Keskiviikkoa!

Niin ihanan valoisa aamu, että oli pakko tarrata kameraan. Kuvia taas keittiöstä, siitä toisesta päädystä, joka meillä toimii jonkinlaisena arkiolkkarina. Tämä keittiö kun on se huone, jossa meillä oikeastaan melkein vallan ollaan. Poikkeuksena se, että yläkerrassa nukutaan, ja olkkarissa katsellaan telkkaria. Jälkimmäistäkin hyvin harvoin, ja usein vasta lasten mentyä nukkumaan. Harvoin meillä edes vieraat (ne tutut ystävät ja sukulaiset) käyvät keittiötä pidemmällä. Kodin sydän on meillä sananmukaisesti juuri täällä köökissä.
Blogin vanhemmat lukijat varmaan muistavatkin ns. yhden telkkarin politiikkani. Tällä olen tarkoittanut sitä, että mielestäni yhden television on riitettävä, ja jos näin ei ole, pitäisi elämäntavat syynätä kuntoon. Ideana siis se, että kaikkien ei tarvitse olla niin telkkaririippuvaisia, että talossa pauhaisi kaksi laitetta samaan aikaan esittäen eri ohjelmia.

No, nyt mun politiikkani on horjumassa. Ei sen vuoksi, etteikö katselemiseen riittäisi yksikin telkkari, vaan sen vuoksi, että tuntuu tyhmältä, ettei tässä tilassa ole telkkaria. Koska keittiössä laitetaan ruokaa, löhötään, istuskellaan, leikitään, pelataan, piirretään, askarrellaan, leivotaan, seurustellaan – you name it – joten miksipä tässä ei joskus voitaisi katsoa teeveetäkin!? Sehän voisi olla ihan kiva, että ruuan päälle lapset katsoisivat pikkukakkosen tässä, ja me aikuiset voisimme sitten seurustella samassa tilassa. Nykyään kun se on niin, että jos lapset katsovat piikkukakkosen, tai mitä tahansa muuta lasten ohjelmaa, niin me aikuiset jäädään tähän keittiöön kuitenkin.

Koska meidän telkkari, se one and only, on aika pieni nykytrendeihin verrattuna, olemme pohtineet tässä jonkun aikaa, että vanhan telkkarin voisikin siirtää keittiöön ja hankkia sitten vähän isomman olkkariin spesiaaleja leffa- ja Netflix-iltoja ajatellen. Vaan jotta pehmiäisin kunnolla ajatukselle, pitäisi tietysti ratkoa pieni sisustuspulma; Mihinkä se telkkari sitten laitetaan, ja miten nykyiset kalusteet sijoitetaan uudelleen!? Ei mikään elämän kokoinen ongelma, mutta pieni pähkinä nyt kuitenkin. Niinpä mä täällä nyt sitten kieputan sohvaa ja divaania mielessäni, ja yritän keksiä ratkaisun. Sinänsä hassua, kun kuitenkin pidän tästä tilasta jo ihan tällaisena.

Anyway, mukavaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

No voihan harmaus tosiaan! Silti elättelin pientä toivoa, että tämäkin päivä olisi tästä kirkastunut, mutta niin siinä kävi, että salaattilautanen jäi tämän päivän väripilkuksi. Loogistahan olisi kai pukeutua värikkäämmin säätä kompensoidakseen, mutta minäpä tarrauduin entistä harmaampaan.
Tuli tuossa sunnuntaina puhuttua värien käytöstä, siitä, miten kuulemma jossakin tv-ohjelmassa napataan kadulta seinäruusuja ja puetaan heidät rohkeisiin väreihin ja leikkauksiin. Pointtina kai se, että mitäänsanomattomasta hiirulaisesta voi hyvillä valinnoilla muuntautua todelliseksi ladyksi. Ihan totta varmasti, en epäile hetkeäkään.

Värinä harmaa tuskin saa kenenkään ihoa hehkumaan, samoin on kai luonnonvalkoisen ja mustankin kanssa. Ihailen värikkäästi ja näyttävästi pukeutuvia naisia, mutta muutaman kokeilun, ja selkeän erehdyksen, jälkeen olen oppinut pysymään omassa tyylissäni. Joku on joskus jopa kysynyt, yritänkö mätsätä vaatetustani kodin sisustukseen. Jaa’a, vaikea sanoa, onko takana niinkään tietoista yrittämistä. Kenties turvallinen väripakkani vain koostuu muutamasta luottoväristä ja niitä on helppo käyttää niin sisustuksessa, kuin pukeutumisessakin.

Harmaita farkkuja en ole omistanut koskaan aikaisemmin, mutta tänä keväänä nämä huusivat nimeäni niin, että oli pakko taipua. Itse asiassa, himoitsin harmaita farkkuja jo viime syksynä. Kivaa vaihtelua vannoutuneelle farkkutytölle. Yläosaksi rennompaa ja väljempää, tukka huolettomasti auki ja kaulaan pitkä koru. Sopivasti boheemi, olematta silti kirjava hippityttö. Koska käytän liikkuessa mitä värikkäämpiä ja räikeimpiä vaatteita, tuntui tänäkin aamuna kivalta vaihtaa “siviilisävyt” päälle neonväristen treenivaatteiden jälkeen. Pysyypä ainakin tasapaino!

Mutta tiedättekö mikä tässä harmaudessa eniten harmittaa?! Ja siis nyt puhutaan siitä säästä, eikä vaatteista. Itse ainakin huomasin, että eilen ihmiset olivat huomattavasti iloisempia. Tuntui, että jokainen tapaaani tyyppi oli iloisen ja energisen oloinen. Meistä suomalaisista kun tulee heti paljon avoimempia ja sosiaalisia, kun aurinko näyttäytyy ja kevät tekee tuloaan. Ja, vaikka se aurinko onkin se, mikä meidät jörrikät horroksestamme herättelee, niin väitän tässäkin kohtaa yhdeksi suurimmaksi tekijäksi dominoefektiä; Kun joku on iloisen ja energisen oloinen, se tarraa muihin, ja näin fiilis leviää. Niin se vain on, sekä positiivisuus, että negatiivisuus, ovat hyvin herkkiä tarttumaan.

Niin, että koitetaan pitää kiinni siitä iloisesta luonteesta ja valoisasta mielestä. Näiden harmaidenkin päivien yli. On nimittäin katukuva huomattavasti kauniimpi kun vastaan kävelee hymyileviä ja iloisia ihmisiä. Olkootkin sitten vähän ankeisiin väreihin pukeutuneita. 😉

farkut|me&i
paita|Day Birger et Mikkelsen
neule|Lindex
kengät|SixtySeven

Tervehdys täältä lounaan lomasta!

Fiskars -arvonta tuli todellakin tiensä päähän sunnuntaina, ja nyt olisi aika julistaa ne kaksi onnekasta, joita Fiskars hemmottelee tuotelahjallaan. Ekaksi kuitenkin suuri kiitos kaikista ihanista salaattivinkeistänne. Sieltä kommenteista kannattaa itse kunkin käydä vilkuilemassa vinkkejä niin helppoihin lounaisiin, kuin vähän juhlavampiinkin salaatteihin!

Onnekkaimmat kaksi olivat tällä erää Siri ja Ansa-Maria, jotka saavat postia pikapuoliin. Kumpainenkin saa siis valita 100 eurolla tuotteita Fiskarsin Functional Form -sarjasta. Onnitteluni!

Omalla lautasella on tänään kevyttä seitiä ja katkarapuja. Ihan siis perus arkipikalounas, ei niinkään mitään kulinaarista. Mutta, ihan varmasti napsin tuolta ohjeidenne joukosta jotakin kokeiltavaa lähiaikoina!

Mukavaa tiistaita! Täällä on vaihteeksi taas harmaata ja ankeaa, mutta yritetään pitää lippu korkealla! 🙂

Aurinko nousi tänään pilvettömälle taivaalle, ja aloin tahtomattani hyräilemään ”voiko ihanammin päivä enää alkaa.” Energiapuuskassani aioin kirjoittaa postauksen heti aamulla, mutta tekniikka oli toista mieltä. Niinpä tämä postaus tulee julki vasta nyt.

Aurinkoisen sään lisäksi viikon alku tuntuu erityisen ihanalle, koska talo on täynnä kukkia. Vietimme eilen naistenpäivää 14 naisen voimin me&i –kutsujen parissa. Itselleni pärähti samaisena päivänä 31 vuotta täyteen, ja pöytä täyttyi kukista, suklaasta ja shampanjasta. Aika lahjottu olo! 🙂
Koska kuitenkin olin jo kutsuja ajatellen hankkinut joitakin kukkia, nyt fiilis lähentelee kukkakauppaa. Näin kun voisikin olla aina!

Tarkoitukseni oli eilen napsia joitakin kuvia tarjoiluista ja tunnelmista, mutta kamera unohtui täysin tuossa tohinassa. Ihana päivä, ja vaihtelun vuoksi ihan kiva, kun kutsuilla on pelkkiä aikuisia. Joimme fresitat ja söimme herkut siis ihan rauhassa jokainen.

Mieheni oli hankkinut lahjaksi toivomani paketin, eli Polarin Loop –aktiivisuusrannekkeen. Omistan kyllä vanhan Polarin sykemittarin, mutta mitään näin nykyaikaista en ole koskaan kokeillut. Itse asiassa, en ole koskaan aikaisemmin koittanut askelmittaria. Puhutaan yli 10000 askeleesta, mutta käytännössä en ole koskaan osannut arvioida, kuinka paljon niitä askeleita oikeasti arkipäivänä tulee. Sinänsä ihan jännä huomata, että jo nyt, kahden aikaan iltapäivällä, mulla on kasassa yli 12 tuhatta askelta! Voinen siis olettaa olevani ihan aktiivinen persoona.  Tämän päivän treenitkin kun on vielä tekemättä. 🙂

Mutta, koska hyvää fiilistä on ihana jakaa, ajattelin samalla julkaista me&i –arvonnan voittajan! Ella saa valitsemansa Fantastic boatneck dress –mekon, jonka muuten eilen tilasin itsellenikin! Taisi olla koko kutsujen pidetyin ja tilatuin vaate.

Tästä tulee hyvä viikko. Mä haistan sen nenässäni ihan selvästi! Ei anneta tekniikan häiritä, nautitaan keväästä!

Jos eilen oli arkisen harmaata, niin nautitaan nyt hetki väreistä. Ihan vaikka sen kunniaksi, että tänään on jaksanut aurinkokin pilkahtaa!

Mun istutuspöydällä tilanne on nyt tämä. Talvi ja kevät iloisesti vieretysten. Kovasti tekisi mieli heittää keväälle, mutta callunat ovat edelleen niin kauniita ja hyvässä hengessä, että ei oikein raaskisi niitä poiskaan laittaa. Muratit on ostettu viime keväänä, ja kesäistustusten jälkeen laitoin niitä talvisempiin ruukkuihin callunoiden seuraksi. Kuistilla pysyi koko talven sen verran lämpöä, että tänä keväänä ei varmaan tarvitse uusia muratteja ostaa. Sipulikukkia pidän viileässä, ja tästä niitä on helppo siirrellä sisään sitä mukaa kun sisällä olevat tulevat tiensä päähän. Myös maljakkokukat jaksavat ilahduttaa pidempään, kun niitä jaksaa välillä kantaa viileään. Täytyy sanoa, että en edes ymmärrä, miten olen joskus pärjännyt ilman tälläistä viileäsäilytyspaikkaa! 🙂

No, mutta pikkuhiljaa pitäisi kai raivata istustuspöydällekin hiukan enemmän tilaa. Muutenkin kuistia voisi laittaa keväisempään kuntoon, ihan vaikka siltäkin varalta, että pian siellä on jo ihan mukava nautiskella päiväkahvit! Kenties kasvien lisäksi vähän keväisiä yekstiilejä ym. Muutaman ruukkunarsissin ehdinkin jo hankkia, eli ehkä kanervanpunainen saa pikkuhiljaa väistyä keltaisen tieltä.

Toivottavasti olette saaneet tänään edes pieniä auringonpilkahduksia. Itse ainakin huomaan, että noilla on ihan hurjan suuri merkitys!

Seuraavaksi olisi vuorossa uuden kalkkimaalisävyn testaus. Pitäkäähän peukkuja!

Vaikka tässä nyt onkin hehkutettu maaliskuuta ja orastavaa kevättä, niin täytyy myöntää, että vallitsevat sääolosuhteet muistuttavat kyllä enemmän syksyä. Erona tietysti se, että päivä on pidempi, mutta koska aurinko ei jaksa näyttäytyä, ja ulkona lentää rapa, hiipii syksy väkisinkin mieleen.

Siinä mielessä hassu juttu, että nämä kuvat voisivat yhtä hyvin olla marraskuulta. Mulla on nimittäin vieläkin pikkuvalot lasipurkissa (hyvä yövalo, jos pitää kulkea rappusissa) ja amarylliskin on täydessä kukassa. Ja kyllä, kuvat ovat siis ihan tämän aamuisia!

Joulukuun alussa Klaara repi yhden kukkivan amarylliksen, ja koska se, mitä kasvista jäi jäljelle, oli niin surullista katsottavaa, nostin kukan kuistille ja unohdin sen sinne. Vaan tässä joku viikko sitten huomasin, että sehän puskee uutta. Nostin sipulin taas sisälle lämpimään ja tuossa se nyt kukkii niin kovin jouluisena. Harmi, että se sattuikin olemaan juuri tuo punainen yksilö.

Meidän kalkkimaalaus jäi pianohuoneessa hiukan vaiheeseen, kun yhden kerroksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että sävy olisi saanut olla pikkuisen harmaampi. Nyt sitten odotellaan uutta maalisävyä, ja katsotaan, että miten se toimii. Ja jos se toimii, on tarkoitus jatkaa koko olkkariin samalla sävyllä. Niin, että harmaata on tiedossa, vaikka kevät tuosta kuinka päättäisikin kirkastua.

Kivaa päivää! Ei anneta harmauden selättää!

Yleensä, kun kysytään, että mitä toiselle kuuluu, vastaukseksi saa tavallisen “hyvää” tai “kiitos hyvää”. Harvemmin kukaan lähtee moiseen avautumaan, ja varmasti aika harvoin kysyjä sitä todellisuudessa haluaakaan. Kyse on hyvistä tavoista, fraaseista, joita heitellään ilmaan ilman sen suurempaa taka-ajatusta.

Koska viime viikko oli blogissa kovin hiljainen, ja postaukset ovat menneet arvontojen puolelle, ajattelin, että nyt voisi ihan oikeasti kirjoittaa siitä, mitä mulle kuuluu.
Ja, mullehan kuuluu ihan hyvää. Kaameaa räkätautiflunssaa lukuunottamatta, olo on aika jees, ja elämä mallillaan. Koska kuitenkin luikahdin pois blogin äärestä, moni varmaan arvaa, etten ehkä viikko sitten olisi vastannut ihan samalla tavalla.

Aloitetaan särystä: Monesti puhutaan, että kipu vie järjen, ja jatkuva särky tekee ihmisen hulluksi. Jossain määrin itsekin allekirjoitan tuon, mutta en ollut koskaan osannut kuvitella, millaista elämä todella olisi, jos jatkuva särkeminen oikeasti loppuisi. Muistanette varmaankin, kun kerroin ikävistä kivuista ja säryistä ei pelkästään maun vuoksi -postauksessa. Postaus käsitteli MSM-rikkiyhdistettä, jolla sain avun ikäviin kipuihini. Tuon postauksen kommentteihin tuli paljon asiallisia vastauksia ja vastaavanlaisia kokemuksia. Oli helpottavaa kuulla, että moni muukin kärsii noista oudoista kiputiloista. Silti Päivin kommentti oli se, joka noista tarrrasi kiinni tiukemmin. Olen jo pitkään haudutellut sisälläni ajatusta parantavasta ruokavaliosta, mutta matka mukavuusalueeni ulkopuolelle on pitänyt elintapani melko samanlaisina vuodesta toiseen. Kun jälleen luin, miten joku on päässyt eroon huonosta olostaan (ja ennen kaikkea säryistään) viljattomalla ruokavaliolla, päätin, että oli tullut aika kokeilla. En asettanut itselleni mitään loppuelämän pituista tavoitetta. Päätin puhtaasti vain koittaa. Pari viikkoa sitten siis karsin ruokavaliostani pois paitsi viljatuotteet, myös sokerin. Jostain syystä muutos ei tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En siirtynyt hiilihydraatittomaan ruokavalioon, vaan korvasin kotimaiset viljatuotteet kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla. Sisällytin silti mukaan myös perunan, riisin ja monipuolisen maissin. Ei mennyt kuin pari päivää, ja huomasin, että olen varmasti ihan oikeilla jäljillä.

Viikon kuluttua olin ajautunut tilanteeseen, jossa pääni meinasi haljeta. Puolet elämästäni on kulunut jatkuvan kivun alla, ja yht’äkkiä se olikin poissa. Vaikka tunne oli sanoin kuvaamattoman ihana, alkoi pääni sisällä kuitenkin humista. Olinkin ihan hirveän väsynyt ja huonovointinen. Kun puntaroin uutta olotilaani ja sen mahdollista syytä, tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei mikään voinut johtua syömättömästä pasta-ateriasta tai skippaamastani pullasta. Kun jatkuva kivun kanssa kamppailu oli ohi, pystyin pitkästä aikaa tuntemaan, millainen oloni oli muuten! Ja kyllä, oloni oli väsynyt ja vetämätön.

Niinpä viime viikko meni tilanteen tasaamiseen. Nukuin, nukuin ja nukuin. 12 tunnin yöunia ja neljän tunnin päikkäreitä. Liikuin, ja ulkoilin, tein asioita jotka puhtaasti tuntuivat hyvältä. Pitkästä aikaa sisälläni velloneet kysymykset ja ongelmat, joihin piti keksiä ratkaisu, eivät tuntuneetkaan enää umpisolmuilta. Osasin tehdä päätöksiä, ajatella loogisesti, ja järjellä. Loppuviikosta elämä näytti erilaiselta. Moni käytännön asia oli saanut uuden suunnan, ja olin tehnyt päätöksiä tulevaisuuden suhteen, joita olisi pitänyt osata tehdä jo aikoja sitten. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Arki tulee muuttumaan ja elämässä alkaa puhaltamaan uudet tuulet! Ehdottomasti suurin päätös oli hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa osaksi viikkoa. Asia, jonka näin pitkään lähinnä vain omana epäonnistumisenani, mutta johon mustavalkoisuuden sijaan on viime viikon aikana ilmestynyt myös harmaan sävyjä.

Eli sellaista tänne ihan oikeasti kuuluu. Ja, minä joka vastustin kaiken maailman gluteenittomia trendejä ja superfoodeja joudun näköjään pyörtämään puheeni. Never say never, tulipa taas todistettua! 🙂
Eikä ne viljattoman hyödyt todellakaan jääneet tähän. Vaikka ruokavalion suurin etu olikin kipujen lievitys, niin kyllähän tuo näkyy ihossa, ja vyötärölläkin. Jatkuva turvotus katosi ja selluliittikin sai kyytiä. Iho ei hilseile, eikä kutia. Eli, ei ihan heti tee leipää mieli! 🙂

Mutta kertokaa ihmeessä, mitä teille kuuluu? Eikä nyt sitten tarvitse vastata, että kiitos hyvää, jos ei siltä tunnu! 🙂

Puhuttaessa lounaasta, tai ylipäätään päivän tehokkaimpien tuntien lomaan sijoitetusta ateriasta, listaan mielessäni nopeasti muutaman kriteerin. Kevyt, tervellinen, nopea ja helppo. Kukapa haluaisi södä itsensä tainnoksiin puoliltapäivin, saati käyttää itse lounaan kyhäämiseen yhtään enempää aikaa kuin on pakko.

Indiedaysin ja Lidlin yhteistyön kautta ajattelin raottaa hiukan omia lounastottumuksiani, sikäli kun niissä nyt mitäään suuria mullistuksia olisi tapahtunutkaan. Tarkoitus oli tutustua kampanjan myötä Lidlin uusiin Fresh Corner -tuoretuotteisiin, mutta olinkin ehtinyt tekemään sen jo aika hyvin ennen kampanjan avausta. Koska pikkukaupungissa helpot (ja hyvät) valmislounaat ovat kiven alla, tartuin näihin oikeastaan heti kun ne paikalliseen Lidliin ilmestyivät.

Itselleni ehkä suurin muutos lounaan suhteen on se, että nykyään mun ei tarvitse syödä samaa ruokaa kuin lapsi/lapset. Eikä edes yrittää naamioida sitä samankaltaiseksi. Jos syön lasten seurassa, heidän oma ruokahalunsa kyllä pelaa, vaikken ihan samaa ruokaa itse popsisikaan. Siinä missä lapsille koitan väsätä monipuolista ja täyttävää, nappaan itselleni kevyempää, kuten salaattia. Tiedättehän, on ihan ok, jos pieni lapsi syö melko raskaan lounaan, ja nukkuu sen jälkeen sikeästi päiväunensa. Äitinä taasen en koe tota ihan ideaalina tilanteena, vaan tahdon olla skarpissa kunnossa pitkin päivää.

Koska ruuanlaittoa saa harjoittaa ihan turtumiseen asti, olen alkanut vähitellen oikaisemaan. Kaikkea ei aina tarvitse jaksaa tehdä alusta loppuun itse. Koska en juuri halua syöttää lapsilleni eineksiä, vaan tavallista kotiruokaa, olen yleensä aika haluton kokkailemaan jo siinä vaiheessa, kun tulisi oman annoksen vuoro. Niinpä olen katsonut parhaaksi napata salaattia valmiina tai puolivalmiina, ihan vain, jotta omakin ateriani säilyisi monipuolisena. Salaattipohja meillä käytetään lähes vallan Lidlin Fresh Corner -salaattisekoituksia. Niihin taikoo nopeasti perussalaatin, ja salaattipohjaan tuleee huomattavasti enemmän väriä. Myönnän, että jos salaatti pitäisi joka päivä vääntää ihan alusta asti, sortuisin itsekin varmaan syömään sitä jääsalaattia joka päivä.

On kuitenkin päiviä, jolloin pelkkä salaattipohja ei riitä. Tiedän jo aamulla, että lounas tulee pahimmassa tapauksessa skipattua, mikäli sitä ei saa nopeasti ja helposti juuri silloin, kuin muissa hommissa on tauko. Niinpä olen alkanut ostamaan myös valmissalaatteja. Lidlin katkarapusalaatti on pieni ja kevyt, ja sen jälleen vatsaan mahtuu vielä esimerkiksi maitorahka marjoilla. Vatsa tulee täyteen, mutta olo ei missään nimessä muutu ähkyksi tai väsyneeksi. Itse olen nyt pari viikkoa ollut täysin viljatta, mutta pitää silti mainita tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä pastasalaatti, joka taasen on nykyään mieheni yksi vakkarilounaista. Kulemma todella hyvää, ja salaatti on myös aika iso ja täyttävä.

Vaikka syönkin tälläistä valmisruokaa kotona, on musta kattaus silti puolet ateriaa. Kippaan lounaani lautaselle ja syön rauhassa pöydän vieressä. (OK, myönnän, välillä työpöydän vieressä.). Bonusta nämä salaatit saavatkin siitä, että osat on kasattu pakettiin erilleen toisistaan, jolloin salaatin ulkonäkö pysyy ihan oikeasti freshinä, eikä salaatti ole mitään mössöä.

Kotona saan siis jotakuinkin pidettyä lounasrytmin kasassa, ja ruokailuvälit kurissa. Oma henkilökohtainen kompastuskiveni onkin reissupäivät, jolloin syöminen tapahtuu suurimmaksi osaksi autosssa. Olen yrittänyt aikanaan tehdä eväitä mukaani, mutta yleensä aamun kiiressä epäonnistun yrityksessäni ja pahasti. Jossain kohtaa havahduinkin siihen, että tein taas 12 tunnin reissupäiviä parin proteiinipatukan ja muutaman latten voimalla. Ja, siinähän nyt ei olllut järkeä sitten ollenkaan! Niinpä itse pidän ihan älyttömän hyvänä sitä, että Lidlin tuotteissa tulee pienet aterimet aina mukana. Niinpä nämä voi ihan oikeasti syödä missä tahansa. Ja pakko myöntää, että päivittäiset syömiseni, varsinkin reissatessa, ovat monipuolistuneet ihan valtavasti!

Omat suosikkini Fresh corner tuotteista ovat siis ehdottomasti salaatit, tuoreet marjat ja hedelmäsalaatti.

Mutta, Fresh Corner on uusi juttu, ja nyt olisi mahdollisuus toivoa siihen sisältöä. Eli mitä sinä tahtoisit löytää Lidlin Fresh Corner valikoimasta? Kerro mielipiteesi ja voit voittaa 20 euron lahjakortin, jolla saat lounaan sekä ystävällesi ja itsellesi!

Lidlin Fresh Corner tuotteet löydät täältä.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 8.3., ja olet mukana arvonnassa!

Mukavaa uutta viikkoa!

Aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä. Ei se voi olla kuin maaliskuuta, kevään perjantaita!

Jokos teillä on kevättä rinnassa? Mulla on ainakin, ja aurinko antaa ihanasti energiaa uusiin juttuihin.

Viikonloppu on mennyt ihan vain tekemättä mitään sen kummempaa. No, ihan tavallinen viikonloppu kai juuri siksi.  Nyt vain toivon, että uuden viikon saisi aloittaa samoissa fiilareissa ja samassa paisteessa. Ei voi olla tulossa kuin mahtava viikko! 🙂

Muutama räpsy keittiöstä. Oon ihan hulluna yrtteihin, tosin nämä on ostettu, ei itse kasvatettuja. Mutta kylvöhommiin saa nyt ryhtyä, ja mullahan on taas ihan vaatimattomattomat suunnitelmat! 😉

Mukavaa sunnuntaita, nautitaan keväästä. Pus!

Katkaistakseni täydellisen radiohiljaisuuden, ajattelin tulla toivottelemaan teille mukavat viikonloput muutaman räpsyn kanssa.

Kuten kerroinkin, tämä viikko oli osaltani tälläinen puoliloma, ja ihan siitä syystä, että nyt olin vapaapäivien tarpeessa. Päivät ovat siis täyttyneet ihan muista jutuista, kuin blogitouhuista.

Viikonloppu on vielä auki, roikunko täällä, vai otanko vielä vähän enemmän aikaa muille jutuille. Ensi viikolla sitten viimeistään palaan ihan kunnolla sorvin ääreen. 🙂

Koitan viikonlopun aikana ainakin vastailla nuo kommentit tuolta taaempaa. Muistakaa te osallistua kahden edellisen postauksen arvontoihin. Siellä olisi tosiaan valittavissa vähän kivaa vaatekaapin täytettä, sekä täytettä myös keittiön kaapeille!

Lumet sulaa ja linnut laulaa. Luonto on sekaisin ja maasta pukkaa uutta. Toivotaan nyt tähän kuitenkin niitä auringonsäteitäkin. Ihanaa viikonloppua!