Ensimmäiset tapetit odottaa seinälle pääsyä. Ehkä huomenna? Tänään täytyy pitää vielä vapaapäivä. Tehdään jotain kivaa ihan vain perheen kesken. Lähdetään pois kotoa, ja ajatellaan jotain muuta kuin tekemättömiä töitä. Tai ylipäätään töitä (sikäli kuin se on mahdollista).

Meillä on molemmilla makuuhuoneessa tuoli vaatteiden säilytystä varten. Siihen voi siis illalla riisua sen, mitä aikoo taas aamulla pukea ylleen (mies on ehkä ymmärtänyt tämän sellaisena pitempiaikaisena säilytyspaikkana). Oma tuolini oli se suklaan-/kakanruskea, jonka maalaaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään. Eilen sain vihdoin aikaiseksi lähteä maalikauppaan, ja maalasin tuolin Niilon päiväunien aikaan.

Väriksi valitsin siniturkoosia, ja ihan nappiin osui. Lopputulos miellyttää.

Käytin Tikkurilan Helmi-kalustemaalia, sitä kiiltävää. En oikein osaa ostaa muita merkkejä, tästä on tullut tuttu ja turvallinen valinta. Laitoin teille tuohon tuon värilastun numeroineen (ihan oli kalustemaalien sävykartasta), jos jotakuta kiinnostaa. Luonnossahan tuoli on jotain kuvieni ja tuon lastun välistä. (Varmaan värilastun viereinen kuva vastaa parhaiten todellisuutta.)

Tuoli sukulaisten vintiltä, samoin virkatut peitot. Pöytä on T:n aikoinaan koulussa nikkaroima, lasipurkki kirppikseltä ja kukat sieltä anopilta. House Doctorin laatikot Viivulta ja korikassi Mokosta.

Napsein sateen raikastamat päivänkakkarat vanhaan Arabian kannuun. Annan kakkaroiden kasvaa vapaasti kukkapenkissä. Sen lisäksi että ovat kauniita, ovat myös varsin joutilaita poimittavaksi. 

Nappasin eilen mukaani Borås-tapettien lehtisen. Kaunis toteutus ja kivoja ideoita. Kannessa näkyy myös meidän tuleva makuuhuoneen tapetti. Ja se onkin ihan herra T:n valitsema.

Olisi yksi maalausprojekti tuossa odottelemassa. Nyt olisi hetki omaa aikaa, joten taidan käyttää hyödyksi.

Blogitauko taitaa oikeasti olla ohi 🙂

***

Tapetit on nyt tilattu. Ekat saadaan tällä viikolla, seuraavat viikon päästä ja makuuhuoneen tapetissa menee 2-3 viikkoa. Jos sitä mukaa tapetoisi, kun saisi matskua, niin vois olla pian jo valmistakin!

Kivaa!

Mä en yleensä ole mikään pinkin ystävä. Vanhat roosat, ja vastaavat, menee pukeutumisessa, mutta pinkki harvassa paikassa. Kukat on ehdoton poikkeus, niissä pinkki on aina kaunista. Nyt olen erityisen viehättynyt vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen liitosta. Ihanan aikas ja hempeä samaan aikaan.

Ei jäänyt kiveäkään kääntämättä. Noin niinkuin vertauskuvallisesti. Olen nimittäin siivonnut, siivonnut ja siivonnut. Aloitin eilen illalla ikkunoiden pesulla, jatkoin pitkälle yöhön kasojen setvimisellä. Tänään on pyykätty petivaatteita ja tekstiilejä. Loput on ravisteltu ulkona. Jokainen irtoesine, kirja, lehti ja pinta on pyyhitty. Imuroitu on, ja pesty lattiatkin pariin kertaan. Kun kuukausia panttasi siivousta, ja antoi remppapölyn laskeutua kaiken päälle, sai tästä ihan mukavan kokoisen urakan!

Huhkiessani ajattelin anopin pionipuskia. Siisti ja puhdas koti, kukat pöydällä ja mieli iloinen! 

Tässä työn lomassa tulin ajatelleeksi siivoojaa. Taidan pyytää Joulupukilta jonkinlaista siivousapua loppuvuodesta. Vaikka kuinka pidänkin luuttuamisesta ja järjestelemisestä, olisi kiva joskus kokea, miltä tuntuu tulla puhtaaseen ja siistiin kotiin. Muuten tuskin saan koskaan moista kokea, meillä siivous on minun heiniäni. 

Käykö teillä koskaan siivooja? Jos käy, niin kuinka usein? Joskus ja jouluksi, vai kerran viikossa? Tai oletko joskus harkinnut moista palvelua? Olisi kiva kuulla kokemuksia, ja se miksi olette ratkaisuun päätyneet. Itse ajattelen ensimmäisenä asiaa taloudellisesti. On aika edullista siivota itse, ja lisäksi olen niitä ihmisiä, jotka varmaan siivoaisivat ihan vain siivoajaa varten 🙂

Tai mikäli teillä on mies, joka ilahduttaa puhtaalla ja vastasiivotulla kodilla, niin kertokaa sekin. Näytän sitten omalle ukolle, että jossain pelaa tasa-arvo 🙂

Olkkari näytti tänään tältä. Sohvalla on vasta pakasta vedetyt pääliset, ja kaikki on puhdasta. Seinä tosin taitaa kaivata sitä tapettia nyt enemmän kuin ennen 🙂
Hassun tyhjää ja vaaleaa.

Pyysitte jotain kuvia, eli tässä niitä nyt olis. Enemmän toisella kertaa.
Nyt huilaamaan!

*** 

Minä olen elossa, kuvien lupiinit on jo kuolleet – ja raparperikiisseli syöty.

Tämä blogi on vähän hassu juttu; Kun täältä on hetken poissa, on palaaminen kovin vaikeaa. Monena päivänä on pitänyt kirjoittaa, joitakin postauksiakin olen kirjoittanutkin, mutta en ole viitsiyt julkaista. 

Oma terveys on hiukan kenkkuillut, ja arki on ollut raskasta. Mitään epikriisiä en ajatellut teille kirjoittaa, mutta kertoa, että viime päivät on kuluneet huilaillessa ja kantaessa rahaa erääseen yksityiseen sairaalaan.   (Hitto mutta sairastaminen on kallista!) Voitte varmaan kuvitella, että olisin kantanut kaiken sen rahan paljon mieluummin kenkä- ja laukkukauppoihin tai antiikkiliikkeisiin 🙂

Voi kauheeta! 

Mitäs tähän nyt enää lisäämään. Hyvät kesälomat kaikille 🙂

Mä olen nyt ihan pihalla ja tyystin ulkona; Nimittäin blogeista. Juttuja olisi, kaikkea tekisi mieli kirjoittaa, ja ylipäätään hengata tässä koneella tavalliseen tapaan, mutta kun ei ole jaksanut. Viikko on mennyt sairastellessa ja olen nukkunut oikeastaan kaiken vapaa-aikani. En ole jaksanut avata edes konetta, tai oikeastaan en ollut jaksanut edes sulkea sitä viime kerralla.

Nautiskeltiin tänään ilta-auringosta. Ihana tunne; Kesä on edessä. Ollapa vielä lapsi ja kirmata kesälaitumelle kevätjuhlamekossa! Voi niitä aikoja.

Onnea kaikille valmistuville ja kesälomalle jääville.

Kesäfiilistä ihan kaikille!

Nyt alkaisi pikkuhiljaa riittelemään tuo veden tulo. On oikeastaan lähes sadistista ensin antaa ihmisille maistiaisia kauniista kesäsäästä, ja kaataa sitten viikko tolkulla saavista vettä niskaan. Piisaa tällä erää, nyt sitä aurinkoa taas välillä, kiitos!

Harmittaa ihan vietävästi kun kaikki pihahommat on jäänyt täysin kesken. En yksinkertaisesti halua mennä tuonne palelemaan pilkkihaalareissa (tosin en pilkkihaalaria omistakaan), vaan kuokin paljon mielummin maata kauniissa auringonpaisteessa. Tosin, positiivinen kun olen, sanoin tänään miehelle, että onpahan näissäkin keleissä hyvä puolensa; Ei yhtään harmita, että takaovia ei olla vielä saatu, ja ulos ei pääse niin helposti aamukahville. Juon kahvini oikein mielelläni sisätiloissa.

Ja sitä paitsi, meillä on pihakalusteetkin yhä laatikossa kokoamista odottamassa. Ei ole ihan hirveästi ollut tarvetta niillekään.

Maanantain pukeutumiskoodi on keväinen, vaalea ja lämmin. Kielovarkaissa kävin vanhemmillani. 

Takana kettumaisen hankala viikonloppua. Huh!

Näillä mennään uuteen viikkoon.

Taas menee kuvat mössöksi, mutta antaa mennä.

Kivat maanantait teille!

Sain kuin sainkin syreeninkukat. Näissä tunnelmissa ja sävyissä kohti viikonloppua. Vähän söpöä ja romanttista, mutta kaipa sitäkin joskus tarvitaan. Ja onhan makuuhuone nyt viikonlopun ajan sellainen prinsessojen huone, kun Alman kanssa siellä kaksin köllötellään. Hyvällä tuurilla saadaan miesseuraakin aamuöisin 🙂
Jep, mutta se makuuhuoneesta ja makuuhuoneen funktioista. Toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille. Itse yritän taistella flunssan tuloa vastaan. Ei yhtään kiinnostaisi sairastaa.