Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.
Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu “Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä! 
Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!
Suloinen pallo sinulla siellä
Hyvää vointia teille kaikille!
Kiitos, Anu
pienihän sinun massu on!! lasit päähän jotka isoksi väittää
paljon onnea raskaudestasi!
*pienen 2kk tytön äiti*
Voi, onnea ja voimia vauva-arkeesi!
Ja tottapuhuen mustakin toi masu on aika pieni, mutta kai se on katsojan silmissä, miten asian näkee
Oi että, miten ihana masu ♡ Mulla oli molemmista sellainen perinteinen tyttömasu; levisi joka puolelle
Tuollainen pallomasu olis kyllä ollut ihan kiva… hitsinvitsi, kun miehuus on sitä mieltä, että meidän lapsiluku on täynnä. Tälläisiä kuvia, kun näkee niin vauvakuume nostaa taas päätään 
Hyviä vointeja ja masunkasvatteluja Emilia ♡
PS. Sä oot oikein tyylikäs, vaikka ootkin very preggie
Juuri kuuntelin, kun naiset maanantaina juttelivat tästä vatsan muodosta, ja etenkin siitä joka puolelle leviävästä tyttömasusta. En ollut moista koskaan ajatellutkaan. Mulla oli Niilostakin sellanen jalkapallon mallinen pötsi, mutta se oli jotenkin ylempänä, tämä on ollut koko ajan sellaien pisaran mallinen roikkuversio. Mehän ei tiedetä kumpaa odotetaan, eli mitä pallo ikinä sisäänsä kätkeekin, niin ylläri se kyllä on
Nyt vain kaikki taivuttelukonstit käyttöön! Kyllä se kolmas vielä joukkoon kai mahtuisi
Ihanaa syksyistä viikkoa sinne!
voi miten kaunis mamma! aivan yli-ihana masu :))
tiedättekö muuten vauvan sukupuolen? en tiedä oletko siitä kirjoittanut… ei sillä, että sitä pitäisi täällä kertoa, muuten vain ;D. mulla on vahva veikkaus sukupuolesta, jännä nähdä osuuko se sitten oikeaan :))
Ei, me ei tiedetä. Kysyttiin kyllä, mutta eivät suostuneet kertomaan, kuulemma kaikki eivät halua tuota tietoa vanhemmille kertoa, vaikka sen ultrassa selvästi näkisikin.
Huisin jännää! Pitäisköhän meidän tehdä oikein kuponki ja veikata ;D
Mulla on itsellänikin vahva veikkaus, mutta mielipiteeni on alkanut horjua näinä viime päivinä. Niilosta olin ihan varma, tiesin, että odotan poikaa, enkä muuta ajatellutkaan. Nyt alan olla kahden vaiheilla
Voi miten kauniilta näytät masusi kanssa <3
Kiitos, Sofié
Viikkoja mulla 10 vähemmän ja Odd Mollyn neuletakin vyö riittää just..joten…
Ok, kaikki on suhteellista, mutta eikös pääasia kuitenkin ole kasvattaa sitä masua ja lasta sen sisällä!
Eli antaa muiden murehtia pallojen koosta, ja ollaan me ylpeitä kantamuksestamme! 
Oikein hyviä vointeja sinne!
Kivalta näyttää vaatevalintasi raskaudella tai ilman
Aikoinaan kun menimme tutustumaan synnystysosastolle, niin kätilö sanoi yhdelle tulevalle äidille, että “teidän kanssa me näemmekin sitten varmaan ihan pian”. Siinäpä sitten kävi ihan “moka” ammattilaisellekin, eli päältä päin ei voinut tietää, että se perhe ei ollut vielä lähimaillakaan laskettua-aikaa. Vatsan muoto vaan antoi sellaista viitettä, että viimeisiä viedään
Itse menin synnyttämään normi käyttövaatteissani. Yksi lisäihminen ei nyt paljoa näy tässä omassa vartalossani (varsinkin kyn syntyi(vät) reilusti etuajassa).
Onnellista odotusta!
Hih, aika kiva moka ammattilaiselta! Mulle sanoi synnärille mennessäni yksi vanhempi kätilö, että “Kyllä sieltä yli neljäkiloinen tulee, mutta kysymys on siitä, kuinka paljon jäädään alle viiden”. Ensikertalaisena olin siinä aika kauhuissani hetken aikaa, mutta kyllä se poika sieltä lopulta ulos saatiin ja painoakin oli vaivaiset vajaa 3,9 kiloa. Eli ei se ammatilaisen silmä, ja käsikään, aina ihan kaikkea voi nähdä
Itse tulen pari kuukautta perässäsi ja juuri tämän päivän blogipostauksesta hermoilin, etten kestä kun mahaa katsellaan ja koosta puhutaan, vaikkei se mielestäni mikään kamalan iso edes ole. Hienoa jos sinua ei häiritse mahan kommentointi! Kauniilta ja tyylikkäältä näytät ja huomaa hyvin, ettei painoa ole tullut mihinkään muualle kuin siihen mahaan.
Voi kyllä sitä painoa on tuullut, mutta en jaksa siitäkään nyt murehtia!
Kyllä minäkin vielä viime viikolla pillitin, kun niin moni huomautti vatsasta ja sen koosta. Tuntui pahalta, että omaa ulkomuotoa sillä tavalla huomautellaan, kun ei se ole muiden asia ollenkaan. Mutta oikein kun miettii, niin ei kai kukaan oikeasti pahaa tarkoita, iso vatsa koetaan monta kertaa kauniina ja hiukan kahdehdittavanakin.
Oikeastaan ainoa, mikä ärsyttää on se ihme voivottelu, että “miten se voi nyt jo olla tuon kokoinen”. No voi kai, kun vain on! Vatsan koko on yksilöllinen juttu, ja lopulta se vatsan sisältö on kuitenkin se kaikista tärkein. Eli ole vain ylpeä kummustasi ja kasvata ilolla sitä mahdollisimman suureksi. Yritä nauttia ja nähdä myös se kauneus, joka ennen pitkään onkin sylissäsi, ja suloinen kumpu muisto vain
Jaksamista sinne. Muista nauttia ja iloita
Kiitos, yritetään kovasti nauttia!
On se jännä, mimmonen maha sitä itse kullekin siunaantuu:) Osa aina “tietää” mahan perusteella myös lapsen sukupuolen. Mulla on molemmissa raskauksissa ollut samanlainen “poikamaha”, ja olikin huvittavaa kuinka esikoista odottaessa kuulin useammaltakin varmaa tietoa pojan olevan tulossa. Silloin jo itse tiesin ultran perusteella, että tyttö oli tulossa, ja tuli myös. No, toinen lapsen kohdalla sitten arvaukset osuivat oikeaan… On muuten varmaan tosi jännää, kun ei tiedä lapsen sukupuolta etukäteen. Meillä sukupuoli on näkynyt normiultrissa, ja se on myös meille sanottu, kun olemme halunneet tietää.
Mukavaa odotusta!
E
Joo,musta nämä mahan mallit on hauskoja. Mä en itse ollut oikein moisista perilläkään. Taitaa olla myös niin, että ennenvanhaan sitä vatsan mallia on käytetty enemmänkin tämän asian määrittämiseen.
Henkilökohtaisesti uskon enemmänkin siihen, että jokaisen keho on eri mallinen ja kannattelee vatsaa erilaisesti. Myös raskaudet muuttavat naisen kehoa, eli vatsa ei välttämättä näytä kahta kertaa samalta, vaikka äiti odottaisi peräkkäin kolemakin poikaa.
Äitiyspoleilla on vissiin käytännön eroja tuon asian kertomisen suhteen, kaikilla paikkakunnilla ei kerrota ollenkaan. Täällä missä me käydään, noin niin kuin yleisesti kyllä kerrotaan vauvan sukupuoli, mutta osa ultraajista ei halua asiaan sanoa juuta eikä jaata. Toisaalta tämä pieni jännitys on kuitenkin aika kivaa, ja jos jostain syystä nyt saataisiinkin tietää, että kumpi siellä majailee, niin kyllä läheiset pidettäisiin ainakin jännityksessä
Ma olen kyllä miettinyt että “ei koskaan enää” (3 poikaa kotona), mutta täytyy sanoa, että jos katson noin suloisia kuvia niin see “ei koskaan enää” tuntuu niin varmalta.
Hih
Siispä neljättä harkitsemaan. Kenties se olisi sitten jo tyttö 
Mielenkiinnolla olen seurannut raskauskuulumisiasi, meillä ollaan nimittäin kaksi viikkoa edellä… Ja luulenpa, että samassa sairaalassa ollaan käyty ultrassakin. Meille kyllä kerrottiin sukupuoli, kun pyydettiin. Mutta se näkyi vasta ihan tässä lähiaikoina ylimääräisen ultratarkistuksen yhteydessä. Eivät suostuneet kertomaan aiemmin, kun oli vähän epävarmaa.
Sinun masusi on suloinen pallo, ole siitä ylpeä! Minulla on sellainen laajalle levinnyt möykky, ollut kahdessa aikaisemmassakin (poika)raskaudessa. Minä en ole onneksi kuullut kauheasti kommentteja vatsan koosta, lähinnä muutama lääkäri tai muu on katsellut pää kallellaan, että jaahas, tyttö tulee. Iso tyttö. (Ja vatsa on täsmälleen samaa mallia kuin kahdesta pojastakin.)
En oikein tiennyt olisinko ilahtunut vaiko enkö, kun tässä eräänä kauniina aamuna esikoinen totesi, että äiti on kovasti laihtunut. Olihan se sinänsä totta, vauva oli laskeutunut lähtökuoppiin ihan tosissaan, eikä tällä hetkellä kukaan uskoisi, että raskausviikkoja on 32, masu on niin kasassa. Olisin kyllä mieluummin pitänyt sen pallon ylhäällä vielä pitkään…
Jaksamista rempan, vauvanvalmisteluiden ja arjen pyöritykseen ja iloa loppuodotukseen!
t. Emilia
Hei kaimaseni!
Onnea ja jaksamista sinnekin viimemetreille! Tai mistä sitä tietää, vaikka vielä sairaalalla törmättäisiin
Mekin kuultiin satks:ssa edellisen sukupuoli, mutta nyt ultran suorittanut ei halunnut ottaa kantaa asiaan. Ei sillä, pääasia, että kaikki on hyvin, sukupuolella ei niin väjäkään ole!
Meillä poika sanoi viikonloppuna oikein rakastavasti, että “äiti sinä olet meidän oma pallo”. Kyllä kuule lämmitti mieltä
Kyllähän tuo lähtökuopissaan oleva vauva jo erilaisesti painaa kroppaakin, eli ymmärrän hyvin, että valitsisit mieluummin sen pallon. Mutta jaksuja!
Ihanaa talven, joulun ja vauvan odotusta sinne!
Moikka, sinullahan on niin sievä ja pieni maha. Täällä kahta tyttöä odottaneena maha oli kyllä ihan toista luokkaa. Kauniit kuvat ja tuo kuisti on ihana!
Yksilöllisiä juttuja!
Tai kai se on katsojasta kiinni, että mihin päin ulkoneva vatsa sitten isommalta näyttää 
Kuisti on kiva, mutta kuten kuvissa näkyy, maalarinteipit on yhä repimättä irti. Kröhöm, taidan mennä heti nyppimään niitä
Voi apua, miten kaunis masu!! Jännää, että jotenkin tuota raskausmasua tulee heti ikis, kun näkee tuollaisen suloisuuden jollain muulla
Totta! Salaa minäkin tuota kumpua ehdin useamman vuoden ikävöimään, vaikka raskausajasta sinänsä ei hyviä muistoja paljon jäänytkään. On se masu kuitenkin aika ihana
Näytät niin kauniilta… ♥ Melkein vauvakuume meinaa vallata, olen aina tykännyt olla raskaana, huge mahojeni kanssa, joista on syntynyt huge vauvoja. Keskimmäinen oli tosin poikkeus.
En voi väittää, että edellisestä raskaudesta olisin kovasti nauttinut, mutta nyt yritän sitten senkin edestä. Vatsassa ei ole mitään vikaa – mitä isompi, sen parempi
Jokainen maha on näköjään ihan yksilöllinen ja se on todella kiinni kropasta, että miten se näkyy. Mun vatsa pysyi aika piilossa ja vasta 6:lla kuulla pystyi ventovieras sanomaan, että odotan. Takaapäin raskautta ei nähnyt ollenkaan edes viimeisinä hetkinä. En ostanut ainuttakaan äitiysvaatetta, parit housut ostin, jossa oli kumpparivyötärö ja joita käytin raskauden jälkeen himahousuina.
Mä odotin ainokaistani 15 vuotta sitten nuorena likkana ja siihen aikaan ei kyllä kerrottu kumpaa odotetaan, vaikka kuinka olis kysynyt. Tosin me ei kyllä edes haluttu tietääkään. Oli jotenkin jännittävämpää kun se oli ylläri.:)
Mulla oli itsellä tosi vahva tunne siitä, että poikaa odotan. Nimikin oli jo valmiina pojalle, vaikka salaa mielessäni kyllä haaveilin pikku-prinsessasta.
Kaikki muutkin sanoivat, että poika se on ja vatsakin oli ihan “pojan vatsa”. Sellainen eteenpäin työntyvä fudispallo. Mun äiti oli ainoastaan sitä mieltä, että sieltä tulee tyttö. Ja tyttöhän sieltä tuli <3
Oltiin vain kerran aiemmin raskausaikana puhuttu tyttöjen nimistä ja oli hassua kun seuraavana päivänä sukulaiset kysyi laitoksella, että mikä tulee tytön nimeksi. Katsottiin miehen kanssa toisiamme ja sanoimme sen nimen, josta olimme viimeksi puhuneet. Tyttö oli ihan sen nimen näköinen ja se oli sitten sillä selvä!
Joo, noi on niin yksilöllisiä, että typerää sitä on kovasti vatsan kokoa vertailla, tai edes mallia
Mutta joo, ei mua haittaa ollenkaan elää jännityksessä, tulee kumpi tulee, meillä on molemmille jo nimikin mietittynä
Kaunis masu sulla on! Mulla ei esikoisen kanssa juuri tuota suuremmaksi tainnut masu kasvaa, tosin synnytettiin jo 34 viikolla. Jos seuraavan kanssa päästään edes vähän pidemmälle, olen ikionnellinen! Otahan sinäkin riittävän rauhallisesti, ettei tule äkkilähtö <3 Ja hei, postaus teidän kestovaippailusta kiinnostaisi sitten jossain vaiheessa!?
Huh, enpä uskalla kestovaippapostausta lupailla, mutta ehkä joskus voin aiheesta jotain turista
Juu, sitä äkkilähtöä kyllä ehdin jo pelästyä, eli opin kyllä, että hiukan pitää osata himmata tahtia, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin. Onhan tämä vauvan kasvatus nyt kuitenkin mun hommistani niitä tärkeimpiä
Kaunis masu sulla:) Mä oon ollu sen verran vanhan aikainen joka raskaudessa etten ole halunnut tietää, keksimmäistä kun odotettiin lääkäri sanoi että kyllä sen äidin vaisto tietää kumpi sieltä tulee
Hyviä vointeja sinne!
Mä luotan myös aika paljon tuohon äidinvaistoon
Tosin jos asiaa liikaa pohtii alkaa epäilemään itseään
Oi, kuinka kaunis odottaja ja kaunis maha. Mulla on ollut muiden mielestä myös iso maha kummallakin kerralla ja se tuli myös aikaisin esille, sellainen eteenpäin oleva pallo:) Ja kyllä mä ihmisten kommentteja muistan pillittäneeni, eihän se kivalle tuntunut kun kaikki sitä aina päivitteli. Lopulta en enää kertonut laskettua aikaa kuin epämääräisesti
Joten tsemppiä päivittelyiden kuunteluun! Mä tiesin ekasta varmasti kumpi tulee, toisesta ei mitään hajua ja maha oli tosiaan ihan samanlainen. Eka oli poika ja toinen tyttö. Voimia viimeiseen neljännekseen!
No mä olen myös tähän asti aika epämääräisesti puhunut vauvan lasketusta ajasta. Juurikin samasta syystä. ;D
Vatsan mallin suhteen ajatusten ylipäätään mulla on aika samat fiilikset. Nähtäväksi siis jää, miten käy
Ihana vauvamasu! Miusta vauvamasu ei oo koskaan liian iso, se on aina niin kaunis. Onnellista odotusta!
Kiitos! Ja näinhän se pitääkin mennä. Ei se koskaan ole liian suuri, ihana vain
Huu, johan on mahat. Mulla maha ainakin pompahtaa heti pyöreäksi, eikä pienene raskauden jatkuessa. On niin kovin yksilöllistä, miten vauva vatsan valtaa. Itse en pahastu kommenteista, kun maailmaan pitää kai mahtuman erilaisia vauvamahoja. Enemmän kyse on kai siitä, miten huomautukset tai kommentit ottaa ja millä mielellä ne sanotaan. Sullahan on kovin kaunis, siro vatsa!
Taidan olla aika herkkä ulkomuotooni liittyvissä kommenteissa. Vaikka eniten kai harmitti ne alkuajan kommentit, että ei ole muka normaalia, että vatsa on noin suuri jo tossa vaiheessa! Mä en usko, että sitä normaalia on olemassakaan, vaan maailmaan mahtuu yhtä monenlaista mahaa kuin on vauvaakin ja kantajaa
Ihana masu joka saa minut haikeaksi. Meillä olisi ollut melkein sama laskettu aika, mutta vauvani menehtyi rv 26. Muistathan seurata liikkeitä tarkasti. Voimia loppuodotukseen.
Olen kovin pahoillani kokemasi johdosta. Voimia voin vain toivoa asian kanssa selviämiseen ♥
Voi miten ihana masu! <3 Itse tunnen oloni valaaksi tän masun kanssa!
No huomenna vauva onkin jo täysiaikainen, kun rv 37 pärähtää käyntiin! Ihan uskomattoman nopeeta mennyt aika, varsinkin just rv 30 eteenpäin! Meillä pojat ovat syntyneet rv 37 ja rv 38, joten jännät ja ihanat (ja myös HAIKEAT) ajat on nyt käsillä. <3
Voi hyvin! <3
Ps. Tyttö tuolla masussa on.
Hah, aika rohkea veikkaus!
No katsotaan oletko oikeassa ;D
Ja hei, hurjasti tsemppiä viime hetkille! Ymmärrän tuon haikeuden, masussa kun pikkuinen on kuitenkin aika turvassa
Itsestäni on nyt alkanut tuntua, että aika juoksee turhan nopeaa, ja kaikki valmistelut hakkaavat takaraivossa. Niilo syntyi viikolla 39, eli itse lasken juurikin tota kymmenisen viikon valmistumisaikaa vielä olevan jäljellä. No kaipa siinä ehtii, kun ryhtyy asioita vaan hoitamaan
Halit ♥
Näytät kyllä niin kauniilta!
ps. tarvitsetko muuten ultrakevyttä kassia?
http://malnaalma.blogspot.com
Terveisin,
Tiina
Kiitos!
Niin ja kai jokainen nainen aina kasseja tarvitsee
Neljättä lasta odottaessa laskettu aika oli joulukuussa ja poika syntyi 14.12. Jo heinäkuussa töissä (olin silloin mattomyyjänä) asiakkaat tarjoutuivat nostamaan ja kantamaan matot, kun katsoivat minua: “Ethän sä voi enää kantaa, kun oot viimesilläs. ” Kiva siinä sitten naama punaisena, että enhän mä ole kuin puolessa välissä, enkä ole sairas.
Hih, noi on pahoja. Mutta joo, mulle on tässä syksyn aikana tarjottu myös avuliaasti apua, kun on oletettu mun olevan viimeisilläni. No, ei pidä ajatella ihan huonona, oikeastaan kiva, kun ihmiset jaksavat vielä nykysin huomioida toisen tilanteen
Ihana on vauvavatsasi! Kyllä niitä näkee sellasia ei niin kauniitakin suoraan sanoen, mutta toi sun on vaan niin söpö! Niiiiin ja kyllä siellä toinen poika on
Jännää!
Hahaa, no nyt on sitten tullut veikkausta molemmista. Saapa nähdä, miten käy
Musta vauvamasu on aina ihana, se on jotenkin niin herkkä. Ja mitä paremmin se tulee esiin, sen parempi
Joo siis vauvamasua ei missään nimessä pitäs koittaa peitellä mitenkä tai pukeutua telttoihin! Mutta silti kaikki vauvamasut ei oo tollasia nättejä pyöreitä vaan kaikenmaailman laatikkovatsojakin on
Ei niistä silti mitään “hyi yök” oloo tuu 
Juu, aina paremmalta näyttää, kun vatsaa mieluummin korostaa, eikä peitä
Onkohan noi laatikkovatsat sellaisilla lihaskimpuilla? Mulla ei ainakaan ole vaaraa, että sixpac jotenkin muotoilisi masua ;D
Oot kyllä niin hirmusen kaunis tuon PIENEN mahasi kanssa, oi että! <3 Mie taisin kolmannen myötä sairastua krooniseen vauvakuumeeseen, eikä se tässä nyt ainakaan helpota!
Voi hyvin!
Voi kiitos, ja nyt vain jotakin voimia sinullekin siihen kuumeeseen!
Ei sitä olisi mahdollista lievittää yhdellä pikkuisella vielä lisää? 
Such a cute post.^^
Thanks, Vanessa
Ihania kuvia masusta. Kuulun siihen marginaaliin, joka mielellään lukee äippäpukeutumisesta. Tulen viisi viikkoa perässäsi ja minun mahani näyttää juuri tuon kokoiselta! Sf- mitta oli viimeksi 26 cm, eli yläkäyrällä vetelen. Vielä ei oe ihmiset alkanut huomautella, mutta tiedän sen vielä tulevan. Viime raskaudessa sain 30 viikon jälkeen kuulla samat ihmettelyt ja ihan kaksosiakin veikattiin mahan koon perusteella.. Normaalikokoinen vauva sieltä tuli, joten olen luottavainen tällakin kertaa.
Antaa ihmisten kommentoida ja ihmetellä
Eipä kai nuo päivittelemällä lopu 
Oikein hyviä vointeja sinne, ja kaikkea hyvää masun kasvatukseen!
Oikeesti kiva, kun tätä marginaaliryhmääkin löytyy blogin lukijoista
Pieni mahahan tuo on! Itse sain kuulla koko ajan olevani valtava. Kun on muuten hoikka, vauvavatsa erottuu niin selvästi. Laita vain näitä vauvajuttuja ainakin välillä, kyllä ne tosi monia naisia kiinnostavat! Lukijoissa on varmasti juuri sen ikäisiä naisia, että vauvat ovat ajankohtaisia. Söpöjä vauvanvaatteita ja sisustusjuttuja…
Äitini on myös lohdutellut minua juuri tuolla “hoikassa varressa vatsa vain rottuu paremmin” -jutulla. Ja kyllähän se niin taitaa ollakin.
Kiva, jos myös vauvajutut otetaan ilolla vastaan, uusi aihealua on aina hiukan jännä bloggaajalle itselleenkin. Varsinkin kun tämä aihe on sellainen suuria tunteita herättävä, ja myös monelle raskas ja surullinenkin aihe.
Toisaalta, muiden ilon kautta olen itsekin jaksanut pitää toivonkipinää yllä.
Eikös se yleensä johdu aika paljon myös siitä, onko lapsivettä vähän vai paljon, että onko vatsa iso vai pieni. Mulla ei ole koskaan ollut juuri minkäänlaista vatsaa ja lapsiveden määrä on aina ollut normaalin alarajoilla. Perätilaraskaudessa vatsa oli myös vähän isompi kuin muissa, mutta aina on ollut hyvin pieni. Ja lapsia on tosiaan neljä, että aika monta raskautta takana ja kaikki on painaneet 3050-3200g. Pääasia, että raskausaika ja synnytys sujuu hyvin, mitä sitä vatsan kokoa sen kummemmin miettimään. Tietysti sitä myös toivoo, että vauva olisi syntyessään terve, mutta eipä sitäkään tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja lapsihan voi tulla myöhemminkin sairaaksi tai vammautua. Joka tapauksessa ihanaa ja onnentäyteistä odotusta!
Lapsivesi, kohdun asento, vauvan asento, äidin ruumiinrakenne, lihakset jne… Noita syitähän on vaikka miten, ja varmaan monen tekijän summa koko juttu.
Mutta aivan kuten kirjoitit, tärkeintä ovat juuri nuo kaksi asiaa. Ja kiitos, musta noi viimeiset lauseet oli myös tosi viisaita. Ennakkoon ei elämässä kannata mitään murehtia, ja se olis odottavan äidinkin hyvä muistaa. Turhaan itseään ja vauvaa vain stressailee moisella!
Mukavaa marraskuuta sinulle!
Pakko linkata sinulle tämä, oletko käynyt lukemassa:
http://haarakiilapaniikki.sarjakuvablogit.com/2011/12/21/sarjasta-selviytymisvinkkeja-juhlapyhia-varten-osa-62/
Hah, olipas hauska! Tää oli mennyt jostain syystä tuonne roskaposteihin, kiva kun löysin
Ihana masu! Melko samoilla viikoilla mennään, ja samankokoinen on minunkin massuni
Tykkään kovasti tästä uudesta pallo-muodostani ja haikeus on jo nyt että pallura tästä katoaa! Itsekin mielelläni korostan vatsaa istuvilla vaatteilla ja olen saanut siitä kivoja kehuja. Siis että ei verhoudu kaapuihin. Oikeastaan heti kun maha pompsahti epämääräisestä muodosta kunnon vauvamassuksi niin aloin käyttää vatsan “paljastavia” paitoja. Olen odottanut tätä aikaa ja kumpua niin pitkään, että nautin siitä mahdollisimman paljon ja kuljen iloisesti ja ylpeästi maha pystyssä! (vaikka olen myös saanut kommenttia mahan koosta..) Onnea Sinulle odotukseen!
Heips
Minkä väriset noi sun hunterit on? Onks ne tummansiniset vai mustat? Itekkin haluaisin ostaa tollaset oikeen kunnon city kumpparit jossakin kohtaa, mut en mustia kun en hirveesti mustaa käytä arkisin 
Ruskeet vois olla kivat tai tummansiniset 
Heips. Noi on mustat. Tosin jo niin huonossa kunnossa, ja hatmaantuneet, että menis varmaan harmaasta enemmän
Mä olen myös huono mustan käyttäjä, mutta näissä vedin varman päälle. Uudet olis hankintalistalla, ehkä kiiltävät mustat tällä kertaa, ja noi sais jäädä pihasaappaiksi
Ok
mä haluisin nimenomaan noi mattapintaset. Joku ruskeet tai beiget vois olla kivat 
tai sit ne tummansiniset.