Haloo kesä, haloo blogi. Molemmat tuntuvat tahmeilta, tuuli ei jostain syystä ota purjeisiin, ja homma ei lähde käyntiin.
Syy pieneen blogikatkoiluun on ihan tavallisessa elämässä. Pieniä säröjä, solmuja jotka vaikuttavat moneen juttuun. Niiden ja näiden pöliseminen tänne on tuntunut turhalta ja toisarvoiselta, kun ajatukset ovat jossakin muualla. Mutta sitähän se elämä on, ja blogi on vain yksi puoli siitä, niin kuin sen kuuluukin olla. Tänne ei voi tuoda kaikkea, ei koko elämää, eikä varsinkaan muiden asioita. Sillä niinhän se on, että monesti asioihin liittyy muitakin ihmisiä, eikä solmut yleensä ole vain yhden murheita.

Näistä jutuista huolimatta meillä on elelty ihan tavallisia kesäpäiviä. Tai niin kesäisiä kuin nyt on mahdollista näillä keleillä. Sisäinen puuutarhatonttunikin tuntuu uinuvan ja odottelevan lämpimämpiä päiviä, nautiskelen pioniajasta sisätiloissa villasukissani. Tänään on kuitenkin tarkoitus nauttia ainakin kesäisistä mauista, ja taikoa jotakin hyvää raparperista. Taitaapi muuten olla raparperi crumblen vuoro!

Pahoittelen myös, että olette saaneet odottaa kommenttiboksien puolella. Lupaan tarttua kysymyksiinne vielä tänään. Ja ne solmut, nekin alkavat löystyä ja aukeilla – kuten niillä yleensäkin on tapana!

Vanha kuva Yyteristä herättää tunteita. Aurinko, hiekka ja meri; nyt tarvitaan kesää ja lämpöä!

Toivottelen lämmintä tuulenvirettä!