{ Spanx Me, Baby! }

01.3.2012

Olen tähän asti ajatellut, että blogin sisältöä koskee ainakin eräänlaiset rajaukset. Kantani on ollut selkeästi se, että alusvaatteet ovat jo sen verran henkilökohtaiset, että niitä ei täällä levitellä. Never say never, ylitetään raja. Yksi maailman luonnollisimmista asioistahan tämä oikeastaan on.

Heti alkuun selväksi, että kyseesä on puuterinväriset Bridget Jonesit, eli postaus ei sisällä pitsiä, eikä paljasta pintaa.
Viimeinen hurahdukseni on nimittäin Spanxit. Ei mikään uusi juttu maailmalla, mutta rantautuivat vasta omaan vaatekaappiini.
Spanxit eivät toki ole ensimmäiset muotoilevat alushousuni, mutta maailmanlaajuinen hysteria, joka näiden ympärillä pyörii, pakotti perehtymään asiaan paremmin. Kaikillahan on nykyään Spanxit. Oprah Winfreyn ohjelmassa julkkisnaiset toisensa jälkeen kertovat luottavansa kutistaviin alusvaatteisiin ja varmasti ainoa syy, ettei Spanxeja nähty Oscar-gaalassa on se, että ne sulautuivat huomaamattomasti naisten iltapukujen alle. Itse allekirjoitan epäseksikkäiden pikkupöksyjen markkinat; Pukeutuminen alkaa alusvaatteista, ja niiden on tarkoitus olla huomaamattomat. Mikään iltapuku tai perusteeppari ei näytä hyvältä, jos se laskeutuu paksun pitsin ylle.
In-Power Line Super higher power -pöksyt lupaavat litistää jenkkakahvat ja vatsan, muotoilla takaliston ja tehdä kaiken tämän huomaamattomasti ilman lahkeista tursuavaa reisirasvaa ja näkyviä saumoja. Voiko nainen enempää toivoakaan!? Vaan miten on, täyttyykö lupaus.
Koska kokotaulukon mukaan sijoitun siihen kahden koon rajalle, noudatan ohjetta ja valitsen pienemmän koon. Pöksyt näyttävät lähinnä vauvanhousuilta, mutta pelostani huolimatta sujahtavat vaivatta jalkaan. Ensivaikutelma on oikeastaan pettymys; Missä on tiimalasivyötäroni?! Mieli kuitenkin muuttuu kun vetäisen farkut jalkaan. Hupsista, olen kutistunut! Lupaus lahkeiden joustavuudesta pitää sekin paikkaansa, reisissä ei näy rajoja Spanxeista. Pöksyt tuntuvat mukavilta, eivät purista, eivätkä kiristä. Plussaa myös ohuesta kankaasta. Vaikka ohutkin materiaali on varmasti liikaa helteisenä kesäpäivänä, on ero moneen kilpailijaan aika huomattava.
Spanxit eivät tee ihmeitä. Ainakaan itselleni. Tiedän että sama tulos on saavutettavissa parin kuukauden ahkeralla treenillä ja oikealla dieetillä. Olo näissä makkarankuorissa on kuitenkin sen verran ryhdikäs ja kapoinen, että alan väkisinkin suunnitella Spanx-perheeni kasvatusta. Ainakin alushame ja kokopuku pitää hankkia. Jokapäiväiseen käyttöön en näitä suostuisi ottamaan, enkä toisaalta ole kokenut tarvettakaan. On kuitenkin asuja ja tilanteita, joiden kanssa pieni mutkien silotus tekee hyvää.
Vaan mitä tapahtuu, kun pöksyt on riisuttu? Päätän tarkistaa ruokavalioni, vähentää herkuttelua ja lisätä treeniä.
Suosittelenko? No kyllä! Ei kuitenkaan luonnostaan kovin hentovartisille, en usko, että näillä olisi kovin suurta virkaa. Sanotaanko vaikka että, ruokavalio, liikunta, hyvä ryhti ja sitten Spanx.
Omani tilasin Shopbopilta, toki näitä jo saa Suomestakin. Loppuun vielä mielestäni loistava kuva, joka kiteyttää sen, että Spanxit ovat naisen keksimät!
Onko teillä muilla kokemuksia? Hyviä tai huonoja. Kertokaa ihmeessä ja antakaa vinkkiä.

 

 

 

 


{ ahdistaa }

29.2.2012

 

Muutto, ja ennen kaikkea tämä pakkaaminen, alkavat kyllä ahdistamaan. Vaikka mikään ei ihan puskista tullutkaan, mulla on jotenkin ihan älyttömän stressaantunut olo. Olen sellainen järjestyksen rakastaja, pidän siitä, että asiat on hyvin suunniteltu ja sunnitelmaa noudatetaan orjallisesti. Yritän nyt kaiken tämän kaaoksen keskellä myös opppia jotain. Jos ei muuta, niin sellainen hetkessä elämisen taito voisi ainakin vahvistua.
Muutto on tosiaan ollut tiedossa jo pitkään, vaikkei sen tarkkaa ajankohtaa tietysti voinut ennustaa. Olen ennakoinut asiaa syksystä asti, enkä oikeastaan ole hankkinut kotiin mitään uutta. Okei, yksi vanha puusohva ja hiukan tekstiilejä, mutta jotakuinkin lähteneen tavaran määrä on hurjasti moninkertainen. Olen karsinut rikkinäisiä astioita, vuodevaatteita ja muita vähemmälle käytölle jääneitä juttuja. Yksinkertaisesti en ole viitsinyt ostaa Ikeasta edes uutta juomalasia rikkoutuneen tilalle, koska jokainen juomalasi vaatii pakkaamisensa, ja minä vihaan pakkaamista. Olen elämässäni muuttanut tarpeeksi tietääkseni muuttamisen rasittavuudesta ainakin jotain. Mitään aikaisempaa muuttoa kuitenkaan ei voi tähän verrata, sillä tilannehan on vajaassa kolmessa vuodessa räjähtänyt käsiin. Yksinkertaisesti tavaranpaljous tekee asian huomattavasti monimutkaisemmaksi.
Mutta jotain hyvääkin. Haistan nimittäin tilaisuuden muuttaa hiukan tätäkin asiaa. Julma käteni on heittänyt tavaraa menemään hurjalla vauhdilla. Ja jokainen säkki UFFelle, tai jätteeksi, tekee sielulleni hyvää. Anteeksi maapallo, olen ollut itsekäs maallisen omaisuuden haalija ja tuhlannut luonnonvaroja. Vaikka niin kai me kaikki. Askeettiseen elämiseen ekoyhteisössä minusta ei ole koskaan. Turha kuvitellakaan, aamuinen sähkökatkokin jo repi sieluani. Mutta ajatus siitä, että tuleva kotimme on järjestyksen ja selkeyden tyyssija antaa voimaa. Toiset puhuvat hyvien energioiden vapaasta virtaamisesta, minä puhun turvallisesta komeronoven avaamisesta.
Mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi. Aina tekee mieli myös jotain uutta. Mutta jospa antaa itselleen ehdot. Uutta sisään vasta, kun on oikeasti tilaa. Sitten kun mikään ei ole ylimääräistä ja kaikelle on jonkinlainen funktio. Ainakin melkein. Niin, ja sitten vasta kun se koti on löytynyt! Jees, näin sen täytyy olla. Julma käteni tulkoon yhä julmemmaksi. Kaikella ei voi oikeasti olla niin hirvittävää tunnearvoa. Eihän?
Taas meni muutama kolhiintunut murokulho ja sekalainen säkki askarteluroinaa. Ai että tekee hyvää! Ihan varmaan joku energiavirta…
***

{ ordinary day Feat. PowerShot S100 }

28.2.2012

Sain blogin kautta testattavaksi Canonin uudenkarhean PowerShot S100 kompaktikameran. Kyseessä on siis vaativan kuvajaan taskukokoinen ihme. Itselleni PowerShot on tullut tutuksi lähinnä G-sarjan mallien kautta, ja täytyy sanoa, että tämä pikkuihme on kyllä koostaan huolimatta loistava kamera säätömahdollisuuksineen kaikkineen. Ihanteellinen kamera siis teille, jotka järkkärin sijaan haluatte pienen iltalaukkuun mahtuvan, mutta tasokasta kuvaa tallentavan kameran. Ja täydellinen niille, jotka ovat tottuneet järkkärin käsisäätöihin, ja haluavat kunnon kameran pienessä koossa aina mukana kannettavaksi!

Pieni ja näppärä kamera innosti tekemään postauksen meidän arjesta. Tässä siis kooste yhdestä hyvin tavallisesta päivästä.
Kello herätti tiistai aamuun 6.30. Koska pikkumies oli yöllä kömpinyt väliimme, yritin nousta mahdollisimman hiljaa. Nopeat heipat miehen kanssa, ja kahvinkeittimen lataus. Radio ja kirkasvalolamppu päälle. Aamun ensimmäinen tunti kuluu juomalla kolme suurta mukillista kahvia. Ensin nopea sähköpostejen tarkistu. Turhat pois, ja ne joihin pitää reagoida, merkitään tähdellä. Yhden nopean vastauksenkin kirjoitin. Kasvopesut, rasvat ja voiteet. Joka välissä hörppäys kahvimukista ja täydennystä keittimestä. Keittiön siistiminen ja vessan siivous. Pakkaan kerhoeväät reppuun, tossut löytyvät käsilaukustani. Tunti kuluu nopeasti ja Niilokin heräilee. Aamu alkaa yleensä illalla kesken jääneiden leikkien jatkamisesta. Peitän nopeasti pahimmat punoitukset naamasta, sipaisen valokynää ja hiukan ripsaria. Hiuksille riittää ponnari. Ihmettelen samalla, miten hienosti autot ajavat kilpaa. Martilla Salaman renkaat, Salamalla Klainarin jne. Seuraavaksi keitän Niilolle puuron. Yleensä skippaan itse aamiaisen, mutta tänään syön nopean rahka-aamupalan. Vitamiinit nassuun, ja aamu jatkuu pukemisella, hammaspesuilla ja leikillä. Yhdeksän jälkeen kaivetaan auto lumen alta ja riennetään puoli kymmeneksi kerhoon.
Koska viime viikko oli täällä hiihtoloma-aikaa, tuntuu kivalta kun arkea rytmittää taas tavalliset riennot. Mukava taas vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa ja puhua hiukan “aikuisten juttuja”. Ystäväni kertoo käyneensä hiihtämässä, ja pieni hiihtointo sisälläni kasvaa. Viime kerta kun oli koulun liikuntatunnilla. Sovitaan, että ensi viikosta alkaen poika aloittaa käymään kerran viikossa kerhossa myös ilman äitiä. Kiva, vaikka pidän kyllä näistä perhekerhoistakin.
Kaupan kautta kotiin ja seurravaksi vuorossa Alman pissatus. Kello näyttää puolta kahtatoista. Lykitään hiukan lunta oven edestä, ja jään suustani kiinni ohi kulkevan tuttavan kanssa. Puoli yhdeltä raahaudumme koko sakki lumisina sisään (=raahaan huutavan lapsen väkipakolla). Alman turkkiin on paakkuuntunut lunta, joten vie aikansa kuivailla ja harjailla koiraa, ja levitellä vaatteita kuivumaan. Nopeasti ruokkaa pöytään. Niilolle lämmin ateria eilisen jämistä, hiukan porkkana- ja kurkkutikkuja. Itselleni sorruin ostamaan kaupan tiskistä savulohisalaatin. Ei kovin yleistä, kokoan salaatin mieluummin itse, mutta tänään ajattelin oikaista.
Pojalle ei ruoka jaksa maistua, mutta ihmekkös tuo kerhoeväiden jälkeen. Yhdessä kömmimme sänkyyn, ja vartin päästä lapsi jo nukkuukin. Tässäkin lajissa menestystä on nykyisin kovin vaihtelevasti. Tänään onneksi näin. Viskaan kasan pyykkiä koneeseen, aloitan tämän sepustuksen kirjoittamisen, siivoilen leluja, lehtiä ja vaatteita omille paikoilleen. Kastelen kukkia, pyyhin pölyjä ja käyn sähköpostit läpi. Hoidan pari puhelua, ja sen jälkeen rentoudun suosikki blogieniseurassa. Käyn välillä ripustelemassa pyykkiä, ja heitän loput kuivuriin. Juon muutaman lasillisen vettä, koska tunnen itseni huonovointiseksi. Tarkistan, että päivällistarpeet ovat kasassa. Otan kalkkunan fileerullan huoneen lämpöön, ja pesen ja kuorin vihannekset. Niilo herää, ja kasaa hetken palapeliä keittiön pöydän vieressä. Ruoka uuniin, pieni välipala lapselle, ja puemme jälleen ulkovaattet päälle. Pihassa on niin paljon lunta, että lumitöiden teko käy urheilusuorituksesta. Kun suurimmat lapioinnit on tehty (1,5 tuntia!), Almakin pääsee ulos ja teemme kävelylenkin, Niilo istuu rattikelkan kyydissä.

Vihdoin sisälle (sama huuto, samat koirankuivaukset ja vaatteiden ripustelu), ja kuivaa päälle. Isi tulee neljän aikaan. Ihastellaan kerhossa tehtyä lumiukkoaskartelua, ja syödään. Käydään läpi illan ohjelmaa; Mitä pitää tehdä, mitä kukakin haluaa tehdä. Vuorossa lelujen siivoamista lattioilta, imurointi ja keittiön siivous. Puhtaat pyykit pitää viikata ja viedä kaappeihin. Ei välttämättä sitä, mitä haluan, mutta pakko kun on, niin tehdään. Hetki rauhaa minulle (kirjoittelen jälleen tätä), kun muu väki leikkii. Kutitusta, juoksua kirkumista jne… Tässä vaiheessa kello näyttää jo puolta kuutta. Puoli tuntia köllöttelyä sängyn päällä, päivän postin läpikäyminen (yksi ihana blogiyhteistyö, josta taitaa poikia myös arvonta) ja akkujen lataaminen. Pojat lähtevät kaupaan, minä teen pitsataikinan valmiiksi (kyllä jälleen!).

Vuorossa 45 minuutin juoksulenkki (taivaallinen aivojen totaalinollaus), nopea venyttely ja Niilon iltatoimet. Tänään meitä on onneksi kaksi, joten hommat menevät puoliksi. Hyvän yön toivotusten jälkeen kunnon suihku, hiusten tehohoito ja pakolliset rasvaukset. Mies on laittanut sillä aikaa pitsan valmiiksi. Rennot vaattet päälle (verkkarit, villasukat ym.), ja sohvalle kera ihanan pitsan tuijottamaan Downton Abbeyn joulujaksoa. Onneksi sarjalle on jatkoa luvassa, en ehkä selviäsi ilman!
Tavoitteena kaatua sänkyyn kymmeneltä, toivottavasti onnistuu. Huomenna pyöritän koko homman aamusta iltaan yksin, joten voimia tarvitaan, ja omasta ajasta ei voi mennä takuuseen.
Summa Summarum: Kaikin puolin melko tavallinen tiistai päivä. Lumentulo lisäsi työmäärää, joten kevättä odotellessa. Ainakaan heti huomiselle ei tarvita lisää. Helpommalla voisi päästä siistissä toimistotyössä, mene ja tiedä, ei ole kokemusta. Tätäpä siis se elämä täällä, hyvin tavallista ja arkista. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, varmasti elämäni parasta aikaa. Yhtään samanlaista päivää ei ole, tämän työn yllätyksellisyys on ainakin taattu 🙂
Hyvää yötä ja kaunista arkea kaikille – niin sinne toimistoon, kuin kotiinkin!

{ color mask }

27.2.2012

 

Ehdottomiin tukkalemppareihini kuuluu KC Professionalin Color Maskit. Nyt uuden värin myötä tuli tietenkin tarpeelliseksi päivitää vielä sävyttävien hoitonaamioidenkin valikoima. Siinä missä minä uudistin hiusteni värin, KC uudisti koko Color Mask -sarjan. Heti plussapisteet raikkaasta pakkauksesta; Nämä ovat jo kylpyhuoneenkin kaunistus. Sävyvalikoima ansaitsee myös maininnan, sillä meitä vaaleita ajatellen suurin mutos on uusi sävy Vanilla, joka on ehdottomasti astetta luonnollisempi, kuin vanha tuttu Silver, mutta huomattavasti viileämpi kuin sävy Honey. Testattu on, ja lopputulos on mitä ihanin! Todella luonnollinen.
Se jokin, mikä tässä sarjassa on minua viehättänyt, on varmaankin tuo sävyjen miksattavuus. Eli kaikki värit ovat sekoitettavissa keskenään. Tätäkin helpottaa huomattavasti uudet pienet matkakokoiset pakkaukset. Itse valitsin kahtakin ruskean sävyä vaaleaan naamioon lisättäväksi. Näistä sävy Latte on sekin myös uutuus.
Loistava sarja niillekin, jotka haluavat vain kevyesti sävyttää luonnollista väriään. Tai vaikkapa esiteinin ensimmäiseksi hiusväriksi! Sanomattakin selvää, että hius vain nauttii 5-20 minuutin hoitonaamiosta huomattavasti enemmmän kuin mistään “oikeasta” värikäsittelystä. Ehdottomasti siis suosittelemisen arvoinen tuote!
Aurinkoista maanantaita!

***


{ sunnuntai ruokaa }

26.2.2012

Itse tehty pitsa on mun ehdottomia lemppariruokia. Pitsaa pitää paistaa vähintään kerran viikossa, tosin meillä herkutellaan välillä useamminkin. Mitään yhteistähän sähköuunissa paistetulla kotipitsalla ja aidolla italialaisella pitsalla ei ole, mutta omana ruokalajinaan tämä on ehdoton makunautinto. Ja peittoaa varmasti 6-0 kaikki kebab-pizzerioiden fantasiat!

Teen pitsapohjan aina durumvehnäjauhosta. Tavallisesta ei saa alkuunkaan yhtä maistuvaa. “Tomaattikastikkeen” korvaan oliiviöljyn, tuoreen basilikan ja tomaattipyreen sekoituksella, jonka maustan suolalla ja mustapippurilla. Jos oikein villiinnyn, saatan heittää sekaan valkosipualia. Yleensä en villiinny.
Mulla on kaksi ehdotonta täytelempparia, joista toista tehdään siis viikottain, ja välillä valmistan molempia. Kuten tänäänkin, uunissa paistuivat pitsat sekä ilmakuivatulla kinkulla, että espanjalaisella chorizo-makkaralla. Jälkimmäinen tietysti rutkasti rasvaisempi vaihtoehto, jos joku jaksaa moisesta välittää. Itse en välitä, maku ratkaisee tässäkin.
Mozzarellaa löytyy molemmista pitsoista reilusti. Kirsikkatomaatit ja sipuli kuuluvat nekin vakiotäytteisiin. Kinkun seuraan mahtuu oliivit, ja pitsa saa heti uunista tullessaan rucolaa niskaansa. Chorizo pitsan viimeistelyyn riittää pelkkä tuore basilika.
Hyvä punaviini kruunaa aterian kuin aterian. Onhan se olo aika ähky näiden jälkeen, mutta onko sillä näin sunnuntaina niin kovin edes merkitystä. Tosin, mies ehdotti ravintolaa kun illalla palailee kotiin. Pitää ehkä avata housun nappia, tai pukeutua mukavaan ja joustavaan.
Maistuvaa sunnuntaita kaikille!
***

{ oops, I did it again }

25.2.2012

Jälleen kerran olen palannut blondiin! Vielä eilen, kampaamon ovesta astuessani, en ollut ihan varma. Siinä muutamassa minuutissa, jonka vuoroani odottelin, tein pikaisen päätöksen, ja tässä tulos. Viihdyn, väri tuntuu omalta. Pituudesta pikkuisen pois, ja hiukan kerrostusta malliin, ei mitään järisyttävää muutosta muuten. Ainakin se jäätävä piiska on nyt historiaa.

Esittelen samalla uuden ajannäyttäjäni. Meillä kun oli tässä hääpäivä, ja kihlauksestakin rapisi vuosia. Kullaltani sain lahjaksi kellon. Michael Korsin Golden Runway Watch with Glitz. Pidän kovasti.

Olen huono käyttämään koruja, kuten olen ennenkin kertonut, mutta rannekellossa on se jokin funktio. Lisäksi miehelläni on ärsyttävä tapa kysyä aikaa aina minulta. Missä tahansa olemmekin, joudun aina penkomaan kännykkää käsilaukustani, ja tiedottamaan kellonajan. Ärsyttävää. Nyt kello kulkee kätevästi ranteessani, ja tekee ehkä tulevista avioliittovuosista helpompia ja vähemmän riitaisia. Ainakin siis sen ainaisen kännykän etsimisen osalta 🙂
Tukka hyvin, näkyykö kello? Siinäpä nuo molemmat. Tällä kertaa ei riitä juttua enempää, pitäisi jo olla muualla. Leppoisat lauantait teille!
****

{ hymyhuulet }

23.2.2012

 

Jatketaan pinkillä! Tällä kertaa pieni meikkipostaus. Otsikko olisi voinut olla myös “huomaamaton huulimeikki”, sillä mitä huulten meikkaukseen tulee, kuljen aika turvallisissa sävyissä. Jokin aika sitten huulivarustukseni puhututti ihan keskustelupalstoja myöden, mutta vakuutan, että olen täysin luomu, pienihuulinen nainen, ilman minkäänlaisia ruiskeita tai täytteitä. Sikäli minulla ei ole mitään pieniä pumppauksia vastaan, mutta itse en koe kovin tarpeelliseksi noita toimenpiteitä, eikä kukkarossani olisi ikinä niin joutilasta rahaakaan.
Tuli kuitenkin todistettua, että näinkin vaatimattomilla meikeillä voi huijata itselleen hiukan pulleammat pusuhuulet! Menkäämme siis itse tuotteisiin: En omista yhtä ainoatakaan huulipunaa, vaan luotan voiteisiin, kiiltoihin, edellisten sekoituksiin ja rajaukseen.
Ehdottomasti parhaat kiillot tulevat Diorilta. Itselläni on vakkarikäytössä kaksi sävyä Dior Addict kiilloista; Ultra Gloss Pearl 556 ja Ultra Gloss Flash 557. Ensimmäinen on hiukan lämpöisempi ja enemmän mieleeni, mutta pinkimpi menee kivasti talvella antaen väriä kasvoille.
Jos saisin valita maailmaan vain yhden sävyttävän huulituotteen se olisi ehdottomasto Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfector. Tämä tuote on sellainen kiillon ja voiteen sekoitus. Sävy 02 kulkee aina kanssani.
Rajauskynissä luotan markettitarjontaan. Syystä, että olen maailman etevin rajauskynien hukkaaja. Tällä hetkellä käytössä L’orealin sävy Rose Beige ja saman niminen kynä myös Maybellineltä. Maybelline on sävyltään tummempi ja punaisempi, ja käytän sitä, kun haluan huuliin lisää muotoa ja näyttävyyttä. Levitän kynästä väriä rajausten lisäksi hiukan myös huulten reunaosiin. Pehmitän lopputuloksen Clarinsin tuotteella. Huulten keskiosa jää vaaleammaksi, ja vaikutelma suuremmista huulista syntyy näin.
Ostan rajauskyniä aina tuplamäärän kutakin sävyä, mutta näköjään Maybellinen pari on jo kadonnut.
Valokynän lasken myös jossain määrin huulimeikkeihin, sillä pieni määrä valokynää amorinkaaren päällä antaa huulille hiukan pulleampaa vaikutelmaa. Itse huuliin en sitä laita. Käytän YSL:n kynää, se on ehdottomasti paras.
Vitalis on paras ystäväni, sen tietävät kaikki lähipiirissäni. Nukun Vitalispurkin vieressä, ja purkkeja on joka puolella kotia ja käsilaukkua. Suuri kiitos Ivana Helsingille purkin stailauksesta! Elizabeth Ardenin Eight Hour huulivoide suojakertoimella 15, on toinen suosikkini. Toimii pakkasessa ja auringonpaisteessa. Kuvassa nyt joku Jewel Collection erikoiserä, mutta normaalisti voide on siinä tutussa valkoisessa hylsyssä.
Ensimmäisen huulia pullistavan tuotteeni ostin vasta tällä viikolla. BareMineralsin Buxom Lips -kiiltoa on kehuttu paljon, ja sorruin kokeilemaan. Sävyni on Katie, lämpimän pinkki sekin. Ihan kivan tuntuinen kiilto näin ensivaikutelmaltaan, mutta taidan silti kokeilla myös Diorin vastaavan tuotteen.
Ehdottomasti paras huulien pumppaaja ja kaunistaja on kuitenkin hymy, ja parasta huulijumppaa pussailu. Ne sitten jossain toisessa postauksessa.

Mukavaa torstai iltaa!

***

{ nopea tervehdys }

22.2.2012

 

Täällä jatkuu sama tavaran setviminen. Ja lumitöihinkin näköjään pääsee kohta, sen verran taas pyryttää. Voihan… Sanonko mikä!
Anyway, niin paljon kuin vain suinkin ehdin (ja se ei ole paljon), päivittelen taas huutikseen tavaraa. Jotain olen jo saanut näpyteltyä, ja loppuviikosta koitan olla ahkera asian suhteen.
Sain kierrätetyn ystävänpäiväkimpun (kuulostaa aika säälittävältä!), ja kun muu puska alkoi tulla tiensä päähän, pelastin pari pinkkiä germiiniä lasipulloihin. Oikein suloiset noin kaksistaankin.
Koitan näppäillä huutikseen sekä vaatetta, että sisustusjuttuja. Mutta nyt palaan sorvin ääreen!
Keskiviikkoterveisiä!
***

{ riviin järjesty }

21.2.2012

Kaamea flunssa. Aivastuttaa ja nenä vuotaa kuin seula. Ääni on käheä kuin Paula Koivuniemellä, ja nenä punainen kuin Petteri Punakuonolla. Juuri kun olin ajatellut noudattaa HeiaHeian ohjetta, ja tsempata hiukan lisää, sekä korottaa rimaani. No, hyötyliikuntaa ei voi välttää; Himputin lumityöt kun pitävät aktiivisena. Jo riittäisi lumentulo yhdelle talvelle.

Lieneekö syy sairastelun tylsyydessä vai tulevassa muutossa, mutta joka tapauksessa olen saanut äärimmäisen järjestelypuuskan. Ihana tunne laittaa tavaraa pois, ja nähdä konkreettisesti miten asiat järjestyvät selkeisiin riveihin. Vähemmän kannettavaa, vähemmän kannettavaa…. Mantrani, ymmärrätte varmasti!
Ensimmäisenä kävin käsiksi omaan henkilökohtaiseen omaisuuteeni. Seuraavaksi karsinnan alle joutuu taloustavara, kuten astiat ja liinavaatteet. 3-vuotiaan omaisuus onkin haasteista suurin, syypäänä ylitunteellinen äiti, joka ei ole osannut luopua vielä mistään.

Ehkä se elämä tästä taas pikkuhiljaa saadaan mahtumaan pahvilaatikoihin. Tai ainakin osittain. Se on varmaa, että ilman asianmukaisia taukoja, ja taukopullaa, ei tätäkään työtä jaksaisi tehdä. Tiedän, ei ihan kondiittoritasoa, eikä pullantuoksuista kotiäitiäkään, mutta maku se on, mikä ratkaisee. Lumista ja pullanmakuista laskiaistiistaita itse kullekin!
***

{ arjen estetiikkaa }

17.2.2012

 

Ehdottomasti parhaita arjen estetiikan lisääjiä ovat (kukkien lisäksi) kauniit pakkaukset. Harmillisen vähän arkinen pakkaussuunnittelu kuitenkaan tekee vaikutusta. Varsinkin elintarvikkeiden kohdalla pakkausuudistuksia nähdään aika vähän. Ymmärrettävästi tuotteen tunnistettavuus menee uuden lookin edelle.
Mitä taas tulee kosmetiikkaan, pakkaussuunnittelu on yleensä huomattavasti ylellisempää. Ostamalla kalliin ja laadukkaan tuotteen, saat samalla kauniin pullon tai purkin. Ja tähän lankaanhan mennään myös toisin päin; Itse ainakin myönnän ostaneeni kosmetiikkaa vain kauniin pakkauksenkin vuoksi! Tai ainakin se on vaikuttanut valintaani.
Vessan käsisaippua on minulle yksi arkisen estetiikan mittari. Olen valmis maksamaan jokusen euron enemmän, jotta lavuaarin reunalla notkuu kaunis pumppupullo. Toki täytettävä pullo olisi paras vaihtoehto, mutta ajan myötä niihinkin aina kyllästyy. Ostopäätökseeni vaikuttaa pakkauksen ulkonäön lisäksi tuotteen tuoksu, ja jossain määrin ekologisuuskin. Ymmärrän toki, että uusi nestesaippuapakkaus on aina uusi jäte.
Kun nykyinen (pitkäaikainen suosikkini) L’occitanen laventelisaippua meni ja loppui, olin markettivalikoiman armoilla. Prisman hyllyllä tein positiivisen löydön. Raikas pakkaus erottui selvästi kilpailijoistaan ja tutut markettien merkit sekoittuivat keskenään. Ehdottomasti onnistunut pakkaussuunnittelu! Kookosmaidolla rikastettu käsisaippua tuoksuu hyvälle, ja pakkaus kertoo tuotteen ekologisuudesta (mm. sodium laureth sulfate free). Alle kolme euroa maksava käsisaippua hyppää ostoskärryihin, ja päätyy laventelisaippuan paikalle. Kotona nopea googletus ja selviää, että kyseessä on italialainen Athena’s. Miten ikinä lieneekin prisman hyllylle päätynyt, olen kuitenkin tyytyväinen, että törmäsimme. Virkistävä löytö, todellista arjen estetiikkaa. Pakkauksen lisäksi itse saippuakin osoittautui toimivaksi.

Pienet ne on arjen ilot, mutta parempi niin. Jokaisesta päivästä pitäisi pyrkiä löytämään kauneutta, juurikin sitä arjen estetiikka. Tänään se on saippua, huomenna ehkä jotain muuta.
Kiitos vielä jokaiselle edelliseen kommentoineelle. Olette kultaisia!

EDIT: Palasin juuri tutkimusmatkalta prismasta, ja huomasin, että myös ne Maison Belle tiskiaineet löytyvät nykyään marketin hyllystä! 🙂

****