Nyt on elämä siinä mallissa, että parin päivän blogitauko oli ihan pakollinen. Siskoni kuvasi tälläistä tilannetta yksinkertaisesti: Liikaa muuttuvia tekijöitä. Itse yksinkertaistan entisestään ja totean: Liikaa liikkuvia osia! Ja, siitäkös pieni pääni on totaalisesti pyörällään.
Vaikka kyseessä on pelkästään useamman positiivisen sattuman summa, huomaan stressin nousevan pintaan. Ylipäätään olen aina ollut varsin lahjakas taikomaan stressin tilanteesta kuin tilanteesta. Stressinsietokykyni taas on huomattavasti heikomman lahjan varassa.
Tapasin eilen ihotautilääkäriä villiintyneen akneni vuoksi. Lääkäri kyseli ensimmäisenä stressitekijöitä. No, onhan tässä nyt vähän kaikkea – niitä liikkuvia osia. Entä mitenkä on riittävän unen kanssa? Siinä vaiheessa tajusin itsekin; Yöllä kolmen aikaan aloitettu päivä, vajaat neljä nukuttua tuntia. Johan ne nyt näkyvät ihossakin!
Jos silmät ovat sielun peili, niin nahkani on varmaan ikkuna aivoihini. Hengitän sisään, ja hengitän ulos. Kymmenen tunnin yöunet tekevät ihmeitä. Jalat tuntuvat keveämmiltä, ja jostain syystä ihokin paremmalta. Rauhassa nautitut tuore pulla ja kaakao, antavat tarvittavan tauon päivään. “Aivot narikassa” on olotila joka sopii minulle äärettömän hyvin.
Stressitöntä arkea teillekin!
Oi, jaksuja sinne nyt vaan kaiken keskelle! <3 Mä tunnistan tuon stressaamisen.. ihan kaikesta positiivisestakin tulee nostatettua verenpainetta ihan turhaan!
Tää on niin mun laji tämä stressi. Ja vaikka kaikki on kivaa ja ihanaa, niin varmuuden vuoksi mietin tietysti, että entä jos…. 🙂 Ihan pöhköä 😀
Täällä kanssa yksi superstressaaja. Välillä pienetkin asiat stressaa niin, että herään niitä yöllä miettimään. Ja sitten stressaan sitä, että mitä jos en nyt saakaan uudestaan unen päästä kiinni ja joudun töihin väsyneenä. Ihan typerää 😀 Asioihin rennommin suhtautumaan opetteleminen on työn alla!
Kuulostaa niin tutulta! 🙂 Tämä taitaa olla selainen ihmislaji stressi-erkit. Ihan typerää stressaamista, mutta miten vaikeaa onkaan opetella uudenlainen ajattelutapa!
Voi kerro ihmeessä, mitä vinkkejä sait lääkäriltä! Onko odottajille mitään reseptivalmisteita vaiko apteekin käsikauppajutuilla mennään? Nimimerkillä samassa tilanteessa oleva aikuisiän akneilija. Onneksi on vielä pysynyt suht kuosissa, mutta voishan se naama olla aina paremmassakin kunnossa. Toivottavasti saat elämää rahoitettua ja iho-oireilua samalla kuriin!
Oi, onnentoivotuksia sinne! Tosin ei niiden finnejen johdosta 🙂
Sain paikallisvoiteen näppylöille. Sellainen mulla olikin, mutta ihan käsikauppalaatua, tämä on hiukan vahvempi, mutta kuitenkin raskausaikana sallittu. Lisäksi sain 10 päivän antibioottikuurin. Sekin raskaana oleville tarkoitettu. Ihoni on pahasti tulehtunut, ja jos tulehdusta ei hoideta, akne vain villiintyy ja arvet ovat sen mukaiset. Aqualan L ihon puhdistukseen, mikään teini kun en enää ole, niin se hellävaraisuus on kaiken a ja o. Lisäksi Aqualan Duo kosteutukseen. Siinä on jonkin verran glyserolia, joka auttaa muuten pintakuivaan ja kiristävään ihooni.
Kunnon unet, ulkoilua ja stressivapaata elämää. Meikkien suhtteen ohje jatkaa kevyillä meikkivoiteilla ja hankkia enemmän valoaheijastavia meikkivoiteita ja “hohto” puutereita, jotka ovat huomattavasti parempi apu arpien peittoon kuin paksut peitevoiteet. Siinpä tuo lyhykäisyydessään. Suosittelen käymään ihotautilääkärillä, joka antaa sopivat ohjeet ja mahdolliset lääkkeet. Eipä noiden nyppyjen kanssa kannata yksin painia, masentavia pirulaisia!
Mä en osaa irrottautua stressistä ja asioiden vatvomisesta. Tuntuu, että se on ikuinen oravanpyörä… mietin asioista ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomat puolet ennen kuin mitään on tapahtunutkaan. Ja ainahan sitä miettii kaikkea negatiivista: miten kaikki voi mennä pieleen. Mitä jos? Entäpä? Osaisinkin elää enemmän hetkessä ja murehtia sitten, jos/kun murehdittavaa oikeasti on. Mä saan stressistä lihasoireita: kroppa menee kasaan, selkä ja niska ovat jumissa. Venyttely ei auta, kun mieli on jumissa. Kurjaa.
Mukavampia päiviä sinulle ja parempaa oloa!!
Tätäpä juuri. Vaikka elämässä tapahtuu hyvää, sitä ajautuu ajattelemaan kaikki mahdolliset skenaariot. Ihan älytöntä, tyhmää suoraan sanottuna. Mulla oireilee myös kroppa. Päätä särkee ja kädetkin tärisee, kun kunnon stressiaalto pyyhkii yli.
Jotenkin vaan tästäkin on opittava pois. Iloittava siitä mitä on, ja surra sitten kun on suremisen aika. Tsemppiä kohtalotoverille!
Olen superstressaaja ja huomaan välillä, että olen viikkoja hengittänyt ns. pintahengitystä eli siis saanut huonosti happea. Nukkunut liian vähän. Ulkona tulee oltua kiitos ison puutarhan ja koiruuden, mutta venyttelyt on unohdettu. Avuksi joogahengitys, mukavat, helpot jumppasarjat, joista osan voi tehdä sängyssä sekä mielettömästi unta. Minusta on tulossa pitkien yöunien superpuolustaja, sillä olen huomannut, että vain kunnon unet takaavat jaksamisen, hyvän mielen, terveen ihon ja vahvat hiukset. Stressitöntä jatkoa kera kanelipullien ja ison kaakaon!
Itse vannon myös pitkien unien nimeen. Ihminen tarvitsee unta, ja minä kuulun siihen joukkoon, jolle 8 tuntia ei ole vielä tarpeeksi. Harmittavaa vain, että stressaantuneena myös unen laatu heikkenee.
Itse huomaan myös tuon hengittämisen. Siihen täytyy oikein keskittyä välillä, ottaa oma aikansa hengittelyyn. Helpottaa huomattavasti.
Stressivapaata arkea!
Toivottavasti saat stressin talttumaan pian! Kyllä sellainen soppa kuin hormoonit, stressi, väsymys ja vuodenajan vaihtelu riittää sotkemaan asiat. Mulla on aina tullut vuodenaikojen vaihtuessa kunnon näpyt ja raskauden alkupuoliskoilla sama juttu. Vaikkei ongelma olis vakava niin itse sitä näkee peilistä vaan ne näpyt..:/
ps. ihana tunnelma kuvissasi – miten ihmeessä saat sen aikaiseksi? tuon lämpöisen sävyn? 🙂
Tsemppiä!
Nuo finnit ja arvet kuulemma näyttävät omaan silmään pahemmilta kuin ovat. Niin se kai yleisestikin on. Itse katselee kriittisemmin, kuin kukaan muu.
Olen muokannut noi kuvat Pixlr-o-matic ohjelmalla, siellä on aika kivoja efektejä ym. 🙂
Nuoruusiän kun selviää akneetta, niin kosto on suloinen aikuisiässä, niinköhän se menee? Hiljattain lopetin 100 kapselin Tetralysal-kuurin ja uutta mollukkaa on tulossa 🙁 Meinaa vetää mielen matalaksi.
Tsemppiä sinulle!
Voi, mulla sama ongelma on ollut 13-vuotiaasta asti. Ikään kuin ei ollenkaan vanhenisi, vaan teini-ikä jatkuisi 🙂 Tuntuu, että mikään ei auta, ehkä sitten kuusikymppisenä helpottaa. Vetää tosiaan mieltä matalaksi, aikuisena kun olisi jo muitakin murheita ja ongelmia!
Tsemppiä sinne, ja ihotautilääkäriin vaan uudelleen yhteyttä, jos ongelma jatkuu. Yksin ei kannata näppyjä jäädä suremaan!
Oi pistäs nyt kuule vain leväten! Ja vaikka vähän pidempäänkin kuin pari päivää. Ei nämä hommat ja ihmiset täältä ruudun takaa mihinkään katoa. 🙂
Ah, mutta tämä on, Sari samalla ihana ikkuna pois omista ajatuksista 🙂 Ilman blogia, mulla olisi kai ihan liikaa aikaa miettiä kaikkea mahdollista. Huomasin sen 🙂
Oh, I see.. 🙂 Mulla käy yleensä niin, että jos stressi pukkaa päälle, niin blogissa olokin tuppaa olemaan yhtä kiristelyä. 😀 Se on aina hyvä jos osaa asettautua eri taajuuksille eri juttujen äärellä eikä stressi oo niin kokonaisvaltaista, ettei pystyis mihinkään keskittymään ahdistumatta. Mutta sepä kai se harrastusten idea onkin; joku hakee “pakoa” liikunnasta ja blogimaailmasta, toinen uppoutuu sohvalla hyviin leffoihin.
Onneksi tarjolla on jos jonkinlaista helpotusta. Täytynee myöntää, että itsekin on tullut turvauduttua, sohvaan, leffaan ja herkutteluun. Kirjastoon vaan pitäisi rientää, lukeminen kunon paras pakomatka todellisuudesta 🙂
Mä oon kanssa kova stressaamaan ja tää alkusyksy on ihan mahdotonta aikaa. Olen yrittänyt opetella olemaan vähän rennompi; kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti.Samalla olen opetellut kieltäytymään kohteliaasti monesta jutusta ja pyytämään apua. Vaikeaa on!
Onkohan se hiukan teidän ammattikunnan vitsaus tämä alkusyksyn stressi. Kun kaikki pitäisi saada rullaamaan, ja sitten tietysti oma elämä myös.
Itse stressaan jo pidemmälle syksyä, mutta yritän jatkuvasti sanoa itselleni, että kaiken ei tarvitse sujua kuin valssi, ja pitää olla itselleen armollinen. Tuntuu kuin piru ja enkeli kävisivät taisteluaan olkapäilläni 🙂
Kiitos ihanasta blogista, kuuluu ehdottomasti lemppareihini! Mulla oli kummankin lapsen odotusaikana iho huonossa kunnossa, helpotti vasta lähempänä synnytystä. Samoin nyt kun vauvan imetys vähentynyt ajan myötä (vauva 9 kk) alkaa myös iho taas huonontua. Ärsyttävää! Voisko sulla myös raskaushormonit vaikuttaa ihoon huonontavasti? Hyvää odotusajan jatkoa ja ihanaa syksyn jatkoa!
Kiitos, Cilla 🙂
Juu, kaipa ne on nuo hormonit. Mulla on tosin ollut aina aknea, mutta edellisessä raskaudessa iho oli loistokunnossa, vaikka olo muuten oli karsea. Jotenkin ajattelin, että mun kohdalla raskaus olis se parantava juttu, mutta näköjään kahta samanlaista raskauttakaan ei ole.
Tsemppiä sinne vauva-arkeen ja näppylätaistoon!
Väillä tauko on kyllä niin paikallaan. Varsinkin kun sinulla on se pieni siellä vatsassa. Eli nyt vaan lepäämään hyvällä omallatunnolla 🙂
Luulenpa, että kohdallani tuo pari päivää kerrallaan on sopiva taukoilua. Liikaa kun jää aikaa ajatella omia juttuja, ei sekään ole hyväksi. Tämä vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys täällä blogissa ovat parasta lääkettä. Onhan tämä sen verran tärkeä harrastus, että vaikea täältä on poissa pysyä 🙂