Uusi Kuu

>{ karkkipäivä }

04.2.2012

Lauantai on yhtä kuin karkkipävä. Itselläni karkkipäivä on luvattoman useaan kertaan viikossa, mutta lauantaina ainakin.

Vitosen pussi pistää miettimään ja muistelemaan. Lapsuudessa tuo pussi oli osa lauantaita, yhtälailla kuin oli sauna ja Napakymppi. Hartaasti valitut irtokarkit kioskin myyjän laskemana. Noita markalla, ja noita…. Voi niitä aikoja!

Nyt vitosen pussi syntyy nopeasti itse kauhoen. Ei tarvitse nallekarkkeja ja tatteja laskea. Kovin nopeasti sen myös nykyisin tuhoaa. Harvemmin tulee säästettyä sunnuntaille. Pitäisi tosin.

Sama hinta, eri valuutta. Maailma on muuttunut. Helpommaksi kyllä, mutta ihmekös nuo kansansairaudet. En kaipaa markkaa takaisin, mutta sen vanhan kunnon vitosen pussin voisin ottaa. Taisi se maistuakin paremmalta.

Missä on ne herttaiset nallekarkkeja laskevat kioskintädit!

Anyway, mukavaa lauantai iltaa – karkeilla tai ilman!

***

>{ Thank God It’s Friday }

03.2.2012

Koti siivottu, ja muut velvollisuudet täytetty. Aika ottaa levon kannalta, nauttia ja loikoilla. Nostaa jalat ylös, ja antaa itsensä vain olla.

Kehoitan teitä tekemään samoin!

Ja ihan rehellisesti;

Perjantai ei oikeasti eroa mulla mistään muusta päivästä. Ihan sama onko maanantai vai sunnuntai, tai vaikka se perjantai. Mutta punkeroa en silti ihan päivittäin lipitä!

Ihan vaan, jos kävi mielessäsi….

Rentoa (perjantai) iltaa!

Ps.
Ensimmäiset

kohteet sulkeutuvat tuossa yhdeksän jälkeen.
Eli vielä ehtii….

***

>{ Thank God It's Friday }

03.2.2012

Koti siivottu, ja muut velvollisuudet täytetty. Aika ottaa levon kannalta, nauttia ja loikoilla. Nostaa jalat ylös, ja antaa itsensä vain olla.

Kehoitan teitä tekemään samoin!

Ja ihan rehellisesti;

Perjantai ei oikeasti eroa mulla mistään muusta päivästä. Ihan sama onko maanantai vai sunnuntai, tai vaikka se perjantai. Mutta punkeroa en silti ihan päivittäin lipitä!

Ihan vaan, jos kävi mielessäsi….

Rentoa (perjantai) iltaa!

Ps.
Ensimmäiset

kohteet sulkeutuvat tuossa yhdeksän jälkeen.
Eli vielä ehtii….

***

{ ja kuinka siinä kävi }

03.2.2012

Hyvin kävi! Meni juuri kuten pitikin! Eli tarkoitan nyt sitä Mulberryn, kyläsuutarin ja eläintarvikkeiden yhdistelmää 🙂

Mulla on pieni Mulberry Bayswater clutch, jonka mallista pidän kovasti. Laukku on kivan kulmikas, ja vaikka se on pieni, mahtuu sisään hyvin lompakko, huulikiillot, puhelin jne. Ongelmana vain on ollut hihnan pituus. Jotenkin tuo kainalomitta ei vain ole ollut enää kovin toimiva. Messenger malliseksi halusin laukun muuttaa, mutta kuten moni varmaan hyvin tietää, Mulberryltä ei uusia hihnoja noin vain voi ostaa.

Laukku alkuperäisessä muodossaan.

Aito, pitkä hihna, olisi tullut kyseeseen vain uuden laukun hankinnan myötä, ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto olisi ollut Small Bayswater Satchel . Tässä siis oikea sävy, niin nahassa, kuin lukoissakin, eli tuo antiikkipatinoitu messinki. Laukku ei kuitenkaan ole yhtään näköiseni. Itse asiassa, en ole koskaan lämmennyt perus Bayswaterille ollenkaan (kaunis laukku, mutta ei mun tyyliä), ja pelkän pitkän hihnan hankkimiseksi olisi aika tyyristä hankkia koko laukku, josta ei sen suuremmin välitä.

Toinen vaihtoehto olisi ollut metalli-/nahkahihna jollainen on sekä Lily– laukussa, että Bayswater Belt Bagissa. Mutta, vaikka noista pienistä laukuista pidänkin (ja ne itsellenikin soisin), ei jotenkin sytyttänyt tuo ketjukaan tähän tarkoitukseen, vaan halusin arkisemman näköisen kapistuksen.

Paikallisella suutarilla nahkavalikoima oli melko suppea, eikä hän ymmärrettävästi voinut näin pientä hommaa varten tilailla materiaaleja. Niinpä käytin yhden illan googlettamalla nahkahihnoja, ja päädyin luonnollisesti eläintarvikkeisiin. Ja kas, Hurtalla (jonka hihnoja ja pantoja meilläkin Almalla käytetään) oli täydellinen sävy ja laadukkaan oloinen hihna. Tosin hihna on pyöreä, ohuen köyden päälle valmistettu, mutta tässä vaiheessa ei ollut varaa olla turhan vaativa. Niinpä kipin kapin seuraavana aamuna paikalliseen Mustiin ja Mirriin, ja hihnan kanssa suutarille (itse asiassa jouduin juoksemaan edes takaisin muutaman kerran, mutta liikkeet sijaitsevat onneksi vierekkäin).

Uudet korvikset in act…

Aluksi ajattelin, että lukot puretaan alkuperaisesta hihnasta, mutta, kun suutarilla sattui olemaan pari antiikki messinkistä lukkoa, käytettiin niitä. Näin alkuperäinen Mulberryn hihna säilyy – ja säilyy myös laukun alkuperäinen arvo (ja jälleenmyyntiarvokin, jos joskus siihen päädyn). Onneksi siis tulin järkiini!

Ja;

Tulos on täydellinen! Parempaa sävyä hihnaan olisi tuskin saatu edes värjäämällä. Pituus on oikea, ja koko homma toimii ihan kympillä. Tiedättekös, teki melkein mieli pussata sitä suutaria! On se vaan niin hyvä tyyppi!

Projekti tuli myös tosi edulliseksi, varsinkin kun vertaa vaihtoehtoon “osta uusi laukku”, tai vertaa sitten mihin vain. Hihnalla oli hintaa 39,90€, ja suutari veloitti kympin. Kympin!

Että mä rakastan suutareita!

Aurinkoista perjantaita ystävät!

***

>{ hyvä aamu }

02.2.2012

Erityisen hyvä aamu vaatii asianmukaiset herkut.

Monta mukavaa juttua jo ennen puolta päivää, ja sekös vetää suun hymyyn.

Aamulla juoksin hoitamassa erästä juttua. Olen niin innoissani pienestä keksinnöstäni, johon tarvittiin Mulberryn laukku, paikallinen suutari ja eläitarvikekauppa. Kuulostaa vaaralliselta yhdistelmältä, mutta toivon hartaasti, että toimii. Iltapäivällä olen viisaampi!

Yllätyspaketista paljastui suloiset korvikset. Pienet ja simppelit, juuri sellaiset, mulle sopivat. Pidän kovasti. Lähettipoika saisi poiketa useamminkin.

Viskasin peitot, tyynyt ja petauspatjat ulos. Jotain hyötyä saa pakkasestakin olla. Ja jos tuolla kelillä ei petivaatteet raikastu, niin ei kai sitten millään.

Ollaan Alman kanssa kaksin, ja talossa vallitsee rauha. Vain pyykkikoneen ja kuivausrummun tasainen hurina. Paitsi, että nyt toinen piipittää….

Näitä aamuja lisää, kiitos!

****

>{ olen kaivannut sinua helmikuu }

01.2.2012

Voi tätä valon määrää! Innostaa ja virkistää.

Mielessä pyörii jo siemenluettelot ja esikasvatukset… Pyörii kyllä tuhannen muutakin asiaa, mutta hyvä näin, sillä jonkin aikaa päässäni ei tainnut pyöriä kuin silmä (parhaina päivinä kaksi). Tänään tunsin, että tahmeus on poissa. Ehkä se johtuu helmikuusta, ehkä pitkistä yöunista. Mene ja tiedä, mutta hyvältä tuntuu.

Kun miljoona asiaa laukkaa mielessä yhtä aikaa, tekee mieli organisoida. Lievittää stressiä ja selkeyttää tilannetta. Organisoitia siis työn alla.

Ja, koska toimin tässä taloudessa myös jonkinlaisena (lue ainoana) sisäkkönä tai piikana, olen organisoinut itselleni myös pienen virkistyskassan, ja pikkuhiljaa herrasväki on heltynyt sinne jotain myös tiputtelemaan. Kentien henkilökunta hemmottelee itseään keväällä uudella käsilaukulla! Oi, se oliskin ihanaa!!!

Nuo vanhat äidinmaidonkorvikkeista jääneet tölkit ovat osoittautuneet erittäin monikäyttöisiksi. Niissä säilöö vaikka mitä, tai yhtä hyvin sopivat kukille ja yrteille. Dymolla teksti kylkeen, ja a vot!

Energistä helmikuuta teillekin!

***

>{ fake it, wash it }

29.1.2012

Hei punaposkiset ystäväni! Ainakin oletan, että jokainen on nauttinut tänään aurinkoisesta talvisäästä ja antanut pakkasen nipistellä poskia 🙂

Tuossa omaa naamaa puunatessa tuli mieleeni vinkata parista hyvästä kosmetiikkalöydöstä. Nämä tarttuivat mun vakkarikäyttöön jo viime keväänä, eli lähes vuoden käytön jälkeen voin puhtaasti suositella muillekin.

Ensimmäisenä terveen värin feikkaamista iholle. Jees, nyt on se aika vuodesta, kun talven kalpea iho alkaa tökkimään ja viimeistään pitää kaivaa poppaskonstit esiin.

Loistava tuote homman hoitoon on Sensain Cellular Performance -sarjan

Hydrachange Tinted Gel Cream

Tämä on ihan ykkösenä mun kosmetiikkalistallani! Samaan aikaan geelimäinen ja moussemainen koostumus on kevyt mutta kosteuttava. Ohut lopputulos tuntuu luonnolliselta ja sulautuu ihoon täydellisesti.

Sensain voide on lyönyt laudalta monet muut kilpailijansa, ja kuvassa näkyvä Lancomen Hydra Zen Teinté Neurocalm sävyttäjä tuntuu tämän jälkeen ihan liian “meikkivoidemaiselta”.

Joka tapauksessa nämä sävyttävät päivävoiteet ovat ehdottomia arjen pelastajia, ja paljon liikkuvan luottotuotteita silloin, kuin meikkimaski tuntuu liian raskaalta.

Toinen, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote, on Sensain kasvosaippua. Kyllä, olen pessyt kasvoni aamuin illoin saippualla, ja jättänyt kasvoveden lähinnä kainaloiden puhdistukseen (älyttömän kätevä tässä hommassa, koska en juurikaan käytä dödöjä tai muita kumppaneita).

Sensain Silky Purifying kasvosaippua puhdistaa kuivattamatta rasvaisuuteen taipuvaa, mutta herkkää ihoani. Tuote on älyttömän riittoisa, ihan pieni määrä voidemaista saippuaa vaahtoaa hurjasti, ja tuote lupaa pesun ohella myös kuoria kuollutta ihosolukkoa.

Itselläni on putelli sekä vessassa, että kylppärissä, ja nämä ovat riittäneet nyt melkein kymmenen kuukautta!

Pois se epähygieeninen mielikuva Cliniquen palasaippuasta, tuubissa saippua pysyy itsekin puhtaana. 🙂

Toivottelen rentouttavaa sunnuntai iltaa teille.

Mä taidan lyödä säkillisen porkkanoita mehulinkoon ja hankkia ihoon hiukan luomuväriä. Tämäkin tuli viime keväänä testattua ja hyväksi havaittua.

***

>{ pidätkö kirjaa }

26.1.2012

Viimeaikoina aika on ollut totaalisesti kortilla. Siis varsinkin se oma aika, jolloin tehdään asioita itsekkäästi omaksi iloksi. Muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin kotiäidillä oli kolmen tunnin päikkäritauko keskellä päivää. Omaa aikaa… No, olosuhteiden muuttumiseen pitää vain tottua, eihän se ole sen kummempaa. Parhaiten oman ajan saamiseen ja pään selkiyttämiseen auttaa kirjanpito. Kirjaa voi pitää suunnitelmistaan, haaveistaan ja ideoistaan. Myös liikunnat ja syömisensä voi kirjata ylös, mikäli sen tuntee trpeelliseksi. Ja mikä parasta, nykyään melkein kaikkeen löytyy jokin nettisovellus. Hauskaakin kaiken lisäksi!

Itse olen liikunta-addikti; Pää kaipaa tuuletusta ja kroppa rasitusta. Vaatii hiukan itsekkyyttä merkitä kalenteriin oma liikunta-aikansa, mutta se myös kannattaa. Vanhanaikainen kun olen, luotan tässä kohtaa kunnon paperiversioon; Moleskine kalenteri kulkee koko ajan mukana, kantaa sisällään tarkeimmät tapaamiset, ystävien treffailut ja aikavaraukset omille harrastuksille.

Hitaasti olen alkanut lämmetä myös netistä löytyviin palveluihin. HeiaHeia aukeaa päivittäin (tosin täytän vain omaksi ilokseni, enkä jaa profiiliani), se tsemppaa tavoitteiden saavuttamisessa ja selkeyttää sitä oman ajan käyttöä. Mielialat ja treenifiilikset ylöskirjaamalla löytää itsestään myös uusia puolia ja heikkoja kohtia.

Fashiolistaakin olen käyttänyt jo hetken aikaa. Oma tyyli, värimaailma ja haaveetkin selkiytyvät yksinkertaisella kuvien listauksella. Olkoonkin turhamaista ja pinnallista, tai vaikka materialistista, mutta sopii mulle. Tosin tätäkin täytän ihan omaksi iloksi, sen suurempaa sosiaalista mediaa hommaan sotkematta.

Tietokoneen kovalevy alkaa pullistelemaan erilaista inspiraatiokuvista ja seuraavaksi käyttöön on pakko ottaa Pinterest. Melkein harmittaa, etten ole aikaisemmin tajunnut/jaksanut/viitsinyt. Niin monta ideaa ja inspiskuvaa on tietokoneen kätköissä, vaikka ne saisi helposti aseteltua teemoittain palveluun.

Jestas tätä nykyaikaa!

Entä käytännössä? Tämä on viikon ainoa “vapaapäiväni”. Aamulle varasin ajan jumppaan, päivällä kuvasin ja päivitin juttuja huutikseen (lisää tulossa, kunhan vain ehdin näpytellä), räpsin samalla muutaman kuvan blogiin ja kirjoitin tämän tekstin. Jonkinlaista (päivä)kirjanpitoahan tämäkin on!

Iltapäivällä kuskaan lasta harrastuksiin, ja illaksi on varattu lenkkiaika, sekä hetki pitkälle suihkulle.

Toimiihan se!

Pidättekö te kirjaa, vai pysyykö nuppi kasassa muutenkin?

***

{ pitkästä aikaa }

23.1.2012

Vierähti tovi ilman blogimaailmaa. Ei suinkaan koko aikaa sairastellessa, vaan ehkä enemmänkin siinä toipumisessa ja arkeen paluussa. Oli asioita hoidettavana, sosiaalinen elämä ja moni muu juttu, jotka vaativat hetken jonkinlaista ajan takaisin kirimistä.

Nyt, ystävien seurasta piristyneenä ja lenkkipolulle palanneena tunnen oikeastaan olevani terveempi kuin aikoihin. Miten arjen yksinkertaiset jutut ovatkin ne kaikkein tärkeimmät!

Haahuilupäivien aikana käytin energiani asioiden ajatteluun ja haaveiluun. Mitä kaikkea pääkopassa pyöriikään kun antaa itselleen aikaa vain olla! (Suunnittelin esimerkiksi mielessäni täydelliset häät, päättäen haaveiluni siihen tosiseikkaan, että olen jo onnellisesti naimisissa.)

Sain myös järjettömän siivous ja raivauspuuskan (oletettavasti se menee tuttuun tapaan taas pian ohi), rikoin kameran objektiivin (lempparini) ja laadin jonkinlaista, jos ei nyt viisivuotissuunnitelmaa, niin ainakin yksivuotissuunnitelmaa.

Pitenevistä päivistä nauttiminen ja ulkoilu lumisissa maisemissa antavat energiaa. Joskin olen jo uneksinut maasta puskevista narsisseista ja kevätkeleistä. Kaikki kuitenkin aikanaan, pääasia, että suunta on kohti valoa!

Pikku hiljaa myös tulevat muutokset, kuten paluu “aikuisten maailmaan” pitkän kotona olon jälkeen, alkavat tuntumaan kiehtovilta. Onko itsekästä haaveilla farkkujen ja villatakin vaihtamista siistimpiin vaatteisiin, ja odottaa villasukkien ja ulkoilukenkien korvaamista korkojen kopinalla. Toivottavasti ei.

Lauantaina tein yövieraille suloisen tulista bataattikeittoa Niinan ohjetta mukaillen. Maku senkun vain parani parissa päivässä, tosin ensi kerralla en taida olla malttamatta korvata koskenlaskijaa vuohenjuustolla! Normaalisti hiilarit ei kuulu lounaslautaselleni, mutta ulkoilun päälle kuuma keitto on täydellinen vatsantäyte.

Joten täällä taas. Mielessä monta juttua, joista oli tarkoitus postata tammikuun aikana.

Voi olla että tulee kiire!

Leppoisaa maanantai iltaa. Minä menen pakkaamaan jumppakassini, ja annan pepun huutaa taas hoosiannaa!

***