Hurja määrä osallistujia, mutta valitettavasti vain yksi onnekas pääsee nauttimaan palkinnosta. Tällä kertaa onnelliseksi voittajaksi arvottiin nimimerkki mipe87. Onnittelut, olet voittanut Lumoan suloisen Lempi-tunikamekon!
Otathan yhteyttä, jotta saadaan mekko eteenpäin!

Palailen edellisen kommentteihin ja blogiin myöhemmin, viimeistään huomenna. Nauttikaa auringosta ja lämmöstä!

Ihan joka päivä ei voi millään herkutella, mutta tänään tunsin anasainneeni iltapäivälaten seuraksi jotakin kastettavaa. Biscotit on helppoja ja vaivattomia pikkumakeita, joiden tekeminen onnistuu myös meiltä, joille lusikkaleivät ja kaksinkertaiset ovat ylempää leivontatiedettä.
Samalla yksinkertaisella ohjeella voi valmistaa erilaisia versioita biscoteista. Kanelin tilalle esimerkiksi appelsiinin kuorta, tai mantelit korvata suklaalla – taivas rajana. Tämä yhdistelmä onkuitenkin oma herkkuni, samoja pikkuleipiä näkyi blogissa myös viime syksynä 🙂

{ kanelimantelibiscotit }

2 1/2 dl sokeria
125 g huoneenlämpöistä voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl kuorittuja manteleita
1 kananmuna
1 keltuainen

Voiteluun kananmuna, päälle sokerikanelisekoitusta

Mä olen nollaillut. Nyt on komerot ja vaatehuoneet siivottu, parittomat sukat paritettu uudelleen ja sekalainen roina lajiteltu asiaan kuuluvalla tavalla: Olen valmis syksyyn. Itse asiassa tänään olimme ensimmäisellä tutustumiskäynnillä päiväkodissa, ja muuttuva arki konkretisoitui oikein kunnolla tajuntaani. Hui! Vaan ehkäpä tästäkin selvitään.
Itse olen opetellut ottamaan taas rennommin. Pienet päikkärit tai mukavan jännä dekkari vie ajatukset kivasti arkihuolista pois. Olen vakaasti päättänyt uhrata suuremman osan arkeani kirjoille ja lukemiselle. Tuo aika kun maksaa itsensä niin monin verroin takaisin. Ja nyt kun telkkaria ei taloudessamme enää ole, jää lukemiselle luonnollisemmin oma aikansakin.


No, nyt on aika taas oikaista ja käydä yhden Läckbergin loppuratkaisun kimppuun. Koko asunnossa leijaillee suloinen kanelin tuoksu. Leivoin iltapäiväherkuksi kanelimantelibiscotteja. Nam!

Huihai! Onpas ollut vauhdikkaat muutama päivä. Blogikin on vallan jäänyt melkein oman onnensa nojaan menneellä viikolla. Kamera on kyllä kulkenut mukana, ja kuviakin räpsinyt, mutta blogiin asti en vain ole saanut juuri mitään. Tiedätte kai tunteen, kun myöhään illalla toteaa, ettei vuorokauden kaikki tunnit riitä millään.
Yleisen asioidenhoitamisen lisäksi olen saanut taas järjettömän organisointi ja järjestelypuuskan. Aloitin siivoukseni oman iPhoto-kirjastoni siirtämisellä suuremmalle koneelle, ja jatkoin kohti vaatehuonetta. Tietokone on taas tuhansia RAWi kuvia keveämpi ja kengät on kääritty huolella silkkipapereihin, ja sullottu omiin laatikoihinsa. Mikä tärkeintä; Konkreettinen järjestely selvittää myös päänsisäistä kaaosta. Mieli on keveä ja ajatukset hyvin jäsenneltyjä. Olen selvästi käytännön ihminen!

Joka tapauksessa, ajattelin vielä muistutella teitä lumoavasta arvonnasta. Osallistumisaikaa on vielä pari päivää, ja vaikka osallistujia jo paljon onkin, mahtuu mukaan vielä hurja määrä tunikan tavoittelijoita.

Näissä kuvissä päälläni on Lumoan Taika-mallinen tunikamekko. Sävy tässä mekossa on hiekka, ja arvontapostauksessa esiintynyt mekko taasen oli väriltään mokka. Joku kun sävyjä jo ehti kyselläkin.
Lempi-mekon arvontaan voitte osallistua jättämällä kommentinne ja vastauksenne arvontapostaukseen.

Minä aion vielä sunnuntai illan kunniaksi siivota siivouskaapin! Hauskaa iltaa teillekin 🙂

Aamupala ei ole koskaan ottanut kovinkaan suurta sijaa elämässäni. Yksin aamupalan sosiaalinen merkitys on ollut olematon, eikä itseään varten ole jaksanut vaivautua laittamaan mitään erikoista. Aamupala on myös vuosien mittaan jäänyt sen tavallisen syyn jälkoihin – kiire sanelee aamujen rytmin.
Jo vuosia olen kuitenkin syönyt lähes päivittäin aamupuuroni. Kahvin juon toki kaikessa rauhassa, enkä kaipaa kyytipojaksi mitään. Nopea mikropuuro on ollut helppo vaihtoehto, nopea syötävä juuri ennen töihin tai kouluun lähtöä. Edelleen noin viitenä päivänä viikossa lusikon napaani kauraleseistä veteen keitetyn puuro. Pari kertaa viikossa se kuitenkin unohtuu, tai yksin kertaisesti aamu on niin kiireinen, että oma puuro on se, mistä pitää joustaa.

Harkitusti olen alkanut opetella aamupala-ihmiseksi. Sinänsä hankalaa, sillä perheessämme ei ole yhtään henkilöä, jolle syötävä maistuisi ensimmäisen hereilläolotunnin aikana. Sosiaalista painetta ei siis edelleenkään ole perheen yhteiselle aamupalalle. Hyväksyttyäni tosiseikan aamukahvirituaaleistani ja aamuisesta ruokahalustani, olenkin alkanut suosiolla jättämään aamupalan aamun viimeisiin hetkiin. Ensin kahvi, sitten muut aamuvalmistelut ja lopuksi se aamupala. Sinänsä kauraleseiden nauttimisessa mitään epäterveellistä ole, mutta kaipasin aamuihin jonkinlaista muutosta.
Nyt, muutaman viikon noudatettuani jonkin verran monipuolisempaa aamuruokavaliota, huomaan muutoksen kehossa ja mielessä. Monipuolisemman aamupalan jälkeen olo on kylläinen pitkälle puoleen päivään, ja mikä ehkä tärkeintä; Huolella valmistettu ja kauniisti katettu aamupala piristää omaa mieltä täysin eri tavalla kuin veteen kiehautetut kauraleseet. Oikeastaan aamupalan syöntiä voisi verrata joihinkin niistä itsetunto-oppaiden mantroista, joita peilin edessä pitäisi toitotella. Näen vaivaa itseni vuoksi, annan itselleni jotakin hyvää jo heti aamusta alkaen, ja tunnen itseni arvokkaaksi. Kuulostaa ehkä todella typerältä, mutta itse huomaan eron mielialassani aika nopeasti. Pysähdyn heti aamulla, ja annan aikaa hetken itselleni. Eihän se voi olla huonoa!

Muutamana päivänä viikossa olen nyt korvannut ikuisen puuroni maittavammalla aamupalalla. Maitorahkaa, maustamatonta jogurttia, tuoreita hedelmiä ja marjoja. Kauraleseitäkään toki unohtamatta, ne kun sopivat aina sekaan. Kyse ei niinkään ole ravintoarvoista ja kaloreista. Enemmänkin itsensä hemmottelusta, kropan tarpeita unohtamatta.

Syksy on muutosten aikaa. Monelle syksy on myös uusi puhdas pöytä samaan tapaan kuin vuodenvaihde. Ehkä oma muutoksen kaipuunikin johtui juuri tästä – mene ja tiedä.
Mitä muutoksia ja lupauksia teillä on syksyn varalle? Vai nappaatteko ajatuksen tästä; Huolehdin itsestäni paremmin – heti aamusta alkaen?

Aurinkoa perjantai päiväänne!

Minä onnellinen olen tämän kesän saanut ikään kuin koekäyttää uutta designia suloisten tunikamekkojen muodossa. Ohimennen ovat tunikat vilahtaneet jo blogissakin, mutta nyt esittelen vaatekappaleet teille kivan arvonnan muodossa!

Lumoan on varmaan aika monelle jo entuudestaan tuttu ihanista koruistaan, mutta nyt tuotemerkki on laajentanut muotoiluaan myös vaatepuolelle. Ensimmäisenä päivänvalon näkivät trendikkäät puuvillaiset pikkumekot/tunikat, joiden nostalgiset pitsikaulukset tuovat ainakin itselleni mieleen palan mennyttä.
Mitä sanotte, lumoaako teidät?! 🙂

Tunikat on valmistettu joustavasta ja tukevasta puuvilatrikoosta. Joustavan vyötärön tarkoitus on korostaa uumaa ja naisellisuutta, joten kuten kuvista näkyy, oma vartaloni ei nyt tällä hetkellä anna ihan oikeutta mekon mallille. Mutta älkää antako uumani johtaa harhaan. 🙂

Jollakulla teistä on nyt mahdollisuus voittaa Lempi-tunika – lempi värissään. Mukaan arvontaan pääset jättämällä kommentin tähän postaukseen, ja kertomalla, minkä värisen tunikan haluaisit syksyistä vaatekaappiasi piristämään. Lumoan tunikamekkojen värit näet tästä.

Arvonta polkaistaan käyntiin nyt, ja arvonta-aika päättyy tiistaina 14. 8. 2012 klo 23.00
Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Mekko blogin kautta saatu……

Kevään ensimmäisistä leskenlehdistä asti olen lähes päivittäin saanut pienen kukkakimpun ilokseni. Suloiset sekakimput luonnonkukista, raikas nippu voikukkia tai “ihan vain vahingossa” taittunut oksa jostakin pensaasta.

Aina ei voi väittää, että maljakossa on tuoreita kukkia, mutta rakkaudella poimittuja kuitenkin. Näitä tulee syksyn tullen ikävä. Kunnes taas ensimmäiset leskenlehdet nostavat päätään.

Sunnuntain rantavaatetus koostui biksujen ja sandaalien lisäksi mukavasta maximekosta. Oikeanlaista mekkoa metsästin kovasti jo viime kesänä, mutta en onnistunut löytämään sopivaa yksilöä mistään. Mikäli kangas, väri ja kuosi olivat kohdallaan, loppui mekon pituus puoleensäären, ja sehän ei ole maximekon mitta. Se oikea, tarpeeksi arkinen, tarpeeksi rento – ja ennen kaikkea tarpeeksi pitkä, löytyi täysin sattumalta. Tämä sinivalkoinen, maatalaahaava (oikeasti tosi pitkä) mekkonen täytti kaikki odotukset.

Tommy Hilfigerin London Stp Maxi Dress vilahti lainakuvana myös ainahan se on mielessä -postauksessa, ja poiki pari kyselyä myös postilaatikon puolelle. Mekko on tilattu täältä, ja mielestäni koot pitävät oikein hyvin kutinsa. Niin, ja tältä se siis näyttää päällä.

Pallomaha sujahtaa mukavasti mekon helmaan, ja onpa tälläinen muoti aika armollista ja käytännöllistä myös ensi kesää ajatellen.

Sellainen puolipilvinen ja tuulinen sää, että ihan uimaan ei uskaltauduttu, muttu muuten keksittiin rannalla kyllä tekemistä. Leivottiin hiekkakaukkuja ja katseltiin taivaalla leijailevia hurjapäitä. Hiekkaa taidettiin kuljettaa kotiin sen verran, että imuriinkin on vielä tartuttava.
Otettu lungisti muutenkin; Sunnuntai päivällinen nautittiin pitseriassa, ja pedit on yhä tekemättä. Skarpataan taas huomenna!

Leppoisaa iltaa!

Aika tavallinen lauantai, ei sen suurempaa ohjelmaa tai suunnitelmia. Kaupassa käynnit ja siivoilut osuvat yleensä lauantaille, eikä tämä päivä ollut mitenkään poikkeuksellinen. Aamulla oli vielä sen verran vilpoista ja pilvistä, että vetäisin pidempää hiaa käsivarsien peitoksi. Keväällä Mangosta tilattu paita on osoittautunut todelliseksi luottovaatteksi, ja maksanut itsensä hintaansa nähden monin verroin takaisin. Itse asiassa, olen yhdistänyt puseroa tähän asti lähinnä klassiseen kynähameseen tai tummiin housuihin, mutta jokin mielenhäiriö sai aamulla vetäisemään sen mamma-farkkujen kaveriksi, ja toimihan sekin.

Samoin ovat Nomen nudet rusetti-sandaalit olleet loistohankinta. Parempi kuva kengistä löytyy auringonpalvontaa – postauksesta.

Ostin keittiön pöydälle kimpun valkoisia freesioita. Tuota tuoksua on aika vaikea vastustaa. Pari oksaa asettelin myös olohuoneen puollelle. Tuntuu, etten puoleen vuoteen ole jaksanut miettiä sisustusjuttuja tai ylipäätään laittaa mitään nätiksi. Nyt tarve on pakottava – tosin mielummin laittaisin oikeaa kotia kuin tätä. No, kaikki kai ajallaan…

Varasin mansikoita ja ananasta tällekin illalle. Herkutellen siis…

Ihanaa lauantaita teille!