Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kuulunut sen suuremmin maanantai aamujen vihaajiin. En oikeastaan ole koskaan jaksanut edes mielessäni kirota viikon ensimmäistä aamua. Kun, joka tapauksessa, maanantai saapu tasaisin väliajoin, koen jopa energian haaskaamiseksi noiden aamujen manaamisen; Ne tulevat ja menevät – yhtä varmasti kuin perjantai iltapäivä.
Tänään joudun melkein pyörtämään puheeni positiivisesta ajattelusta ja energioiden haaskaamisesta. Hitto, miten pari pimeän sateista päivää voikin syödä ihmistä näin paljon! Kaipaan valoa ja aurinkoenergiaa (sitä perjantai iltapäivääkin) enemmän kuin koskaan.
Tälläisinä päivinä pitäisi voida vetäistä peitto korviin ja jatkaa ihanan tiedotonta unitilaa. Mutta, koska arki on todellista, itsensä on vain koottava ja päivään on herättävä – satoi sitten vettä tai pieniä mummoja.
Ja hei: Huomenna on jo tiistai, ja säätiedotus lupaa aurinkoa! Lämmitän aamuglögit ja nakkaan pari piparkakkua suuhun. Tässä vaiheessa elämää kun on jo aika monesta maanatai päivästä selvinnyt, menee tämä yksikin varmasti omalla painollaan.
Ehkä se positiivinen ajattelu on sittenkin enemmän mun juttu.
Valoa ja energiaa maanantai aamuunne. Miten ikinä sitten aiottekin sen järjestää….
Sama juttu, raskaan syksyn jälkeen kaipaisi jo kirpakkaa keliä. Ihan henkisesti ja fyysisestikin. Mutta hei, eikös säätiedotuksen mukaan aurinko ja pikkupakkaset saavu Suomeen tälläviikolla. Sitä odotellessa
Kyllä tuo kuranlentäminen ja musta maa väkisinkin syö ihmisen jaksamista. Näin syksyllä pystyy hyvin ymmärtämään suomalaisen melankolian!
Voi, juuri noita pakkasia kaivataan. Puhtautta ja raikkautta, kirpakkaa säätä ja auringonpaistetta! Tänne ja heti!
Moi Emilia,
Niimpä — täällä sama fiilis.. voisikin nukkua;), mutta ei.
Vauva on meillä onneksi superkiltti — nukkuu ja syö..ja..
Tsemppiä ja koita jaksella, vaikka onkin harmautta ilmassa. Voi kun kaipaan lunta –enpä olisi uskonut taas tuota sanovani..
T,Kati
Voi, jaksamisia sinne myös! Kiva kuulla, että vauva on tyytyväinen ja nukkuu hyvin. ♥ Voi jospa itsekin saisi kokea tuon fiiliksen, edellisestä kun on hiukan rankemmat muistot.
Toivotaan ainakin pakkasta ja kuurankukkia. Juuri mietin, että ei musta kyllä taida olla enää isompiin lumitöihin, joten mitään isompia hankia en kaipaa
Mutta kyllä pieni valkoinen peite maassa, pakkanen ja aurinko lisäisivät valon määrää ihanasti. Niitä siis meille!
Ihan samoja tunnelmia täällä, oon niiiiiin kyllästynyt tähän sateeseen ja harmauteen. Koitan olla positiivinen ja vältän kanssa energian haaskaamista asiaan jolle en voi mitään. Marmatin miehelleni viimeksi eilen asiasta. Hän totesin omalla coolilla tavallaan “hei, me asutaan suomessa, tätä tämä on!”. HEMMETTI. Joskus haaveilen enemmän ja vähemmän jostain muusta kuin tästä.
Yleensä taas asenne kääntyy siihen että “näillä mennään mitä on annettu”.
Ihanat kuvat joka tapauksessa, ja hyvää viikonalkua, menee se tämäkin maanantai
Täytyy sanoa, että meillä minä olen tämän aiheen kanssa se positiivisempi. Mies on lähes joka päivä muuttamassa jonnekin lämpimään. Niin tosin Niilo nyt nauttii, kun sataa, ja on lätäköitä, joissa hyppiä. Tosin kaipaahan lapsikin lunta ja talvileikkejä!
Joo, eihän näille säille mitään voi, päivästä pitää vain yrittää repiä se kaikki kauneus ja arjen raukeus. Vaikka mulla on kirkasvalolamppu, niin silti se isompi voima tulee kyllä tunnelmoinnista ja siitä kynttilänvalosta. Pitää ajatella, että jatkuvilla heinäkuun helteillä ei koskaan pääsisi näihin fiiliksiin
Mukavaa uutta viikkoa sinne! <3
Kiitos, sitä samaa
Ja hei, taivaalta kajastaa valoa! Halleluujaa!
Minä en ymmärrä perjantai-hehkutusta? Tai ymmärrän, mutta se on liioiteltua… Pe-iltana olen aina aivan tiedoton ja tuntuu kuin olisi lentänyt ulos karusellista eikä tiedä mihin suuntaan pitikään lähteä…
Mutta oikeasti ma-aamuna ruuhkat on pahemmat täällä pääkaupunkiseudulla…
Jos ihan suoraan sanotaan, niin syy, miksi minä en ymmärrä maanantain manausta tai perjantain hehkutusta on se, että meillä arki ei kulje säännölisesti maanantaista perjantaihin, jättäen viikonloput väliinsä. Oikeastaan edes lapsellamme ei vielä ole käsitystä viikonlopun ja arkipäivien erosta. Ehkä suhtautuisin juurikin toisin, jos meillä työskenneltäisiin maanantaista perjantaihin 8-16
Mutta sisäinen viikonloppu on silloin, kun sattuu sopimaan vapaata, kalenteripäivistä viis 
Eikä haittaa meillä ruuhkatkaan. Oli pyhä tai arki, täällä kukaan liiku
Mä järjestin sen niin, että lähettiin ystävän kanssa kangasostoksille. (Mä yleensä sekoan kangaskaupoissa, alkaa tehä mieli kaikenlaista ompelemista! :D) Meni aamu mukavasti ja sutjakkaasti. Ja sit kotiin vaihteleen maattoja ja muuta pientä sisustuksellista, niin jo vain on lähtenyt viikko kivasti käyntiin.
Posiitivista ajattelua, siitä just puhuttiin aamusta ystävänkin kanssa!
Nonni! Eli perinteinen ystävä/shoppailu -apu oli tämänkin tarinan onnellinen opetus
Joo, kyllä sellainen peruspositivisuus on paljon parempi kuin kärvistely ja energian turha tuhlaaminen asioihin, joita ei oikeasti voi muuttaa.
Ostitko isonkin kasan kankaita?
Toimistolle tuolien päällystykseen ja kotiin pöytäliinaksi. Mut oishan siel ollut taas vaikka ja mitä.. mä näin silmissäni jo uudet verhot lapin möksällekin!
Hih, ihanaa itsehillintää
Mä en osaa vielä oikein tekstiileihin asti mennä. T lähti hakemaan lattialankkuja, ovia jne, ja kysyi tuoko jotain maaleja samalla. Mutta kun en ole vielä niitäkään miettinyt. Siis sävyt joo, mutta maali sinänsä…. Plaaah!