Kiva tapa aloittaa uusi vuosi blogissa!

Tällä kertaa yhteistyössä kanssani upouusi nettikauppa

Taas yksi vuosi loppumassa, uusi alkamassa. Tämä pian jo päättyvä oli erilainen, antelias, herättävä ja tavallaan raskaskin. Löysin palan kadonnutta itseäni, sain elämästä jälleen uudenlaista otetta. Moni asia sai ratkaisunsa ja uusia suuria kysymyksiä heräsi eloon. Elämää.

 Tähän olisi kai hyvä lopettaa, mutta tästä tuntuu myös hyvältä jatkaa. Kohti uutta vuotta ja uusia tuulia.

Toivon, että olette seuranani jatkossakin!

Ei suuria juhlallisuuksia, vain leffareissu aikuisten kesken. Iltapalaksi tehdään pitsaa, ja korkataan pullo hyvää viiniä. Juuri sitä, mistä pidän.

Pää pystyssä, ja selkä suorassa, kohti uutta vuotta.

Tervetuloa vuosi 2012!

pictures from we♥it

Menee nämä postaukset nyt vallan vaatepuollelle. Just nyt ei kiinnosta sisusteleminen pätkääkään. Tökkii oikein kovasti. Odottelen sitä valoa ja sen tuomaa inspiraatiota. Ikkunoiden pesu harkinnassa, mutta olen onnistunut lykkäämään sitäkin.

Mutta kai joulun jälkeen onkin pieni paussi isommista kotitöistä sallittu.

Simppeli kaupunkivaatetus. Pilliä twilliä. Ei turhan lämmintä, eikä hiostavaa. (Missä se talvi viipyy!?) Kumpparit on vesikelin kengät. Nupukki ja mokka ovat saaneet tänä talvena jäädä kaappiin. Näissä asteissa kuljetaan huhtikuussa jo kevätvaatteissa! Tosin nyt pelkään, että se lumi tulee maaliskuussa, ja sulaa vasta heinäkuussa. 

Puserokin on näköjään napamallia, mutta minkäs teet. Pitää kai kulkea selkä kyyryssä – tai ostaa uusi pusero…

Täytyy yrittää keksiä jotain postausaiheita. Vuoden 2011 kosmetiikkalöydöt tai ilmiöt… Jees, naistenlehdissä oli jo laihdutusvinkkejä. Mä en ehkä jaksa!

Eli, jos en keksi mitään asiaa, niin pysyn ehkä hetken hiljaa. 

Parasta tänä vuonna joulussa on varmasti se, että vapaat jatkuvat vielä parina välipäivänä. Saadaan vain olla – ja toipua joulusta. Suklaita yritetään tuhota maltillisesti, savulohisalaattia ylensyömisen sijaan ja glögivaraston tyhjentämistä. Näitä päiviä voisi ottaa lisää!

Piipahdin nopeasti alennusmyynneillä ainoastaan todetakseni, ettei ole edelleenkään juttuni. Voi kamala sitä ihmismassaa! Hiki virtasi ja pinna oli kireällä; Saldona uudet juoksukengät. Tunnin seulonnan jälkeen prisman kautta kotiin. Edellisestä uudet juoksuliivit kainaloon ja home sweet home! Ei tullut mieleenkään hypistellä mitään mustaa tai valita sukkahousuja. Täydennän sitä peruspuvustoa sitten myöhemmin täyteen hintaan tai nojaan tuttuun tapaan nettikauppoihin.

 Yleensä koen jo tässä vaiheessa suurta tarvetta päästä eroon joulukrääsästä, mutta tänä vuonna sitä on esillä sen verran vähän, että olkoon ainakin ensi vuoteen. Loppiaiseen asti kuitenkin. Hyasintit saavat kukkia rauhassa loppuun, sen jälkeen pöydälle nostetaan tulppaanit. Päivä alkaa pidentyä ja valon määrä lisääntyä. Silti varsinainen talvi on kai vasta edessä.

Haaveilen pääseväni parin tunnin päästä lenkille. Myrsky taitaa vaan taas voimistua ja sähköt pätkivät jatkuvasti. Nähtäväksi siis jää…

Kunpa olisin edes jaksanut hakea niitä kynttilöitä…!

PS. En ole saanut päivitettyä FBn puolelle, mutta josko se tuosta taas alkaisi toimia

Muutama kuva joululta. Kolme päivää on kulunut kuin hujauksessa, tukka putkella melkein on vaihdettu paikkaa ja syöty. Ja syöty lisää ja lisää ja lisää… Ja, tiedätte kyllä!

Ihan vain ollaan oltukin. Ja luonnon armoillakin oikein kunnolla, kun myrsky aamulla repi puut maasta ja katot rakennuksista. Meillä on onneksi kaikki jo hyvin, ja sähkötkin palasivat muutaman tunnin katkon jälkeen, mutta kovin kauaksi ei tarvitse ajella, ja maisema on kuin Raatteen tiellä.

Joulukoristelu jäi tänä vuonna kovin pieneksi. Kukkia ja kynttilöitä lähinnä. Oikeaa joulukuustakaan ei jaksettu lopulta hakea, vaan mentiin pienillä kuusilla läpi koko joulu. Sellainen aika stressitön olo koko joulun suhteen.

Ollaan tassuteltu aamutossuissa ja pyjamissa, luettu lahjakirjoja ja syöty tietenkin suklaata. Mummulassa oli sentään perinteinen joulukuusi (kuvassa), joten ihasteltiin sitä sitten oman puutteessa ja esiteltiin lapselle

 Joulun pukeutuminen on mennyt aika klassisella linjalla. Tänään halusin edustaa mustassa, ja perus pusero ja sukkikset pitikin lainata äidin kaapista, kun en omista edes moisia perusvaatteita mustina. Pitää ehkä käväistä alennusmyynneillä 🙂

Ihan hirveästi kaikkea muutakin, mutta nautitaan vielä hetki joulusta. Pojat laittoivat Autot 2 -leffan pyörimään, ja minä taidan vetäistä juoksuvermeet niskaan. Josko tuo sää olisi jo rauhoittunut sen verran….

Monta postausta jäi julkaisematta. Itse asiassa 17 oli valmiina joulukuulle. Vaan jotenkin näin tuntui tänä vuonna luontevammalle; Olla läsnä täällä, tietokoneen ulkopuolella. Oman perheen ja rakkaimpien seurassa.
Joulu tuli jälleen, ja nyt nautin siitä. Kaikki valmiina ja olo levollinen. Tunnen kutinan elämäni parhaasta joulusta.

Rauhallista ja tunnelmallista joulua




Halauksin, 
Emilia

Okei, ei siellä ole mitään sinistä hetkeä. Kun ei ole sitä luntakaan. Harmaata, harmaata ja harmaata, mutta mielikuvitusta tytöt ja pojat!

Tänään on koristeltu piparkakkuja. Lattiat on sokerista tahmeat, joten jonkinlainen siivous pitää vielä ehtiä tekemään.

 Laita mies asialle ja lähde itse perässä. Taas tuli todistettua tuokin viisaus, kun pyysin kaupasta sokerimassaa. Toi kaksi tuubia sokerivesikuorrutetta! Tosin noottia myös kaupan henkilökunnalle, mies kun oli kysynyt oikein myyjältä neuvoa. No, laitetaan joulun piikkiin!

Joulumieli on ja pysyy. Tosin tänäänkin on lumiukkoa töllötetty, mutta pääasia, että tehoaa!

Keksin keinon. Hyvinkin yksinkertaisen: Lumiukko -elokuva!
Joka ikinen jouluaatto hiljennyn tämän samaisen animaation seuraan. Yksin, vain nenäliinat seuranani. Dvd pelasti tämän joulun, kaappasin tunnelman jo ennakolta. Itkin, vollotin ja pillitin, ja kas oikea joulutunnelma on saapunut! Katson lumiukkoa vaikka joka päivä jouluun asti, jos on tarvetta. Turtumisen vaaraa ei ole, tiedän.

Mulla on muutama sähköposti odottamssa vastailua, ja ajattelin nyt laittaa tänne yhteisesti vastausta niille, jotka kyselivät kuvien käsittelystä:
(vastailen kyllä posteihinkin)
Eli käsittelen kuvia lähinnä ihan vaan iphotolla. Myös picasa on helppo, ilmainen ja toimiva. Tosin vain sellainen yhden tason käsittelyohjelma sekin. Picasalta ostan välillä myös Picnik lisäpalvelun.
Pc:llä käytin aikoinaan ilmaista photoscape -ohjelmaa, mutta se ei macille sovi. Nyt olen löytänyt netistä ilmaisen ohjelman Pixlr-o-matic. (En muista osoitetta, josta latasin, mutta löytyy varmaan googlella.)
Ohjelmalla saa kuviin erilaisia efektejä, reunuksia ja kehyksiä. Kiva, ja tosi yksinkertainen.
Tämänkin postauksen kuvat olen käsitellyt juuri tuolla pixlr-o-maticilla.

Pidän henkilökohtaisesti luonnollisista kuvista, mutta esimerkiksi nyt otin nämä kuvat olohuoneessa, jossa samanaikaisesti paloi kirkasvalolamppu, kaksi punertavaa kasvivaloa, hehku- ja energiansäästölamppuja. Luonnollisuus oli siis alkuperäisistäkin otoksista aika kaukana (tule jo valo!).
Lisäksi koneellani makaa myös photoshop CS5, mutta olen äärimmäisen laiska käyttämään sitä, tai ylipäätään opettelemaan sen järkevää käyttöä. Photari on kuitenkin se ohjelma, jolla kuvan eri tasoja/yksittäisiä elementtejä voi muokata.

Kuvissa näkyy mun paketointi linja. Yksinkertaisella valkoisella Ikean paperilla mennään. Lisänä punavalkoinen nyöri ja kirjainleimasimet korvaamassa pakettikortit. Karkkikeppejä olen tuhonnut jo yhden tusinan. Maistuvat muuten ihanilta kuumaan kaakaoon sulatettuna!
Mummun tekemä muumi-piparkakkutalo ja maanantain asu. Kenenkäs olis taas tullut mieleen yhdistää farkut ja villatakki…!? Kyllä on omaperäistä…

Ovella on, ja kolkuttaakin jo. Hiukan tuli mutkia matkaan, ja mukaviakin sellaisia. Voisi ajatella, että aikataulu petti ja nyt on joulukiire, mutta eipä oikein tunnu siltäkään. Ei stressiä, ei minkäänlaista.

Lahjojen paketointia, ruokaostoksi ja pintapuolista siivoilua. Siinäpä ne tämän viikon jutut. Itse asiassa koko joulu tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta ajatukselta.

Joulukoristeita olen yritellyt laitella lähinnä Niilon iloksi. Kaikki ne suuret koristeluvisiot ovat jääneet suunnittelun tasolle. Itse asiassa punainen väri ei kuulunut niihin suunnitelmiin laisinkaan! Mutta tulee se joulu näinkin. Joka tapauksessa se sekoittuu tasaiseen arkeen, sillä töitä tehdään ensi viikonloppuna ihan kuten viikonloppuina yleensäkin. Ei siis mitään ihmeellisiä valvomisia juustojen ja viinejen seurassa.

Enää en yritäkään tavoitella unelmien kiiltokuvajoulua. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä, ja optimistista on tullut realisti. Parempi näin. Toki joulu yhä herkistää ja lapsen riemu palkitsee, mutta suoraan sanottuna päälimmäisenä mielessäni pyörii lähinnä vain se syöminen. Juuri nyt voisin vedellä napaani sen konjakkisinapin 🙂

Rehellisesti; Kaiken ruuanlaiton, leipomisen ja valmistelujen jälkeen kaipaan ehkä eniten sitä, että joku yrittäisi antaa myös minulle joulun tunnelmaa. Nähtäväksi jää 🙂

Nyt on hiukan ollut muita juttuja, ja blogi siksi katkolla.

Pienenä vinkkinä kuitenkin, että:

Ihanaa jouluista viikonlopun jatkoa!