Ikivihreitä arvoja

18.5.2018

Perjantaita!

Kun puhutaan vihreistä arvoista, valitettavan usein ajatukset kääntyvät niihin totaaliääripäihin. Itse uskon, että ekologisempia valintoja voi tehdä ilman sen suurempaa haloota, ja juurikin ne pienet teot joita jokainen arjessaan toteuttaa, luovat sen isomman virran, joista on pitkällä tähtäimellä jo merkittävästi hyötyä. Ihan parhaita ovat tietenkin ne valinnat, jotka tulevat automaattisesti edes ajattelematta. Ja itseäänhän voi opettaa ja totuttaa vaikka mihin, kun vain muistaa toistojen määrän. Meille valtaosalle esimerkiksi paperin ja pullojen kierrätys on todella luontevaa, sillä niitä kierrätettiin ja lapsuudessamme.
Vihreyttä ja vehreyttä tänään kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa.

Meillä ei ole koneellista ilmanvaihtoa, vaan talo tuuletetaan ihan perinteisesti ikkunoita aukaisemalla. Jo useamman kesän ajan ollaan puhuttu, että meidän makuuhuoneeseen pitäisi hommata joku viilennin, koska ikkunaa ei voi pitää auki öisin maantienmelun vuoksi, ja matala huone kuumenee kuin pätsi. Kun sitten helteet tulivat tänä vuonna jo aikaisin, päätettiin tuo kone hankkia nyt kun siitä on oikeasti hyötyä. Siinä samalla päästiin sitten aiheeseen sähkön kulutus, ja kun pallottelimme ajatuksella “kuinka kompensoida viilentimen sähkönkulutus”, keksimme lopulta taas vaikka kuinka monta pientä yksityiskohtaa, jossa voisimme sparrata. Isoimmaksi tavoitteeksi pääsi pyykkihuollon miettiminen. Nimittäin nyt kesällä kuivausrummun johdon voisi irrottaa seinästä!

Kun me kohta kuusi vuotta sitten muutettiin tänne, meillä ei juuri ollut kokemusta vanhan talon lämmittämisestä. Saati talon ja veden lämmittämisestä pelkästään puilla. Tiedettiin ainoastaan, että se tulee sitomaan meitä paljon ja asia pitää ottaa jonkinlaisena elämäntapana. Vaikka meillä onkin sähkövastus lämmityksen turvana, tehtiin heti alkuun periaatepäätös, että sitä ei käytetä ja tässä on pysytty. Ei sillä, että puulla lämmittäminen olisi ylevän ekologista, vaan siksi, että esimerkiksi vedenkulutusta tulee mietittyä huomattavasti enemmän, kun vesi ei lämpene “itsestään” tai edes nappia painamalla. Hyvästi on jäänyt pitkille kuumille suihkuille, mutta sitävastoin olen vuosien saatossa ottanut jokusenkin jääkylmänkin pikasuihkun. Viimeksi tänä aamuna, sillä näillä kuumilla keleillä on tullut lämmitettyä vähän laiskasti. Jonkun mielestä meillä eletään kuin selviytymisleirissä, mutta olen iloinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa ajatellen, ettei lämpö tai lämmin vesi ole itsestäänselvyys.

Pieniä vihreitä tekoja on myös kasvisruuan suosiminen. Ja ei, se ei tarkoita, että jokaisen pitäisi muuttua ituhipiksi, vaan sitä, että jos me kaikki pidettäisiin edes se 1-2 kasvisruokapäivää viikossa, hyöty olis jo merkittävä. Kasvisruoka on edullista ja helppoa. Vastaavasti niin keho kuin luontokin hyötyy siitä, että joka ruokailulla lisätään sitä kasvisten määrää. Kun vielä suosii lähellä tuotettua ja mahdollisimman luomua voi hyvän maksimoida. Meillä mies piti aluksi luomua vähän hömppänä, kunnes totesi eron maussa. Koska satumme asumaan maakunnassa, jota nimitetään Suomen ruoka-aitaksi, lähiruokaa on ihan joka lähtöön.

Olen itse viinin ystävä, mutta valkoviinien makuun olen opetellut vasta viime vuosina. Itselleni on tärkeää, että valkkari on kuivaa ja kylmää, ja Evergreen Sauvignon Blanc (Chile) on juurikin sellainen pirteän keskihapokas viini, joka sopii kesäisten saalattien ja kalaruokien kaveriksi. Viini on pakattu muovipulloon (1 litra) joten se on turvallinen valinta myös polkupyöränkoriin ja piknikille. Nämä kuumat päivät ovat saaneet ruokavalion kevenemään kuin itsestään ja viini pääsikin superherkkuni vesimeloni-katkarapusalaatin kaveriksi.

Evergreen-luomuviinit ovat viininystävälle helppo, vähän vihreämpi valinta. Laadukkaat ja maukkaat viinit, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Evergreeniltä löytyy tämän Sauvignon Blancin lisäksi myös  Monastrell ja Merlot -punaviinit, sekä Organic Seco -kuohuviini ja Organic Dry  ja Organic Medium Dry siideri. Kaikki luomua!

Ekotekoja voi tehdä vuoden ympäri, mutta näin kesällä meillä suomalaisillakin on huomattavasti paremmat mahdollisuudet vähentää energiankulutustamme. Ja yksi ihan ehdoton kesäparannus olisi, jos muistaisimme, että luonto ei ole roskis. Maisema nimittäin näyttää vielä vuosien päästäkin kauniimmalta, kun muistetaan, että roskat laitetaan roskikseen, eikä heitellä auton ikkunasta luontoon!

 

Kaunista viikonloppua!

 


parsapiirakka – ehkä se maailman helpoin ja nopein

20.4.2018

Aurinkoista perjantaita!

Ajattelin näin viikonlopun alla laittaa teille yhden superhelpon ja nopean parsapiirakka -ohjeen. Ihan vain koska on parsakausi, ja tämä resepti on just passeli  yllärivieraiden varalle ja extempore sovittuille illanvietoille. Nimittäin vaikka molemmat on tosi kivoja, niin (ainakin mulla) tulee molemmissa tapauksissa kiire siivota ja vähän raivata paikkoja, ja ne tarjoilut pitäisi saada hoidettua mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti! Ja hei, tämä on sellainen ohje, jossa ei tarvita oikeastaan ollenkaan leipurintaitoja, koska parsapiirakan saa taiottua “käsiään likaamatta”. Näppärä tarjottava toki myös vappujuhliin!

Jos satutte seuraamaan esimerkiksi Tasty sivustoa Facebokissa tai Instagramissa, olette ehkä huomanneet, että monen helpon ja nopean reseptin takana on joko “puff pastry” tai “pizza dough”. Toisin sanoen, kaikki kunnia valmistaikinoille! Tämä resepti sisältää tuon ensin mainitun, eli kaupan valmiin lehtitaikinan, ja mielellään juurikin amerikkalaiseen tapaan sen sellaisen ei pakastetun.

Helppo ja nopea parsapiirakka

– 1pkt kaupan valmista lehtitaikinaa n. 275g
(tuore, ei pakastettu)
– 1 prk (maustettua) tuorejuustoa
(Pirkka, Creme Bonjour, Valio Viola tmv.)
– 1 nippu vihreää parsaa
– suolaa ja pippuria
– kananmuna reunojen voiteluun

Avaa lehtitaikinarulla leivinpaperille ja levitä sen päälle tuorejuusto, mutta jätä reunoista pari senttiä puhtaaksi.
Katko parsoista pois kuivat kannat ja kuori parsat tarvittessa kevyesti. Lado parsat tuorejuuston päälle.
Taita lehtitaikinalevyn reunat (ne joissa ei ole tuorejuustoa) kaksinkerroin ja voitele ne munalla.
Rouhi päälle suolaa ja pippuria.

Paista parsapiirakkaa 200°C noin 20-25min, kunnes se on saanut kauniin värin.

 

Tuorejuustoista kannattaa kokeilla ainakin mustapippuri-, sipuli-pekoni- ja yrttimaustettuja versioita. Halutessaan tuorejuuston voi toki maustaa myös itse. Valmiin piirakan päälle voi lisätä myös parmesaanilastuja.

Tarjoa joko kahvipöydän suolaisena tai vihersalaatin ja viinilasillisen kera.

Kivaa viikonloppua!

 

 


Väriä lautaselle!

05.3.2018

Makoisaa maanantaita!
Kun ulkona on kylmää, kuuma keitto lämmittää ihanasti. Meillä lasten on edelleen vaikea ymmärtää, että keitossa myös se liemiosa on sitä ruokaa, joten olen todennut sosekeittojen olevan helpommin selitettävissä. Ja pidänpä niistä itsekin! Sosekeittoja ei myöskään lasketa meillä kategoriaan keitot, joten samalla viikolla voi tarjoilla sekä tavallista keittoa, että sosekeittoa, ja lapset pysyvät tyytyväisinä.
Niin helppoja kuin erilaiset sosekeitot ovatkin, kaipaa suuni usein myös jotakin pureksittavaa, ja tänään vuorossa kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa toteutettu keittolautanen, joka tyydyttää niin nälkäisen vatsan, kuin viluisen syöjänkin. Lisäksi punajuurikeitto antaa värillään piristystä päivään ja Silmusalaatti sekä makua, että rakennetta annokseen.

Vain luomusiemeniä, vettä ja valoa. Niisttä syntyy Silmusalaatti, eli ehkä maailman helpoin tapa lisätä lautaselle tuoretta vihreää. Ja tietenkin näiden edellä mainittujen lisäksi tarvitaan myös iso annos osaamista, sillä iman virtaus ja oikea lämpötila sekä kosteus ovat avaimia Silmusalaatin syntymiseen. Tuotteissa ei käytetä lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita, eli silmusalaatit ovat paitsi energiatehokkaasti kasvatettuja, myös luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja.

Silmusalaatti jopa kasvatetaan valmiiksi annosrasioissaan, joille pakkausvaiheessa asetetaan vain kansi päälle. Jokainen tietää, että salaatti kärsii aina kun sen pinta vaurioituu, ja tästä syystä valmiiksi pakatun salaatin säilyvyyskin usein heikkenee. Koska Silmusalaatin tuotannossa kaikki mekaaninen kopelointi on jätetty pois, rasiassa on tuoretta ja erittäin hyvin säilyvää salaattia.

Silmut ovat kasvun alkuvaiheessa olevia kasvin versoja. Silmusalaatti taasen on sekoitus erilaisia versoja. Silmusalaatin maku määräytyykin sen mukaan, mitä erilaisia siemeniä keskenään on kasvatettu, ja variaatioita löytyykin neljä:
Silmusalaatti Alfalfa: Puna-apilan ja sinimailasen versoja
Silmusalaatti Tulinen: Retikan, puna-apilan ja sinimailasen versoja
Silmusalaatti  Rouskuva: Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja
Silmusalaatti  Parsakaali: Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja

Värikäs sosekeitto
2-4 annosta

n. 1kg punajuuria
ripaus suolaa
oksa timjamia
muutama mustapippuri
1-2 valkosipulin kynttä
2dl ruokakermaa
1rkl smetanaa / annos
1 rasia Parsakaali Silmusalaattia

Parsakaali on yksi suosikeistani kasvissosekkeitoissa, mutta tällä kertaa korvasin perinteisen kasviksen sen Silmusalaattiversiolla, jossa makua on antamassa puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Punajuurien makea maku vahvistuu, kun keittovaiheessa kattilaan laittaa muutaman pippurin, oksan esimerkiksi tuoretta timjamia, ja valkosipulin kynnen. Ennen keiton soseuttamista, mausteet on hyvä noukkia ylös, toki valkosipulin voi myös jättää mukaan. Soseutusvaiheessa lisäsin joukkoon myös tuoretta Silmusalaattia, mikä nostatti keiton makua ihan uudelle tasolle. Silmusalaatti sellaisenaan keiton päällä antaa mukavasti myös hampaille työtä.

Arvonta:

Silmusalaatti toimii milestäni minkä tahansa ruuan kaverina ja arjen kiireisessä aikataulussa se korvaa vihersalaatin, jonka pilkkomiseen ei aina tunnu löytyvän aikaa. Kerro kuitenkin kommentissasi, mihin itse käyttäisivät Silmusalaattia.
Vastanneiden kesken arvotaan 20 euron arvoinen S-ryhmän lahjakortti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 11.3. ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.

 


laskiaistiistai, helppo laskiaispulla ja supernopea hernekeittio

13.2.2018

Hello!

Siitäkin huolimatta, että huomenna ei ole tarkoitus aloittaa 40 päivää kestävää paastoa, päätin, että tänään herkutellaan oikein kunnolla. Ja mikäs sen parempi laskiaisherkku, kuin laskiaispulla! Kuten olen ennenkin kertonut, meillä ei tuskailla hillon ja mantelimassan välillä, vaan pullaan laitetaan ainostaan kermavaahtoa. Tämä siitä johtuen, että sekä leipuri, että lapset, syövät pullansa mieluiten ilman ylimääräistä lisuketta. Eikä miehenikään ole koskaan lisätäytteiden perään kysellyt. 🙂

En ollut itsekään laspena mikään makeiden leivonnaisten palvoja. Silloin joskus kun kauppassa oli leipomotuotteita myyvä konsulentti, valitsin mieluiten sämpylän – tai korkeintaan voipullan. Ja kuten omat lapseni, söin itsekin ihan maksimissaan rinkilämunkkia (ei hilloa!) ja korvapuusteja. Viinereitä en ole oppinut syömään vieläkään, ja hilloakin kartan aika lapsekkaaseen tapaan. Kermavaahdon makuun sen sijaan pääsin aikuisuuden kynnyksellä, ja siihen olen myös omia lapsiani pikkuhiljaa totuttanut. Ja hei, vehnäpulla sokerilla ja kermavaahdolla riittää kyllä!

Jos näin arkipäivänä ei aika tunnu riittävän pullataikinan alustamiseen, helppo tapa taikoa (ainakin puoliksi) itse tehdyt laskiaispullat, on ostaa paistovalmiita pullia kaupan pakastealtaasta. Pullat uuniin ja kerma vaahdoksi. Sitten vain hattu pois pullasta (itse otin ihan ohuelti ja leikkasin pienellä piparimuotilla sydämeksi) ja aimo annos kermavaahtoa pullan ja lakin väliin. Päälle ripaus tomusokeria ja sitten voikin jo taputella itseään tyytyväisenä harteille! Jos laskiaistiistai kaipaa nopeaa oikaisua myös ruokapuolella, suosittelen tätä keväisen vihreää hernekeittoa, joka syntyy pikavauhdilla ennen harrastuksiin juoksemista.

Iso tähtityllani taitaa olla mennyttä kalua, sillä sitä ei löytynyt mistään. Pahoin pelkään, että joku innokas on heittänyt sen roskikseen pursotinpussin seurana. Näistä pullista jäi siis skarpit pursotukset pois, vaikka eihän se tietenkään makuun vaikuta. Ymmärrän sinänsä oikein hyvin, että joillakin pro-tason ruokabloggaajilla on ihan erillinen studiokeittiö työtouhuja varten. Vaarana kun kuitenkin on, että kotona menee omat ja firman kapustat sekaisin. 😀

Oikein mukavaa tiistaita! Nyt vain toivotaan, ettäivät lumet muutu vedeksi!

 


yksisarviskakku: juhlien kaunein tarjottava

28.1.2018

Sunnuntai-iltaa!

Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.

Yksisarviskakku on  Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä.  Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.

Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.

Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan. 🙂

Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡

 

Tallenna

Tallenna


vartissa valmista – kasvisruokaa koko perheelle

07.1.2018

Kaupallinen yhteistyö/Soyappétit Meals

Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.

Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!

Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa. 🙂

Arkipäivän pikatacot:

Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.

Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.

GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.

Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Joulunajan tunnelmointia

29.11.2017

Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.

Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.

Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂

Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡

PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Puurolle!

19.11.2017

Raukeaa sunnuntai-iltapäivää!

Meillä riisipuuro on joulupuuroa, sitä kun ei keitetä juuri kuin joulun alla ja jouluna. Tänä aamuna heräsin siihen vahvaan fiilikseen, että on aika keittää vuoden ensimmäiset riisipuurot. Tuumasta toimeen, ja kelpo sunnuntailounas syntyi melkein itsestään.

Lapset odottavat jo pipareiden leivontaa, ja ensi viikko tuo mukanaan myös ensimmäiset pikkujoulut. Nämä jouluiset ajatukset ja tekemiset mielessäni, uskon selviäväni taas uudesta marraskuisesta viikosta. 🙂

Levollista iltaa! ♡

Tallenna


omenakakku kuin kukka

04.10.2017

Mitä synkemmäksi syyssää muuttuu, sitä mukavampaa on leipoa ja tehdä kotona muutenkin niitä rentouttavia ja tunnelmaa tuovia juttuja. Sateen piiskatessa ja tuulen tuivertaessa on myös ihana istua alas hyvässä (tai vaikkapa siinä parhaassa) seurassa, ja nauttia kuppi kuumaa kera herkullisen omenakakun. Sanoisin, että kakku kuin kakku toimii kyllä syysapean karkotuksessa, mutta omenan ja kanelin vieno yhdistelmä antaa myös syksystä sen parhaimman osan.

Kirjoittelin isoäidin omenakakusta jo viime vuonna. Kyseessä on siis jo ainakin neljännessä polvessa tehtävä kakku, ja viidennessäkin, mikäli keittiöapulaiseni lasketaan mukaan. Tällä kertaa kuitenkin muokkasin ohjetta taas kokeillakseni voiko kakusta saada vielä entistäkin mehevämpää ja maukkaampaa.  Ja onnistuihan se! Nimittäin jätin nyt vaniljasokerin vähemmälle ja lisäsin kanelia jo taikinaan. Taikinan sekaan päätyi myös pari omenaa raastettuna, ja kylläpä vain tulikin hyvää!

Mehevä omenakakku

2 kananmunaa
100g sokeria
150g vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
0,5tl vaniljasokeria
2tl kanelia
100g voisulaa
2 pientä omenaa raastettuna

+omenalohkoja kakun päälle

Voitele ja (korppu)jauhota irtopohjavuoka. Pilko omenat lohkoiksi ja raasta pari pientä omenaa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää voisula, omenaraaste ja kuivat aineet varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenat pinnalle. Kukkamaisen ulkonäön saamiseksi, kokoa kakun keskustaan kuorimaveitsellä tehtyjä omenasuikaleita/-lastuja. Lisää vielä päälle halutessasi kanelia ja sokeria tai koristele valmis kakku tomusokerilla.
Paista 185°C ja n. 30min / tai kunnes kakku on kypsä. Suojaa pinta tarvittaessa leivinpaperilla.

Oikein suloista syyspäivää teille! ♡

 

Save

Tallenna


omena-kaurapaistos

20.9.2017

Hiphei ja keskiviikkoa!

Ulkona vihmoo vettä, mutta onneksi sisällä lämpimässä saa nautiskella kynttilöiden tuikkeesta, sekä omenan ja kanelin tuoksuista. Kodikasta sanoisin! Ja voisinpa jopa hetkittäin väittää olevani myös syysihminen!

Omena-kaurapaistokselle on varmasti yhtä monta ohjetta, kuin on tekijääkin, ja omanikin syntyy yleensä näppituntumalla. Laitan tähän nyt kuitenkin jonkinlaisen perusohjeen, jota muokkaamalla jokainen varmaan löytää sen oman parhaan variaationsa. Omenoiden ja kaurakuorrutteen suhdettakin voi vaihdella maun mukaan, itse pidän siitä, että rapeaa kauraa on pinnalla paljon.

Omenakaurapaistos

(hapahkoja) omenoita
sokeria & kanelia

100g voita
1/2dl sokeria tai fariinisokeria
3dl kaurahiutaleita

Kuori ja lohko omenat. Lado omenalohkot voideltuun vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Sulata rasva kattilassa tai paistinpannulla ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet. Levitä kauraseos omenalohkojen pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes omenat tuntuvat pehmeiltä ja pinta on saanut kauniin värin.

Syö vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa!

Mukavan rauhallista syysiltaa! ♡