Koska lumoavan arvonnan voittaja ei ilmestynyt piilostaan eilisestä etsintäkuulutuksestanikaan huolimatta, arpaisin tunikamekon voittajan uudelleen.
Turun Tilda, onneksi olkoon! Arpasi sai toisen mahdollisuuden ja voitti. Otatahan yhteyttä mahdollisimman pikaisesti, jotta saadaan mekkonen matkaan!

Se olisi sitten perjantai. Kohti viikonloppua…

 

Olen kevään lapsi ja rakastan kevättä yli kaiken. Uuden alkua, luonnon heräämistä ja elämän elpymistä. Vuosien mittaan alan kuitenkin yhä enemmän nauttia syksystä. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa.
Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – misä ikinä se sitten onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle.

Muutamia paloja hitaan ja hämärän aamun tunnelmista; Aikaisissa aamuissa ilman kiirettä on sitä jotakin.

 

 

Yksi kappale Lumoan tunikamekkoa hakee yhä omistajaansa. Lumoavan arvonnan voittajaksi ilmoitin nimimerkin mipe87, ja otin onnekkaaseen yhteyttä sähköpostitse. Koska mitään ei ole edelleenkään kuulunut arvon voittajan kaikkien osallistujien kesken huomenna uudelleen.

Mipellä on siis vielä tämä päivä aikaa ilmoittaa olemassaolostaan, ja huomenna laitetaan sitten lady fortuna uudelleen töihin, jos mitään ei kuulu.

Raikasta ja aurinkoista torstai aamua!

 

Osa varmaankin muistaa, että noin kuukausi sitten hain blogini lukijoista tummaa kaunotarta testaamaan Color Mask -sarjan uutuus sävyä, eli mustaa. Testaajaksi arvoin Piian, joka rohkeasti levitti sysimustan hoitonaamion hiuksiinsa ja lupasi muiden iloksi antoi oman mielipiteensä tuotteesta.

Kokeiltuaan mustaa Color Maskia, Piian kirjoiti näin:
“Minulla on tummanruskea melkein musta tukka. Värjään sen juurikin sen takia, että saan tukkaani kiiltoa ja muutamat harmaat piiloon. Tuote on oikein hyvää siihen, ja on tehokasta,  mutta värisävy on kylmä ja omani on lämmin. Ajattelinkin kokeilla saman tuotesarjan ruskeille tarkoitettua väriä.”
Alla Piian lähettämä kuva hiustensa sävystä.

Itse kehoitin Piiaa kokeilemaan Color Mask -sarjan värisävyjen sekoittamista. Jokuset kun kommentissaan aiemmin kirjoittivat, että ruskeilla sävyillä ei kuitenkaan saa aikaiseksi tarpeeksi tummaa lopputulosta. Piian blogissa on itseasiassa juuri tällä hetkellä kokemuksia värien sekoittamisesta, ja sieltä saatte lisää testaajan omia kokemusta tuotteista. Kurkatkaa ihmeessä!

 

Täällä on eletty hiljaa ja nautiskellen viimeisistä kotiäitipäivistä tällä erää. Tuntuu hassulta, että kaikki se, mikä nyt on välillä jopa puuduttavan yksitoikkoista arkea, on kohta mennyttä. Vaikka edessä on hyvää ja odotettua, kaihertaa mieltä myös pieni haikeus. Eräänlaisen ajan loppu tämäkin. Vaikka ensiviikolla alkava päivähoito ei ihan kokoviikkoista olekaan, tulee arki muuttumaan aika tavalla.
Juuri nyt ne kaikkein arkisemmatkin jutut ovat tuntuneet niin kovin tärkeiltä. Ruuanlaittoa, leivontaa, ulkoilua jne… Tällä viikolla tuossa kaikessa on ollut ihan toisenlainen hohto. Päiväkotivarusteet on hankittuna, lelukorit siivottu ja matkavalmistelujakin tehty.

Ulkona tuoksuu syksy, ja sisällä kelpaa tunnelmoida kynttilän valossa. Illaksi on sovittu playdeitit, viikon kohokohtia sekä äidille, että pojalle. Juuri nyt tiskikone hurisee rauhoittavasti ja nautin omasta iltapäiväteestäni. Kotikin on suht siistissä kunnossa – ainakin hetken aikaa.

Kauhean monta blogijuttua rästissä. Yritän kiriä. Piian testaamasta Color Maskistakin laitan teille saamani raportin. Ehkä jo illalla, jos vain suinkin ehdin.

Nyt toivottelen rauhallista päivän jatkoa!

 

Pari viikkoa sitten sainkin jo raivattua vaatehuoneesta oman puoliskoni, ja tänään kävin rajuin ottein käsiksi pojan vaatekomeroon. Aika kasa lähti jälleen varastoon odottamaan uutta käyttäjäänsä. Mitään poikien vaatteitahan en vielä uskalla poiskaan laittaa 🙂
Kirjoitettiin myös tarvelistaa syksyksi. Päiväkodin aloittaminen tuo näihin vaatejuttuihinkin hiukan uutta haastetta. Itse kun olen tottunut siihen, että ostetaan kun tarvitaan. Nyt pitää huolehtia, että kaikki tarvittavat kamat ja varusteet syksyä ja talvea ajatellen on hyvissä ajoin kunnossa. Ei riitä, että lähdetään haalarikaupoille talven ensimmäsenä päivänä.
No, suurinta osaa ostoslistassa kuitenkin näyttelivät ihan perus trikoot ja verkkarit. Niitä menee ja kuluu aivan uskomaton määrä. Kurkittiin viime viikolla julkaistua me&i:n uutta mallistoa ja löydettiinkin pari kivan pirteää puseroa syksyksi. Niin, ja löysinpä itsellenikin jotain mukavaa tulevaa arkea ajatellen. Uudet yogapantsit on ainakin hankittava, sillä nämä on mulle kuin toinen iho. Itse asiassa parhaillaan samanmoiset jalassa kirjoittelen tätä. Ruskea velourdress näytti juurikin niin mukavalta ja arkiselta, että sille varmaan löytyisi käyttöä.

Poika ei ihan vielä ole pättänyt ryhtyäkö supersankariksi vai palomieheksi, mutta paloauto-paita miellytti heti. Pöllöihin päädyttiin pienen ohjailun seurauksena. Musta toi on tosi söpö kuvio, vaikkakin kieltämättä tulee maikkarin pöllö hiukan mieleen 🙂

Ihan pikaisesti oli pakko kurkata myös vauvojen mallistoa (olen vannonut itselleni, että mitään vauvajuttuja en osta vielä pitkaan aikaan). No, ei tässä nyt tälle syksylle olekaan pientä puettavana, mutta jos olisi, laitettaisiin omppua ehdottomasti päästä varpaisiin. Oih, ja voih!

kuvat me&i
Ihme siivouspuuska. Nyt vain loppui ne kaapit ja komerot kesken….. Perjantai iloa!

 

Nyt on elämä siinä mallissa, että parin päivän blogitauko oli ihan pakollinen. Siskoni kuvasi tälläistä tilannetta yksinkertaisesti: Liikaa muuttuvia tekijöitä. Itse yksinkertaistan entisestään ja totean: Liikaa liikkuvia osia! Ja, siitäkös pieni pääni on totaalisesti pyörällään.
Vaikka kyseessä on pelkästään useamman positiivisen sattuman summa, huomaan stressin nousevan pintaan. Ylipäätään olen aina ollut varsin lahjakas taikomaan stressin tilanteesta kuin tilanteesta. Stressinsietokykyni taas on huomattavasti heikomman lahjan varassa.
Tapasin eilen ihotautilääkäriä villiintyneen akneni vuoksi. Lääkäri kyseli ensimmäisenä stressitekijöitä. No, onhan tässä nyt vähän kaikkea – niitä liikkuvia osia. Entä mitenkä on riittävän unen kanssa? Siinä vaiheessa tajusin itsekin; Yöllä kolmen aikaan aloitettu päivä, vajaat neljä nukuttua tuntia. Johan ne nyt näkyvät ihossakin!

Jos silmät ovat sielun peili, niin nahkani on varmaan ikkuna aivoihini. Hengitän sisään, ja hengitän ulos. Kymmenen tunnin yöunet tekevät ihmeitä. Jalat tuntuvat keveämmiltä, ja jostain syystä ihokin paremmalta. Rauhassa nautitut tuore pulla ja kaakao, antavat tarvittavan tauon päivään. “Aivot narikassa” on olotila joka sopii minulle äärettömän hyvin.

Stressitöntä arkea teillekin!

 

Olin selvästikin aivan liian nuori (ja muodista piittaamaton) kun farkkupaita 1990-luvulla puki kansaa ja roikkui niin rokkareiden kuin tavallisten teinejenkin päällä. Axl Rose ja Jon Bon Jovi, nämä nyt tottakai tiedän, mutta farkkupaidalta onnistuin kuitenkin pelastumaan. Vaan, jotta minäkin saisin kokea kyseisen manian, on muoti onneksi palannut ja pikku hiljaa itsekin olen sille lämmennyt. Myönnettäköön, että farkkupaita on yksi niitä vaatekappaleita, joita olen varmasti joskus vannonut olla koskaan käyttämättä. Vaan kuinka kävi; Hurahdin täysin!
Henkilökohtainen pelastukseni on H&M:n mama malliston farkkupaidat, mutta roikkuuhan näitä nyt kutakuinkin jokaisessa ketjuliikkeessä, ja arvokkaampiakin on toki päässyt markkinoille. Vanhat kunnon helmiäisnepparitkin löytyy monesta yksilöstä.

Farkkupaidan seuraksi huivi päivitettynä 2000-luvun tyyliin. Tässä tähtikuosissa kuitenkin aavistus siitä 90-luvun jenkkihuivista 🙂

Tukevakorkoisista nahkanilkkureista aavistus country tyyliä, ja syksyinen asu on aika lailla valmis. November rain saapukoon 😉

Mitenkä te? Sytyttekö farkkupaidalle, vai saako koko muodin haudata lapsuus-/teinivuosien villejen muistojen sekaan?

Sää on ainakin syksyinen jo nyt. Juuri oikea keli lähteä leffaan ja syömään (mäkkäriin, nam).

 

Koska aihe aamupala tulikin jo käsiteltyä, siirrytään luonnollisena jatkumona kohti lounasta. Lounas on mulle ehdottomasti se päivän tärkein ateria. Koska aamupalan syönnin kanssa on pitkään ollut niin ja näin, on lounaan merkitys korostunut entisestään. Lounaan laatu ja ravintosisältö määrittävät myös hyvin pitkälle sen, miten loppupäivän energiat riittävät, ja miten hyvin jaksan vastustaa erilaisia epätterveellisia kiusauksia iltapäivällä.
Paras lounas on salaatti. Ei liian kevyt “pelkkiä rehuja” sisältävä lautanen, vaan oikeassa suhteessa kasviksia, proteiineja ja hyviä rasvoja.
Proteiinin lähteenä suosikkini on savulohi. Samaisesta lähteestä nappaa mukavasti myös terveelliset rasvat. Toisena tulee broileri, fileepihvi siveltynä vihreällä tai punaisella pestolla. Maukkaita molemmat. Proteiineja otan myös kevyistä juustoista, tosin parhaita ovat tällä hetkellä ne mausteöljyssä lilluvat fetakuutiot, nam!

Salaattipohjaan käytän erilaisia lehtisalaatteja, rucolaa ja joskus myös basilikaa. Kirsikkatomaatit antavat sekä väriä, että makua, ja sipuli raikastaa paketin.
Olen hulluna aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja täytettyihin paprikoihin. Tosin näitä öljyisiä herkkuja (ne juustokutiot mukaan lukien) en ihan joka päivä nauti, ainakaan kaikkia samanaikaisesti. Öljyiset tomaatit on myös ihan jo makunsa vuoksi parempi puristaa liiasta öljystä ja levitellä vaikkapa paperin päälle hetkeksi aikaa. Erillisiä salaatinkastikkeita ei kuitenkaan tarvita.

Hyvä lounassalaatti on täyttävä, eikä kaipaa seurakseen leipää. Itse ainakin olen huomannut, että liiat hiilarit lounasaikaan vain väsyttävät ja saavat kropan haluamaan lisää hiilareita. Itse ajoitan hiilihydraatit lähinnä iltaan, jolloin luonnollinen väsytys on jo tervetulluttakin. Toki liikuntasuoritusta ennen on hyvä tankata nämäkin varastot. Salaatti täyttää hyvin jo ihan rakenteensakin vuoksi. Kun hampailla on töitä, eikä lounasta voi vain nopeasti kipata suuhunsa, tulee kylläinen olo jo ihan korvien välistäkin.

Talvella mieli tekee toki monesti jotain lämmintä ja täyttävämpää. Silloin lounaslautasella onkin melko usein keitto. Kevyet kasviskeitot onkin toinen lounaslempparini, mutta niistä sitten joku toinen kerta.

Mukavaa lauantaita teille. Meillä on ohjelmassa ulkoilupäivä. Mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään….

 

 

Toisaalta hiukan epäreilua, että kesä näyttää parhaat puolensa juuri kun koulut ovat alkaneet ja valtaosa työssäkäyvistä on pitänyt jo lomansa. Toisaalta, käsi ylös ne, jotka vastustavat auringonpaistetta ja lämpöä.
Vaikka villasukka-, saapas- ja neulekausi jo hiukan kutkuttaakin, tänä vuonna kesästä luopuminen on jotenkin erityisen vaikeaa. Johtunee kai siitä, että kunnon kesää odottettiin niin pitkään saapuvaksi, eikä siitä kovinkaan paljon ehditty nauttia. Ehkä osaan siirtyäkin syysvaihteelle vasta loman jälkeen. Sitten, kun kesähepenet ja bikinit saa lopullisesti nostaa  ylähyllylle uutta kesää odottamaan.
Nude ja navy; Siinä mun kestosuosikit. Korkkareista yritän nauttia vielä hetken, kohta nekin on kai pakko vaihtaa tukevampiin jalkineisiin.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!