Huvitti alkuviikosta katsella kuinka erilaisesti ihmiset pukeutuvat tässä kevään ja kesän taitekohdassa. Katukuvassa samaan aikaan kulki visusti ulkoilupukuun sonnustautuneet ihmiset, ja hellevaatteensa jo esiin kaivaneet tyypit. Taisin itse kuulua siihen välimaastoon; Pitkät lahkeet ja hiat, mutta kevyttä kuitenkin.
No nyt on kesä ja kesäiset lukemat hellineet viikon verran, vaan missä on kesävaatteeni!? Suurin osa mekoista, playsuit, shortsit…. Tiedän, että pakkasin ne johonkin laatikkoon ja vielä siten, että ne saa helposti käyttöön, mutta minne!
Viikonlopun ohjelmassa onkin ratkaista kadonneiden kesävaatteiden mysteeri. Onneksi kaapista löytyi sentään yhdet shortsit, joissa tehtävää suorittaa.

Joko te ootte kaivaneet hellehepenet kaapista? Vai onko ne kenties vielä kaupassa tai hukassa? Mä taidankin koittaa selviytyä näillä yksillä shortseilla, ja kulutan muiden etsimiseen jonkun sadepäivän. Nämä aurinkoiset tunnit pitää kyllä viettää jossain muualla kuin sisällä. Voitteko muuten kuvitella, miltä meidän asunto näyttää, kun viikko on suurinpiirtein käyty täällä vain nukkumassa? Aivan KAIKKI on leväällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Pitää vissiin pyhittää joku sadepäivä myös siivoukselle….

 

Toivotaan siis aurinkoisia ja sadettomia päiviä!

 

 

Omassa unelmassani kesä näkyy kodissa jokaisena vuodenaikana. Asian voi toki kääntää myös niin, että pidän sisustuksesta, joka on vuodenajasta riippumaton. Kuulaina kesäiltoina tunnelmoidaan ulkosalla, ja syksyn tullen siirrytään sisätilohin. Ihanne tapauksessa koti mukautuu vuodenaikaan omalla tyylillään, klassiset sisustuselementit toimivat niin kesälla kuin talvellakin.

Kuten olette varmasti huomenneet Bella-blogit tekee nyt yhteistyötä kodinsisustukseen ja designsuosikkeihin erikoistuneen Room21 -nettikaupan kanssa. Kasasin valikoimista omat tärppini unelmieni kesäiltoihin. Olen viime aikoina katsellut Maria Werniä välillä kuvaa pysäytellen, ja ahmien inspiraatiota tuosta Visbyläisestä kivitalosta ja yksinkertaisen klassisesta sisustuksesta. Myönnän siis, että vaikutteet tulevatkin juuri tuolta. Ja jossain noillamain haaveilee mielenikin. Tosin Gotlantiin en ole muuttamassa, mutta tässä joitakin elementtejä, joilla Gotlannin voisi tuoda myös tänne.

Valkoisen kivitalon terassille kantaisin ehdottomasti suuren tiikkipöydän (tai kaksi), johon voisin kattaa kevyttä kesäruokaa suuremmallekin väelle. Yksinkertaista kasvillisuutta ja vehreyttä, Alessin kastelukannu, jota ei tarvitse piilotella sekä laadukkaita villapeitteitä illantullen paleleville hartioille.
Astioina klassistakin klassisemmat Rörstrandin Swedish Grace -sarjan kupit ja kulhot, sekä Kosta Bodan XL-kokoiset punaviinilasit.

Suuri unelmani, Y-tuoli, löytyy sekin Room21:n valikoimista. Ajatonta skandinaavista muotoilua ja luonnonläheisyyttä. Sisältä ulos voi tarpeen tullen kantaa myös taljoja. Aito lampaanturkis on mukava istuinalusta niin kesän kuumilla, kuin syksyn kylmilläkin. Kauniit ja käytännöllisen pyöreät tuolinpehmusteet soveltuvat nekin niin ruokapöydän tuoleihin, kuin kiven päällä istumiseen.
Kevyttä kesäruokaa nauttiessa ja viiniä hörppiessä on luonnollista pelata kesäisiä pelejä. Kunnollinen kesäpeli kestää aikaa ja katseita.
Jos omalle juhannuskokolle ei ole paikkaa, pienemmän mutta näyttävän tulen voi sytyttää myös Röshultsin tulikoriin. Koreja on kahta kokoa, ja niiden käyttömahdollisuudethan jatkuvat pimenevistä kesäilloista aina talven suuriin juhliin. Pienempi koreista korvaa tavanomaiset ulkotulet ja korejen alle on saatavilla myös paloturvallinen alusta.

 

Hiukan kuvia vanhasta kodistamme. Lisää kuvia ja tekstiä uudessa Toivekoti&Puutarha -lehdessä.
Ihanat Jonna ja Krista kävivät viime syksynä tekemässä juttua kodistamme. Nyt tuo koti on meille jo entinen, mutta näiden kuvien myötä on sinne on kuitenkin ihan kiva palata.
Hauskasti jäänyt tuo kuvauspäivä mieleen. Jopa Niilo muisti, melkein vuoden jälkeenpäin, Kristan ja Jonnan.

Kuvat: Krista Keltanen
Kuvat lainattu Jonnan blogista Siellä enemmän materiaalia!

Kärsin muuten ihan hirveästä allergiasta. Eilinen päivä vietettiin ulkona, ja illan kärvistelin sisällä, kun joka paikka syhysi ja kutisi, nenä vuosi ja silmät kirvelivät. Toivottavasti tänään menee jo paremmin…

Aurinkoa!

Mulle tämä oli nyt virallisesti kesän ensimäinen päivä. Kerhot ja muut on tauolla, lämpöasteita mukavasti ja aurinko paistaa. Koska kesällä pitää itse keksiä aktiviteettinsa lähes viikon jokaiselle pävälle, aloitimme tänään, ja pakkasimme aamulla reippaana eväät reppuun ja läksimme leikkipuistoon. Itselleni otin varmuuden vuoksi sanomalehdenkin mukaan ihan vain siltä varalta, että vauhdin antajaa ei tarvita. Puistoretkestä kehkeytyi kuitenkin melko mielenkiintoinen elämys.

Kotikaupunkiimme on rakennettu ihan mukava leikkipuisto keinuineen ja liukumäkineen, ja puiston yhteyteen on tehty myös sellainen “leikkiurheilukenttä”, jossa voi juosta, työntää kuulaa, hypätä pituutta, tai pelata melkein mitä vain aidatulla pikkukentällä. Ideana tosi kiva, ja koska paikka on suojaisa ja turvassa liikenteeltä, kuvittelin että tämä olisi meille kiva ajanviettopaikka, kun omaa pihaa ja hiekkalaatikkoa ei tänä kesänä ole.

Saapuessamme paikalla siinä yhdeksän jälkeen huomasimme, että samaa tilaa käyttää myös yläasteikäiset pojat liikuntatunnillaan. Siinä mitään, he palloilivat kentällä, ja me käytimme enemmän leikkipuistopuolta. Hiukan korvaan särähti poikien kiroilu ja alapääjutut, mutta ajattelin, että tilane rauhoittuu, kun opettaja saa homman käsiinsä.

Jatkoimme keinumista, ja huomasimme iloksemme, että leikipuistoa lähestyi pieni tyttö vanhemman miehen seurassa. Se ilo meni kuitenkin ohi aika nopeasti kun tyttö alkoi esitellä leikkikissansa kuvitteellisia sukupuolielimiä (naaras), ja rallatteli keinussa kaikki tietämänsä ruumiineriteet. Siis nekin, joita mielestäni noin nelivuotiaan ei tarvitsisi edes tietää. Pappa (kuulemma äidin isä) istui penkillä ja tuijotteli tyhjällä katsellaan kaukaisuuteen. Yritin harhauttaa omaa lastani jos jonkinlaisin keinoin, ja sorruin jo tarjoamaan jätskit, jos lähdetään heti. Mutta kun puistoon on tultu, puistossa ollaan, ja olihan meillä myös eväät mukana. Siinä vettä hörppiessämme, olisi tämä rallattaja-tyttö myös halunnut maistella eväitämme. Valitettavasti rasiat olivat jo tyhjiä, ja vaikka tyttö kuinka intti janoaan, vesi ei kelvannut, hän olisi halunnut mehua. No mehuksi ei muututtu, pappa sai savukkeensa poltettua, puhelunsa puhuttua ja lähti. Hiukan viiveellä tyttö lähti perään.

Kohta tämän jälkeen parkkipaikalle ajoi auto, ja ulos astui iäkkäämpi herrasmies. Kenties maisemia katselemaan, ajattelin, kunnes sepaluksen aukeamisesta ymmärsin kutsun tulleen enemmän luonnolta, kuin maisemilta. Ihan oikeasti, voiko edes olla mahdollista!? Olkoonkin sitten eturauhasvaivoja, tai miten kova hätä tahansa, älkää hyvät aikuiset pissikö lasten hiekkakentälle!

Mitä tulee yläasteen liikuntatuntiin, jäi tuokin asia hiukan mietityttämään; Pojat kiipeilivät ketterästi koripalloverkkijen päälle, ja opettaja luonnollisesti käski pojat alas. Sen sijaan, että nuoret miehet olisivat totelleet, he kysyivät syytä. Kun opettaja kertoi syyksi sen, että hän käski, tokaisivat nuoret, että, Ei se mikään syy ole, ja jäivät korien päälle kieppumaan. Okei, siitä on aikaa kun olen itse ollut koulussa, enkä todellakaan (onneksi) ole kasvatusalan ihmisiä, mutta minne on kadonnut se opettajan auktoriteetti?! Ja mitä syihin tulee, olisi voinut maikka edes mainita pojille esimerkin näyttöä, kun selvästi urheilivat lapsille suunnatulla alueella.
Voin olla ahdasmielinen, vanhanaikainen ja vaikka mitä, mutta ei se puistoreissu nyt mielestäni ihan putkeenkaan mennyt. En ole itse mikään täydellinen äiti, ja lapseni on ihan tavallinen lapsi – kuten lapset yleensä ovat. Se, mikä tässä pisti miettimään, oli valaiseva poikileikkaus ihmisen käyttäytymisestä aika laajassa ikäryhmässä. Jos ei ole kuria ja auktoriteettia nykyajan kouluissakaan, niin mitä hyötyä oli 1940-luvun karttakeppikurituksella, jos lopputulos on leikkipuistoon kuseskeleva aikuinen?

Loppuun vielä puolustuksekseni, että me todellakin asutaan alle 8 tuhannen asukkaan kaupungissa, jossa käytännössä on vain tämä yksi ja ainoa leikkipuisto. Kaupungin ylpeys. Turha siis viisastella, että menkää seuraavalla kerralla jonnekin muualle. Niin, ja onhan julkisilla paikoilla virtsaaminen ihan jo rikkesakkorangaistuskin.

Terveisin kukkahattutäti lintukodosta…

Kuvat on viime kesältä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että me haaveillaan omasta pihasta 🙂

Täälläkin on vihdoin voinut jättää takin kotiin. Ainakin noin autolla liikkuessa. Tänään oli vuorossa kummitytön nimipäivät ja mummulareissu. Melko kasuaalilla linjalla vedettiin, vaaleissa kesäsävyissä kuitenkin.
Pitkät vapaat on kohta takana, ja arki koittaa. Univelkoja on tullut ainakin kuittailtua, ja muutenkin on akut ladattuna. Jotain pientä pitää vielä sunnuntai iltaan keksiä.
Alkava viikko tuo mukanaan kerhojen kevätretket ja muskarin kevätjuhlat. Tuntuu, että joulusta vasta selvittiin, mutta niin se kesä vain taas on täällä. Eikä sillä, tykkäänhän minä!

Rentouttavaa sunnuntai iltaa. Kävi lätkässä sitten miten vain…. Torille ei ainakaan tarvitse kenenkään lähteä 🙂

Kisakatsomoa vai nimipäivien juhlintaa? No ei oikeastaan kumpaakaan, vaan rentoa olemista ja vapaasta nauttimista. Odotellaan ystäviä kylään. Pientä suolaista, suklaakakkua, hedelmiä ja marjoja. Pillimehua ja muumikeksejä. Kahvia, viiniä ja olutta. Viimeisen ostaminen olikin eksoottinen elämys. Tajusin, etten ole ennen ostanut olutta! Hetken hyllyjen välissä pyörittyäni kilautin kaverille. Viininhakureissu sujui ongelmitta…. 😉

Aurinkoista lauantai iltaa! Ja hauskaa nimipäivää kaimat, sekä Emmat, Milat, Amaliat, Emmit, Miljat, Milkat ja Millat 🙂

Niin, ja sanotaanko vaikka, että:
“Hakkaa päälle, pohjanpoika!”

Varmasti kaikki kynnellekykenevät venyttivät helatorstain jatkoksi pitkän vapaan. Meilläkin vietetään sellaista puolipitkää vapaata, pidempää kuin mihin on totuttu. Mitään erikoisempaa suunnitelmaa ei viikonlopuksi ole, ja ehkä juuri siitä nautinkin eniten. Kiva vain olla, ajan kanssa sipsutella kotivaatteissa ja villasukissa. Tätä on kaivattu!
Perjantai on ollut siivouspäivä, sellainen kevyt laatuaan, eikä tarvinnut edes palkita itseään kukkakauppakäynnillä. Kannoin nimittäin partsilta kukat ja yrtit viime viikolla sisälle! Tuntui, ettei ollut aikaa kuin käydä lisäämässä nuutuneille kasveille vettä, ja se kaikki ilo tai hyöty, mikä kasveista tulisi saada, jäi saamatta. Mutta hyvin ovat menestyneet ihan näinkin, ja iloa on ollut paljon enemmän. Ehkä sitten kun täälläkin saataisiin kesäisemmät kelit, voisi partsistakin nauttia paremmin.

Seuraavaksi olisi vuorossa pitsataikinan tekoa ja sitä myöden herkuttelua. Tuli aika imelä fredagsmys -postaus, mutta koitetaan kestää. Ja tunnelmaan kun päästiin, voisin kipaista vielä paikallisessa systembolagetissa hakemassa pitsalle jotain seuralaista. Puss och kram 😉

 

Kaikki kohisee COSsista, eikä siinä mitään; Ihania vaatteita, yksinkertaisia ja “puhtaita”. Itse olen enemmän kuin innoissani Cos -lastenmallistosta. Harvoin on pojille tarjolla noin selkeitä ja tyylikkäitä vaatteita perusväreissä ja edulliseen hintaan. Tykkään oikein kovasti!
Vaikkei tämä edelleenkään ole mikään lastenvaateblogi, ajattelin kuitenkin vinkata muillekin poikalasten äideille. Itselleni ainakin tulee turhan usein se tunne, että poikien vaatteita, kivoja sellaisia, on aivan liian vähän markkinoilla. Ja varsinkin edulliseen hintaan!

Kuvat: COS

 

Aika moni vanha lukija varmaan tietää, että olen hiustenlaitossa laiska kuin mikä, mutta ilman paplareita tuskin tulisin toimeen. En jaksa käyttää kuumia rautoja tai taivutella latvoja, mutta rullien kiertämien käy näppärästi ja nopeasti. Sen sijaan, että rullaisin joka aamu kaikki hiukseni, käytän nopeaa 4-5 paplarin taktiikkaa. Koska sipaisen hiukseni useimmiten ponnarille, tämä laiskan naisen rullaustekniikka sopii mulle oikein hyvin.
Pesen hiukseni useimmiten illalla, ja lisään pyyhekuiviin hiuksiin lämpösuojaavaa hoitosuihketta. Tällä hetkellä käytössäni on siis tuo Let me be -sarjan suihke, josta kerroin myös arvontapostauksessa. Lisäksi sivelen latvoihin öljymäistä ja silottavaa tuotetta. Sain blogin kautta kokeiluun Paul Mitchellin Super Skinny Serumin, joka vei kyllä voiton aikaisemmin käyttämistäni Redkenin vastaavista tuotteista. Yritän välttää hiusten föönaamista, ja annan tukan kuivua ihan rauhassa. Yleensä se kuitenkin on nihkeä vielä sänkyyn mennessä.

Aamulla levitän hiuksiini ihan pikkuisen L’oréal Tecni Art sarjan Liss Control geelivoidetta, joka on kulkenut suosikkinani jo vuosia. Tukka korkealle ponnarille ja sitten vain rullat päähän. Jaan hiukset neljään tai viiteen osaan ja kierrän latvat rullalle. Kiinnitän paplarit vielä pinneillä, jotta esimerkiksi pukeminen onnistuu paremmin, eikä rullat putoile. Kun ponnarin tekee tarpeeksi korkealle, pystyy puseron sujauttamaan päälle, vaikka möhkylät olisivatkin hiuksissa.
Rullien kiinnittämisen jälkeen puhallan hiuksiin hetken lämpöä, ja jatkan aamutoimia normaaliin tapaan. Suosin tähän tarkoitukseen paplareita, joihin on kudottu pikkuisen metallikuituja pitämään lämpöä yllä. Tavallisetkin kuitenkin toimivat ihan hyvin. Meikkaamisen ja kahvinjuonnin välissä föönaan hiuksia vielä toistamiseen, ja annan sitten rullien jäähtyä kunnolla.
Kun rullat ovat varmasti jäähtyneet, avaan ne ja ponnarin varovasti, pöyhin hiuksia ja kiinnitän tukan uudelleen joko ponnarille tai esimerkiksi soljella. Latvoihin suihkaisen joko hiuslakkaa tai Paul Mitchellin freeze and Shine Super Sprayta.
Tosi helppoa ja vaivatonta! Tällä tekniikalla olin laittanut hiukseni esimerkiksi edelliseen perusmukava -postaukseen. Tai oikeastaan mun tukka on varmaan kuutena päivänä viikossa laitettu juurikin näin. 🙂

Jees, ei muuta kuin sateista helatorstain jatkoa!

 

Mitchellin tuotteet blogin kautta saatuja….

Mä taidan olla sellainen aika perustyyppi. Pidän monessakin suhteessa aika perusjutuista, mukavasta ja tasaisesta. Ei mitään ihmeellistä ja erikoista, vaan helppoa ja toimivaa. Eilen ripustellessani pyykkejä kuivumaan ja tänään selvitellesäni vaatehuonetta, huomasin selvän peruskaavan pukeutumisestani; Suosin mukavia housuja, yleensä farkkuja (mitä vanhemmat, sen mukavemmat), mutta nykyisin myös värillisiä puuvilla-/elastaanisekoitteisia pöksyjä. Mitä yläosiin tulee, omistan (ihan sairaan) paljon vaaleansinisiä paitoja, puseroita ja tunikoita. Muutamia valkoisia, ja vaalean beigeä löytyy myös. Neuleet noudattavat nekin samaa linjaa; Valkoinen, beige sininen…
Hetken ajan mietin hyllyjä tutkiessani ja vaatetankoja tuijotellessani, että onpas tylsää. Pitääkö tässä lähteä ostamaan komeroon jotain punaista, oranssia, keltaista ja vihreääkin. Ei kai. Loppujen lopuksi tämä turvallinen perusmukava kaava pelastaa aika monta aamua. Tuttu värikoodi vaatehuoneessa, ja aina on jotain päälle laitettavaa! Niin, ja pääasiahan on, että itse viihtyy!

Äiti-ihmisen perusmukava asu koostuu helpoista housuista yhdistettynä rentoon paitaan. Sään kestävä takki pelastaa silloinkin, kun olit lähes varma, ettei tänään pitänyt sataa. Iso kassi jonne mahtuu sekä omat, että muiden kuljetettavat, ja jalkaan supermukavat kengät. Huivilla voisi revitellä, mutta liikun tässäkin mieluummin mukavuusalueellani. Tämä yksilö löytyi viime keväänä miesten osastolta.