Näin heinäkuussa kun puoli Suomea lomailee, ja blogejakin luetaan harvakseltaan, joutuu välillä oikein väkisin miettimään, mitä niin kovin tärkeää asiaa mulla oikeastaan tänne olisikaan. Päädyin kuitenkin siihen, että päivitellään kesäelämää blogiin kuitenkin – ainakin niiden iloksi, jotka blogeja kesäisinkin kuluttavat.

Täällä on ollut tänään pelkästään aurinkoinen kesäpäivä, ja suurin osa siitä kului ihan vaan omassa pihassa. Ja ihan vain tekemättä juuri mitään! En oikeastaan ole vielä ehtinyt ulkona  puhtaasti nautiskelemaan omasta pihasta, aina kun on ollut jotakin kuokittavaa tai nypittävää. Ja olisihan ollut tänäänkin, mutta joskus on pakko ottaa rennosti ja antaa olla!

Alkuillasta kävimme järvellä uittamassa Niiloa. Pikkukalastaja narrasi kaloja, ja mustikatkin saatiin piirakkaa varten. Iltalenkin päälle istuin ylhäisessä yksinäisyydessäni omassa pihasaunassa, ja aloin ymmärtämään saunomisen filosofiaa. En ole koskaan ollut saunaihmisiä, lähinnä löylytellyt loppuraskaudesta, jonkinlainen taka-ajatus mielessäni. Nyt sisälläni alkaa kuitenkin herätä suomalainen saunoja, ymmärrän jo, miksi joku malttaa istua vain paikallaan, ja hikoilla, vaikka yhtälö on aina ennen ollut mielestäni totaalisen turha!

Tuossa juuri astellessani saunasta omaan pihaan, tuntien kesäillan raikkauden ja lintujen iltaisen viserryksen, koin ihmeellisen rauhan tunteen. Hassu juttu, että sauna, tila jonka olemassaolosta en ole aiemmin juuri välittänyt, antoi mulle sen suurimman olen tullut kotiin -fiiliksen. Siinä pyyhe ympärilläni, omaa pihaa katsellessa, meinasin melkein pakahtua onnesta. Juuri tälläistä elämän pitääkin olla!

Terveiset siis saunasta, ja onnelliselta saunojalta. Huomenna jotakin vähemmän syvällistä, lupaan!