Tiedättekö ne kaupan hevi-osaston pienet ruukkuyrtit? No, niitä tuli ostettu toukokuussa monta, kun ihastuin syömään mozzarellaa tomaatin ja basilikan kanssa. Yhden basilikaruukun tungin kuitenkin multaan kasvamaan, koska en keväällä jaksanut kylvää kyseistä yrttiä.. Jep, enää ei tarvitse ostaa ruukkuyrttejä. Ollaan jokseenkin omavaraisia! 🙂

Kaikki muut yrtit löytyykin ulkoa, mutta herkän basilikan olen aina pitänyt visusti sisällä. Ja, ihan se on tuntunut olostaan nauttivan!

Latvustosta huomaa, että vähän aikaa on ollut basilikakiintiö täynnä, mutta taitaakin olla taas aika latvomiselle – ja ehkä mozzarellallekin! 🙂

Kivaa perjantaita. Niin, ja heinäkuun viimeistä!

Kesä ilman jätskiä? Pöh!
Maitoproteiini ja kalsium jaloimmassa muodossaan, sanon minä! 🙂

Clas Ohlson myi hauskoja pahvikippoja kera pienten lusikoiden, ja näihin saa taiottua hiukan jätskibaaritunnelmaa kotonakin. Kukin saa haluamansa näköisen annoksen koristelemalla pallonsa vaikkapa pienillä sydämillä ja suklaakastikkeella, kuten me teimme eilen. Harmittaa, etten ostanut näitä kuppeja keväällä enempää. Olisivat nimittäin kaverisynttäreillä aika näppärä ratkaisu.

Samoin kuin ei ole näillä kulmin jäätelöbaaria, ei ole myöskään leffateatteria ja mäkkäriä. Tänään kuitenkin lähdetään näitä kaikkia kohti. Klaara pääsee mummun ja papan hellään huomaan, ja isoveli pääsee vihdoin näkemään kätyrit.

Hauska päivä siis tiedossa. Säästä nyt viis!

Mukavaa viikonlopun aloitusta!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!

Sateinen tervehdys.

Vaikka täällä sade on ollut jollakin tapaa läsnä lähes jokaisessa päivässä viimeisen reilun parin viikon ajan, niin eilen saimme kuitenkin nauttia pienen palan kesää tähän kaiken vesimäärän keskelle. Tuli jopa pidettyä kesämekkoa eilen, kivaa vaihtelua farkuille ja neuleelle.

Siskoni oli lastensa kanssa vanhemmillani, joten viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Paljon elämää ja paljon melua. Sitähän se on. 🙂

Tänään on taas pidetty oikein kunnon sadepäivää ja minä olen päässyt siivouksissanikin niin pitkälle, että alkaa huoneet taas raivautua normaaliin olotilaansa. Nyt on ihana laittaa kynttilöitä lyhtyihin ja nauttia tunnelmasta. Pitäähän ne ilot löytää kurjemmastakin kesästä.

Kynttilöiden ja vastapaistetun raparperipiirakan tuoksu valtaavat tänään kotia. Sade on hakannut lähes kaikki puutarhan kukat, joten maljakoissa olisi tilaa. Annoinpa jopa tänään hetken ajatuksistani syysistutuksille.

Nautitaan nyt kuitenkin ensin kesästä. Sateisesta tai aurinkoisesta. Pieni pyyntö mulla kuitenkin olisi:
Jos teillä yhtään on ylimääräistä aikaa, osallistukaa ihmeessä  Indiedaysin lukijatutkimukseen! Sitä kautta minäkin saan arvokasta palautetta blogilleni ja tavalleni blogata, ja te tietenkin osallistutte huikeiden palkintojen arvontaan. Vastaukset voi jättää täysin anonyymisti, tietosi tallentuvat vain mahdollista voittoa ajatellen.

Lukijatutkimukseen pääset tästä linkistä.

Kiitos jo etukäteen, ja suloista sunnuntaita!

Koska karsiminen, ja paikkojen siivoilu, tuntuvat olevan monella mielessä, ajattelin kasata hiukan ideoita siihen, miten turhasta pääsee eroon, ja kenties se oma romu voikin päätyä toisen aarteeksi.

Totta, jos tavaran haluaa vaihtaa rahaksi on mahdollisuuksia monia. Kirppikset, joko itsepalvelulla tai erilaiset kirppispäivät, joissa pääset itse myyjän työhön. Esim. pihakirppisten aika on kesällä, joten vielä ehtii. Sitten on Huuto.net ja Tori, jotka jo varmaan monelle onkin tuttuja. Myös Facebook on täynnä kirppisryhmiä.

Mutta entä jos onkin niin laiska, kuin minä. En nimittäin jaksa nähdä vaivaa tavaroiden viemisestä myyntiin, ja kirppispöydän järjestelystä. En jaksa kuvata ja mitata tavaroita, en jaksa postittaa jne. Mitä muita vaihtoehtoja jää!?

Mulla ihan ekana on aina mielessä, että annan eteenpäin kavereille ja perheelle. Esim. blogin kautta tulee välillä tavaraa, jota en tarvitse, kosmetiikkaa, joka ei sovi iholleni, meikkejä väärässä värissä jne. Aika paljon saan lykättyä siskolleni ja äidilleni. Äidille ja siskolle menee yleensä myös suurin osa vaatteista. Tietty vähän ongelmaa tuottaa, että ovat molemmat n. 20 senttiä mua lyhempiä. 🙂

UFF oli mulle aikoinaan se paikka, johon tuuppasin kaiken. Myöhemmin olen yrittänyt löytää muita kanavia kierrättämiselle, ja myönnän, että UFF:n kohdistunut kritiikki on vaikuttanut asiaan. En kuitenkaan väitä, että yhdistyksen toiminnassa on mitään vikaa, olen lähinnä kuitenkin tyytyväinen, että olen itsekin opetellut katsomaan keltaisia laatikoita pidemmälle. Tässä ajattelinkin hiukan listata, mitä muita vaihtoehtoja UFF:n sijaan voi hyödyntää tavaran kierrätyksessä. Lainaukset on otettu kunkin toimijan omilta nettisivuilta.

Fida
“Fida lähetystorit on 29 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää työtä kehitysmaiden lähimmäisten hyväksi.”

SPR Kontti
“Kontti on kierrätystavaratalo,
jonka tulos käytetään Punaisen Ristin avustuskohteisiin. Kun käyt ostoksilla Kontissa tai lahjoitat meille tavaraa, tuet samalla toimintaamme kotimaassa ja maailman kriisikohteissa.”
Kontilla on vastaavia keräyslaatikoita, kuin UFF:llä.

Paikallinen seurakunta.
Diakoniatyön kautta on mahdollista saada vaatteita, leluja ym. niitä tarvitseville perheille oman seurakunnan piirissä.

Seurakuntien ylläpitämät kirpputorit.
Itse muistan, kuinka hyviä löytöjä tein ystävien kanssa teininä tämänkaltaisessa paikassa. Löytyi hippivaatetta joka lähtöön! 🙂

Ensi- ja turvakodit.
Aina voi kysyä, josko näillä olisi tarvetta sille, mikä sinulle on ylimääräistä.

Kierrätyskeskukset.
Itse esimerkiksi kuulin, että paikallinen kierrätyskeskus tekee yhteistyötä kaupungin sosiaalityön kanssa, ja vaatteet, lelut ym. saadaan ohjattua omassa kunnassa apua tarvitseville.

Vastaanottokeskukset.
Ihmisiä, jotka tulevat Suomeen ilman minkäänlaista matkatavaraa. Vastaanottokeskuksiin tulee paljon lapsia, ja niissä myös syntyy vauvoja. Lelut, vauvanvaatteet, pikkuiset talvihaalarit jne. kaikki menee tarpeeseen.

Lasten- ja nuorisokodit.
Esimerkiksi astiat, huonekalut ja kodintekstiilit tulevat tarpeeseen nuorille, jotka lähtevät omilleen. Ensimmäisessä omassa asunnossa tarvitaan kaikkea kahvimukista naulakkoon, ja juustohöylästä kattovalaisimeen.

Just nyt ei tule enempää mieleen, mutta täydennän, mikäli huomaan unohtaneeni jotain. Ja tehkää te samoin! Nyt on hyvä mahdollisuus antaa vinkkejä muille. Tuleeko mieleen muita kohteita, jonne ylimääräistä voisi lahjoittaa?! Kertokaa ihmeessä!

Ihanaa viikonloppua!

PS. kuva ei liity asiaan mitenkään. Sotkuinen työpöytä kertonee ehkä, että olen vielä vähän vaiheessa projektissani! 🙂

Valehtelisin jos väittäisin, etten bloggaajana koittaisi esitellä elämästäni sitä kiiltävämpää puolta. Totta kai teen niin, sillä pidän itsekin enemmän kuvista, jossa asiat ovat paikallaan, ja siisti harmonia vallitsee. Kuten edellisen postauksen kuvitus kuitenkin todisti, on näennäisen järjestyksen takana aina kaaos. Samaan huijaukseen syyllistyy muutkin bloggaajat, mutta myös ihmiset, jotka eivät kuvaa elämäänsä muille. Kukapa, ei olisi joskus nopeasti “järjestellyt” paikkoja kuntoon, kun ovella seisoo yllätysvieraita. Romut äkkiä kaappiin, sohvan likatahra nopeasti viltin alle piiloon, lojuvat vaatteet jonnekin kaapin tai vaatehuoneen perälle, ja kas; Heti näyttää siistimmältä! Yksi ystäväni kertoi jopa hierovansa mäntysuopaa ovenpieliin, kun anoppi tulee kylään. Kyllä vain, keinoja on monia!

Muistan lapsena aina loppukesän olleen uuteen valmistautumista. Ennen koulun alkua, sain älyttömän siivous- ja järjestelypuuskan. Kun ensimmäinen koulupäivä saapui, oli huoneeni tiptop järjestyksessä jokaista kaappia ja laatikkoa myöden. Ikään kuin puhtaalta pöydältä aloitus, uusi mahdollisuus ja uusi alku.

Jostain syystä en ole päässyt syksyisestä siirtymäriitistäni eroon vieläkään. Oikeastaan huomaan sen vain vahvistuvan, kun vuosisykli noudattaa taas lasten kautta tuota koulun lukuvuotta. Tavallaan sama sykli toimii myös bloggaamisessa. Kesällä kevät on lyöty pakettiin ja elokuu tuo mukanaan uuden kauden. Syksy on uusi alku, uusi mahdollisuus ja puhdas pöytä. Paljon isompi juttu kuin kalenterivuoden vaihtuminen.

Oikeastaan on oikeenkin terveellistä kerran vuodessa käydä läpi se kiiltokuvan toinen puoli. Aukaista ne kaapit ja komerot, joissa tavaravyöry on saanut maata koko vuoden rauhassa, kun kukaan ei ole uskaltanut aukaista ovia. Järjestää, karsia, siivota ja organisoida. Kuten kirjoitin jo vaatehuoneenkin kohdalla, henki kulkee kaiken tämän jälkeen niin paljon paremmin. Jonkinlaista fengshuita, olettaisin. 🙂

Niinpä tämä viikko on kulunut elämää siivotessa. Järjestellessä ja karsiessa. Pari kuvaa jäi muistoksi pioniajasta heinäkuun alkupuolella. Nyt kahlataan jätesäkkien ja pahvilaatikoiden lomassa. Mutta fiilis on hyvä ja henki kulkee.

Tänään lähtee kasa vaatteita, kenkiä, asusteita ja laukkuja siskoni ja äitini pengottavaksi. Lastenvaatteet odottavat kierrätystä, ja jonnekin pitäisi myös tuikata tarpeettomia astioita. Näennäinen kaaos on kuitenkin hallittu järjestys. Täällä ollaan valmiina uuteen alkuun!

Se on aika, jonka käytin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vaatehuoneen siivoamiseen. Jep, ei mikään ihan pikkujuttu, ja juuri sen vuoksi olen siirtänyt koko urakkaa lahjakkaasti jo pari kuukautta eteenpäin. Nuo pari kuukautta ovat tietenkin aiheuttaneet vielä jonkin verran pahemman lopputuloksen, mutta nyt se on tehty. Ja vitsit, kun henki kulkee paremmin!

Yksi syy projektin lykkäämiseen on ollut puhtasti se, etten ole katsonut kauhean järkeväksi aloittaa hommaa kahden lapsen kanssa. Jouduin kuitenkin levittämään vaatehuoneen sisällön pitkin taloa, ja tuntui, etten päässyt itsekään kulkemaan, kun lattiat olivat täynnä vaatekasoja. Yö oli oikeastaan ainoa järkevä ajankohta siivoamiselle, sillä en tahdo käyttää mahdollisia lastenhoito-optioitani siivoamiseen. 🙂

Täytyy myös sanoa, että yöllä olin parhaassa mahdollisessa mielentilassa lopputulosta ajatellen. Tavaraa lähti nimittäin niin paljon, että nyt koko vaatehuoneen hoito on huomattavasti helpompaa.

Kuvat kertoo kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tuhat sanaa. Onneksi tuli otettua vertailupohjaa! 🙂

Vaatehuoneen lipastot ja hyllyn kannattimet ovat Ikeasta. Samoin vaaterekki. Myös takaseinän tapetti on Ikean mallistosta, sitä oli myynnissä reilu vuosi sitten keväällä.

Superia viikkoa! Mä jatkan täällä nyt tavaran karsimista ja siirryn lastenvaatteisiin. 🙂

Mansikan makuiset terveiset!

Taas on vuoden aamupalat pakastimessa! 🙂

Mitähän sitä vielä leipoisi? Kenties jotakin mansikasta! 🙂

Laskin tuossa, että kun syö vuodessa noin 300 aamuna maitorahkaa pakastemansikoilla, tekee kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua nauttia setti kesällä tuoreiden marjojen kanssa. Olen tosiaan aamupalan suhteen vähän turhankin kaavoihin kangistunut. Meni vuosia, etten syönyt mitään aamupalaa ja käynnistin päiväni pelkällä kahvilla. Sitten meni vuosia, etten syönyt aamuisin kuin kaurapuuroa. Kaksi desiä vettä ja desi kaurahiutaleita. Mikroon, eikä mitään mukaan. Ei maitoa, ei suolaa, ei voisilmää, pelkkää kauraa ja vettä. Helppoa ja nopeaa! Pari vuotta sitten aloin hifistellä, ja otin puuron rinnalle rahkan. Vuoden verran jaksoin molempia aamuisin, mutta lopulta annoin periksi; Yksi ruokalaji aamuisin riittää!
Vaihteluksi riittää erilaiset rahkalaadut. On Ehrmannin miltei jogurttinen maitorahka, sekä Pirkan ja Lidlin paksut ja tuhdit mössöt. Onhan sitä siinäkin jo skaala! 🙂 Myönnän, että luovuuteni ei ole parhaimmillaan vielä aamupala-aikaan. Tai toisaalta, kun lähes jokaisena vuoden aamuna laittaa aamupalaa toisille, ei omaansa jaksa niin kovasti panostaa. Suotakoon siis mielikuvituksettomuus lounasaikaan asti. 🙂

Se, että päivä lähtee käyntiin on varmaan tärkein juttu. Tänään se starttasi tällä ja saavillisella kahvia. Ulkona oli vastassa surullinen näky: Piharakennuksen rännit olivat lentäneet yöllä alas! No, Suomen kesä on tosiaan aika arvaamaton!

Hauska Tine K:n kaakeli on muuten uusi pannunaluseni. Löytyi täältä.

Kivaa päivää!

Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.