Voi että mä nautin tuosta lumen aikaansaamasta valosta! Vaikka tänään onkin ollut pilvistä ja (lumi)sateista, kuvaaminen on silti niin erilaista, kuin pimeinä ja mustina syyspäivinä. Tosin se kuvaamishetki on vieläkin lyhyt, mutta joulua kohti mennään, ja sitä kautta myös valoa kohti!

Stressitön viikko jatkuu hiukan epämukavissa merkeissä, sillä nyt tuntuu, että flunssa ottaa kovaan kouraansa, ja alkaa riepotella myös äitiä. Kaivoin kaapista anopilta saadut homeopaattiset helmet, ja lisäsin aamun tyrnikuormaa. Koko syksyn koputtelinkin mielessäni puuta, että miten ihmeessä sitä onkin säästynyt taudeilta. Taistelu nuhanenää vastaan on siis käynnissä, ja paras voittakoon!

Meillä on olkkarissa edellisessä postauksessa näkyvän sohvan toisella puolella tuolainen apteekkarin senkki, joka on oikeastaan vain tungettu paikalleen. Joku saattaa muistaa senkin vanhan kotimme keittiöstä, sen päällä oli vanha astiakaapin yläosa. Senkki on pidempi, kuin huoneita erottava seinänpätkä, eikä istu paikalleen lainkaan. Viime jouluna tässä oli joulukuusemme paikka, joten mietinnän alla on myös, minne sijoittaa kuusi tänä vuonna. Keittiössä olisi tilaa vaikka isommalle puulle, mutta muuten “ei niin mieleiseni miljöö” työntää kuusta olkkarin puolelle. No, katsotaan, josko löytyisi hoikka yksilö, jonka saamme sijoitettua tänne löhökammariin.

Kaikki kaksi orkideaanikin päättivät lähestyvän joulun kunniaksi tiputtaa kukkasensa, joten valohoidosta nauttii nyt oliivien lisäksi kukattomat vihreät varret. Oliivipuiden suhteen olen toivorikas, sillä toistaiseksi jokainen on selvinnyt sisälle sijoittamisesta hyvin. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Sytyttelen juuri kynttilöitä ja virittäydyn lumisen illan tunnelmaan. Lämmin viltti ja kainalo, sekä tuli kaminan valkea. Niistä taitaa olla tämä tiistai-ilta tehty.

Tunnelmallista iltaa myös teille!

Viimeiset pari viikkoa on mennyt aika tohinassa. Monta rautaa tulessa, tai jotain sinne päin ainakin.
Huno ja pätkivä muistini on ollut yleinen naurunaihe jo jonkin aikaa. Liian vähän unta, liikaa asioita työnalla.

Vaikka joulu kolkuttelee jo ovia, ajattelin pyhittää tässä välissä yhden viikon stressittömyydelle. Jos koittaisi ihan vain nauttia tästä hetkestä, lumesta, pakkasesta, arjesta ja monesta muusta pienestä jutusta. Ja nukkua niitä kunnollisia yöunia!

Tilasin itsenäisyyspäiväksi mieheltä lehtikuusenoksia kuistille. Sain sen verran ison risukimpun, että siitä riitti pieneksi puuksi olohuoneeseenkin. Jospa vaikka ripustltaisiin hiukan koristeita oksille, ja virittäydyttäisiin joulumoodiin!

Suloista talvi-iltaa!

Hiphei, ja mahtavaa viikon alkua kaikille!

Nopeasti huikkaan TineK:n joulukoristearvonnan ratkenneen. Tällä kertaa onnetar suosi Lottaa, joka onkin jo saanut yhteydenoton asian tiimoilta.
Minä kiitän kaikkia osallistuneita ja tietenkin Sannaa, jonka ansiosta Tinen ihanat jutut ovat saatavilla myös Suomesta!

Palailen vielä muiden juttujen tiimoilta, mutta nyt:

Energiaa maanantaihinne!

Terkut täältä juhlavalmistelujen keskeltä!

Huomenna meillä juhlitaan synttärit ja nimpparit, mutta samalla liputetaan Suomen kunniaksi, joten ihan mahtavaa itsenäisyyspäivää toivottelen teille kaikille.

Koska aikatauluni on huomenna varmasti tämänpäiväistäkin kiireisempi, huikkaan teille nyt jo ajoissa ihanan alennuskoodin:

Huomenna itsenäisyyspäivänä 6.12. 2013
Nougat verkkokaupasta -10%:n alennus kaikista tuotteista koodilla

nougatjoulu

Ostoksille pääset tästä.

Muistattehan, että TineK -jouluarvonta päättyy myös huomenna, eli pikaisesti koittamaan onneaan, mikäli joulukoristeissa on vajausta!

Minä jatkan paikkojen raivausta. Se on moi!

Ajattelin vielä nopeasti napata teillekin parit kuvat kuistilta ennen kuin on pimeää.
Nyt mentiin tulevan päivänsankarin mielen mukaan, ja kuistista tuli tonttujen valtakuntaa. Itse en ehkä enää niin ole tonttujen perään, ja olisin mielummin tuonut tähänkin tilaan hillitympää fiilistä, mutta olkoon nyt näin. Tai ei siis nyt ihan näinkään, matto on vielä ulkona tuulettumassa, joitakin kasveja tuon tilaan, pieni kuusi ehkä jne. Mutta idea kai käy tässä selväksi. Kotiin on kiva tulla, kun on heti ovella tontut vastassa!

Mutta suurimmat jutut tänään on tapahtunut rempparintamalla. Meillä on nimittäin toisessa eteisessä vihdoin katto! Mä olen niiiiin onnellinen! Ja onpa keittiössäkin tullut tänään touhuttua koko päivä, joten ehkä tästä vielä synttärit saadaan aikaiseksi.

Koitan lisäillä vaikka instaan jotain kuvia etenemisestä, mutta nyt täytyy mennä!

Hauskaa iltaa kaikille! Ja hei, muistakaa TineK -arvonta!!!

Ajattelin huikata teille muistutusta Instrumentariumin lahjakortti -arvonnasta!
Sain tänään viestin, että lasini ovat valmiina, ja yritän päästä ne vielä tämän viikon aikana noutamaan. Paljastan sitten teillekin, mikä malli vei voiton rillirallissani.

Voitte kuitenkin jättää oman mielipiteenne lasivallinnastani vielä viimeistään perjantaina 6.12. Osallistumalla arvontaan, voit voittaa 150 euron lahjakortin Instruun!

Täällä koitetaan raivata taloa juhlakuntoon, sairastellaan korvatulehdusta ja muuten vain flunssaa. Tiedossa olisi leivontaa ja muuta keittiössä puuhailua, maalipensseliinkin pitäisi ehtiä tarttua. Hurjaa kyytiä, sanon minä!

Aurinkoa päiväänne!

Voiha joulu! Mutta tällä kertaa ollaan jo ihan fiiliksissä. Kuusentuoksuakin alkaa nenä kaipailla, ja kaikkea kivaa pientä on ihana lisäillä kotiin pikkuhiljaa joulunajasta kertomaan.
Rakastan Tine K:n joulukoristeita, tai ylipäätään koko tuotemerkin gfiilistä, mutta näin joulunaikaan pidän siitä, että tarjolla on myös jotakin erilaista ja “ei niin punavihreää”. Viime jouluksi hankkimani Tinen risutähdet jäivät tosin koko vuodeksi esille, niihin oli vain niin kovin vaikea kyllästyä! Sain blogin kautta myös joitakin uusia Tine K:n joulukoristeita, ja olen ripotellut niitä hieman sinne tänne fiilistä luomaan.

Uusia juttuja siis ovat suloinen metallipyörylöillä koristeltu puuvillanauha, glitterikuuset, tähtituikut ja pellavatöttöröt, joihin sujautin silkkipaperin kanssa hieman jouluisia herkkuja. Myös ihana toivekynttilä on uusi, enkä ole vielä raaskinnut sitä edes sytyttää. Ajattelin toivoa rakkautta, sitähän ei voi olla koskaan liikaa. Hauskaan kynttiläänhän saa jokainen itse kirjailla toiveensa, ja sitten puhallella minkä jaksaa!

Metalliset tähtilyhdyt vilahtivatkin jo viime viikolla instagramin puolella. Luulen, että kimaltavat pikkukuuset ja metallipyörylät pääsevät aattona kimmeltämään joulupöydän koristeina, mutta sitä odotellessa, ne saavat nyt tuoda tunnelmaa olohuoneeseen. Ja kuten instan puolella eilen kerroinkin, kuistin saattaminen joulukuntoon on tämän viikon projektina, ja jotakin kai näistäkin ihanuuksista päädyn laittamaan sinne.  Mutta siitä lisää sitten myöhemmin!

Mutta mutta, joulumieltähän pitää jakaa, ja jaettavaksi on tarkoitettu myös tämä TineK:n jouluinen tunnelma!

Arvontapalkintona on tällä kertaa:

metallinen tähtilyhty, valkoinen

dot metal nauha, hopea

 more cone tötterö, 2kpl valkoisia

glittertree, 2 pientä kimaltavaa puuta

ja kaikki nämä voittaja saa kauniissa TineK:n tähtilaatikossa (näkyy tuolla pianon päällä oikealla)!

Nyt on  siis mahdollisuus voittaa itselleen suloinen kokoelma joulua TineK:n tyyliin!
Pääset mukaan arvontaan kertomalla oman suosikkituotteesi TineK:n valikoimista. Jätä kommenttisi linkillä varustettuna viimeistään itsenäisyyspäivänä 6.12! Ilmoitan voittajan seuraavana aamuna, jotta palkinto saadaan varmasti matkaan heti ensi viikon alussa, ja voittaja pääsee nauttimaan joulukoristeistaan!

Arpaonnea! Ja joulumieltä!!!

Moi.

Ajattelin vielä huikata teille, että instagramista löytyy hiukan enemmän kuvia viikonlopun varrelta. Esimerkiksi näitä tunnelmia. 

Pitkään on harmittanut, kun moni  juttu ei jostain syystä lopulta koskaan päädy blogiin asti. Lähinnä kuvat. Johtuen ajanpuutteesta tai ihan vain sanattomuudesta, moni kuvamateriaali jää käyttämättä. Ei ole tarpeeksi laadukkaita kuvia tai jotain… Instagramiin koitan kuitenkin lykätä materiaalia hiukan blogia joustavammin. Ehkä enemmän realityä, lapsiperheen arkea, tilanteita – ja joskus jotain exstraa blogijuttuihin liittyen. Instan puolelta voi myös bongata etukäteen ehkä jossain kohtaa blogissakin näkyviä juttuja.

Koitan lisäillä sinne myös kuvia meidän joulustelusta, ja ehkä vähän tästä rempparintamastakin. Näin pimeään aikaan tuo insta on myös aika armollinen huonoille kuville. Ei mulla muuta. Nähdään siellä!

Ja, toki myös täällä! Ihanaa iltaa!

Hip hei, ja hauskaa joulukuun aloitusta!

Laskeutuminen julun aikaan on täällä ainakin laitettu nyt vauhdilla käyntiin. Perjantai ja lauantai pyhitettiin jouluostoksille, tehtiin myös joitakin valmisteluja sekä joulua, että synttäreitä ajatellen. Remppa on käynnissä, ja paikat hujanhajan, mutta hei; Pikkueteisen lattiassa on ensimmäinen kerros valkoista maalia, ja tarkoitus olisi, että viikon päästä voidaan ottaa synttäri vieraan kuistin kautta sisään! Jee, tätä on niin odotettu!!!

Rempasta huolimatta olen koittanut laittaa hiukan jouluista tunnelmaa kotiin. Eilen vietettiin pikkujouluja ihan vain oman perheen kesken. Lähinnä haluttiin tehdä jotain yhdessä ja lasten kanssa, ja oikein mukava iltapäivä ja ilta saatiinkin aikaiseksi. Paistettiin pikkuinen “kinkku”, maistiaiset joululaatikoista ja ostettiin toisillemme ihan pikkuiset paketit. Syötiin suklaata sekä pipareita, ja lapset saivat olla tonttulakit päässä. Tästä tulee ehdottomasti perinne, sen verran hauskaa meillä oli!

Isomman eteisen (siis tämän joka nyt on ollut käytössä vallan) on tarkoitus siistiytyä ja ensimmäinen iso juttu onkin kenkäkaapin paikalleen asentaminen. Tarkoitus on, että tässä tilassa ei enää nähtäisi kenkiä lattialla, lähinnä joitakin vaatteita ja jalkineita voidaan tilassa säilyttää, ja tietenkin vieraat saavat jättää kenkänsä tännekin. Tuntuu kuitenkin mahtavalta ajatella, että tästä huoneesta saadaan vihdoin pois läjä saappaita, kuomia ja goreja, sekä kaiken laiset kuravermeet ja haalarit. Juhlistaakseni ajatusta laitoin kenkäkaapin päälle hiukan joulua. Kynttilöiden numerolaput  ja aluslautanen ovat Ikeasta, musta nauha Granitista, risukuuset sekä marokkokulho Tine K:n mallistosta. Kenkäkaappi on Ikeaa sekin.

Pikkujoulumieltä saan jakaa myös Lauralle, joka oli tällä kertaa onnettaren suosikki Mrs Jonesin pouf-arvonnassa. Laitan voittajalle sähköpostia, jotta rahi pääsee matkaan.

Kiitos kaikille osaaottaneille, hurja määrä teitä oli jälleen mukana!

Nyt pitäisi käydä pyykkihuollon kimppuun. On ollut kaikkea mukavaa ja vähemmän arkista puuhaa, ja perus kotityöt on vähän unohtuneet. Mutta ei siihenkään näköjään kuole!
Suloista sunnuntain jatkoa!

Eilen oli hiiripäivä. Nostin aamulla pojan repun kylmästä huoneesta (tulevasta työhuoneesta, joka on ollut kylmillään ja muuttunut varastoksi), jossa se oli ollut viime viikon lopulta asti. Kassi keittiön pöydälle, ja mikäs se sieltä hyppäsi vatsalleni, ja siitä reittäni pitkin kiiruhti lattialle?! No hiiri! Hyi…
Keittiön sohvan alle se luikahti, ja löysi itselleen hyvän piilon, jossa sananmukaisesti lymyili hiiren hiljaa koko päivän. Vaan kas, kun illalla hiljennyin sokeriaskartelujeni pariin keittiön pöydän viereen, alkoi rapina, ja kohta näinkin jo sohvanpäälisen liikkuvan. Hyi jälleen!
Hädässäni yritin tavoittaa miestä, joka kuitenkin istui kokouksessa kännykkä äänettömällä. Apuun riensi Koon kummisetä, pelasti hätää kärsivän naisen ja kantoi työvoitoksi päätyneen hiirulaisen ulos. Johan oli päivä!

Pieni hiiri sai kuitenkin aikaan suuria ajatuksia; Laittoi miettimään elämänmenoa, remontin etenemättömyyttä ja montaa muuta juttua. Tänään on heiluteltu maalitelaa, kylmä huone on muuttumassa työhuoneeksi kuten sen olisi pitänyt muuttua jo aikoja sitten. Mieheni sanoja lainaten: “Eihän me ostettu isoa taloa vain voidaksemme antaa hiirille oma huone!”
Johtuen hiiren aikaansaamasta herätyksestä (tai mistä sitten tulikin) havahduin itsekin miettimään kuluneita kuukausia. Tämä syksy on ollut monella tapaa todella erikoinen. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnemyllerrystä, jonka läpi eilen kuljin. Olen esimerkiksi treenannut koko syksyn todella ahkerasti. Viimeiset yhdeksän viikkoa kuudesti viikossa. Mennyt tukka putkella, sovittanut harrastukseni pääsääntöisesti lasten nukkumisaikaan, priorisoinut ja venynyt. Eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin pysähdyin miettimään miksi. Kyseenalaistin elämääni, ja tajusin monen asian muuttuneen. Lopulta tajusin, että asioita enemmän muuttunut olen minä itse. Kyse ei ole pelkästään treenaamisesta, vaan monista muista asioista, joiden kanssa olen joutunut viimeisten kuukausien aikana kamppailemaan. Asioista, jotka olen joutunut opettelemaan tässä samanaikaisesti. Jossain määrin olen käynyt sotaa itseni kanssa, taistellut vanhoja pirujani vastaan. Mutta tiedättekö mitä?! Tajusin voittaneeni. En koko sotaa, mutta yhden suuren erän kuitenkin. Minä ja ruoka, taistelumme jatkuu hamaan loppuun asti. Olen kuitenkin iloinen, että voin oppia uusia taitoja, vahvistaa itseäni ja löytää luonteestani voimaa, jonka avulla kulkea eteenpäin.

On muutoksessa kyse sitten syömisestä, ajankäytöstä tai puhtaasta itsekyydestä, tämä uusi Emilia on kuulemma myös parempi kumppani. Kiva niin, sillä pidän siitä itsekin enemmän! Oikea asenne, siitähän elämässä loppujen lopuksi on kyse!

Hiiriä, ihmisiä, ajatuksia ja tunteita. Niitä on mahtunut tähän viikkoon. Muutama otos instagramin puolelta. Toivottavasti pääsen pian esittelemään teille myös entisen kylmä/hiirihuoneen ja tulevan työhuoneemme. Sormet syhyävät sisustamaan jo!

Huomenna jouluostoksille. Tiedän, ei pitäisi ostaa mitään. Siis huomenna. Koitan kuitenkin ajatella, että tuonkin teemapäivän perimmäinen tarkoitus on jossain ihan muussa, kuin vain olla yhtenä päivänä vuodessa ostamatta mitään. Meillä tämä on niitä ainoita mahdollisuuksia tehdä miehen kanssa ostokset yhteistuumin, joten käytämme sen hyväksemme.

Leppoisaa iltaa teille. Ja mulle.