pieniin koreihin saa sitten kätkettyä muuta tarvittavaa hoitotavaraa.
Oikeastaan heräsin vasta eilisen postaukseni jälkeen itsekin näihin vauvavalmisteluihin, eli ehkä saan sittenkin tälläkin saralla vielä jotakin aikaiseksi.
Ulkona paistaa aurinko kirkkaasti, ja sää muistuttaa enemmän keväästä kuin joulun odotuksesta. Tosin taitaapi sieltä se talvikin vielä väliin tulla, ja siihen varaudutaan parhaillaan uusien ulko-ovien asennuksella! Hain aamulla muutaman lyhdyn ja kynttilöitä. Viikonloppuna yritän saada rapunpielet kutsuvampaan kuntoon.
Aurinkoa päiväänne!
Täällä myös virkkauksia työn alla, silmiä tosin yhteen projektiin.
On tuossa yhdet sukatkin puikoilla.
Voi minusta ei sentään ole sukkapuikkojen kilistykseen, mutta nämä pienemmät työt on kivoja. Tosin saa sentään olla hiukan silmää suurempia
Mullakin toi virkkaaminen/kutominen vielä vähän hakusessa… ehkä jätän ne ihan suosiolla niille, jotka osaa. Ihania raskauskuvia!!! Musta sulla on ihana “raskaustyyli”. Eikä ainakaan noissa kuvissa näyttänyt siltä, että se maha niin kauhean iso olisi. Musta on kiva lukea vauvajuttuja aina välillä, vaikkei ne mua vielä silleen kosketakaan. Mut hyvä saada kaikenlaista infoa jonkun päivän varalle.
Hei, blogissani olisi pieni tunnustus/haaste. Vastaile, jos ehdit.
Minä olen itsekin sellainen, että olen jo vuosia tykännyt katsella äitiyspukeutumista. Yleisesti ottaenhan raskaana olevat naiset ovat tosi kauniita, ja pukeutuminen siten myös kiinnostavaa

Kiitos tunnustuksesta! Kuten jo tiedätkin, olen tosi tosi huono noissa. Mutta yritän. Nyt pikkuisen enemmän
Heips Emilia!
Niin suloisen söpö sun vauva masu on! Raskaus kyllä pukee sua, jotenkin näytit ihanan äidilliseltä ja pehmeältä!

Tekis mieli lähtee noihin tyttö- vai poikamaha veikkailuihin mut ensiks pitäis vielä nähdä maha kunnolla edestä ja takaa niin olis kaikki “faktat” käytössä
Iloa kaikkiin vauva valmisteluihin! Onko Niilo muuten innoissaan tulevasta isoveljen roolista?
Kiitos, Milla
Niilon suhtautuminen on ollut vaihtelevaa, toki omastakin roolistaan luopuminen on haikeaa, niin pitkään on saanut olla se äidin silmäterä, ainokainen. Mutta olemme yrittäneet parhaamme mukaan muistuttaa, ettei kukaan vie hänen paikkaansa, isoveljen rooli on vain hieno lisä.
Tosin poikahan on nähnyt äitinsä ihan joka kulmasta, että voishan tuohon melkein luottaa 
Niilohan on muuten ihan varma, että siellä on tyttö! Ei ole hetkeäkään halunnut ajatella mitään muuta. Minä saan pikkusiskon, äidin masussa on tyttövauva jne…
Kiva jos jaksat taas värkkäillä näitä sisutusjuttuja. Näitä tykkään lukea kovasti.
Pienissä määrin kai nämäkin jutut alkavat taas elää. Tosin nyt jaksamisen ja voimien mukaan, ei stressiä sisustamisesta