Lämmin ja aurinkoinen päivä on tietenkin mekkopäivä. Tänään on viihdytty mekoissa ihan nukkeja myöden. Oli pakko kuvata Klaara tänään äitini virkkaamassa mekossa, kun nukkeleikki näytti niin viimeisen päälle mietityltä. 😉

Koko mekkojuttu lähti kai siitä, kun äitini virkkasi jämälangoista mummulan alastomille nukeille pitsimekot. Mekkoja tuli niin paljon, että Klaara ja siskoni tyttäret saivat vaatteet vielä kotinukeilleenkin.

Klaara nyt on itsekin vielä vähän nukkemainen, joten mekko sopii tytölle oikein hyvin. 🙂

Tuntuu tämä viimeinen lomaviikko olevan vähän turhankin kiireinen. Koko päivä taas oltu menossa, ja seuraavaksi heitän ruokaa uuniin ja lähden taas teilleni. Huh, aika alkaa taas elämään kalenteri kainalossa! 🙂

Kaunista kesäiltaa!

Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

“Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!

Tiedättekö ne kaupan hevi-osaston pienet ruukkuyrtit? No, niitä tuli ostettu toukokuussa monta, kun ihastuin syömään mozzarellaa tomaatin ja basilikan kanssa. Yhden basilikaruukun tungin kuitenkin multaan kasvamaan, koska en keväällä jaksanut kylvää kyseistä yrttiä.. Jep, enää ei tarvitse ostaa ruukkuyrttejä. Ollaan jokseenkin omavaraisia! 🙂

Kaikki muut yrtit löytyykin ulkoa, mutta herkän basilikan olen aina pitänyt visusti sisällä. Ja, ihan se on tuntunut olostaan nauttivan!

Latvustosta huomaa, että vähän aikaa on ollut basilikakiintiö täynnä, mutta taitaakin olla taas aika latvomiselle – ja ehkä mozzarellallekin! 🙂

Kivaa perjantaita. Niin, ja heinäkuun viimeistä!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!

Koska karsiminen, ja paikkojen siivoilu, tuntuvat olevan monella mielessä, ajattelin kasata hiukan ideoita siihen, miten turhasta pääsee eroon, ja kenties se oma romu voikin päätyä toisen aarteeksi.

Totta, jos tavaran haluaa vaihtaa rahaksi on mahdollisuuksia monia. Kirppikset, joko itsepalvelulla tai erilaiset kirppispäivät, joissa pääset itse myyjän työhön. Esim. pihakirppisten aika on kesällä, joten vielä ehtii. Sitten on Huuto.net ja Tori, jotka jo varmaan monelle onkin tuttuja. Myös Facebook on täynnä kirppisryhmiä.

Mutta entä jos onkin niin laiska, kuin minä. En nimittäin jaksa nähdä vaivaa tavaroiden viemisestä myyntiin, ja kirppispöydän järjestelystä. En jaksa kuvata ja mitata tavaroita, en jaksa postittaa jne. Mitä muita vaihtoehtoja jää!?

Mulla ihan ekana on aina mielessä, että annan eteenpäin kavereille ja perheelle. Esim. blogin kautta tulee välillä tavaraa, jota en tarvitse, kosmetiikkaa, joka ei sovi iholleni, meikkejä väärässä värissä jne. Aika paljon saan lykättyä siskolleni ja äidilleni. Äidille ja siskolle menee yleensä myös suurin osa vaatteista. Tietty vähän ongelmaa tuottaa, että ovat molemmat n. 20 senttiä mua lyhempiä. 🙂

UFF oli mulle aikoinaan se paikka, johon tuuppasin kaiken. Myöhemmin olen yrittänyt löytää muita kanavia kierrättämiselle, ja myönnän, että UFF:n kohdistunut kritiikki on vaikuttanut asiaan. En kuitenkaan väitä, että yhdistyksen toiminnassa on mitään vikaa, olen lähinnä kuitenkin tyytyväinen, että olen itsekin opetellut katsomaan keltaisia laatikoita pidemmälle. Tässä ajattelinkin hiukan listata, mitä muita vaihtoehtoja UFF:n sijaan voi hyödyntää tavaran kierrätyksessä. Lainaukset on otettu kunkin toimijan omilta nettisivuilta.

Fida
“Fida lähetystorit on 29 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää työtä kehitysmaiden lähimmäisten hyväksi.”

SPR Kontti
“Kontti on kierrätystavaratalo,
jonka tulos käytetään Punaisen Ristin avustuskohteisiin. Kun käyt ostoksilla Kontissa tai lahjoitat meille tavaraa, tuet samalla toimintaamme kotimaassa ja maailman kriisikohteissa.”
Kontilla on vastaavia keräyslaatikoita, kuin UFF:llä.

Paikallinen seurakunta.
Diakoniatyön kautta on mahdollista saada vaatteita, leluja ym. niitä tarvitseville perheille oman seurakunnan piirissä.

Seurakuntien ylläpitämät kirpputorit.
Itse muistan, kuinka hyviä löytöjä tein ystävien kanssa teininä tämänkaltaisessa paikassa. Löytyi hippivaatetta joka lähtöön! 🙂

Ensi- ja turvakodit.
Aina voi kysyä, josko näillä olisi tarvetta sille, mikä sinulle on ylimääräistä.

Kierrätyskeskukset.
Itse esimerkiksi kuulin, että paikallinen kierrätyskeskus tekee yhteistyötä kaupungin sosiaalityön kanssa, ja vaatteet, lelut ym. saadaan ohjattua omassa kunnassa apua tarvitseville.

Vastaanottokeskukset.
Ihmisiä, jotka tulevat Suomeen ilman minkäänlaista matkatavaraa. Vastaanottokeskuksiin tulee paljon lapsia, ja niissä myös syntyy vauvoja. Lelut, vauvanvaatteet, pikkuiset talvihaalarit jne. kaikki menee tarpeeseen.

Lasten- ja nuorisokodit.
Esimerkiksi astiat, huonekalut ja kodintekstiilit tulevat tarpeeseen nuorille, jotka lähtevät omilleen. Ensimmäisessä omassa asunnossa tarvitaan kaikkea kahvimukista naulakkoon, ja juustohöylästä kattovalaisimeen.

Just nyt ei tule enempää mieleen, mutta täydennän, mikäli huomaan unohtaneeni jotain. Ja tehkää te samoin! Nyt on hyvä mahdollisuus antaa vinkkejä muille. Tuleeko mieleen muita kohteita, jonne ylimääräistä voisi lahjoittaa?! Kertokaa ihmeessä!

Ihanaa viikonloppua!

PS. kuva ei liity asiaan mitenkään. Sotkuinen työpöytä kertonee ehkä, että olen vielä vähän vaiheessa projektissani! 🙂

Se on aika, jonka käytin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vaatehuoneen siivoamiseen. Jep, ei mikään ihan pikkujuttu, ja juuri sen vuoksi olen siirtänyt koko urakkaa lahjakkaasti jo pari kuukautta eteenpäin. Nuo pari kuukautta ovat tietenkin aiheuttaneet vielä jonkin verran pahemman lopputuloksen, mutta nyt se on tehty. Ja vitsit, kun henki kulkee paremmin!

Yksi syy projektin lykkäämiseen on ollut puhtasti se, etten ole katsonut kauhean järkeväksi aloittaa hommaa kahden lapsen kanssa. Jouduin kuitenkin levittämään vaatehuoneen sisällön pitkin taloa, ja tuntui, etten päässyt itsekään kulkemaan, kun lattiat olivat täynnä vaatekasoja. Yö oli oikeastaan ainoa järkevä ajankohta siivoamiselle, sillä en tahdo käyttää mahdollisia lastenhoito-optioitani siivoamiseen. 🙂

Täytyy myös sanoa, että yöllä olin parhaassa mahdollisessa mielentilassa lopputulosta ajatellen. Tavaraa lähti nimittäin niin paljon, että nyt koko vaatehuoneen hoito on huomattavasti helpompaa.

Kuvat kertoo kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tuhat sanaa. Onneksi tuli otettua vertailupohjaa! 🙂

Vaatehuoneen lipastot ja hyllyn kannattimet ovat Ikeasta. Samoin vaaterekki. Myös takaseinän tapetti on Ikean mallistosta, sitä oli myynnissä reilu vuosi sitten keväällä.

Superia viikkoa! Mä jatkan täällä nyt tavaran karsimista ja siirryn lastenvaatteisiin. 🙂

Mansikan makuiset terveiset!

Taas on vuoden aamupalat pakastimessa! 🙂

Mitähän sitä vielä leipoisi? Kenties jotakin mansikasta! 🙂

Laskin tuossa, että kun syö vuodessa noin 300 aamuna maitorahkaa pakastemansikoilla, tekee kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua nauttia setti kesällä tuoreiden marjojen kanssa. Olen tosiaan aamupalan suhteen vähän turhankin kaavoihin kangistunut. Meni vuosia, etten syönyt mitään aamupalaa ja käynnistin päiväni pelkällä kahvilla. Sitten meni vuosia, etten syönyt aamuisin kuin kaurapuuroa. Kaksi desiä vettä ja desi kaurahiutaleita. Mikroon, eikä mitään mukaan. Ei maitoa, ei suolaa, ei voisilmää, pelkkää kauraa ja vettä. Helppoa ja nopeaa! Pari vuotta sitten aloin hifistellä, ja otin puuron rinnalle rahkan. Vuoden verran jaksoin molempia aamuisin, mutta lopulta annoin periksi; Yksi ruokalaji aamuisin riittää!
Vaihteluksi riittää erilaiset rahkalaadut. On Ehrmannin miltei jogurttinen maitorahka, sekä Pirkan ja Lidlin paksut ja tuhdit mössöt. Onhan sitä siinäkin jo skaala! 🙂 Myönnän, että luovuuteni ei ole parhaimmillaan vielä aamupala-aikaan. Tai toisaalta, kun lähes jokaisena vuoden aamuna laittaa aamupalaa toisille, ei omaansa jaksa niin kovasti panostaa. Suotakoon siis mielikuvituksettomuus lounasaikaan asti. 🙂

Se, että päivä lähtee käyntiin on varmaan tärkein juttu. Tänään se starttasi tällä ja saavillisella kahvia. Ulkona oli vastassa surullinen näky: Piharakennuksen rännit olivat lentäneet yöllä alas! No, Suomen kesä on tosiaan aika arvaamaton!

Hauska Tine K:n kaakeli on muuten uusi pannunaluseni. Löytyi täältä.

Kivaa päivää!

Kesäpäivää!

Täällä on jatkettu lomailua varsin rennoissa merkeissä. Kylli on päässyt tutustumaan ulkoilmaelämään ja sateen tullen ollaan maattu olohuoneessa lastenohjelmia katsellen. Paljon jäätelöä, pyöräilyä ja kaikkea muuta ihan tavallista kesäelämää. Eilen päästiin jopa piipahtamaan ensiavussa, kun toinen lapsista teloi silmäkulmansa.

Ihan hurja määrä osallistujia tuossa me&i:n ja Särkänniemen arvonnassa. Voi jos voisikin laittaa lippupaketin ihan jokaiselle, mutta niin se vaan taas on, että yksi vain voi voittaa. Tällä kertaa onni suosi Katia. Laitan voittajalle meiliä ASAP, jotta saadaan homma eteenpäin.

Täällä mietitään, että tuleeko päivästä aurinkoinen vai ei. Kuvat ovat siis parin viikon takaa, hellepäivän pikkupurtavat puutarhapöydällä. 🙂

Kaikille ihanaa kesäviikon jatkoa!

Hiphei, ja kivaa viikonloppua!

Särkänniemen lippupakettiarvonta oli alunperin tarkoitus tehdä viikonloppuna ja arvonta-aika päättyi eilen, mutta ollaan nyt hiukan kesämielellä, ja annetaan pari päivää lisäaikaa!

Eli, mikäli haluat voittaa 4 elämysranneketta Särkkikseen, käy osallistumassa arvontaan täällä!

Mä ryhdyn nyt pakkailemaan tavaroita, sillä päätettiin lasten kanssa lähteä pikku reissuun. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Halipusimoimoi!