Löytyisiköhän lukijoistani yhtään tummatukkaista apulaista? Homma on nimittäin niin, että KC Professional on lisännyt Color Mask -sarjaan uuden sävyn, ja itselläni olisi täällä yksi purtilo uutta black-sävyistä hoitonaamiota vailla testaaja.
Itse käytän näitä hoitonaamioita ihan vakkariin, ja olen niistä blogiinkin aikaisemmin kirjoitellut color mask -postauksen. Koska käyttämäni sävyt kuitenkin ovat tuolta vaaleasta päästä, kaipaisi musta hoitoaine vapaaehtoista testaajaa. Eli joku, jonka musta huisväri kaipaa kesän jälkeen kiiltoa ja syvyyttä, tai joku, joka muuten haluaa tummaan hiussävyynsä lisää tummuutta hellävaraisin keinoin. Vapaaehtoisia?

Mikäli koet, että kevyt musta sävytys olisi päähäsi tervetullutta, ja olisit valmis kertomaan käyttökokemuksista muutamalla rivillä, jätä kommentti tähän postaukseen. Mikäli vapaaehtoisia löytyy useampia, arvon viikonloppuna joukosta yhden, jolle postitan tuotteen.

Helteistä perjantaita – sekä blondit, että brunetet! 🙂

 

Klassinen sinivalkoinen on aina miellyttänyt mun silmää. Varsinkin kesäisin raikas merihenkinen raitakuosi näyttää oikein hyvältä. Hellemekkoa paremmin tämän kesän lämpöasteille on sopineet erilaiset neulemekot. Viileämmällä säällä (kuten tänään) yhdistettynä housuihin tai johonkin muuhun lämmittävään vaatekappaleeseen.
En muista vuosiin ostaneeni mitään Espritin vaatteita, mutta tämä, mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen, raitamekko löytyi edc-mallistosta. Ohutta puuvillaa, eikä kirista tai purista.

Laivaston sijaan, me ollaan kuitenkin lähdössä mummulaan. Niilo saa kaikki kolme serkkuaan seurakseen, ja näkee myös lempitätiään. Tosin, ykköspaikasta ei ole kovin montaa kilpailemassa 😉

Raikasta keskiviikkoa kaikille!

 

Jo pari kuukautta sitten sanoi telkkarimme sopimuksensa irti, ja siitä asti taloudessamme on eletty televisiotta. Kovinkaan kummoisesti arkemme ei ole asiasta muuttunut, ja televisioton elämä onkin pitkään ollut jonkinlaisena haaveenani. Koska olosuhteiden pakostakin tietokone on tällä hetkellä sijoitettuna olohuoneeseen, saa 27 tuumaisesta tietokoneesta hätäavun silloin, kun tekee mieli katsella leffaa tai jotakin muuta. Myös viikonlopun Muumit katsellaan yle areenalta tietokoneen kautta.

Niinkin suuri ja hallitseva elementti kuin vanha television rohjo loistaa poissaolollaan, ja tuo loiste kieltämättä miellyttää silmääni. Koska vanha, mittojen mukaan teetetty, tv-taso kuitenkin on yksi aina mukanani kulkeneista rakkaista huonekaluista, saa se jatkossakin säilyttää paikkansa, mutta kera erilaisen tehtävän kuitenkin. Eilisen Ikeareissun lisäksi (tauluprojekti etenee, ja siitä myöhemmin lisää), nappasin Bauhausin puutarhamaailmasta komean orkidean kainalooni, ja nakkasin sen kotona somistamaan tv:n kokoista aukkoa. Itseasiassa, ostin kukalle ruukunkin, mutta sitä ei valitettavasti saatu ehjänä kotiin asti. 🙂

Nyt vain toivon kukalleni pitkää ikää. Jopa pidempää kuin vanhalle televisiolle. Edelliset orkideani kun pelastin jo seitsemän vuotta sitten silloisen työpaikkani jätekuormasta, ja kasvit hengittävät edelleen. Muuton vuoksi annoin ne kuitenkin pois, sillä juuri niiden yksilöiden kanssa yhteiselo alkoi jo kyllästyttää. Olipa välissä myös vuosia, jolloin perhoskämmekkä oli mielestäni surullisen tylsä muotikasvi. No, mieli muuttuu…

Täällä ainakin on sateisen harmaata ja kylmää. Ruoka tuoksuu uunissa, ja värikynät viuhtovat vieressäni. Leivontasormeakin syhyttää, joten oikein mukava tiistai päivä kaikesta koleudestaan huolimatta.

 

Sateinen maanantai, mutta ei anneta sen häiritä. Meillä vietetään harvinaista vapaapäivää, ja ollaan taas vihdoin koko perhe kasassa. Herkkua!
Kevyttä siivousta, huilailua ja lukemista. Mikä parasta; Yhdessä syömistä, koko perhe keittiön pöydän ääressä.
Iltapäivällä olisi tarkoitus suunnistaa Ikeaan. Muistatte varmaan tekemäni tekstitaulut. No, niiden kehystäminen ikään kuin vain jäi, mutta nyt ajattelin katsastaa Ikean edulliset kehykset ja saattaa projektin päätökseen. Askel sekin!

Vielä mahtuu tavisvaatteetkin päälle. Tai no, leggarit ja tunikat, mutta kuitenkin! 🙂

Onko porkkanan ja timjamin pyhä liitto teille tuttu? Ehkä paras lämmin lisuke, jonka tiedän!
Uusia pieniä porkkanoita halkaistuna pituussuunnassa kahtia. Pelkkä pesu riittää, porkkanoita ei tarvitse näin kesällä kuoria, jos ne ovat vasta maasta nostettuja.

Päälle oliiviöljyä, sormisuolaa ja tuoretta timjamia. Uunissa 150°C ja noin 40 minuuttia, porkkanoiden paksuudesta riippuen. Suloisen makeita kavereita esimerkiksi kalalle ja lihalle. Paahdetut porkkanat ovat myös kiva lisä esimerkiksi pastan joukkoon, sillä ne ovat pehmeitä ja suussasulavia. Kannattaa kokeilla! Omaa porkkanamaata on ikävä!

 

Voihan ihanuus! Nyt on nautittu auringosta, ja pari kolme päivää on lähestulkoon vain nukutu kotona, ja yritetty muuten viettää kaikki aika mahdollisuuksien mukaan ulkona. Kävelyä, leikkimistä, pyykinripustelua, kahvitaukoja ja ihanaa veneilyä. Voi, kun kunnon kesää olisi enemmän, eikä näitä sadepäiviä enää yhtään!
No, tänään taas harmaassa ja koleassa säässä, ja pitkästä aikaa maistuu kunnon lämmin ruokakin hyvältä. Vähän thai-tyylinen paella syntyy, kun yhdistää kaiken mahdollisen taloudesta löytyvän ruoka-aineen eli; broileria, lohta, katkarapuja, kasviksia, oliiveja, korianteria, paprikaa jne… Sekametelisoppa, mutta oikein maukas sellainen!

Vielä yhteisesti suuri kiitos teille kaikille edelliseen kommentoineille. Olette ihan varmasti moninkertaistaneet iloni!

 

Tiedättekö ne pienet salaisuudet, joita ei tohdi kertoa oikein kenellekään. Niitä pitää sisällään, ja jokainen päiva salaisuus ikään kuin kasvaa. Lopulta salaisuudet paisuvat, ja tuntuu kuin räjähtäisit, mikäli et kerro tietojasi eteenpäin.
No, minullakin on ollut sisälläni pieni salaisuus, joka on tässä vaiheessa paisunut jo sellaisiin mittoihin, että sen salaaminen on lähestulkoon mahdotonta.

Maailman luonnollisin selitys loputtomaan väsymykseen ja mielialojen heittelyihin. Luonnollinen selitys niin moneen viimeaikoina elämää värittäneeseen asiaan. Tosin, nyt toisella kolmanneksella huomaan voimien palautuvan ja väsymyksen väistyvän. Mielialojen heittely ja hormonien hyrinä on kuulemma yhä pelottavalla tasolla, mutta josko sekin tästä rauhoittuisi.

Niin pitkään ja hartaasti toivottu asia. Ja, kuten viime kerrallakin, rukouksiin vastataan juuri silloin, kun vähiten sitä odotat, ja toivo makaa jo romukopassa. Vieläkin on ollut vaikeuksia antaa iteselleen lupa iloita. Tänään, nähdessäni toistamiseen pienet sisälläni sätkivät kädet ja potkivat jalat, päätin antaa itselleni luvan onneen. Muistan edellisen raskauden aikana lukeneeni jostakin viisauden “tämän päivän ilo ei ole huomisen onnesta pois“. Loppujen lopuksi elämässä ei voi murehtia asioita ennakkoon, ihmisen on elettävä hetkessä.

Olen etääntynyt koko blogimaailmasta, sillä olen yksinkertaisesti ollut liian väsynyt tuijottamaan tietokonetta. Sen sijaan, että olisin osannut rentoutua blogien ääressä, olen tarvinnut rehellistä unta. Ja paljon.
Kenties tämä bloggailukin helpottuu, kun ei tarvitse salailla mitään. Väistyvä väsymyskin antaa uutta intoa. Tosin blogin sisältöön tämä nyt vaikuttaa, siitä olen varma. Eli tästä eteenpäin ja näillä eväillä.

Aurinkoista keskiviikkoa!

 

Kuivas satehen…. Täytyy sanoa, että pieni tauko sateestakin tuntuu raikastavan piristävältä. Vaikkei heinäkuun helteistä ole tietoakaan, nautin paisteesta ja auringon säteistä. Jotenkin koko maailma näyttää kauniimmalta kun sen päällä lepää pilvetön taivas.

Tein aamulla suuren kaalimuhennoksen uuniin, ja nyt useamman tunnin hautumisen jälkeen asunnossamme on mahtava kaalintuoksu. Nostan puolukkasurvoksen pöytään ja aloitan herkuttelut! 🙂 Suloista kesäiltaa!

 

Ollaan vietetty sunnuntaita aikuisten kesken. Kahdenkeskeistä laatuaikaa, tai miksikä sitä nyt kukakin haluaa nimittää. Koska Porissa vietetään parhaillaan Pori Jazzeja, kävimme nopeasti kuuntelemassa musiikit, haistelemassa fiilikset ja tietysti syömässä.

Heikompi luonne olisi sortunut fudgeen, mutta tällä tytöllä piti selkäranka – kerrankin! 🙂

Illan lopuksi lampseimme leffaan (jees, kunnon popparit sun muut kainalossa). Elokuvan trailerin perusteella odotin totaalihömppää, mutta loppua kohti huomasin pillittäväni aika vuolaasti. No, hyvä leffa, mutta kannattaa nakata nessut käsilaukkuun – vaikka vain kaiken varalta.

Mutta nyt untenmaille. Iloa uuteen viikoon!

 

Olen viettänyt tänään aika erikoislaatuista ja virkistävää päivää. Itseasiassa varasin ihan jo viikko sitten yhden päivän itselleni ja omiin juttuihini.
No, tänään huristelin pienelle shoppailuretkelle ehkä parhaassa seurassa ikinä, eli ihan yksikseni 🙂 Vaikka ostokset sinänsä nyt olivat lähinnä kaikkea tarvitaan-listalle kertynyttä, kuten geelipohjalliset, kropparasva, perustrikoot ym., tuntui lähes ylelliseltä kierrellä kaupoissa kaikessa rauhassa ja sovitella jokainen juttu huolella. Vasta kotona tajusin, että tänään olisi myös esimerkiksi kiduttava alusvaatteiden ostaminen ollut helpompaa. Omakin pinna kestää pidempään, kun kukaan ei huokaile tai ota aikaa vieressä 🙂
Luksusta oli myös syödä lounasta juuri siinä paikassa, jonka itse valitsin, keskittyä omaan syömiseen, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Huomasin, että vietän aivan liian vähän aikaa omassa seurassasi ja itsekseni.

Mutta se, mikä päivästä teki todellista hemmottelua ja supermegahyperluksusta, oli ihana mieheni ja suloinen poikani. Nimittäin, ennen kuin minä riensin omille asioilleni, hakivat pojat kaupasta läjän siivoustarvikkeita ja pesuaineita, ja sillä aikaa kun mamma hurvitteli poissa jaloista, oli koko asunto kuurattu lattiasta kattoon.

Kimppu pionin kukkia maljakkoon, ja jalat kohti kattoa. Oikein hyvä perjantai 13. päivä!

 

Ajatella; Viikko ilman blogia, lähestulkoon ilman koko tietokonetta ja puhelinta. Olen lomaillut! 🙂
Täytynee myöntää, että on tehnyt hyvääkin. Olen nollannanut ja levännyt. Lukenut ja laiskotellut. Leiponut, laittanut ruokaa ja perannut ne 30 litraa mansikoita pakastimeen. Enkä oikeastaan ole kaivannut edes kummoisiakaan kesäkelejä. Sadepäivinä on ollut hyvää aikaa selvitellä vaatehuoneen kaaosta ja sekalaisia lelukoreja.

Lupasin miehelle “keskiviikon kunniaksi” pitsaa. Sitä siis tarjoilaan nyt. Itsekin kaappasen osani, ja painun sohvan nurkkaan katsomaan leffaa. Näihin tunnelmiin onkin oikeastaan ihan kiva lopetella viikon mittainen “blogikesäloma”. Huomenna uusin jutuin ja varmasti levänneenä 🙂

Mukavaa ja tunnelmallista iltaa teillekin. Melkein tekisi mieli nostaa tunnelmaa vielä kynttilöitä poltellen, mutta kun asunto on viimein saatu hiukan viileämmäksi, luulen kynttilöiden lähinnä vain latistavan tunnelmaa 🙂