Ihan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia siitä tavasta, jolla olette osallistuneet iloomme. Se myötäeläminen, jota sain sekä vauvauutisen, että uuden kodin löytämisen johdosta, on jotakin ihan mieletöntä. Kiitos kultaisista sanoista ja jaetusta ilosta! Tätä blogia seuraa ihan mahtava porukka
Toden totta, jotakuinkin päivälleen puolivuotta sitten harkitsin pitkään, laittaako pillit pussiin ja pussin varastoon. Siis blogini suhteen. Siinä samalla kun pakkasimme silloisen kotimme irtaimiston laatikoihin, säkkeihin ja kelmuun, pohdin pitkään varastoidako koko blogi mahdollista tulevaa varten. Tämä blogi kun on saanut alkunsa hyvin kotikeskeisistä jutuista. Sisustaminen, käsillä tekeminen, puutarha, kotielämä jne… Ne ovat olleet se punainen lankani, ja kun punainen lanka laitetaan laatikkoon, vedetään kelmu ylle ja varastoidaan, seisoo siinä pieni blogi ja bloggaajakin melko tyhjän päällä. Meillä oli kuitenkin haave, aikatauluna toive ja työkaluna usko siihen, että haaveet kantavat. Puoli vuotta (ja vielä kuukausi) siihen meni, että haave kantoi kotiin asti, mutta te teitte onneksi matkasta miellyttävän kulkea. Olen täydestä sydämestäni kiitollinen siitä, että kuljitte seurassani vaikka punainen lankani on ollutkin poissa ja välillä niin kovin kaukana.
Kuukauden päästä pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme. Tai aloitamme muuton, ja kodin remontoinnit. Kuvia talosta ei ole vielä teille näyttää, ja kuvaaminen sinänsä olisikin vielä hiukan vaikeaa, sillä edellisellä omistajalla on yhä oikeus asua talossa. Joudutte siis hetken odottamaan
Koska edellinen postaus kuitenkin herätteli uteliaita kysymyksiä kerron teille jotakin talon metsästyksestä ja sen oikean kohtaamisesta:
Alussa itselläni oli melko selvä ajatus siitä, mitä haemme. Puutalo, 1950-luvun rintamamiestaloja vanhempi ja suurempi, ja mielellään hirsirungolla. Ei liian huonossa kunnossa (=heti asuttava), eikä kuitenkaan liian remontoitu, talon vanhaa henkeä pilaten. Talon sijainnin suhteen toiveena oli päästä asumaan paikkaan, jossa talot eivat ole rakennettu vierekkäin 1000-2000 neliön tonteille, omaa pihaa ja puutarhaa olisi paljon, pihapiirissä ulkorakennuksia jne.
Melko nopeasti romanttiset kuvitelmani metsänlaidassa asumisesta kuitenkin romuttuivat. Olen tottunut asumaan lähellä palveluja (vaikkakin pienen kaupungin, mutta silti), näkemään katuvaloja ja asutuksesta kajastuvaa valoa. Mieheni realistiset “jalatmaassa-kysymykset” myös herättelivät; Entä jos lähin suklaakauppa on puolen tunnin matkan päässä? Kuinka paljon rouva on valmis talviaamuina ajamaan traktorilla lunta? Aikooko rouva kenties ostaa traktorin? Jne.. Totta, ei minusta ollut täysin metsäkulmille. Taajaman ulkopuolella, mutta ei liian kaukana. Yleisen tien varressa.
Kodin löytymisen suhteen asetimme myös kirjoittamattoman säännön; Talon piti olla molemmille se oikea, kummankaan ei pitäisi joutua pitkin hampain muuttamaan minnekään. Monta taloa jätimmekin harkintamme ulkopuolle, koska se oli toiselle meistä ehdoton EI. Tässä kohtaa yhtälö kieltämättä kuulostaa talolta järven rannalla, keskellä Helsingin keskustaa ja puolenhehtaarin tontilla. Niin, ja halvalla kiitos!
Voinette kuvitella, kuinka monta kertaa kuulin, miten minun kannattaisi ymmärtää, että toivomaani kotia ei kai koskaan löytyisikään, tai sitä ei ole edes olemassa. Vielä useammin näin sen saman ihmisten kasvoilta. Kaikki eivät vain hennonneet kertoa mielipidettään. Mutta minäpä en ymmärtänyt. Meillä oli haave, ja viimeiseen asti tiesin, että jonakin kauniina päivänä se oikea ikään kuin sattuisi vain eteemme. Uskoin kohtaloon, enkä turhaan: Elettiin kesän viimeistä lauantaita, ja olin melkoisen (lue tosi) tuohtunut miehelleni, kun kahdenkeskeinen iltamme päättyikin aiemmin suunnieltua aikaisemmin. Onneksi päättyi, sillä silloin löytyi kotimme! Tarjouksemme hyväksyttiin jo seuraavana maanantaina.
Kuvissa on uusi Lumoan Kaikki on mahdollista -malliston koru. Tuo tähti on nyt minun muistutukseni itselleni; Haaveisiinsa kannattaa uskoa.
Tosin siitä puolesta hehtaarista ja järvestä Helsingin keskustassa en edelleenkään ole niin varma. Tai no; Halvalla sitä ei ainakaan saa
Aurinkoista syysviikoa teille. Älkää vain tulko kipeäksi, tämä flunssa on syvältä!
Voi että, miten ihanaa! Onnea KODIN löytymisestä. Koti on se maailman paras paikka.
Kiitos
Totta! Niin se koti vain on se linna, jonne mieluiten käpertyy!
Tuskin maltan odottaa tulevia remppapostauksiasi!
onnittelut kodin löytymisestä:)
yksi asia on jäänyt vaivaamaan,nimittäin se miksi luovuitte vanhasta kodistanne?:)
Syitä oli kai monia, mutta alun alkaen kotimme taisi olla väliaikaisratkaisu. Nämä samat haaveet kun olivat olemassa jo vuosia sitten. Onneksi uskallettiin tavoitella niitä
Ihania ilon aiheita teillä…olikin jäänyt pari postausta välistä! En kyllä malta odottaa tarinoita ja kuvia uudesta kodista!
Enpä meinaa minäkään malttaa
Lämpimät onnittelut! Ihana lukea miten haaveet toteutuvat ja elämä hymyilee.. ja leveästi! Mitä ihaninta syksyä toivottelee Reetta<3
Kiitos Reetta!
Ihanaa syksyä sullekin! ♥
Aivan ihanaa! Talohaaveita on meilläkin ollut mooonta vuotta, mutta tähän päivään mennessä ei vielä sitä omaa kotia ole vastaan tullut. Matkan varrella ollaan saatu ne haaveet välillä unohtaakin, mutta ne elää vieläkin (vahvimmillaan keväällä puutarha-ja kasvimaa-aikaan ja kesällä tottakai!)! Minäkin uskon vakaasti siihen että Joskus se päivä koittaa kun kannetaan mööpeleitä omaan taloon.
Odotan innolla teidän taloprojektin etenemistä ja sen seuraamista! Ja kaikkea hyvää massun kanssa! <3
Ja nyt sitten jaksat uskoa, älä siitä luovuta!
Joku päivä se vain siten loksahtaa tuokin pala kohdaleen! Onnea teille metsästykseen!
Projekti tosiaan antaa tähän blogiinkin taas omanlaistansa sisältöä
<3
♥
Voih, onnea kovasti! <3
Mistä noita koruja löytyy? En löytänyt Lumoan sivuilta ja TAHDON tuollaisen!
Kiitos
Korut siis olivat ensi kertaa esillä ja myynnissä tuolla viikonlopun design marketilla. Tulevat varmasti myös lumoan sivuille, ja nettikauppaan!
Onnea kodin löytymisestä, maltan tuskin odottaa kuvia ja kurkistuksia kotiinne :))
Kiitos
Kuten myös 
Ensiksi lyhyt kommentti tuohon ekaan asiaan: Oon välillä aina miettinyt, että kyllä ihmiset vähän on kohtuuttomia bloggaajia kohtaan, kun säkin olet täällä saanut kestää jos jonkinmoista narinaa blogin linjan muuttumisesta, mainoksista jne. viime aikoina. On vähän vaikea bloggailla sisustamisesta ja kotijutuista, jos asuu väliaikaisesti jossain asunnossa, jota ei ole aikomus laittaa mitenkään, omat kamat laatikoihin pakattuna! En osaa edes kuvitella, mistä mäkin juttua vääntäisin jos meillä ei olisi meidän kotia ja asioita siellä. Eli mun mielestä oot pitäny hyvin pintas blogin kannalta vaikeessa tilanteessa + siihen päälle raskausväsymykset ja kaikki (mulla tuli pakosta kesällä 1 kk tauko bloggaamisesta, nyt rv 20+1)! Heja, heja Emilia siis!!
On myös hienoa kuulla, että etsimänne talo on nyt löytynyt – ONNEA! Siitä tulee huikea sun tyylisilmällä!!
Niin, totta. Välillä tuntuu, että harrastuksesta tuli palveluammatti
Onneksi joukossa on myös se ydinporukka, joka kulkee blogin mukana elämäntilanteista huolimatta!
Toki tässäkin blogissa olisi bloggaaja voinut tehdä monet asiat toisin. Halusin kuitenkin kynsin hampain pitää blogistani kiinni, (ok köyhillä postauksilla, ehkä kaupallisilla aiheilla) sillä tiedän, että tauon jälkeen iskee rimakauhu, ja tänne on vaikea palata. Mulla se tulee joskus muutamassa päivässä, ja kun pari viikkoa (väsymyksen takia myös) taukoilin, pohdin pitkään, palatako ollenkaan.
Onnea tvielä tätäkin kautta vauvan odotukseen! ♥ Mulla olis nyt 20+4, eli aika hyvin voidaan samaistua!
hienoa että koti löytyi! itse kun uskoo se monesti riittää. toki muiltakin olisi mukava joskus tukea saada
hienoa että nyt kävi noin hyvin ja tuo kaulakoru on upea onnenamuletti!
pikaista paranemista!
Kiitos ♥
Mä uskon myös noihin uskomisen voimiin. Kun tarpeeksi haaveilee ja haluaa, voi elämässä saavuttaa aika paljon. Onneksi on ihmisiä, jotka kulkevat tukena – valitettavasti on myös niitä, jotka vain pudisteleva päätään….
Koru on mulle todellinen amuletti!
Onnittelut teille – upeeta mahtavaa!!! Ja tuo korukin on tosi soma!
Ps. Niin se lenssu vaan iski tännekin, vaikka sillon sulle kehuskelin kuinka koululainen pysynyt terveenä.
Ei pitäs..
Kiitos
Höh, on tämä vaan ärsyttävää, kun syksyn flunssakausi taas alkoi! Paranemisia sinne, toivottavasti ei mene pitkään sairastellessa!
Oli kiva kuulla tarina talon löytymisen takaa.
Kuulostaa siltä, että teillä odottaa siellä koti, jossa on hyvä henki ja sitä jotain, jonka tuntee hyvänä, rauhallisena olona heti ovesta sisään astuttuaan…
Niin se pitää ollakin. Onnea!
(Mä täällä hengailen koneella vaikka kello näyttää ties mitä ja kurkku tuntuu kipeältä… Just nyt on VÄHÄN väärä aika tulla kipeeksi!!!)
Voi kun nuo pöpöt tuntisikin kellon! Nyt lepoa, kuumaa juotavaa, ja vitamiineja! Tämä on määräys!!!!
Eipä me kai mitään tuon vähempää oltais talolta hyväksyttykään. Juurikin nuo oli ne tunteet, jotka yksin kertaisesti kodin piti herättää
Oi! Isot onnittelut The Kodin löytymisestä! <3 Ihana uutinen! <3 ja onneksi kuukausi mennee nopiaa, tai noh, oottavan aikahan on tunnetusti kylläki pitkä
Mutta ei mee kauaa ku pääsette ommaan Unelmakottiin <3
Kiitos, Satu ♥
Joo, kyllä tässä kuukaisi menee vaikka käsillä seisten, onhan odotuksemme jo tavallaan palkittu! Enää ei tarvitse etsiä!
Oi palan halusta kuulla ja nahda lisaa. Oikeesti uusi kotinne on varmasti ihana tai ainakin siita tulee ihana. Toivon etta jonain paivana kun me sita The kotia etsimme niin osaisin olla yhta pitkajanteinen kuin sina olet ollut. Onnea uuteen kotiin
Kiitos
Koti on niitä asioita, joissa pintkäjänteisyys tulee luonnostaan. Ei siis todellakaan kuulu vakioluonteeseeni ;D
Huomaat sen itse, kun aika koittaa, kriittisyys kasvaa! Onnea siihen!
Hienoa kuulla, että etsintä kodin osalta on tuottanut tulosta. Mekin odotamme sitte täydellistä kotia. Tällä hetkellä tuntuu, että elämme “asunnossa”, joten se koti-fiilis ei oo ihan taattu. Sunnuntaita odotellen!
Voi, tuhannesti onnea metsästykseenne.♥ Kun sitä vähiten odottaa, se todennäköisesti vain sattuu kohdalle! Tsemppiä!
Hih, täällä päin ei ole sunnuntainäyttöjä, näytöille mennään kun asiasta sovitaan. Sekunnin verran piti siis hakea
Mutta toivotaan teille supersunnuntaita! 
Aivan ihana uutinen! Onnea! nyt sitten me kaikki lukijat odottelemme kuumeisesti niitä kuvia! Ihana päästä seuraamaan, miten laitat uuden kodin…
Kiitos, kyllä tässä hiukan sormet käyvät kuumana päästä sisustelemaan ja kotia laittamaan
Voi, tiedän tuon onnentunteen!! Meilläkin oli samanlaiset, liian vaativilta tuntuneet haaveet oman kodin suhteen. Kolmisen vuotta etsittiin, kunnes vuosi sitten Se löytyi. Ja koska olin muuton aikaan vielä hoitovapaalla, sain tehtyä pintaremontin sujuvasti (tosin kahden pienen lapsen avustamana…) ennen töihin paluuta. Ja ehdittiin nauttia lähestyvästä joulusta omassa uudessa kauniissa kodissa.
Ihanaa, te saatte oman kodin, ja vauvan <3 Voi onnen määrää <3
Voinet siis aika hyvin ymmärtää iloni

Kyllä se tunne, että tämä on se oikea, pitää vain saada. Itse en pidä tätä puolta vuotta siinä suhteessa minkäänlaisena uhrauksena. Kaiken vaivan arvoista
Ihana tarina! Onnittelut vielä Sen Oikean löytymisestä! Jään odottelemaan sisustus & remonttipostauksia innolla.
Kiitos, Minni

Niitä postauksia odottelen minäkin
Ai niin! Piti kysyä, että ovatko nuo Sixtysevenin nilkkurit normaalia kokoa? Olen niitä tiiraillut jo pidempään netistä, mutta jättänyt aina tilaamatta…
Juu, siis ovat kyllä ihan normi mitoitusta. Mun 39 jalka istuu just siihen kolmeysiin
Hei onnea uudesta kodista ja ehditte uuteen kotiin hyvissä ajoin ennen pientä. Kivaa saada sitten kuvia tänne kodistanne!!!
Kiitos, Piia! Ajoitus oli kyllä nappi
Ja suuret onnittelut teille pienen ihmeen johdosta! ♥
APUA! Multa on menny edellinen postaus ihan ohi! Nyt mä sit vuorostaan kyynelehdin onnesta, teidän puolesta! Aivan ihanaa, Emilia! Onnea ihan hurjasti! <3 Oot niin tosi onnellisen näköinen ja oloinen, ja hei, it suits you!
Onnea siis uudesta kodista. <3 Ja ihanaa reissua tässä välissä. Ihan mahtavia uutisia!
-Päivi-
Ja sitten tulette kyllä ihan ehdottomasti käymään!!!
Mun vuoroonhan tuo jäi, mutta kun ei tänne ole tohtinut päästää ketään!
Mitään Uskolan veroistahan täältä ei ikinä löytäiskään, mutta se ilo, että löytää juuri sen oikean (ja ilman homeita sun muita) on kyllä mahtava!
No siis tullaan todellakin!
En malta odottaa kuvia teidän kodista. Siitä tulee sun käsittelyssä i-h-a-n-a! <3
Paranemista!
-Päivi-
Ihana kirjoitus! Mä oon tutustunut sun blogiin vasta pari kuukautta sitten ja ihastunut siihen tietämättä ees mistään väliaikaisuuksista
Ihan huippublogi <3
Voi kiitos, ihana kuulla näistä jutuista myös näin päin! Toivottavasti pysyt kelkassa jatkossakin
Kirjoituksesi piristi enemmän, kun samalla juotu kupillinen kahvia
Ihanaa. Onnea omasta KODISTA! Mielenkiinnolla jään odottelemaan mahdollisia remontti vinkkejä. Jos hyvin käy, niin itsekin pääsemme tammikuussa remontoimaan unelmiemme kotia.
Ihan liian yliarvostettua se kahvi ;D
Ja hei, ihanaa, toivottavasti teillekin tulee ajankohtaiseksi ja voidaan sitten vinkkailla remppajutut ristiin
Ihanaa, että teille on löytynyt koti <3 Käyn täällä usein mutten aina kommentoi, aina kuitenkin tulen hyvälle tuulelle ja nautin kauniista kuvistasi.
Kiitos, Linnea! ♥
Kiva kuulla, että olet viihynyt, ei se kommentointi ole millään tavalla vaadittua, mutta näin joskus on kiva kuulla teistäkin muutamalla sanalla
Aivan ihastuttava kirjoitus tähän aamuun! Asioilla on tapana järjestyä. Ja kauniit kuvat sinusta tuolla aikaisemmin, onni näkyy kauas!
Kiitos, Noora. Tuohon asioiden järjestymiseen olen vuosien mittaan oppinut. Kaikella on tarkoituksensa, ja lopussa seisoo kiitos
Hei!
Olen ollut hiljainen vakkarilukijasi jo pitkään, ensi kertaa kommentoin. Onnea koko perheelle uuden kodin löytymisestä! Tuo rohkeus uskoa unelmiin on toteutunut myös omassa elämässäni. Välillä epäusko kolkutteli ovella mutta rohkeus ja vaivannäkö palkittiin ja nyt asumme unelmiemme kodissa:) Unelmistaan kannattaa pitää kiinni!
Kiitos kauniista blogistasi! Kuvat ovat upeita ja blogisi tarjoaa rentouttavia hetkiä arjen keskellä. Asukuviasi näytän usein myös teini-ikäiselle, ikätovereitaan pidemmälle tyttärelleni. Saat kunnian toimia malliesimerkkinä kauniista ja pitkästä naisesta;) Kaunista syksyä ja voimia muuttoon!
Hei, Mirva! Olipa kiva kuulla sinusta
Unelmissa on tosiaan sitä voimaa kun niihin jaksaa uskoa. Onnittelut siis sinnekin kantavista haaveista ja siitä oikeasta kodista.
Kiva kuulla, etä blogini on jaksanut viihdyttää ja piristää. Se on parasta motivaatiota minulle!
Kaunista syksyä teille, ja pitkäsääriselle tytöllesi rohkeutta kulkea selkä suorassa ja leuka pystyssä
Onnea odotuksen johdosta, ja täälläkin innolla odotellaan sisustuspostauksia!
Ja saako kysyä, että missä sinä olet töissä?
Kiitos, kaimani
Sen paremmin en täällä yksityisasioitani viitsi tulevaisuudessakaan raotella, tällä hetkellähän olen ollut kotona joko tehden töitä tai hoitovapaalla
Ihanaa että miehistä löytyy välillä sitä maalaisjärkeä, meidän naisten haaveiden keskellä. Toki on ihanaa haaveilla, mutta on hyvä muistaa nuo käytännön asiat ja “ongelmat”.
Joten ei kiirettä niiden kuvien kanssa, minä ainakin jaksan odottaa.
Hienoa että otitte huomioon molempien mieltymykset. Jotenkin aina luullaan että koti on naisen huushollaamisen valtakuntaa, mutta kyllähän se mieskin haluaa töistä palatessaan tuntea saapuneensa KOTIIN.
Olette esimerkki siitä ettei unelmista ja haaveista kannata päästää irti vaikka ne eivät heti toteutuisikaan. Minäkin uskon kohtaloon, sen toimista olen saanut jo muutaman kerran nauttia. Vaikka toisaalla menisi ovi nenän edestä kiinni, toisaalla avautuu aivan varmasti toinen ovi, tai ainakin ikkuna (vaikka se ei yleensä heti siltä tunnukaan).
Minusta on ihanaa odottaa kuvia uudesta kodistanne, ja juuri se odotus on kivointa. Tiedätkö, se tunne kun odottaa vaikka jouluaattoa, tietää että jotain mukavaa tulossa ja se on vielä edessä
Ihanaa todella, maalaisuus vain loppui siinä vaiheessa, kun ehdotin kanojen kasvatusta ;D
Tosin järjellä kai oli osuutensa asiaan
Mä olen elämässä oppinut hyvinkin vahvasti, että joskus ovi lämähtää nenän edestä ja lujaa, mutta AINA, vaikka se veisikin aikaa, aukeaa uusi ovi, ja yleensä paljon parempi kuin se sulkeutunut
Vaatii vain selkärankaa ja sisua odottaa, luovuttaa ei saa koskaan 
Hih, mähän pidän teitä sitten oikein kunnolla jännityksessä
Raotanko joulukalenterimuodossa luukku kerrallaan!? 

Tosin ei mikään ihan huono idea sekään
Joo! Joulukalenterimeininki voisi olla hauskaa! Pieniä palasia ja asioita kerrallaan, että lumous säilyy
Ihanaa, että olet jaksanut sitkeästi uskoa unelmiisi ja onnea miljoonasti uudesta kodista! Voi, kun itsekin muistaisi, että asioilla on tapana järjestyä jossakin vaiheessa eikä stressaisi itseänsä sairaaksi huonoina aikoina. Nyt varsinkin itse elän sellaisia aikoja, että tämä olisi todella hyvä muistaa.
Onnellisia syyspäiviä, lähestyvää muuttoa ja masun kasvatusta sinulle :).
Voi toivon todella, että jaksat uskoa unelmiisi, etkä anna alamäen johtaa luovuttamiseen! Kyllä asiat järjestyvät, niin se vain menee. Pohjalta noustaan aina ylös, pitää vain uskoa ja jaksaa yrittää! Jossain vaiheessa unelmat käyvät toteen! Tsemppiä siis sinulle ♥
Onnellisia syyspäiviä sinulle myös
Voi vitsi, tuli melkein kyynel silmään.:)
Kyllä mäkin oon miettinyt et aika hyvin oot saanut pidettyä blogin kasassa vaikka ajankohta ollutkin varmaan aika “epäinspiroivaa”. Itse en olisi millään varmaan keksinyt aiheita josta kirjoittaa. Mullakin oli tässä aika paljon blogitaukoa kun vanha asunto oli sekaisin, ja uusi asunto veti viimeisiä rempan kanssa. Tuntui että oli niin kiire ja epäinspiroiva olo ettei mitään saanut ulos. Nyt muuton jälkeen juttua riittäis vaikka kuin.:)
Kuulostaa niin tutulta nuo talohaaveet. Meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten. Sitten yhtäkkiä ihan vahingossa löytyi tämä unelmien asunto jollaista luuli ettei olisikaan. Pk seudulta iso talo isolla tontilla. (Vaikka siinä vaiheessa tämä oli ihan hirveä kummitustalo, ollaan tehty nyt hommia ihan hirveesti tämän eteen)
Tuttujen ihmisten asenne oli myös ihan hirveä, varmaan melkein kaikki oli tätä projektia vastaan. Kummasti ne puheet vaan nyt muuttuneet kun ollaan saatu kotia tehtyä…:)
Oikein paljon onnea vielä, mäkin odotan vielä sen toisen pienen mutta suuren unelman toteutumista….;)
Joo, kyllähän se bloggailua verottaa kun inspis on hukassa. Mutta olen iloine, että roikun tässä kiinni vaikka välistä oli vaikeaakin. Muuten olisin kai haudannut koko homman, ja paluu olisi mitä epätodennäköisempää. Ja tämä kun on se mun henkireikä!
No, teillä on nyt niin ihana koti, että saavat kyllä kauhistelijat pitkän nenän! Itsehän onneksi tiedetään, että mistä unelmoidaan, ja mitä sen eteen ollaan valmiita tekemään. Saat olla niin ylpeä kodistanne!
Uuteen kotiin pääseminen on niin jännä juttu! Järkkäily, suunnittelu! Voi että, onnea
Odotan kyllä innolla kuvia sekä itse kodista, mutta myös sisustuksesta.
Todella kaunis koru sinulla!
Kiitos!
Varmaan saatte kyllästymiseen asti taas tuijottaa sisustus ja kotipostauksia
Ihanaa, onnea kodin löytymisen johdosta!
Mahtavat noi sun hymykuvat, onni näkyy 
Kiitos, Hanni! Ihana kuula sinusta! Kyllä minäkin blogissasi yhä käyn, mutta kuten tiedät se aika jne

Onnea myös omaan projektiisi, itse siitä yritän hiukan imeä myös inspiraatiota
Oi, Talo kuulostaa niin ihanalta! Tarina talon takana oli hauska, mutta niinhän se menee että onni potkasee silloin kun sitä vähiten odottaa
Todellakin
Mutta pääasiahan on, että potkaisee 
Olen tosi onnellinen teidän puolesta!! <3 Elämällä on hassu tyyli laittaa asiat päälaelleen tuosta vaan. Että vaikka just tuntui, että on ankeeta, niin nyt vaikuttaa tosi ihanalta! :))
Ja niitä remppapostauksia tietty mäkin oottelen ja ekaksi kuvia uudesta talosta!
Kiitos, Teija!
Kuten P:lle tuossa jo aiemmin kirjoittelin, niin sitten on kyllä mun lunastettava kutsuvuoroni, kun päästään pois tästä loukosta!
Kyllä tuo elämä vaan on sellainen järjestelijä. Muistaa ne sinunkin kyselysi siitä aknelääkkeestä! Ja kuinka sitten kävi
Ihanaa… ♥
Ihanasti kirjoitettu. Pystyn NIIN samaistumaan. ♥
Kiitos, Katri. Uskon todella, että tiedät mistä puhun
Joskus se koti voi tulla vastaan ihan vahingossa. Niin meillekin kävi aikoinaan, mentiin viime tingassa esittelyn lopuessa katsomaan asuntoa samalla kadulla, ilmoitus oli ollut tosi huono, ei kuvia eikä mitään tietoja ja välittäjäkin oli todella laimea… Niin vain olimme uuden (ja vanhankin) asunnon omistajia pari päivää myöhemmin. Onneksi vanha meni kaupaksi alle kahdessa vuorokaudessa.
Tuurilla sanotaan laivojen seilaavan
Hyvästä tuurista on kyllä elämässä iso apu! 
Joskus tehtävämme on vaan kärsivällisesti odottaa ja se odotus palkitaan
Odottavan aika vaan on pitkä, sehän tiedetään… varsinkin kun ei tiedä etukäteen että kuinka kauan täytyy odottaa. Mutta todella ihanaa kuulla että sopiva koti löytyi! Voin kuvitella miten onnellinen olet
Niin kuin muutkin innolla odotan sisustuspostauksia yms.
Totta! Nyt viikot tässä väliaikaiskodissakaan eivät enää tuota tuskaa. Tiedän, että kuukauden tai reilun päästä helpottaa!

Voi mä odotan sitä sisustamista ja remontointia. Ihan meinaan suunnitelmistani haljeta
Aivan ihania uutisia!
Innolla odottelen myös uusia koti-postauksia!
Kiitos, Maija!
Kotiaiheita onneksi horisontissa
Onnittelut talon löytymisestä! On varmasti ihanaa päästä laittelemaan uutta kotia
Toden totta! Ihanaa on
Paljon,paljon onnea. Muistan ne postaukset aikojen takaa kun oman kodin löytämisestä puhuttiin, kun puntaroit voiko vanhasta kuitenkin tehdä KODIN. Onneksi uskot unelmaan ja palkinto on nuin upea. Ihan uusi alku vauvaperheenä uusissa ympyröissä. Kunhan vaan muistat ja maltat levätäkin ja olla stressaamatta

Minun unelma kesäpaikasta elää vahvana vaikka tiedänkin että juuri nyt ei ole sen aika. Tunnen että joskus se aika tulee. Vaikka katsonkin jatkuvasti myytäviä asuntoja luulen että talo lopulta löytää meidät. Eikö sen olekin mentävä niin ?
Onnea ja iloa…ja sopivasti kiloja
Totta, tuo ratkaisu vaati tietysti aikanaan sitä rohkeutta, ja rehellisyyttäkin, mutta onneksi otimme askeleen
Pitää tosiaan malttaa levätä ja antaa muiden tehdä raskaimmat työt. Olen vaan aina tottunut itse tekemään kaiken sellaisella höyryllä ja vauhdilla, että nyt pitää vain muistutella itseään. Koittaa työntää stressi pois, ja ajatella, että kodissa on sitten koko elämä aikaa laitella asioita paikalleen.
Mä uskon, että teidän kesäpaikka on joskus täysin sattumalta nenänne edessä, ja ymmärrätte, että siinä se on seisonut kaikki vuodet vain ja ainoastaan teitä odotellessa. Niin nämä asiat menevät, pitää vain luottaa
Sopivasti kiloja… Hui, kuulostaa niin pahalta ammattilaisen suusta kuultuna.
Ihan joka herkulle ei kai pitäisi antautua vaikka hormonit sanovat mitä….