Lauantain pikaruoka, eli täällä syödään jälleen pitsaa! Ollaan siis ihan vain kotona, ja vietetään vapaapäivää.

irti kaavoista -postauksen aikaan ainakin instan puolella kyseltiin ohjetta lemppariini, eli pizza prosciuttoon. Tuossa postauksessahan näkyy tuollaisia pikkupitsoja, tai paremminkin pitsaleipäsiä, mutta samaan tyyliin syntyy ihan oikea, ohutpohjainen ja iso, pitsakin.

Pohja syntyy näppituntumalla durumjauhoista. Vettä, hiivaa, suolaa, oliviiöljyä ja jauhoja. Jos pitsanhimon onnistuu ennustamaan, saa parhaan ja rapeimman pohjan kylmäkohottamalla taikinan, mutta mulle itselleni pitsa on yleensä sellainen pikaruoka, että pohjan kanssa on melkeinpä kiire.

Kaulitun taikinan päälle tomaattipyreetä, tai paseerattua tomaattia. Ensimmäisen voi notkistaa vaikka oliiviöljyllä ja lisätä hiukan mausteita joukkoon. Tuore basilika sopii aina pitsan makuun.

Päälle mozzarellaa, ja kirsikkatomaatin puolikkaita, ja sitten vain uuniin. Itse käytän sitä kiertoilmasetusta, joka kuumentaa alhaaltaa päin (vipperäkuvake, ja sen alla musta viiva :)). Vähintään 225˚c.
Kun juusto on sulanut ja saanut kaunista väriä, nappaan pitsan pois uunista ja levittelen kinkut pitsan päälle. Viimeisenä kourallinen kivettömiä kalamata-oliiveja (en oikeastaan syö juuri muita oliiveja) ja sitten lätty vielä hetkeksi uuniin. Kinkkua ei ole tarkoitus enää paistaa, vaan lämmittää ihan minuutti pari, niin että se vaipuu kivasti sulan juuston sekaan.

Pitsa ulos uunista, ja päälle iso kasa rucolaa. Muuta se ei sitten tarvitsekaan, kuin nälkäisen syöjän!

Lapsille menee meillä versio ilman rucolaa ja oliivia. Tällä kertaa laitoin vielä kinkutkin samaan aikaan juuston kanssa, ja oli kuulemma maailman parasta pitsaa. 🙂

Seuraavaksi vuorossa keittiön raivaus, ja sitten ajattelin kysellä, josko joku noista jaksaisi lähteä kanssani jätskille!

Ihanaa lauantaita kaikille, ja
SUURET ONNITTELUT KAIKILLE VALMISTUNEILLE,
sekä koulutiensä päättäville.
Ihanaa kesälomaa jokaiselle sellaisen aloittavalle!

Meinasi tulla heti otsikkoon kirjoitusvirhe. Kuraahousuissa, hih! 🙂
Mut joo, kaivoin kesätelakalta nämä vahapintaiset pöksyt, jotka ainakin joku saattaa instagramin puolelta muistaa. Olivat syksyllä halpa ratkaisu, kun teki julmetusti mieli nahkahousuja. Äärimmäisen käytännölliset sadesäällä, ja pienen lapsen kanssa ruokaillessa. Varsinaiset kurahousut todellakin, vaikkeivat tosiaan ole mitkään hellekelin byysat.

Uusi Day Birget et Mikkelsenin teeppari on saatu Mrs Jonesin putiikista. Tämä on siis vastaava, kuin se Dayn käsipaita, joka näkyy esim. raskaan päivän jälkeen -postauksessa. Ihana, rennosti ylisuuri malli, ja materiaali pikkuisen läpikuultavaa ja todella laskeutuvaa modaalia. Suosittelen lämpimästi, mikäli etsit fiinimpää teepaitaa!

Mä olen täällä paitsi perjantaifiiliksissä (joo, ei se maanantailta kyllä tuntunut), myös vähän syksyisissä fiiliksissä. Jälkimmäinen johtunee kai enemmänkin säästä. Toisaalta, ajattelin käyttää tämän pienen viileämmän breikin hyväkseni, ja koittaaa viikonlopun aikana kuoria ja puunata kropan kesäkuntoon. Kuorin eilen kuivia käsiäni oliiviöljyn ja sokerin sekoituksella, ja tänään koitan samaa hoitoa jaloille ja säärille. Ehkä seuraavan helleaallon saapuessa kehtaan paljastaa myös koipeni julkisesti! 🙂

Nyt tekee mieli jotain superhyvää ruokaa, ja ehkä superhyvää punkkua. Seuraavaksi kirjoitan kauppalistan ja tarkistan taloutemme viinitilanteen. Tänä viikonloppuna saa unohtaa lämpimät kesäyöt puutarhassa, mutta sohvannurkka kutsuu sitten sitäkin enemmän.

Ihanaa perjantaita teillekin! Just alkoi arskakin paistamaan, ehkä se tästä!!!!

teeppari|Day Birger et Mikkelsen
housut|Lindex
korut|Pernille Corydon
kengät|By Malene Birger

Huomaan eläväni tänään ihan sunnuntaifiiliksissä. Tiedättehän, hiukan hitaalla ja saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi. Toisaalta, tälläiset päivät on välillä ihan kivoja, kun ei oikeastaan tarvitsekaan tehdä mitään ihmeellistä!

Rasti seinään siitä hyvästä, että nukuin tänään parin tunnin päikkärit. Edellisistä olikin jo tovi aikaa, mutta niitä päikkäreitä seurasikin sitten kova kuume. Nyt olo on hiukan nirkunnarkun, viluttaa ja väsyttää, eli pelkään jo pahinta. Mitään sairasteluja ei nyt tarvittaisi!

Kaiken varalta, pidän itseni täällä lämpimänä villasukkien, kaminan ja kuuman juoman avulla. Jos taas pitää listata näitä vanhan talon hyviä puolia, niin tälläisinä kylminä sadepäivinä pääsee kyllä lähes mökkitunnelmaan; Ei tietoakaan pakahduttavasta kuumuudesta, koko talo on kylmänkostea. Ottaisin ehkä sittenkin sen lämmön takaisin!

Huomaan vilkuilevani jatkuvasti tulevien päivien sääennustetta. Ei kai ne siitä katsomalla parane, mutta soisin koulunsa päättäville kauniimman juhlasään. Eihän koko kesä voinut olla vain yhden viikon mittainen!

Taidan kiskaista kurkkuuni päivän kuudennen laten ja virittäytyä henkisesti maanantaihin. Sellainenhan huominen on, jos tänään päättää viettää sunnuntaita! 🙂

Aurinkoisia ajatuksia, pysykää lämpimänä ja terveinä!

Lohikeitto on ehdoton keittojen kunkku, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Keitto lämmittää mukavasti kylmällä ilmalla, mutta kalakeitossa on aina vieno kesänmaku.

Hyvä kokki keittää kunnon maun lohen ruodoistakin, mutta itse kuulun siihen joukkoon, joka heittää kilon verran kalaa kattilaan. Kunnon kalasoppa syntyy simppeleistä raaka-aineista, ja maku viimeistellään nokareella aitoa voita.

Perinteinen kalakeitto:

Pilko perunat, porkkanat ja sipuli, ja keitä ne pienessä määrässä vettä lähes kypsiksi asti.
Mausta keittovesi suolalla, kokonaisilla mustapippureilla ja laakerinlehdillä.

Lisää joukkoon ruokakermaa ja maitoa, sekä nahattomat ja ruodottomat lohenpalat.
Tarkista suola, ja viimeistele maku tuoreella tillillä ja nokareella voita.

Kermainen keitto ei paljon lisukkeita kaipaa, ruisleipä maistuu aina sopan kanssa. Meillä keittopäiviin kuuluu kuitenkin olennaisena osana tuoreet, itsetehdyt sämpylät

Viiden litran kattilan kun keittää piripintaan, on useamman päivän ruokahuolto hoidettu kerralla. Ja, kuten keitoissa yleensäkin, maku vain paranee päivien myötä.

kulho ja lautasliina|Tine K Home
hopealusikat|kirppikseltä
leikkuulauta|Ikea

Höh, missä on kesä? Lämpötilasta puuttuu parikymmentä astetta ja sisälläkin saa hissutella jälleen villasukissa. Ottaisin kesäsäät takaisin, kiitos!

Koti pääsi kyllä viime viikolla todelliseen kesäkuntoon, kun sisällä käytiin vain kääntymässä, ja likaiset varpaat tassuttivat pitkin kotia. Keittiön lattia muuttui tahmeaksi nopeista mehutauoista ja välipalojen murusia löytyy sieltä täältä. Joten, toisaalta nämä kylmät päivät tulivat ihan tarpeeseenkin, olen nauttinut paikkojen oikomisesta ja pintojen pyyhkimisestä. Mutta, ei niitäkään kovin kauaa jaksa, ja välillä nauttisin taas kesän huolettomuudesta ihan mielelläni!

Tuntuu, että puutarhan kukkaanpuhkeaminenkin menee ihan hukkaan tällä säällä. Niinpä kannoinkin osan tuosta kukituksesta sisätiloihin, jotta siitä tulisi nautittua edes jollakin tapaa. Vanha tietokonepöytäkin sai uuden tehtävän olkkarin puolella. Sopii mielestäni paremmin tähän tarkoitukseen, vaikka nättihän tuo oli työpöytänäkin.

Saatiin ystävä kylään, joten se lämmittää tänään ainakin mieltä, jos ei muuten. Yritetään nauttia sateen ropinasta ja nähdä tässäkin kesäsäässä ne iloisemmat puolet!

Kaunista tiistaita!

Olen saanut tämän vuoden puolella useammankin kommentin, jossa mainitaan, että näytän nykyään jotenkin onnellisemmalta. Kiva tottakai kuulla tuollaista, mutta sitten tulee väkisinkin miettineeksi, että miksi. Olenko jotenkin onnellisempi, kuin esimerkiksi vuosi sitten, tai vaikka syksyllä? Miten elämä on muuttunut, onko onnenaiheita jotenkin enemmän, vai johtuuko kaikki vain hymystä?

Jos nyt oikein kriittisesti katselee elämää, niin onhan tähän vuoteen mahtunut erilaista kriisiä itsestään ja elämästään. On ollut kolmenkympin kriisiä ja kriisiä omasta suurentuneesta vartalosta. Kriisiä vanhenemisesta, ja ties mistä sitä nyt ihminen voikin kriiseillä. Mutta onko nuo nyt varsinaisia kriisejä sitten ollenkaan?
Kieli on siinä mielessä hassu, että se ei erota ulkonäkökriisiä ja nälänhätää. Ehkä nämä yksilön kriisit kuten ikä, vanheneminen ja juurikin se ulkonäkö, ovat kasvuprosesseja enemmänkin kuin kriisejä. Vaiheita, joissa omaa minäkuvaa katsellaan kriittisesti, muistellaan aikaa taaksepäin ja yritetään arvailla tulevaa. Samoin kuin surutyössä, on tälläisessäkin kasvutilanteessa omat vaiheensa, mutta suurimman paniikin ja ketutuksen jälkeen, ihminen alkaa sopeuttamaan itseään ja löytää uuden tavan tarkastella ympäröivää maailmaa ja itseään. Tärkeintä on hyväksyä myös se, että jokaisella vaiheella on tarkoituksensa.

Ehkä onnellisuudessa on kyse juuri tästä. Että kulkee läpi asioiden ja käsittelee ne sisällään. Hyväksyy ajankulun ja asioiden muuttumisen, ja oppii näkemään niissä sen valoisamman puolen. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin tilanteen hyvien puolien etsiminen niiden huonojen sijaan!

Puhutaan sisäisestä rauhasta, ja allekirjoitan sen täysin. Ehkä juuri ikä on opettanut asioiden katselemiseen uuden tavan. Olen oppinut, että moni asia on elämässä hurjasti helpompi, kun ei taistele vastaan, vaan yrittää sopeutua. On huomattavasti hedelmällisempää nähdä itsensä voittajana, kuin häviäjänä.

Toki mieli oikkuilee, ja kaikilla on joskus huonojakin päiviä. Esimerkiksi itse olin tänään hetkellisesti hyvinkin ärsyyntynyt ja vihainenkin, kun totesin jälleen omistavani vaatehuoneellisen liian pieniä vaatteita. Itsensä sättiminen on välillä kai ihan normaalia, mutta kyllä elämä maistuu mukavammalle ja keveämälle, kun keskittyy muihin tunteisiin. Yritää nähdä asiat positiivisessa valossa ja löytää niistä aina jotakin hyvää.

Voisiko onnellisuus siis olla tätä? Ehkä.

Tänään olen ainakin onnellinen hiukan viileämmästä säästä. Tuntuu kotitöiden tekeminenkin inhimillisemmältä, ja yläkerran makuuhuoneetkin viilentyvät edes hiukan! 🙂

Kesäinen viikonloppu sai arvoisensa kruunauksen, kun istuimme lauantai-iltaa omassa pihassa ja hyvässä seurassa. Ilta venyi aamuun, ja vaikka tänään olo onkin tottumattomalla ollut väsynyt, tuntuu, että jokainen nukkumatta jätetty tunti oli arvoisensa. Pitkästä aikaa oli taas niin rentouttavaa nauraa vatsa kippuralla ja vedet silmissä. Tyttärellämme on huippukummit!

Linnunlaulun tunnistusta (kovin heikonpuoleista) ja lepakonlentoja. Hyttysiä ja ukkosen jyrinää. Eipä näin lämpimiä kesäöitä taida useinkaan olla. Ja se valo!

Tänään vierailimme vuorostamme oman kummityttöni nimipäivillä, ja kävimme vanhempieni kanssa syömässä. Yhden ainoatakaan rikkaruohoa en ole nyppinyt, ja kottikärryt ja lapio saavat tänään virallisesti levätä.

Mukavaa sunnuntaita ja kaunista kesäpäivää!

Mitä muutakaan? Tätä se on ollut koko viikon, eikä loppua näy. Mutta, kiva niin, en valita!

Eilen vielä kierreltiin iltamyöhään viileässä kesäillassa pihaa, ja muisteltiin mitä kaikkea on jo tehty. Mietittiin ja suunniteltiin, mitä kaikkea vielä pitää tehdä, mutta tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että pelastustyöt ovat loppujen lopuksi onnistuneet hyvin, ja voimme olla jopa pikkuisen tyytyväisiä itseemme.

Tänään vuorossa vähän monipuolisempaa grillausta ja parempaa ruokaa. Saunan lämmitystä tottakai ja auringosta nautiskelua!

Ihanaa kesäviikonloppua!

Täältä aurinkoisen perjantai-illan lomasta, tulin vielä huikkailemaan teille kivan alennuskoodin viikonlopulle!

Mrs Jones Lifestyle Shop
tarjoaa nyt viikonlopun ajan (su 25.5. 2014 asti)
-2o% alennusta kaikista vaatteista ja huiveista (nettikaupan osastot muoti ja huivit).

Alennus on voimassa normaalihintaisista tuotteista,  yli 50€:n tilauksista.

Alennuksen saat syöttämällä kassalla koodin:
MRSJONESMUOTI

Mrs Jonesin putiikkiin klikkaat itsesi tästä.

Asuntokaupat on tehty, ja olen (tai me olemme) tämän pikkuasumuksen onnellinen omistaja! Suloista vanhaa pintaa, tunnelmallisia rappuja, vanhoja sähkökalusteita ja ikkunamaisema pieneen lintuparatiisiin!
Koko jutulla oli kyllä tosi hauska hiukan kiusata teitä, mutta totuushan on, että ne asuntokaupat tehtiin  kohta kaksi vuotta sitten, ja tämä, saunan yläkerrassa oleva vanha kauppa-apulaisen hellahuone, kuului luonnollisesti osaksi talokauppaa.

Pieni tila portaineen oli oikeastaan koko suuressa ulkorakennuksessa se juttu, johon minä itse ihastuin. Toki koko rakennus on kiva, ja saunakin nyt remontoituna, mutta aikanaan olin juuri tästä paikasta kovin innoissani. Lopulta kuitenkin kävi niin, että oikeastaan unohdin koko yksiön. Näytön jälkeen olen käynyt tuolla yläkerrassa ennen tätä vain kahdesti. On ollut kaikkea muuta, paljon kiireisempää ja tärkeämpää muka.

Ja, onhan se kieltämättä ihan tottakin, että näiden asuttujen tilojen laittaminen on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Aikanaan kuitenkin näin tämän huoneen sellaisena kesäisenä vierashuoneena ja omana pikku “pakotilana”. Jos meillä olisi ollut tälläinen paikka kotona, kun olin pikkutyttö, olisimme varmasti ystävän kanssa viettäneet kesäöitä (leikkimökin lattian sijaan) tässä pikkuisessa vinttihuoneessa.

Vanha rautasänky, tai nätti sohvasänky. Vaaleaa pintaa ja räsymattoja. Näen selkeästi mielessäni, mitä tilaan haluaisin. Sitten joskus. Ja vaikka tämä olisi mahtava paikka majoittaa kesävieraita, voisin joskus karata tänne itsekin pienelle minilomalle. Lukea dekkareita kuunnellen linnunlaulua, ja jättää puhelimet ja tietokoneet suosiolla pois matkasta. Ja, mikäli nyt joku pakottava tarve olisikin saada äiti äkkiä paikalle, olisin huutoetäisyyden päässä!

Ei sitä nyt ehkä just saada mitenkään kuntoon, mutta jos joka kesä laittaisi urakkaa pikkuisen eteenpäin! Eli, ihan vaikka siivouksella voisi aloittaa! 🙂

Näissä tunnelmissa perjantai päivää! Viikonloppu on ovella, nautitaan kesästä!

Pus!

Tallenna