Nimittäin auringosta ja pyöräilystä!
Fillarointi on se mun juttu. Vauhtia, maisemia – ja kunnon sykettä nostavaa liikuntaa! Ei käy lonkkien päälle, mutta jalat saa silti tehdä töitä.

Jokakeväinen ongelma on sopivan fillarivaatetuksen löytäminen. Ilman lämpötila, aurinko, ilmavirta ja tuulen vastus sekä pyöräilyn teho, ne kaikki vaikuttavat siihen, miten tukala olo satulassa tulee liian paksuissa vaatteissa. Toki on olemassa päheitä tsykäilyvaatteita, mutta musta tuntuu, että ne on mun kaltaiselle nautiskelijalle hiukan liian pro juttu. 🙂
Niin, ja sitten toinen haaste on arvioida takapenkkiläisen olosuhteita!
Onneksi kuuntelin aamulla mieheni neuvoa, ja jätin kevytuntsikan kotiin. Kerrospukeutuminen on näppärää; Ota pois tai laita lisää. Loppumatkasta olin jo aika valmis heittämään paljon muutakin vaatetta mäkeen, mutta pitää koitaa olla nöyränä kevään petollisuuden edessä.

Klaaran kanssa tämä kesä menee varmasti hyvin pitkälti pyöränsatulassa. Viime vuonna tyttö oli vielä aika veltto säkki istuimeen, mutta nyt tuntuu, että olemme löytäneet yhteisen sävelen. Minä poljen ja ohjaan, Klaara vastaa matkamusiikista! Bonuksena saan mukavan potkuhierronnan tukkoisile takareisille! 😉

Tämä pääsiäinen on kyllä valahtanut melkein täysin ulkoilun puolelle. Pihatöissä on edistytty kiitettävästi, ja puutarha alkaa taas muovautua malliinsa. Seuraavaksi taidan ottaa pikkuapulaisen mukaani ja hakea kimpun valkovuokkoja olkkarin pöydälle. Ja, mikäli on Ilmatieteenlaitosta uskominen, koko seuraava viikko menee näissä samoissa merkeissä!

Nautitaan nyt! Kyllä sieltä niitä rumiakin päiviä vielä tulee! 🙂

Hiphei, ihanat!

Tänään on niin ihana ilma, että sisällä viihdytään vain ruokailujen ajan. Jopa pieni tuulenvire tuoksuu keväältä. Ei vaan, kesältä!!! (Olkoon onni, että se ei nyt käy kuitenkaan tuolta peltojen suunnalta! ;))

Parsaa, lohta, perunamuusia ja salaattia. Siinäpä meidän pääsiäisen pikaruoka. Sopii niin hyvin lastenkin suuhun. Ja, mikä parasta, keittiössä ei mene koko päivää!

Nyt haravoimaan, ja sitten fillarilenkille. Mä niin rakastan tätä vuodenaikaa!!!

Nauttikaa auringosta!!!

Pääsiäisen kunniaksi tänään on leivontapäivä. Muffineita,muffinsseja, kuppikakkuja,  tai miten niitä nyt sitten tahtookin kutsua.
Suklaata, totta kai, onhan se ihan ehdoton juttu! 🙂

Idea lähti askartelemistani tulostettavista koristeista. Clas Ohlsonilta löytämäni mustavalkoiset muffinivuoat sopivat tarkoitukseen kuin nenä päähän. Lopputuloksena syntyi veikeä ja mustavalkoinen pääsiäisen herkkukattaus!

Suklaamuffineita on niin monenlaisia, mutta tämä oma ohjeeni on ehdottomasti varmaan sieltä helpoimmasta päästä. Ei siis sen kummempaa, kuin muna-sokeri -vaahto ja sekoitus.

Helpot suklaamuffinit
n. 20kpl

2 kananmunaa
2dl sokeria
1dl maitoa
50g sulatettua rasvaa
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4rkl tummaa kaakaojauhetta
(2tl vaniljasokeria)
(suklaata)

Vatkaa sokeri ja muna vaahdoksi, lisää maito ja rasva.
Siivilöi sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita huolella.
Jaa annosvuokiin, ja laita halutessasi pala suklaata jokaiseen leivonnaiseen. Itse käytin tummaa suklaata.
Paista uunin keskitasolla 200 astessa n. 15min.

Kuorrute:

500g mascarponejuustoa ja n. 5dl tomusokeria.
Halutessasi voit lisätä väriä tai aromia kuorrutteeseen. (Itse olin ajatellut laittaa mukaan keltaista elintarvikeväriä, mutta en löytänyt sitä kaupasta.)
Pursota kuorrute kuppikakkujen päälle ja koristele suklaarouheella, karkeilla, nonparelleillä tai strösseleillä. Tai sitten jollakin koristeella, kuten tässä.

Eikä sitten muuta, kuin herkuttelemaan! Tosin, ensin pitää siivota keittiö!!!

Mukavaa pääsiäislauantain jatkoa!

Hhhmmmmm….
Tiedä oikein miten tähän suhtautuisi itsekään. Mulla on yhtä aikaa leopardikuviota ja punaiset kynnet! Kumpainenkin mulle aika rohkeita vetoja…Never say never, jollain hassulla tavalla ne toimii!

Hypistelin tätä hametta joskus aikaisemmin keväällä Lindexillä, mutta sisäinen ääneni kuiskasi ei. Eilisellä kauppareissulla piipahdin ihan vain huvin vuoksi jälleen samaiseen kauppaan, ja huomasin hameen olevan -70% -alerekissä. Syteen tai saveen, päätin napata hamosen mukaani.
Pidän kovasti tämänhetkisestä hametarjonnasta, jossa helman pituus on alle polven. Muoti mahdollistaa näin sen, että me pikkuisen pidemmätkin voimme käyttää hametta pelkäämättä ikäviä vilautuksia. Klassinen A-linja antaa myös huomattavasti pehmeämmän vivahteen aika villille kuosille. Tässä yksilössä kuvioinnin hillityt sävyt miellyttävät silmääni, ei liian kellertävä, vaan maanläheinen.

En voisi koskaan kuvitella pukevani mitään vartaloa nuolevaa leoa ylleni, mutta taisin löytää oman tapani kantaa kyseistä kuosia. Lisäksi siisti ja hillitty neule vie mennessään sen kaiken seksikkyyden, joka kuvioon helposti liitetään.Koska asu on klassinen ja hillitty, punaiset kynnetkin saivat mahdollisuuden. Tämä Essien lakka on lojunut kylppärin laatikossa jo pari vuotta käyttämättömänä. Sävy on Canyon Coral, ja nimensä mukaisesti taittaa koralliin, eikä siten ole ihan puhdas peruspunainen.

Yhteenvetona:
Olo on tyttömäinen, eikä lainkaan ylipukeutunut. Oikeastaan tosi kotoisa olo, mukava ja helppo! Asu kestäisi myös hillityt perusavokkaat, mutta turvauduin tällä kertaa ballerinoihin.

Lisäsin aiemmin päivällä instaan kuvan, jossa päälläni on myös trenssi. Ihan varmasti yksi kevään lemppariasuistani!

Ai niin, treffit olivat tosi onnistuneet! Hienoa, huomenna uusiksi! Nyt kuitenkin rauhalliseen pääsiäisen viettoon, mikä taitaa tarkoittaa ainakin mun kohdalla sohva-netflix -iltaa! 🙂

Ajattelin toivotella teille kaikille oikein rauhallista pääsiäisen aikaa. Eikä mulla oikeastaan nyt juuri muuta ollutkaan.

Vuorossa ruuanlaittoa ja tavallisia kotijuttuja.
Tälle päivälle olen sopinut myös kiva treenitreffit, yhden lukijani kanssa. Jännä tavata ensimmäistä kertaa, ja vielä salilla! Jee, odotan innolla!

Mutta nyt: Nauttikaa vapaista, jos mahdollista! Mukavaa ja leppoisaa pitkäperjantaita!

Sen verran tuulinen päivä, että mikäli ilmassa ei tuoksuisi kevät, ja maa ei puskisi vihreää, voisi kuvitella elettävän syksyä. Myönnän, pihassa pyörivät lehdet eivät helpota tätä tilannetta. Haravoitavaa olisi moneksi vuodeksi! Koska aurinko kuitenkin välillä pilkistelee aika kirkkaastikin pilvien lomasta, me ollaan tänään nautittu ulkoilusta ja pihajutuista. Jonkinlainen pääsiäsieen valmistautuminenkin on käynnissä, tarkoittaen lähinnä aamun kauppareissukierrosta ja illalle tähtäämääni siivousoperaatiota.

Meille ei juuri ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia pääsiäsiperinteitä. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi pääsiäsitä, päinvastoin. Tavallaan pääsiäinen vetää jopa joulun ohi, sillä minkäänlaista stressiä nämä pyhät eivät minulle aiheuta. Tänä vuonna nautitaan lähinnä vapaista ja yhdessäolosta. Siitä, että on aikaa tehdä juttuja myös kotona. Kuten esimerkiksi saunaremppaa ja pihatöitä. Mukavia juttuja, joihin usein vaan ei arjen keskellä ole aikaa. Kahden lapsen kanssa hääräillessä kun on hyvä olla mukana myös kaksi aikuista!

Myöskään mitään sen suurempia pääsiäsperinteitä meillä ei ole ruuankaan suhteen. Hyvää kotitekoista ruokaa, kiireettä ja yhdessä. Katetaan pöytää vähän paremmin ja laitetaan ehkä vähemmän arkista ruokaa, siinäpä ne. Mennään muuten parsa-teemalla, sitä kun on nyt tarjolla lähes joka kaupassa. Ja, lampaan sijasta kalaa. Ihan vain kun tekee kalaa mieli. Mämmiä ostin sellaisen pienen purkillisen lähinnä itseäni ajatellen. Pojille mämmi on ehdoton ei, mutta veikkaan Klaaran kyllä tykkäävän, tyttö kun on aika kaikkiruokainen. Ei mämmi mullekaan mikään herkku ylitse muiden ole, mutta oma perinteeni on syödä mämmiä kerran vuodessa. Vähän kuin yksi joulutorttukin kuuluu jouluperinteisiini, muttei herkkuihini. Hassu juttu tuokin!

Lähinnä lapsia ajatellen pääsiäiseen kuuluu myös koristeet. Ja kyllä, myös värikkäät sellaiset, kuten ne hauskat pienet tipuset, joita muistan itsekin lapsena tökkineeni rairuohot täyteen. Ja toki suklaamunat yllätyksineen ovat tärkeitä, joskin nekin on kokeneet pienen inflaation omasta lapsuudestani. Mitä taas tulee itseeni koristeiden suhteen, olen aika nirso. Tine K tyylisten DIY munien lisäksi en oikeastaan kauheasti muita koristeita kaipaisi. Narsissit ja pajunkissat, sitä vastoin, kuuluvat pääsiäiseen, kuten kuusi jouluun. Vaikka kissat kai virallisesti liitetään palmusunnuntaihin, mulle ne on se viralinen pääsiäiskoriste! Aika pitkälle saatiinkin tänään lasten kanssa köpötellä, että löydettiin vielä kunnollisia oksia. Täälläpäin kun varhainen kevät on saanut pajut paikoitellen jo täyteen kukkaan.

Siinäpä se, meidän pääsiäinen tiivistettynä. Jotain herkkua ajattelin vielä leipoa, jälkkäri kun kruunaa aterian. Sen enempää en kuitenkaan jaksa miettiä pääsiäisen perinneleivonnaisia. Brita kakkua sensijaan tekisi oikein mieli! 🙂

Mukavaa kiirastorstaita teille. Ja, leppoisaa pääsiäiseen virittäytymistä!

Muistatteko, kun postasin teille meidän saunahaaveista ja kodin unelmista! Jos ei heti tule mieleen, voit käydä lukaisemassa unelmana kaunis pihasauna -postauksen.

Tuolta postauksesta ohjailinkin teitä mukaan K-Raudan Mistä unelmoit kotonasi -kilpailuun. Kilpailu on avoinna vielä tämän päivän, ja palkintonahan oli 100 euron lahjakortteja K-Rautaan!

Ennen kuin hyökätään meidän saunan kimppuun, niin käykäähän laittamassa rempparahahakemus kilpailusivuille.
Aikaa on siis todellakin enää vain tämä ilta!

Näissä kuvissa joitakin elementtejä, joita valitsin itse Porin K-Raudan valikoimista yhteistyön merkeissä. Mutta paneudutaan niihin hiukan myöhemmin enemmän!

Kivaa ja unelmarikasta iltaa, ihanat!

Totuushan on se, että mun rasvanpolttoprojekti ei ole hirveästi edennyt. Tai, en tiedä, onko se edennyt oikeestaan yhtään. En ole jaksanut pahemmin mittailla, mikä sinänsä on typerää, koska ainakin itselläni paras motivaattori on kehitys.
Syitä tämänhetkiseen on monia, tekosyitä vielä enemmän. Oli se pahuksen noro, aika ei riitä, pää tarvitsee herkkuja jne…
No, noro oli oikeasti aika rankka, vaikka sinänsä hetkelliseti kroppaa pienensikin. Mutta, rasvanpoltoksi ei vatsatautia, ja muutaman päivän supermiinuskaloreita, voi laskea.
Aikakin on ollut sen verran kortilla liikkumisen suhteen, että salit olen juuri saanut toteutettua. Muutamat burpeet salin jälkeen, ja sitten onkin ollut jo kiire kotiin muiden juttujen pariin.
Aamulenkit olen jättänyt usein väliin sillä varjolla, että yöunista en voi luopua. Jos ilta venyy pitkään (kuten lähiaikoina se on venynyt), en näe järkeä puristaa muutenkin lyhyistä unista enää lenkkeilyyn. Tuloshan olisi plus miinus nolla, sillä rasvakin tarvitsee palaakseen riittävästi unta.

Toisaalta, olen laskenut asian niinkin, että arkeeni on ympätty muutenkin jo sen verran hyötyliikuntaa, että kalorinkulutuksellisesti nykyinen ruokavalionikin jää miinukselle, ja antaa myöden satunnaiset herkuttelut. Eli jos turvautuu yksinkertaiseen matematiikkaan, kaiken järjen mukaan rasvankin pitäisi palaa – hitaasti ja varmasti. Ja, sehän se tavoite onkin! Maksimissaan puoli kiloa viikossa, ettei kaikki työ valu ihan hukkaan. Mieluummin kun pidän bulkkauksen myötä kertyneet fläsät, kuin luovun piskuisista pateistani! 🙂
(Puoli kiloa viikossa tarkoittaisi muuten sitä, että juhannukseen mennessä rasvaa voisi tiristä melkein 4 kiloa! Ja sehän on paljon!)

Mä olen aina pitänyt ulkoilusta. Pyöräilystä, kävelystä, holkkäämisestä ja sitten vain nautiskelusta. Yksin, lasten kanssa, koiraa taluttaen tai kärryjä työnnellen. En niinkään jaksa laskea sitä urheiluksi tai treenaamiseksi, enemmänkin arki- ja hyötyliikunnaksi. Ongelma varmaan onkin siinä, että heti kun annetaan ohje harrastaa rasvanpolttoliikuntaa, korvien välissä napsahtaa jokin. Mä haluan nauttia siitä, mitä teen. Spurtata jos tekee mieli ja haahuilla, jos olo tarvitsee haahuilua.

Tässä, ajatuksiani tänne suoltaessa huomaan, että näin taitaa oikeastaan olla ihan hyvä! Energiaa on salille ja arkeen, liikunta tuntuu mukavalta, eikä missään nimessä pakkopullalta. Niinhän sen kuuluukin olla! Ja ne viisi viikottaista aerobista, tuleehan nekin täyteen, jos laskee mukaan kaikki arkiliikunnat.

Tänään tuli haahuiltua pieni palauttava happihyppely takareisille, jotka ovat maanantain maveista edelleen jäykkänä. Ja jalassa tietty uudet tossut! Ostin nämä treenitossut ulkokäyttöön, kun en aina halua kulkea juoksutossuissa.Pirteämmän värisiä en löytänyt, mutta eipä näistäkään energiaa puutu! Malli on Nike Flex Supreme tr2, ja oikein mukavilta nuo tuntuivat.

Aurinkoista keskiviikkoa! Nautitaan keväästä!

trikoot ja pusero | H&M
tossut | Nike
kevyt untsikka | Cubus

Joo, mä kävin hakeen tänään ne tossut. Ja oikeestaan heti tossut hankittuani aurinkokin alkoi paistamaan, joten ei se huono kauppa tainnut olla!
Mutta, tossujen lisäksi silmiini osui Stadiumilla pyöräilykypärät! Mä olen nimittäin turkasen kyllästynyt siihen virtaviivaiseen pottuun joka mulla on. Niilolla on Bellin kypärä, ja jo viime kesänä ajattelin, että hankkisin itselleni jonkin samanmallisen. No, nyt löytyi kunnon muna, ja se oli musta niin huvittava, että pakkohan se oli kotiuttaa. Vai mitä tykkäätte!? 🙂

Mut ne kukat unohtui! Onneks mulla on sentään mun palkinto-strelitzia. Ehtii niitä kukkia sitten huomennakin hankkia!

Nyt latarit ja palarit purkkiin, ja menoksi. Se olis rintaa ja haukkaria tänään! Ja, illalla sitten kommenttien kimppuun. Mä lupaan!!!

Munapää toivottaa aurinkoista iltaa!

Viikonlopun poissaololla on hintansa. Paitsi kuolleet yrtit ja kevätkylvökset, harmaita hiuksia ovat yrittäneet aiheuttaa myös kotityöt. Eilinen kuluikin mukavasti pyykin ja siivoilun parissa. Kotitöiden lisäksi on toki ihana ottaa lasten kanssa takaisin sitä aikaa, jonka olin poissa. Esimerkiksi näistä syistä, on kommentteihinne vastailukin jäänyt. Ottaa aikansa, ennen kuin pääsen tavalliseen arkirytmiin.

Mutta entä me tytöt?!
Me hienostellaan täällä Lumoan uusissa vaatteissa! Äidillä on uusi pusero ja Klaaralla suloinen mekko. Ja, me ollaan melkein samikset! 🙂
Nämä siis uutukaisia (kevään ja kesän mallistosta), jotka sain blogin kautta.
Pusero on ihana, sillä farkkutyttö ei aina jaksa mekkoilla, mutta Lumoan kaulukset antavat arkisellekin asulle kivasti vivahdetta.
Klaaran mekko on kokoa 86/92, ja sanoisin, että mitoitus on aika reilu. Tai, itse asiassa, taitaa pitää hyvinkin kutinsa, sillä mekon kuuluukin olla Koolle vielä hiukan iso, mikäli on tytön pituutta uskominen. 🙂 Oma paitani on kokoa S, eli samaa kokoa kuin Lumoan mekkonikin, ja mulle tosi passeli.

Mutta tiettekös, mitä uutta mun tekis ihan hirrrrveesti mieli? Uusia lenkkareita! Jotain yhtä värikästä, kuin mun treenikengät. Ja kukkia. Mä kaipaan nyt kukkia!
Ehkä pakko käväistä jossain urheiluliikkeessä hiukan hypistelemässä kenkiä, ja poiketa vaikka kukkakaupassakin! 🙂

Anyway, halusin vain huikata teille moit, ja vakuuttaa, että kyllä mä aion niihin kommenteihinnekin vastailla. Ihan varmasti!

Ja, nyt me toivotellaan teille oikein mukavaa päivää! Auringonpaistetta ja linnunlaulua!