{ maanantain makeat }

26.9.2011
Viikonloppu vierähti ilman bloggailua. Kaikenlaista, tärkeää ja turhanpäiväistäkin. Eli on sitä elämää blogin ulkopuolellakin! Tosin lähinnä se keskittynyt pyykinpesuun ja muihin kotitöihin. Toivottavasti kuitenkin jotain sellaistakin sain vireille, että siitä riittäisi blogiin asti. Katsotaan, toivotaan!
Maanantai on tavallinen siivouspäivä. Ja aina kun olen saanut siivottua, tekee mieli palkita itsensä ja päädyn leipomaan. Ei ollenkaan järkevä työjärjestys, sillä kettiö on taas jauhopölyn peitossa.
Biscotit ovat hyviä pikkumakeita kahvin ja teen seuraksi. Kanelilla, kardemummalla ja manteleilla saa arkisemman version, suklaa ja muut ekstrat tekevät pikkuleivästä juhlaisamman.
Nopeasti googletin, ja tulin siihen tulokseen, että kaikissa biscottiohjeissa on sama runko. En siis viitsi nyt ohjetta erikseen kirjoittaa.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!

>{järjetön järjestämisen tarve}

22.9.2011

>

Ihmeellinen tarve järjestää tavaroita ja paikkoja. Karsia, selkeyttää ja helpottaa. Kaipaan toimivuutta ja käytännöllisyyttä, mutta en ole valmis tinkimään ulkonäöstä. Availen kaappeja ja komeroita, organisoin.  Vaihtareihin, kierrätykseen, huutikseen – pois. Ajatus kulkee paremmin, kun tavarat ovat paikoilaan.

En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelemään sekaisessa työhuoneessa, tai pitävät työpöytänsä epäjärjestyksessä. Kun ympärillä on kaaosta, on kaaosta korvienkin välissä. Juuri nyt on kaikenlaista kaaosta tässäkin pienessä päässä, ja järjesteleminen tuntuu hyvältä hoitokeinolta. Ajatus selkiytyy, kun ympäristö tekee samoin.
Toimii siis molempiin suuntiin!

Palailen vielä edellisiin kommenteihin. Nyt järjestän itseni sohvalle, pitsan pois uunista ja hyvää seuraa viereeni.


emilia

***

>{pokal}

20.9.2011

>

Suuri kiitos Ikealle!
Jee,  jalalliset Pokal-lasit ovat taas palanneet myymälöihin. Ihan mahtavaa, koska näitä laseja ei lyö laudalta mikään. Ihana muotoilu, ihana hinta ja kestävä laatu.
Harva varmaan jaksaa hehkuttaa puolentoista euron juomalasista, mutta itse olen varsin tyytyväinen, jos saan silmää miellyttävää tavaraa halvalla. En ole koskaan ymmärtänyt “pyh, se on ikeaa” -mielipiteitä. Hutikuteja tälläkin, mutta välillä ihan loistavaa muotoilua – ja usein vielä käypään hintaankin.
Lastulevy on lastulevyä, ja puu on puuta. Jokainen tietysti valitsee itse. Mitä laatuun tulee, mies osti taannoin Ikeasta veitsenteroittajan reilulla neljällä eurolla. Pohjassa luki Fiskars. Myöhemmin olen saanut ymmärtää, ettei kyseinen veitsenteroittaja ole mikään erikoinen poikkeus. 

Laseihin palatakseni; Näistä tarjoilee kivasti arkisetkin sihujuomat ja mehut. Annoskoko on sopivan pieni arki-illan puunaviinilasilliselle – jonka olen muuten tänäänkin ansainnut!
Taas niitä päiviä, jolloin mikään ei vain tunnu sujuvan….
Huomista odotellessa
Emilia
***

>{entrée}

19.9.2011

>

Eteinnen, ulkoeteinen, pikkueteinen…. Ei kai tälle tilalle edes ole virallista nimeä. Ajaa tuulikaapin virkaa, kooltaan reilut 7 neliötä. Neljä ovea: Ulko-ovi, väliovi, pesutilojen ovi ja suuri rautainen pannuhuoneen ovi. Hankala, mutta samalla näppärä tila.

Vanha puinen penkki on maalattu ylijääneellä kynnysmaalilla. Himmeä siniharmaa sävy. Lattiassa harmaa graniitti ja seinillä hailakka kitin sävy.
Penkki helpottaa kenkien pukemista, ja siihen tulee laskettua myös käsilaukku. Ikean lampaantalja lojuu ehdottomasti myös eteisessä. Erilaiset kassit säilövät sisällään pieniä pyyhkeitä koiran tassuille, heijastinliivejä ja muuta ei niin järin kaunista. Sinkkisoiko toimii sadonkorjuuastiana, kukkaistutuksissa ja muuten vain lojuu lattialla. Tunnelma tulee kynttilälyhdyistä ja kynttilöistä , paljon muuten ei tilaa tule sisustettua.
Saappaat kuivuvat lämpimällä lattialla, joka on myös helppo pyyhiä puhtaaksi kiiltävän pintansa ansiosta. Kivi on kätevä, vaikkei ehkä täysin hivele ulkonäöllään silmääni. 

Isosta metalliovesta saisi hyödyllisen ilmoitustaulun mustalla liitutaulumaalilla. Magneetitkin pysyisi helposti kiinni. Kauan on maalaus ollutkin jo harkinnassa, maali kaapissa jne., mutta enpä ole toimertunut. Tai uskaltanut. Mitä jos tulee hutikuti?

Hassu tämä syksy; Sitä alkaa taas vimmattu sisustusinnostus!

Mukavaa maanantai iltaa kaikille!

***

>{who’s the lucky winner?}

18.9.2011

>

Jaahas, ja arvonta on suoritettu!
Kaikki 176 arpaa pyörittettiin arvontakoneessa ja voittajaksi osoittautui:
Katja/Lumiomena
Onnea!
Otathan, Katja, minuun yhteyttä (uudenkuunemilia(at)gmail.com), 
niin Pieni Paperipuoti saa postittaa palkintosi!
Kuva ei liity asiaan mitenkään, kunhan vain räpsin päivällä kun valo antoi tilaisuuden…
Ja kauniita unia kaikille tasapuolisesti!
***

>{who's the lucky winner?}

18.9.2011

>

Jaahas, ja arvonta on suoritettu!
Kaikki 176 arpaa pyörittettiin arvontakoneessa ja voittajaksi osoittautui:
Katja/Lumiomena
Onnea!
Otathan, Katja, minuun yhteyttä (uudenkuunemilia(at)gmail.com), 
niin Pieni Paperipuoti saa postittaa palkintosi!
Kuva ei liity asiaan mitenkään, kunhan vain räpsin päivällä kun valo antoi tilaisuuden…
Ja kauniita unia kaikille tasapuolisesti!
***

>{sunnuntai on hellinyt}

18.9.2011

>

Jos lauantai ei mennytkään ihan putkeen ja suunnitelmien mukaan (älkää edes kysykö), niin sunnuntai on kyllä paikannut tuonkin vääryyden. Eniten mielialaa on kohottanut auringonsäteet, yhteinen aika ja mukava tekeminen.
Syystori kauniissa vanhassa ruukkimiljöössä, äidin tekemä perunamuusi, jauhelipihvit ja suppilovahverokastike. Kotoilua ja kyläilyä. Juuri sitä, mistä sunnuntait on tehty!
Uusia koreja on alkanut kerääntyä nurkkiin. Nyt juuri silmää miellyttää tämä malli – kaiken kokoisena. Näihin säilötään peittoja, tyynyjä, leluja, paperirullia, käsitöitä ja keittiön pikkusälää.
Vanhoissa lasipurkeissa Ikean kynttilät pysyvät pystyssä hiekan avulla. Kannoin pannuhuoneeseen saavillisen hiekkaa kuivumaan. Jos ei muuta, niin hiekoitan sillä talvella rappua.

Vielä ehdit osallistua
Pienen Paperipuodin arvontaan.
Heitän kaikki arpaliput arvontakoneeseen illalla, ja huikkaan onnellisen voittajan!

Suloista sunnuntaita


Emilia

***


>{sukkasillaan}

16.9.2011

>

Muistatteko Sailan? Kerroin ystävästäni täällä , jo yli vuosi sitten. Ja yli vuoden ajan minulla on ollut ihan mielettömän ihana ystävä. Ihminen, jonka kanssa löysimme niin paljon yhteistä, ja ihminen jonka kanssa olen jakanut niin iloja kuin surujakin. 
Kerroin, että Saila tekee käsitöitä tilauksesta, ja jotkut teistä ovatkin napanneet hänen sähköpostiosoitteensa tuosta sivun laidasta. Nyt Sailalla on myös oma blogi;
Sukkasillaan -blogi on vihdoin syntynyt!

Ylpeänä esittelen myös omat uudet lempparini. Onko kauniimpia sukkia edes olemassa!?
Mukaanlukien näitä ihanuuksia syntyy ystäväni taitavissa käsissä.

Nyt saa tulla syksy ja talvi, villasukkakausi on oikestaan aika ihanaa aikaa!

Mukavaa perjantai iltaa kaikille!

PS. Muistuttelen vielä arvonnasta, mikäli ette ole vielä osallistuneet. 
Linkki löytyy oikeasta ylälaidasta.


***