Tänäkin vuonna huhtikuu toi tullessaan kevään ja vappua päästään juhlimaan valkovuokkojen kukkiessa. Blogissa huhtikuu on ollut puutarhapainotteinen ja niin kai se on ollut muutenkin. Kaiken arjen keskellä, kun tuo on mulle sitä parasta vastapainoa. Ja koska nyt kuitenkin ollaan Suomessa ja suloinen suvi on melkolailla lyhyt, tästä ilosta pitää nauttia kun sitä on tarjolla. Pahoittelut siis teille, jotka ette aiheesta välitä. Toukokuussa tätä aihetta tuskin on ainakaan vähemmän!

Kasvihuoneen suhteen on nyt päästy kaivamisen suhteen alkuun. Ja jos olette pystyttämässä kasvihuonetta, niin olkaa minua viisaampia, ja päättäkää siinä rakennusvaiheessa, mitä kasvarin ympärille haluatte. Olisi nimittäin tämä ympäristön kaivaminen mennyt siinä pohjan kaivamisen ohessa (koneella) huomattavasti kevyemmin ja nopeammin. Mutta ei auta, kun mieli muuttuu. Ja onneksi kasvihuoneen ympärille tehtävä sorapiha ei ole vain minun mielihaluni, vaan yhteisesti parhaaksi katsottu ratkaisu. Muuten voisi olla lapion varressa vähän hiljaisempaa. Mutta tässä siis ollaan ja kohta päästän jo ajamaan soraa!

Kasvihuoneen etualalle tulee leveämpi osuus soraa, sellainen, että siihen mahtuu penkki ja vaikka joitakin ruukkuja. Suoraan ovista lähtee myös polku, joka sitten yhdistyy tuohon pihan ajokaistaan. Polun alku näkyy tuossa alla.

Kasvarin sivuille ja taakse sora-alue tehdään vähän kapeammaksi. Tuossa alla näkyy suurin piirtein se leveys.
Ja tarkoitus on tosiaan nostaa se sora tuohon pohjan korkeudelle, eli raudoitukset menevät samalla piiloon.

Tällä hetkellä kasvariin pitää kulkea noita betonisia astinlautoja pitkin. 🙂

Kasvihuone alkaa olla jo täynnä ruukkuja ja se suuremman pöydän kantaminenkin jäi tuon kaivamisen jalkoihin. Niinpä olen valjastanut myös kuistin käyttööni ja siirsin sinne chilit ja kesäkurpitsat. Molemmat ovat tosin siinä vaiheessa, että lämpimät säät pitäisi saada äkkiä takaisin.

Tänään meillä juhlitaan vappuaattoa ystävien seurassa. Seuraavaksi pitää laittaa pöytä koreaksi. Jääkaapissa pullo skumppaa ja salted caramel cheesecake jälkkäriksi. Sen tein muuten tällä kertaa tuplakinuskilla. Katsotaan, miten onnistui. Ja sitten lapset saavat viritellä ilmapallot ja serpentiinit. Munkit jäivät nyt paistamatta, koska aika loppui kesken. Tosin tuota ruokamäärä katsellessani mietin, että illan aikana tuskin olisi enää ehditty munkkeja syödäkään. Iloinen vappuaatto siis alkamaisillaan!

 

Hauskaa vappua ja huhtikuun viimeistä! Enää kuukausi ja lapsilla alkaa kesälomat!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Huh hellettä, sanoi onnellinen kasvihuonepuutarhuri! Nyt tarkenee. Rehellisesti sanottuna jopa siinä määrin, että piti välillä vilvoitella ulkona. Mutta nyt on kaikki 20 daaliaa muhevassa mullassa ja sitten vain jännitetään! Tulevien öiden sääennuste lupailee lämpimiä öitä, mutta tarvittaessa daaliat kannetaan kuistille tai harsoitetaan. Kasvihuonetta en kuumuudesta huolimatta ole pahemmin tuulettanut, sillä toivon tuon muurin nyt keräävän lämpöä itseensä. En tiedä onko ihan hölmöläisen ajatusta, mutta jotenkin ajattelin, että kun se päivällä oikein pääsee lämpenemään, se ei ehdi yölläkään hohkaamaan niin kauheasti kylmää. Sisällä esikasvatetut taimet saavat vielä toistaiseksi olla lämpimässä, mutta ryhdyn niitä varmaankin jossain kohtaa ulkoiluttamaan.

Daalioiden tuleva kasvupaikkakin on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta jahka maa sulaa ja lapio uppoaa, pitää sekin varmasti päättää. Ja eilen sain taas yhden kuningasidean! Nimittäin Klaara haluaa oman kasvimaan, ja tulin ajatelleeksi kasvihuoneen paikalta pois siirrettyä hiekkalaatikkoa. Pojat tekivät sen aikoinaan yhdessä, ja sillä on siis jonkinlaista tunnearvoa. Mutta jospa hiekkalaatikosta tekisikin pikkupuutarhurille oman kasvimaan! Tämä idea tuli siis sen jälkeen kun olin ensin itsekkäästi ajatellut, että voisin hyödyntää hyväkuntoisen hiekkalaatikon daalioilleni. 😀

Silloin kun kasvarin pohjaa valettiin, ihastuin raudoitusverkkoihin, ja jos en ihan väärässä ole, joku pätkä taisi meille tuolloin jäädäkin. Niistä saisi joka tapauksessa kivan tuen daaliamaalle. Tuosta linkittämästäni postauksesta löytyy muuten kuva siitä hiekkalaatikostakin. 😀

Vielä hetki sitten daaliat oli kuistilla paperiin käärittynä pahvilaatikossa ja paperipusseissa. Nyt kaikki pakkausmateraalia nätisti kasassa ja odottamassa syksyä.

Laitoin myös kurkut, lehtikaalit, ritarinkannukset ja leijonankidat itämään. Jahka saan kantoapua, pitää varmaankin vaihtaa kasvariin isompi pöytä tai tehdä jokin aputaso, jottei ruukkuja tarvitse laskea alas kylmälle lattialle.

Me tehtiin eilen Klaaran kanssa hurjan paljon pihatöitä ja jotenkin olen taas niin koukussa tähän kaikkeen! Odotan, että päästään lapioimaan kasvarin ympäristöä ja saadaan nätti sora tuon kuraisen maan tilalle. Ja tietty mietin puutarhakalusteita ja kaikkea muutakin asiaan kuuluvaa tai edes lievästi liittyvää. Mutta kevään etenemistä ja daalioiden heräämistä odotellessa, seuraava homma on ikkunoiden pesu. Olis tarpeellista ihan koko huushollissa, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain ja ainoastaan kasvihuonetta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Vaikka olenkin hulluna siivoamisen jälkeiseen olotilaan, niin täytyy myöntää, että mikään perusteellisempikaan puunaus ei vedä vertoja sille tunteelle, jonka keväiset puutarhatyöt antavat. Mistään ei tule samanlaista tunnetta kuin näissä pihahommissa, joissa työ aivan varmasti palkitsee tekijänsä. Toki kasvien kasvaminen ja siementen itäminen voivat ottaa aikaa, mutta perkaaminen, siistiminen, raivaaminen ja kaikki se muu puutarhatyö, on oikeastaan sellaista hommaa jolla saa aikaan näkyvää tulosta todella nopeasti. Ehkä se on juuri siitä syystä niin koukuttavaakin. “Vielä nopeasti vähän tuolta ja tämä paikka valmiiksi”. Kun pääsee vauhtiin, on usein vaikeinta lopettaa.

Kevään ja kesän 2019 Emilian puutarhassa puuhaillaan kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Koetan kasata postauksiin aina joitakin ajankohtaisia puutarhatöitä ja toisaalta samalla vähän kertoa meidän pihasta ja puutarhasta.

Seitsemäs kesä vanhan puutarhan pelastamista on aluillaan ja edelleen ollaan niin sanotusti “vaiheessa”. Äidin aikoinaan antama neuvo “aloittakaa rapunpielestä ja edetkää siitä sitten eteenpäin”, on jossain määrin ollut käytössä kaikki nämä vuodet. Toki puita on kaadettu tontin rajoilta, mutta muuten nuo pihan uloimmat alueet on ollut pakko jättää vähemmälle huomiolle. Tuloksena tietenkin se, että pihapiiri kutistuu vuosi vuodelta, kun vesakot valtaavat tilaa. Yksi tällainen murheenkryyni on tämä kuvissa näkyvä paikka. Taustalla muutama vuosi sitten kaadetun metsän nuorta koivuvesakkoa. Juurestaan versoavaa kriikunaa, korallikanukoita, iiriksiä, pionia ja roppakaupalla syreeniä. Syyrenipuskat ovat levinneet alkuperäiseltä paikaltaan ja samalla tuo muutama vuosi sitten kaadettu metsä alkaa pikkuhiljaa sekoittua meidän puolella olevaan kasvustoon. Mutta toisaalta tämä on juurikin esimerkillinen tapaus siitä, että ihan kaikkea ei pysty hoitamaan yhdessä kesässä, eikä muutamassakaan. Nyt olen kuitenkin päättänyt pala palalta siistiä näitä rajaalueita ja rajata myös näille syreeneille oman paikkansa. Vanhat oksat (ne jotka eivät enää jaksa edes kukkia) pitää tietenkin poistaa, jotta nuoremmat jaksavat kukkia paremmin, ja samalla pusikon raja tehdä helppohoitoiseksi esimerkiksi nurmikon hoitamista ajatellen. Missään tapauksessa en halua vetää syreeniä täysin matalaksi, sillä pitäähän sen kukinnasta päästä nauttimaan. Paras tapa syreenin kohentamiseen onkin juuri sellainen maltillinen karsiminen. Samanlaista karsimista teen myös korallikanukoille, jotka muuten loikkivat pitkin pihaa ja leviävät juurruttamalla oksiaan maahan.

Oli kyse siten korallikanukan vanhoista sitkeistä varsista, paksuista syreeneistä tai vaikka kriikunapuun leikkaamisesta, raivaussaksilla nuo on helppo katkoa haluamastaan kohdasta. Meiltä löytyy paritkin tuollaiset Fiskarsin pitkävartiset raivaussakset, joilla on helppo päästä isommankin pusikon keskelle ja noukkia terään juuri ne halutut oksat. Uusi PowerGear -malli on entistä kevyempi ja sillä työhön saa jopa kolme kertaa enemmän voimaa. Raivaussakset on tarkoitettu yli 50mm paksuille oksille, ja pitkien kahvojen ansiosta paksukin oksa katkeaa kevyesti. Ranteessa ei siis tarvitse olla erityisen paljon ruista, vaikka haluaisi raivata vanhempaakin kasvustoa. Ja jos hommaa on paljon, kuten minulla, työkalun keveys ja kevyt käyttömukavuus korostuvat entisestään. Varsinkin alaspäin työskennellessä on tärkeää, ettei selkä kaarella tarvitse taistella pitkään painavien leikkureiden kanssa.

Jos tarkoitus on vain latvoa pensaita, tai ylipäätään leikata kevyempää kasvustoa, riittävät toki ihan oksasaksetkin. Fiskarsin oksasakset on sellainen yleistyökalu, joita meillä useampi kappale. Yhdet eteisen laatikossa, muutamat ulkona varastossa. Viime vuonna taisin kulkea muutaman viikon Fiskarsin oksasakset takintaskussa. Välillä hiukan ihmetellen, kun takki painoi toispuolisesti. Yhdet löytyivät vuosi sitten myös lastenvaunujen kuomutaskusta. Oksasaksilla voi leikata oikeastaan mitä vain, jopa läpimitaltaan parisenttisiä oksia. Ne ovat myös se puutarhatyökalu jolle on käyttöä ympäri vuoden. Oli kyseessä sitten havunoksista joulun alla tai pajunkissoista keväällä, oksasaksilla pärjää varmasti. Käytössä tärkeimpiä ominaisuuksia on kevyt käyttömukavuus, joka ei vaadi erityistä puristusvoimaa, sekä yhden käden lukitusmekanismi. Näin toisen käden saa nopeasti vapaaksi ja sakset sujautettua vaikka takataskuun.

Itse käytän oksasaksia myös perennapenkkien perkaamiseen. Pitkä suora komeamaksaruohoa on helppo siistiä napsimalla viimevuotiset varret ja haravoimalla sitten vain suora puhtaaksi. Ylipäätään perennoja siistiessä keväälläkin on tärkeää, että kukkavarret leikkaa, eikä yritäkään saada kaikkea pois pelkästään haravoimalla. Nimittäin sillä pelkällä haravalla saa yleensä helposti myös juuret mukana. Varsinkin kovin pinnassa olevat juurakot irtoavat äkkiä, jos niitä ryhtyy repimään vielä jäisestä maasta. Ensin leikkaus, sitten vasta kevyt siistiminen haravalla!

Tuossa perkaustyössä käy monesti niin, että oksasakset tulee laskettua välillä alas, ja sitten huomaatkin pyöriväsi paikallasi ja miettiväsi, että mihin ne laskitkaan. No nyt ongelmaan on apu, sillä uusi valkoinen malli pistää silmään huomattavasti paremmin. Ohileikkaavat valkoiset Fiskarsin P57 oksasakset ovat erityisen kevyet ja malliltaan myös kohtalaisen sirot, joten ne istuvat hyvin naisen käteen. PowerLever mekanismi keventää työtä, koska saksien asento myös palaa kevyesti ja yhden käden lukitus onnistuu niin vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Samoin kuin raivaussaksissa ja puutarhatyökaluissa ylipäätään, kannattaa sijoittaa toimiviin välineisiin. Puutarhatöiden tarkoitus ei ole tuottaa jännetuppitulehdusta tai muitakaan vaivoja! Ihan alusta asti kun pitää huolen siitä, että kroppa ei joudu luonnottomalle koetukselle, työssä pysyy myös mielekkyys.

Kevään ensimmäisiä puutarhatöitä ovat siis nämä siistimiset ja raivaamiset. Kun maa ja oksat ovat vielä paljaita, homma on helppo suorittaa ja samalla myös uudesta kasvustosta tulee helppohoitoisempaa. Ihanteellisinta olisi tietenkin jos kevättöille voisi pyhittää kokonaisia päiviä, mutta koska sellainen laatuaika on harvassa, yritän olla itselleni myös armollinen. Kaikkea ei voi, eikä kuulukaan saada valmiiksi yhdessä keväässä. Puutarhatöiden ei pidä tuntua uuvuttavalta työleiriltä, vaan enemmänkin laatuajalta. Raitista ilmaa ja liikuntaa, ja ennen kaikkea se ihana tunne kun näkee työnsä tuloksen. Välillä pitää muistaa myös istahtaa alas ja ihan vain nauttia näkemästään!

Moi, mun nimi on Emilia ja mä olen puutarhaholisti. Ja ei, mä en kaipaa asiaan muutosta, viihdyin näin oikein hyvin! Ja mikäs tässä viihtyessä, kun vihreää pukkaa. Uusi lumi oli todellakin vanhan surma ja nyt on varmasti jo kiritty ainakin osittain tuo takapakki taas kiinni. Sunnuntaina haravoitiin alapiha ja hiukan aloiteltiin tuon varsinaisen tontin puolella, mutta työtä riitttää yhä. Varsinkin kun jätin taas syksyllä kaikki niille sijoilleen. Ihan puhtaaksi meillä ei nurmikkoa nuolla keväälläkään, lähinnä ilmataan tuon lumen painama kerros ja kammataan isommat lehdet pois. Meidän “tammilehdossa” on vielä sen verran nuoria puita, että osa pitää yhä lehdistään kiinni, mutta suurin osa kuitenkin saatiin haravoitua pois. Eikä mua itse asiassa edes haittaa, että ne tuolla pihan perällä happamoittavat maata, tykkään sammaleesta. Ja isot vanhat tammet pudottavatkin lehtensä alppiruusuille tuonne tontin rajaan, joten niille ei tehdä koskaan yhtään mitään. Helppoa!

Kukkamaita on tietenkin näin keväällä perattavaksi, ja alapihalla sain jo osittain tämänkin homman suoritettua, josko pääsiäisen aikana ehtisi sitten vaikka vähän jatkaa. Kasvihuoneessa mennään jo toista kierrosta, ja ensimmäiset sipulikukat piti laittaa jo pois. Helmilijat ja narsissit nakkasin kukkapenkkiin, jonne ne joko maatuvat tai sitten ne tuottavat iloa ensi keväänä. Joskus käy tuuri ja joskus ei, mutta tämäkään ei maksa kuin vaivan. Sormustinkukkien suurten lehtiruusukkeiden alla oli kivasti vapaata tilaa sipuleille.

Ja ruukkuihin sitten tilalle tietenkin orvokit. Voi että miten ihania nuo kevään ensimmäiset ovatkin. Ja ahkerasti kun nyppii, ne ilostuttavat vaikka koko kesän.

Nyt pitää vielä hetki nauttia tällaisesta kasvarin koristellummasta ilmeestä, sillä kohta meno muuttuu ja rosoisten saviruukkujen kaveriksi tulee muoviset taimiruukut. Voi olla, että pöytäkin pitäisi vaihtaa isompaan. Mutta ihan ykkösenä nyt pitäisi hommatta joku sääasema, joka tallentaisi ne kasvarin yölliset lämpötilat. En nimittäin osaa yhtään arvioida, mitenkä kylmäksi tuolla yön aikana vielä menee ja kuinka paljon kasvihuone antaa armoa. Maa kun vielä hohkaa kuitenkin todella kylmää alapuolelta.

Pian on jo purppuraomenapuu kukassa ja kaiken valtaa vehreys. Ei vain millään malttaisi odottaa, vaikka toisaalta se odotus taitaa olla osa tämän jutun viehätystä!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Sunnuntaita, ja hei, maaliskuun viimeistä!

Me ei sitten ihan niin helpolla sen mahataudin kanssa päästykään, ja viikonloppuna tuli jälleen pestyä lattioita, seiniä ja sellaista muuta kivaa. Luulin jo, että pääsin taudista itse, mutta ehkäpä sekään ei nyt mennyt ihan yhdessä illassa. Himputin ärsyttävä tauti, sanonpa vain!

Tänään ollaan pidetty sellaiset koko perheen talkoot ja yritetty siivota kotia vähän muutenkin kuin vain vatsatautia pesemällä. Mistään kevään suursiivouksesta ei tosin voi puhua, mutta onpahan ainakin isommat rojukasat purettu ja uusi viikkokin on mukavampi aloittaa siistimmässä kodissa. Koska tilanne on mikä on, mulla ei ole mitään uutta kuvamateriaalia, joten loppuvan maaliskuun (ja alkavan huhtikuun) kunniaksi lisää keväistä kuvasaldoa kasvihuoneesta.

Olen myös ollut taas tosi ahkera Pinterestin käyttäjä, ja pinnaillut kivoja juttuja esimerkiksi kansioihin outdoor, växthus – greenhouse – kasvihuone ja come to my garden. 

Nyt toivottelen kuitenkin mukavat sunnuntai-illat. Itse ajattelin painua pahnoille heti, kun vain pääsen.

Kivaa uutta viikkoa ja alkavaa huhtikuuta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Heipsan ja perjantaita!

Ihanaa aloittaa viikonloppu, vaikka kotona onkin melkoinen kaaos. Mutta hei, perjantaisiivouksen sijaan lähdin polkemaan ja pääsin just oikeaan viikkonlopputunnelmaan. Ketarat oikoseen ja relax! Siivoan jos se alkaa jossain kohtaa tuntumaan edes pikkuisen mielekkäältä puuhalta. 🙂

Kuvailin viikolla kevätjuttuja kasvihuoneessa, joten tätä kuvitusta teillekin viikonlopun aloitukseen, varsågod!

Mun viikonloppuun kuuluu kasvihuoneessa istuskelua, kirjoja, ja kenties vähän sukulointiakin. Esikoinen lähti leirille, joten jotakin spessumpaa pienemmän kanssa.

Rentoa, levollista ja palauttavaa viikonloppua! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Heips!

Nyt se olis sitten tästä lähtien päivä ihan virallisestikin yötä pidempi. Ja sehän sopii oikein mainiosti. Aamulla jo makuuhuoneen ikkunoista sarasti auringonnousu ja jälkimmäistä aamukahvia sai juoda melko ihanasta paisteesta nautiskellen. Niin ja niistä joutsenista. Niitä lentää tässä paljon, kiitos kansallispuiston, joka on tuossa lähellä. Sitä on kuin eri ihminen, kun näkee heti aamusta valoa ja saa heti herättyään katsella kauniita asioita. Niin paljon parempaa, kuin pitkään jatkuva pimeys ja mustat aamut. Se aamun paiste tosin vaihtui täällä iltapäivällä räntäsateeseen, mutta nyt aurinko näyttäytyy taas!

Pieniä sirkkalehtiä ei ihan vielä voi kasvihuoneeseen kantaa, mutta sipulikukat kyllä. Niinpä päätin virallisesti aloittaa kasvihuonekauden ja fiilistellä kevättä. Ihan vaikka vain kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Toki fiilistelen hiukan enemmän niinä aurinkoisempina päivinä, mutta kuitenkin. Pääsiäinen on tänä vuonna kovin myöhään, mutta voihan sitäkin kai fiilistellä ennakkoon kuten joulua? Minä ainakin aion!

Meillä on nuorimmainen taas sairaana, joten siinäkin mielessä tämä pieni kevään laittaminen on piristänyt päivää. Sovittiin, että haetaan pajunkissoja kun taas ollaan siinä kunnossa. Ja jos huomennakin vielä on tylsää, laitetaan kevätohrat kasvamaan!

En tiedä onko mulla varsinaisesti mitään suosikkia näissä kevätsipuleissa. Helmililjat ja perunanarsissit ehkä parhaasta päästä, mutta iloinen sekamelska vähän kaikkea on kuitenkin ehdottomasti paras!

 

Tällä viikolla kasvihuone saa muuttua edustuskelpoiseksi keväthuoneeksi ja aion vihdoin juoda ne kasvarikahvitkin. Iltapuhteena olisi parin kasvihuoneeseen tulevan hyllyn kasaaminen. Ei mun laji, mutta jos edes yritäisin. Sekin kai jotakin kevään edistämistä. Mutta hei, nyt paistaa taas ja sohvalla makoilee yksi pieni potilas, joka kaipaa kipeästi seuraa. Minua kaivataan siellä, joten toivottelen teille mukavaa keskiviikkoiltaa. Toivotaan, että aurinko viihtyy kanssamme huomennakin!

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

No pöh! Odottelin niin kovasti aurinkoisen kaunista päivää, mutta ei se sitten oikein jaksanutkaan paistaa. Ja minulla on edelleen kahvihuonekaffeet juomatta. Jos vaikka huomenna! Mutta jos eilen oltiin vahvasti kiinni menneessä, niin otetaan tänään vastavuoroisesti tulevaisuus käsittelyyn. Mun sormet nimittäin syyhyää pahemman kerran kevään ja kasvihuoneen suhteen, joten sitä tänään. Lumien sulasessa ja maan ollessa vielä kylmä, oma piha näyttää surullisen ruskealta. Mutta kyllä se siitä vielä iloksi (ja vihreäksi) muuttu!

Kauniit kasvihuone- ja tunnelmakuvat ovat Weronican ihanasta blogista. Nämä kuvat on ollut mun suuri innoitus, sillä Weronicalla on samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi -kasvihuone kuin meillä. Ja kuten olen keronutkin, myös meidän muurista tulee keväällä tuollainen vaalea, kunhan saadaan se ensin kuivaksi. Ja eikö vaan olekin ihana just noin!?

Meidän on myös tarkoitus tosiaan tehdä tuollainen samanlainen sora-alue kasvihuoneen ympärille ja siihen haluaisin ovien molemmin puolin jotkin kivat istutukset.  Bongasin Jyskin sivuilta tuollaisen kivat korit, jotka sopisivat oikein hienosti tähän takoitukseen. Bergs Potterin ruukkuja meiltä löytyy jo ennestään, mutta eihän ruukkuja voi olla liikaa? Näissä on ihanat sävyt ja yhdistettynä vanhoihin ja patinoituneisiin punasaviruukkuihin kokonaisuudesta tulee sellainen kivan rosoinen. Ei liian tekemällä tehty, vaan lämpimän mielenkiintoinen.

 

Kasvihuoneen edustalle haaveilen penkkiä. Sellaista, johon voisi istahtaa puutarhatöiden lomassa tai sitten vaan hetkeksi ihailemaa tehtyä työtä. Mä nimittäin harrastan sitä paljon, ja miehen kanssa harrastetaan sitä yhdessä. Ne on ihania hetkiä ne. Tämän kyseisen penkin löysin Elloksen sivuilta. Olen myös ihan hulluna erilaisiin peltisiin kastelukannuihin, vaikka kokomusta orthexin kastelukannu onkin käytännöllisin ja kevein. Mutta erilaisia kastelukannuja pitää olla ja kasvihuoneeseen niitä on hyvä hamstrata ja sitten täytellä kerralla enemmän. Tämä kyseinen Ikean kannu meiltä löytyykin jo keittiöstä, mutta kasvihuoneeseen pitää ehdottomasti hommata toinen samanlainen.

Kasvihuoneen edustalle haaveilen erilaisten betoniruukkujen kokoelmasta. Pari jo valoinkin itse viime kesänä, kun kasvihuoneen pohjaa valettiin, mutta tarkoitus olisi, että jatkan harrastustani keväällä. Kaupastakin saa ihania ruukkuja, mutta kyllä itse tekemällä vain saa jotenkin sen oikean tunnelman.

Naissä kuvissa juurikin sekaisin ne Bergs Potteryt ja tavalliset punasaviruukut.

Jonkinlainen istutus- ja työtaso pitää myös miettiä. Puu näyttää ihanan rosoiselta, mutta pelti olisi tietenkin käytännöllinen.

Meidän kasvihuoneen muurista tehtiin tarkoituksella paksu, jotta sisäpuolelle jää tuollaiset kunnolliset “ikkunalaudat”. Niihin on kiva sitten laittaa niin yrttiruukkuja kuin kahvikuppikin.

Itseäni innoittaa jotenkin tosi paljon juuri tällaiset kuvat. Vaikka tässä kuvienkin kasvihuoneessa puuhailee todellinen puutarhanainen, on estetiikka silti iso osa kasvihuonetta. Ainakin jotkin kauniit puutarhatyökalut haluaisin kasvihuoneeseen roikkumaan. Sellaiset voisi vaikka toivoa äitienpäivälahjaksi. Nuo kuvaan keräämäni löysin Mustilan Puutarhan nettikaupasta.

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heips!

Maanantaina postilaatikkoon tipahti uusi Willab Gardenin kuvasto, ja jos sitä selattiinkin vuosi sitten malttamattomana, niin ei kuulkaa yhtään helpota kärsivällisyyttä, vaikka kasvihuone jo pihassa onkin. Tuli nimittäin aivan mieletön hinku saada kevät ja kesä. Tänne. Nyt ja heti. Eikä asiaa helpota sekään, että Instagramissa näkee monien jo puuhastelevan kasvihuoneissaan. Vadelmavenepakolaisuus jonnekin Ruotsin eteläosiin houkuttaa erityisesti juurikin keväisin, eikä tämä vuosi suinkaan ole poikkeus. Osasyynä tietenkin kasvihuone, ja toisaalta erityisen aikaiseksi ounasteltu kevääntulo skånelaisille.

Kasvihuoneen sulat ikkunat ovat toki voitto jo nekin. Ja kun lapioimani polku (joka ei sitten mennyt ihan lankasuoraan pariovien kanssa :D) paljastaa sekä nurmikon, että kattavan valikoiman peuran ja jäniksen papanoita, on kevät tietenkin lähempänä kuin kuukausi takaperin. Käytiinkin eilen haistelemassa kasvihuoneen ilmaa ja hiottiin paperille viimeiset suunnitelmat heti keväällä tehtävistä jatkotoimenpiteistä. Sen verran tuulelta ja sateelta suojaisessa kasvihuoneessa oli lämpimämpää kuin ulkona, että päätin heti seuraavan aurinkoisen plussapäivän tultua juoda kahvit lasikaton alla ja tehdä kasvihuoneen kevätsiivouksen.

Maisemat ja kasvihuone eivät ehkä juuri nyt inspiroi ulkonäöllään ja kukkeudellaan, mutta toivottavasti sitten viimeistään kesällä. Olen nimittäin virallisesti Willab Gardenin inspiraatiobloggaaja, mikä tietenkin asettaa myös pieniä suorituspaineita. Mutta ehkäpä tämä titteli tulee lunastettua kunhan pääsen hiukan möyhimään multaa. Juuri nyt joudun itsekin keskittymään lähinnä sen kärsivällisyyden kasvattamiseen. 🙂

Ihan ensimmäiseksi kasvihuoneesta siivotaan joulu pois. Seuraavana onkin vuorossa jonkinlaisen istutus ja kylvöpöydän askartelu, vaikka esikasvatukset vielä alkukeväästä sisällä pitääkin tehdä. Mutta kyllä se tästä, ja kevätaurinko paistaa vielä minunkin kasvihuoneeseeni. Aivan varmasti!

Se, että sora-alue ja uuden kirsikkapuun paikka on piirretty nyt paperille, toimikoon ensihelpotuksena kevään kaipuuseen. Muuten ei auta muuta kuin mennä päivä kerrallaan kasvihuoneenkin suhteen.

Ihanaa iltaa, ja terveiset mummulasta! ♡

Hellurei!

Nyt jos koskaan on oikea aika kääntää katsetta ihan pikkuisen kesää kohti. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi unohtaa talvesta nauttiminen, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olin viime keväänä jotenkin tosi väsynyt, enkä jaksanut miettiä mitään esikasvatuksia. Hyvä kun sain mårbackoistani pistokkaat otettua. Ja kyllä se sitten kesällä harmittikin. Ihan jo pelkästään se, että mulla ei ollut tuoksuherneitä! Niinpä päätin viime kesänä, että näin ei saa käydä toistamiseen. Joskus jotkut asiat tuntuu ehkä sillä hetkellä turhilta tai ne ei houkuttele, mutta yleensä noihin asioihin tarttuessa tuleekin sitten hyvälle mielelle. Ja kun on puhe näistä puutarhajutuista, niin harvemmin se tehdyn työn tuottama tulos tuo mukanaan mitään muuta kuin iloa ja onnea. Ja ainakin omalla kohdallani yleensä jo se pelkkä tekeminenkin auttaa.

Vaikka kasvihuone onkin tuottanut koko syksyn ja talven iloa, niin kyllä mä sen kasvarinkin vuoksi jo pikkuisen mietin kesää. Sitä, että saadaan rapattua muuri vaaleaksi ja päästään tekemään kaunis sora-alue kasvihuoneen ympärille. Ja tottakai mä mietin myös niitä kesäpäiviä, joina istun kasvihuoneessa kirjan kanssa ja huokailen onnesta. Rehellisesti sanottuna kasvien suhteen mulla ei ole vielä ihan kovinkaan tarkkoja päämääriä. Veikkaan, että ensimmäinen kesä menee oppiessa ja tutustuessa. Siinä että oppii, mikä toimii ja mikä ei. Miten valo ja lämpö asettuvat, kastelujutut jne.

Kirjoittelin teille viime kesänä Inspiraatiota kasvihuoneeseen postaukseen juttuja siitä, millainen visio itselläni kasvihuoneesta on. Tuossa postauksessa oli lainakuvat Living by W -blogista, mutta siis Weronicalla samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuone kuin meilläkin. Ja vaikka ihan kauheasti tykkäänkin tästä kunnon talvesta, niin pakko myöntää, että vähän malttamattomana huokailin taas noita ihania kuvia.

Ja jos vähän harmitti ne tuoksuherneet viime kesänä, niin kyllä mä nyt jälkeenpäin ajateltuna olisin sen kasvihuoneenkin tilannut näin keväällä. Siitäkin huolimatta, että toimitus olisi ollut alkukesästä ja kaikki pohjatyöt olisi pitänyt hoitaa arki-iltojen jälkeen. Koska ei ne sitten lopulta olleet niin vaativia. Ja se ensimmäinen kesä kasvarissa olisi ollut heti. Jotenkin pelkäsin ja stressasin koko kesän, että miten projekti saadaan onnistumaan. Ja lopulta olin pelännyt ja stressannut ihan turhaan. Koska ei se oikeasti ollut mikään isokaan homma. Ja itse kasvihuoneen pystytys onnistui parissa päivässä. Ainoa miinus olis kylmä ja sateinen sää, joka tuli siinä kohtaa kun kasvihuonetta päästiin kasaamaan. Eli jos vain mietit kasvarin hankkimista, niin mun vinkki on se, että teet sen mahdollisimman aikaisin, kun maa on sulanut ja kuivunut. Kannattaa myös huomioida kasvihuonepakettien toimitusajat. Kun kasvihuone tehdään mittatilauksena, se ei ilmesty ovelle ihan parissa päivässä.

Eli monta syytä katsella jo kesää kohti. Ja vaikka ei olisi kiinnostunut siemenluetteloista, kasvihuoneesta ja esikasvatuksista, niin pikkuinen kesän ennakointi on tähän aikaan vuodesta aina paikallaan. Nimittäin ihan jo kukkaruukkujakin saa vielä hetken ajan kivaan alehintaan, kunnes sesonkiaika kohta taas koittaa ja hinnat pompsahtavat. Kannattaa siis olla kärppänä!

Kesän 2019 puutarhalista:

Nautin esikasvatettujen kasvejeni tuomasta ilosta

Kasvihuone viimeistellään ja sen ympäristö siistitään (muurin rappaus ja sora-alue)

Kasvihuoneeseen laitetaan kalusteet, jotka mahdollistavat oleskelun ja ruokailun

Daaliat! Aion ryhtyä daaliatarhuriksi ja siivoan kellarin joutohuoneen daalioiden talvikodiksi

Teen itse betoniruukkuja (ainakin kaksi isompaa kasvihuoneen edustalle)

Nautin!

Meillä on myös ollut suunnitteilla kukkaniityn perustaminen pienen joutomaapalstan paikalle. Mutta liian kunnianhimoinen ei kannata olla, ja sekin on hyvä muistaa, ettei suunnittele yhdelle kesälle liikoja. Aikaa pitää jäädä myös sille nauttimiselle. Puutarha ei saa alkaa tuntua työleiriltä. Ja vaikka se rehellisesti sanottuna ensimmäiset pari-kolme kesää täällä siltä tuntuikin, niin nyt mä tykkään vaihteeksi myös siitä, että saan nauttia. Ja pitäähän sitä olla suunnitelmia, unelmia ja haaveita myös tulevia kesiä ajatellen!

Parin viime päivän aikana on taas satanut niin paljon lunta, että kasvihuonekin on jälleen hautautunut lumikerroksen alle. Mutta jos oikein siristää silmiä, ja laittaa tuon ylemmän ja alemman kuvan päällekkäin, niin johan helpottaa. Voi ihan rauhassa nauttia talvesta, kun tietää, että meillä on onneksi ne kolme muutakin vuodenaikaa!

Muilla jo puutarhajutut mielessä? Isoja tai pieniä projekteja tulossa?

 

Kasvihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa