Ihan tunnen olevani oikea Teija Sopanen, kun tälläisiä tänne kirjoittelen. 🙂

Porkkanalaatikko

0,5kg kuorittuja porkkanoita

Terveisiä Emilian Keittiöstä, vaviskaa Saarioisten äidit!

Joskaan ne nyt ihan pilvissäkään ole oleet, mutta jälleen tukevasti tasaisella alustalla kuitenkin.

Eilinen heitteli ja riepotteli, tänään saatiin surullisia uutisia heti aamulla. Elämä muistuttaa oikuistaan, mitään ei voi täysin suunnitella enakkoon. Mutta se siitä, tämä on iloinen blogi, ja meno jatkukoon samaan malliin.

Heitin muuten eilen pitkästä aikaa juoksukengät jalkaan, ja tempaisin kunnon lenkin. Tänään särkylääkettä lonkkakipuihin, mutta oli se sen arvoistakin. Ihanan huumaava laji!

Niilon kanssa ollaan jatkettu joulun laittoa, ja kuusiakin haettiin tunnelmaa tekemään. Sellaisia pienempiä tosin, iso tuodaan sisään sitten vasta lähempänä aattoa.

Naputtelen teille joululaatikoiden ohjeita, kun niitä pyysitte. Jos nyt kellään on enää paljaiden varpaiden jälkeen mitään ruokahaluakaan. Yök!

Reipasta torstaita!

Jees, joulu tulee sittenkin. Oikea fiilis saapui yön aikana, ja tämä päivä onkin mennyt visusti keittiössä hääräillessä.

Porkkanalaatikot valmiina, ensimmäinen erä joululimppuja leivottu ja lantut hautumassa huomiselle.

Joulukoristeitakin ripsoteltiin hiukan sinne tänne, suurin osa kai Niilon huoneeseen.

Litra glögiä, rasia Bandan perinteisiä ja Jouluradio. Siinäpä se salainen ase. 🙂

Helppo hymyillä kun hommat on tehty. Nauravan limpun kohtalo on päätyä iltapalapöytään. Että mä rakastan joulua! Varsinkin tätä syömistä!

 Limppureseptiä klikkaamalla pääset lukemaan ohjeen suurempana viimevuotisesta postauksesta. Makea ja mausteinen leipä on kiva vieminen joulun alla. Suosittelen lämpimästi upottamaan sormesi taikinaan. Paitsi tietysti jos karppaat….

Mukavaa Lucian päivän jatkoa!

***

Kahvilaleikkeihin ja pienten käsien iloksi.

Tänä vuonna paketteihin on pujahtanut omatekoisia kuppikakkuja. Kahta samanlaista ei ole, eikä ole oikeata ohjettakaan. Äitini teki mallin, ja sitä soveltamalla kopioin omat versioni.

Muistutan taasen, että blogini käsityöjutut ovat for dummies, täysin amatöörimaista räpellystä!

Tässä “hiukan sinne päin” ohjetta:

Virkkaa leivoksen pohjaan ensin hiukan tasaista: Muutama ketjusilmukka lenkiksi, ja siihen koko ajan silmukoita lisäämällä muutama kerros kiinteitä silmukoita, siten ettei pohja mene kuperalle, eikä koveralle.

Kun tasainen pohja on valmis, virkkaa seuraava kierros edellisen kerroksen silmukoiden ulkoreunaan. Älä lisää silmukoita pariin kierrokseen, näin cupcake pysyy tukevasti pystyssä.

Lisää tämän jälkeen silmukoita kerroksiin haluamasi määrä; Riippuen toivotko pohjasta pyöreää, matalaa, korkeaa…

Virkkaa kupera yläosa lisäämällä silmukoita niin, että yläosasta ja alaosasta tulee suurin piirtein yhteensopivat. Tämän jälkeen kannattaa tehdä koristelut kuppikakun “hattuun”. Virkaa pieni kirsikka, tai pistele pintaan strösseleitä.

Täytä vanulla, ja virkkaa yhteen.

Ylä ja alaosan yhdistämisen voit tehdä kahdella tavalla:

 Minä pitelin leivosta pohja itseeni päin, ja virkkasin osat yhteen. Tämän jälkeen jatkoin valkoisella langalla (leivoksen pohja yhä itseäni vasten), tekemään “kermapursotusta”:

Aloita virkkaamalla yhteen liitoskohdan silmukkaan n. 6 pylvästä, hyppää kahden kiinteän silmukan yli ja virkkaa kiinni kiinteällä silmukalla, jatka kunnes koko kuppikakun ympärys on “pursotettu”.
Ompele reunus kiinni leivoksen yläosaan muutamalla pistolla.

Huom:

Omissa tekeleissäni ylä ja alaosat eivat koskaan olleet täysin saman kokoisia, ja pylväiden määrää sovelsin pursotusvaiheen lopussa tarpeen mukaan.

Rattoisaa illan jatkoa!

Se nyt on vissiin tullut selväksi, että olen farkku-tyyppiä. Hellppoa, kun ei velvoita työpaikan pukeutumiskoodit, eikä tarvitse näyttää uskottavalta kuin korkeintaan auktoriteettinä lapselleen.

Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin farkut ei tunnu sopivalta. Vaihtelukin virkistää. Perinteiset “suorat housut” vaativat kaverikseen ne toimistoavokkaat, ja kun ei nyt ole sitä toimistoa, vaan lähinnä melko casuali työympäristö, on pilli twilli noussut mun suosioon. Ja näitähän saa nyt melkein missä värissä tahansa. Materiaali on ohut puuvilla-/elastaanisekoite (ei siis välttämättä oikea twilli, mutta pilli twilli rimmaa niin kivasti). Omani kaappasin Cubukselta, ja näyttää taas h&m myyvän vastaavia alehintaan.

 Ja, jotta lopputulos ei olisi berliininmakkara, yläosaksi liito-orava tyyppinen neule. Kunnon Kekkoset nenälle, ja äiti muuttui lähes katu-uskottavaksi.

Käväistiin tänään hakemassa joulumieltä Leineperin Ruukin perinteiseltä joulutorilta. Ihana miljöö täynnä käsityöläisiä ja pienyrittäjiä. Kannattaa ehdottomasti lähteä kauempaakin katsomaan.

Sään osalta osuimme pahimpaan saumaan; Karvalakkeja satoi vaakaan niin tiheästi, ettei paljon eteensä nähnyt. Kiertäminen jäi tänä vuonna melko nopeaksi, mutta tunnelmaan päästiin silti.

 Mukaan lähti (joulupöytää ajatellen) konjakkisinappia, sipuli- ja sinappisilakoita sekä suutarinlohta. Heräteostoksena käsintehtyä ekologista rosmariini- ja laventelisaippuaa. Niin, ja paistettuja muikkuja piti tietysti syödä. Pulleat kauralyhteet jäivät hiukan harmittamaan, mutta en yksin kertaisesti enää jaksanut puikkelehtia tungoksessa.

 Kotona pari mukia kuumaa glögiä ja niitä eilisiä pipareita. 

Oikein hyvä sunnuntai päivä.

Päivää jälleen lähinnä kuvina. Sain aamulla mielettömän siivouspuuskan ja pesin lattiat. Joulun tulo ottaa koko ajan enemmän aikaa ajatuksista. (Silti lantut ja porkkanat ovat pysyneet visusti säkeissään.) Odottelen inspiraatiota. Sitä, että tulee se “tarve” laittaa joulua. Ilo ja riemu. Ettei hommat tunnukaan työltä vaan huvilta. 

Kiitos Krista ihanasta lehdestä. Sen pariin taidan taas uppoutua, sekä nauttia hetken puhtaasta kodista ja kuumasta glögistä. 

Menin myös lupaamaan, että illalla leivotaan pipareita. Lähinnä koko lattioiden pesu taisi olla turha vaiva. 🙂

Talvi tuli. Tuli kaikkine ominaisuuksineen ja oikkuineen.

Olin jo tainnut unohtaa sen syvimmän olemuksen.

Kuppi tai kaksi kuuma glögiä ja tiukasti vällyjen alle lämpimään. Siinäpä perjantai ilta pähkinän kuoressa…

Ja tunnelmaa vain korostaa tuulen tuiverrus ja pyry. Seinien toisella puollella – onneksi.

Pitkät yöunet. Puoli kymmeneltä herätys aamukahville. Nopea suihku, ja kello 11 aika hemmotteluun.

Jalat on hoidettu, kädet pehmitetty suklaaparafiinilla ja pää hierottu lähes transsinomaiseen tilaan.

Lyhyesti sanottuna; Voisin tottua! 

Mekkopostauksen kuvat oli otettu makuuhuoneessa, ja sainkin heti pari sähköpostia, joissa kyseltiin lisäkuvia makkarista. Muistutettiin jopa, että olen niitä joskus lupaillutkin. Hih, kivaa kun olette niin hyvämuistisia. 🙂
Makuuhuonetta ei tullut rempan jälkeen paljoa kuvattua, yhtenä syynä varmaankin se, että tapetti ei oikein miellyttänyt silmääni. Suoraan sanottuna hetken ehkä jopa vihasin sitä.

Nukkuminen, vaatesäilytys ja pukeutuminen ovat makuuhuoneen funktioita, eli kalustus määräytyy lähinnä näiden ehdoilla.
Pieni hattuhyllynaulakko kannattelee asusteet, korut ja tuoksut. Luku- ja tunnelmavaloa on tietysti yleisvalon lisäksi. Ja kukkia! Tuoreita kukkia ei sovi tietenkään unohtaa.
Tapetti on Borås tapetin Falsterbo-mallistosta.

Siinäpä se “kaikkein pyhin”. Onpas muuten imelän romanttista 🙂

Vastaisuudessakin saa muistutella ja toivoa!

Kauniita unia