Viikko on mennyt kuin sumussa, sängyn pohjalla lähinnä. Ääni on yhä poissa, mutta muuten kai jo voiton puolella. Taitaa kuitenkin ottaa tovin, ennen kuin olo ihan täysin “normalisoituu” ja kunto palaa ennalleen.

Sitä odotellessa!

 Ulkona on aivan ihana talvinen maisema. Lunta on tullut paljon, ja kaikki on puhtaan valkeaa. Toivottavsti talvi jatkuu sen verran, että pääsen siitä nauttimaan. Mutta eiköhän.

Juuri mitään kuvattavaa ei ole, mutta valo houkuttelee väkisinkin kameran äärelle. 

Mies osti vaaleanpunaiset tulppaanit ikään kuin “parane pian” -kukiksi.

Mitään asiaa ei oikeastaan ollut, pääkin on ihan tyhjä.

Mutta toivottelen kuitenkin mukavaa viikonloppua jokaiselle, ja turvallista perjantai päivää kaikille taikauskoisille 🙂

Ensi viikolla toivottavsti jo reippaanpana!

Vähemmän kotia, enemmän minua. Varsin narsistista… Sisustaminen tökki, joulukoristeet tökkivät. Vähemmän aikaa tietokoneella, vähemmän ylipäätään omaa aikaa.

Oli isäinpäivää, synttäreitä, pikkujoulua, itsenäisyyspäivää ja joulua. Varsinainen juhlakausi! 

Koettiin luonnon voimat täällä sisämaassakin, ikimuistoinen joulun aika kaikkine kaatuneine puineen ja sähkökatkoineen.

Ainainen pimeys ja huonoja kuvia. Silti monta mukavaa muistoa ja valitettavasti vielä niitä ikäviäkin. Kunnes aika taas pyyhii ja kiillottaa.

Lämpimät kelit ja lumeton maa, silti joulumieli hiipi viimetingassa peliin.

Varsinainen vuosi, sanonpa vain! Mielettömiä juttuja, monta iloista ja ikävää yllätystä, puisevan tasaista arkea, kriisejä, onnen ja ilon hetkiä. Mutta sitähän se on. Noin niin kuin elämä yleensä. 

Life is like a box of chocolate 🙂

Onnellista tätä vuotta! 

Mitäpä pienistä kolhuista ja iskuista. Ei niitä näköjään vuoden päästä enää muista!

Nopea vilkaisu H&M:n kevätmuotiin. Klikkailin muutaman asukuvan lähinnä inspikseksi, moni juttu löytyy kyllä jo vastaavana kaapista. Perusvaatteita moneen tilanteeseen, helposti yhdisteltäviä ja aika ajattomia juttuja – perussettiä. Ripaus sitä klassista mustaa; Ainakin pilliä twilliä aion hankkia tuossa värissä.

Linkit tuotteisiin tässä:

tummat farkut, mustat ja beiget housut, ohut palmikkoneule, valkoinen paita, musta jakku, raidallinen pusero, sininen toppi, musta pusero, musta hame
Myös kengät ja asusteet löytyvät samasta osoitteesta, mutta laitoin ne nyt lähinnä vain koristeeksi. 🙂

Karu totuus, että vaatteet ei kuitenkaan näytä päällä ihan noin kivoilta. Hitsi, jos shoppailu olisi oikeasti näin helppoa, ja sen sovittamisenkin voisi hoitaa tietokoneella.

Ja muistakaahan osallistua vielä arvontaan!

Hassu juttu, mutta tämä kuvapläjäys hivelee eniten omaa silmääni, vaikka tässä syksyä eletäänkin. Olkoonkin, että syksy oli lämmin ja kesti ihan jouluun asti, on se silti aika haikeaa aikaa kesän jälkeen. Aina vain enemmän pimeyttä, joten siksi vain niitä harvoja valoisia kuvia. 🙂
Tuntuu oikein äklöltä, että meinaan taas kirjoittaa “ihanaa aikaa olivat nämäkin kuukaudet”, mutta niin se aika vaan oikeasti kultaa muistoja. Luojan kiitos, en harrasta sekasotkun ja pyykkikasojen kuvaamista blogiini. Ihan totta, varma masennushan siitä seuraisi, kun joutuisi moiset moneen kertaan katsomaan! Ja jotenkin mä luulen, että niitä on kaikilla ihan omasta takaa, joten mitäs sitä stressiä tuplaamaan…

Syyskuussa tehtiin isoja päätöksiä. Punnittiin ja puntaroitiin. Mutta oikea tie vallittiin, siitä olen varma.
Kun pää oli kaaoksen vallassa, piti kotiin saada järjestystä ja rauhaa. Vähemmän oli enemmän, ja tästä linjasta haluan pitääkin kiinni (joku blogikirppis pitäisi pystyttää…).
Mukava yhteistyö Wishwearin kanssa, valokuvausta Canonilla, opintoja, ulkoilua, herkuttelua, syksyn makuja ja kynttilän valoa. Niistä tehtiin hyvä syksy.

Kollaasi molemmilta kuukausilta. Ihan vain lisäämään teidän kesänkaipuutanne 🙂
 Ihmekkös, että kuvia on kertynyt, oli niin ihanan valoisaa aikaa kuvailla!
Ulkoilmaelämää heinäkuussa. Lähiruokaa omalta maalta, terveellisiä herkkuja, ja kesän makuja pakastimeen asti (on muuten mansikat maistuneet syksyn aikana, jo meinaavat loppua).
Grilli kuumeni ahkerasti, ja aurinko porotti. Heinäkuussa lomailtiin.
Sisustelut jäivät tyystin. Eamesin Hang It All lojui kuukauden päivät ruokapöydällä, kun ei ollut muka aikaa laittaa sitä seinään 🙂

Vaikka elokuu olikin lämmin, tuleva syksy pyöri silti mielessä. Aloitettiin varustautuminen villasukista, kuljettiin jo hiukan kumppareissa ja punkun kulutus kasvoi. Pimenevinä iltoina nautiskeltiin tunnelmasta sekä sisällä, että ulkona. Lavastettiin kesäisempää fiilistä lehtikuvauksia varten, ja nautittiin ekoja omenaherkkuja.

Kuluu muuten vuosi aika nopeasti tällä tavalla 🙂
Mutta oikein ihanaa aikaa oli nämäkin kuukaudet. Vaikkei tässä nyt vuotta ruusuilla olekaan tanssittu. 🙂 Mutta, mitäs sitä murheitaan muistelemaan!

***

Oi ihana toukokuu. Tehtiin pihatöitä (lapsityövoimalla näköjään), istutettiin, nypittiin, kaivettiin, hakattiin jne…
Nautittiin kotiäitien kesken brunssia, ja juhlittiin kiekkokultaa. Kesäkuussa jatkettiin remontoimalla sisätiloja. Tuli ovea ja ikkunaa, uutta tapettia jne.. Ulkona kukki ja aurinko paistoi. 

Ihanaa aikaa. Oli lämpöä,  ja oli aurinkoa. Oikein tulee kesän kaipuu!
Voi kun saisikin jo upotella sormiaan multaan! 

Tästä lähdettiin:
Takana valvottu yö; Sairas lapsi, kolmet pissavahingot, kolme koneellista pyykkiä, lohduttamista ja paijaamista.
Päivän tehtävä: Aja yhdeksäksi Turkuun, osta hautajaisvaatteet kolmessa tunnissa, kiirehdi kotiin siivoamaan.
Lähtökohtaisesti ei siis mikään rentouttava shoppailupäivä tyttöjen kesken (seurana mies, jonka mielestä kaikki näyttää ihan kivalta).
Väsynyt ja nuutunut olo ei todellakaan piristy ostamalla suruvaatteita – nytpä tiedän senkin.

Lopulta vaatteet löytyivät. Ei ihan sitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta menkööt. Parkkiaikaa jäi pari minuuttia, eli aikataulukin piti loistavasti. Tosin Niilolle piti myös vain “napata” jostain siistit tummat housut, mutta arvannette kuinka siinä kävi. Pujoteltuani pienten mekkojen, hameiden ja farkkuleggareiden ohi, totesin, että poikien alapää verhoillaan tähän aikaan vuodesta joko ulkohousuilla tai farkuilla. Sapettihan sekin!

Mutta selvittiinpä vain tästäkin päivästä. Tässä pieni tuhiseva potilas kainalossani, pystyn melkein unohtamaan tämänkin koettelemuksen. Tosin ne tuhisevan potilaan housut ovat vielä kysymysmerkki…
Ja vaikka olisi varsin luonnollista, että kaiken mustan sovittamisen jälkeen näkisin punaista, taidan silti päätyä laajentamaan sitä mustaa perusvaatevarastoa.
Eli Santanan tahtiin täällä pohdin, milloin olisin jälleen henkisesti valmis sovituskoppiin. Tuskin kuitenkaan ihan lähiaikoina!

Taas yhtä kokemusta rikkaampana toivottelen teille leppoisaa iltaa….

Valo tulvi ovista ja ikkunoista, kamera räpsytteli ahkerasti. Juhlittiin synttäreitä ja ihan muuten vaan juhlimisen ilosta. Koti oli päälimmäisenä mielessä, laitettiin pihaa ja aloitettiin pientä pintaremppaa. Vuoden aikana moni asia kuitenkin muuttui – kuten myös suunnitelmat. 

Keväällä tein elämäni ensimmäisen ja viimeisen lastenvaateaiheisen postauksen (kuljin vissiin itse alasti näihin aikoihin), osallistuin pariinkin kivaan blogi yhteistyöhön, viisastuin kuva- ja kamera messuilla Canonin kutsumana ja tapasin ihania naisia (Teijan ja Päivin) blogejen takaa. Sanotaanko vaikka, että kuukaudet olivat blogin suhteen varsin aktiivisia.

 Muutoksen tuulia oli jo ilmassa, mutten osannut lukea ja ymmärtää niitä. Kevään valo herätteli ja huumasikin hiukan.

Ehkä paljon turhaa(kin) työtä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois näistä(kään) kuukausista!

Pakollinen shoppailupäivä edessä. Puuh, tuskan hiki jo valmiiksi!

Kuvia viime vuoden parilta ensimmäiseltä kuukaudelta. Ulkona oli paljon lunta ja valon määrä lisääntyi.

Lumileikit ja rattikelkkalenkit, ne ovat jääneet mieleeni. Sisällä otettiin rennosti ja nautiskeltiin.
Pinnaa ei kiristellyt uuden vuoden lupaukset, vaan pulla maistui ja kaakao upposi. Piru vie, nyt menin pitkästä aikaa lupaamaan moniakin asioita. Oikein kirjallisesti vielä, joten lirissä ollaan!
Vaalea tukka sai alkuvuodesta uuden, hiukan tummemman ja lämpimämmän, sävyn. Se kulkikin matkassa koko menneen vuoden, eikä ehkä ihan heti ole vaihtumassakaan.

Aika kultaa muistoja, tiedän, mutta taisi se silti olla ihanaa aikaa tuo vuosi sitten eletty. Se on ainakin varmaa, että takaisin tuota aikaa ei saa. Onneksi tässä jokainen on oman onnensa seppänä, eli ei kun takomaan!

Samanlaista valoa ja eloa toivon seuraavalta parilta kuukaudelta.