Perjantaita! Kylläpä osaakin olla hämärää.Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän peiton alla. Fillaroitiin eilen ystävän mökille. Matkaa tuli liki 30 kilsaa, ja saatiin polkea hetkittäin ihan paisteessakin. Tosin sadepilvien kanssa kilpaa. Perillä vedin heti paksut vaatteet päälle, mutta samaan aikaan alkoi sade ja loppu ilta meni kylmän horkassa hytistessä. Oikein perinteinen vilustuminen. Tänään kuuma tee ja villasukat ovat olleet tarpeen ja näin iltaa kohti mentäessä tuntuu, että niistä on kyllä ollut ihan apuakin. Ja hyvä niin, sillä jonkinlaisiin fyysisiin suorituksiin pitäisi vielä viikonlopun aikana kyetä.

Toinen hyvä syy pysytellä peiton alla on tuo sää. Ei oikein innosta mihinkään, paisti just tähän hyggeilyyn. Ja tavallaan oikeastaan ihan kiva. Kynttilöiden polttaminen tuntuu ihanalta, ja kun vielä on nuo pionitkin seurana, niin en mä valita. Viikonlopulle olisi aika tavalla ulkoilmaohjelmaa, joten tämä yksi sadepäivä on ollut kiva viettää mukavasti sisällä.

Kun joulun jälkeen vaihdoin olohuoneeseen vaaleanpunaiset tyynyt ja peitot (tässä postauksessa tarkemmin), mietin, että meneeköhän ihan metsään. Että miten kauan jaksan niitä oikeasti katsella ja että tuntuuko vaaleanpunainen viimeistään maaliskuussa ällöltä. Mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen, että voisin vaihtaa nuo pois. Olen jotenkin ihan mielettömän rakastunut edelleen noihin sävyihin ja ne istuu mielestäni meidän olkkariin todella hyvin. Ja hei, jos nuo sävyt ei sovi pionikimpun kanssa yhteen, niin minkä sitten! Tähän sopisi vielä oikein hyvin lasillinen roseviiniä. 🙂

Sen sijaan, että tänään istuttaisiin ihailemassa kynttilänvaloa viinilasillisen ääressä myöhään iltaan, pitää oikeasti hipsiä ajoissa nukkumaan. Joten nyt kattamaan iltapalapöytää.

Mutta ihanaa ja rentoa perjantai-iltaa teille. Kynttilöillä ja roseviinillä tai ei. ♡

Siitä huolimatta, että blogi kesäkuussa päivittyikin, musta tuntuu, että olen ollut jossakin määrin poissa. Kuulumiset ovat enemmänkin olleet puutarhan kuulumisia, ei niinkään omiani. Tajusin tämän tänä aamuna lenkillä, ja hetken soimasinkin itseäni, että miten tässä joka kesä käykin näin. Mutta sitten totesin, että ehkä eräänlainen someloma on bloggaajallekin tarpeen, itse olen selvästi sellaisen tarpeessa aina kesän tultua. Sen lisäksi, etten ole itse jaksanut jakaa arkea tai oikein muutakaan omaa ajatuksenvirtaa, en ole oikein jaksanut seurata muidenkaan tekemisiä sosiaalisen median kautta. Mutta ähky on kai jossain määrin selätetty, ja siitä kiitos kesäkuulla.

Mutta mitä sitten ihan oikeasti kuuluu. No hyväähän tässä. Tänään vietiin esikoinen linja-autoon ja vannotettiin kuskia, että ennen Kamppia ei sitten päästä poikaa ulos. Siellä vastassa oli serkkutyttö ja siskoni puoliso. Tänään mennään ihailemaan ystävien uutukaista keittiötä, huomenna olisi edessä fillarireissu ja viikonloppukin on ahdettu täyteen kaikkea ohjelmaa. Puutarhatöiden lisäksi kesään on kuulunut tietenkin kirjat, ja olen jopa kehittänyt pienen stressin, että miten kaikki uutuudet saa mitenkään imaistua kesän aikana. Toisaalta ihana tunne, sillä vihaan sitä fiilistä, kun kirja on lopuillaan, eikä tiedä, mihin seuraavaksi tarttuisi. Jalkapallo jäi tämän kesän osalta, mutta pyöräily, juoksu ja kuntosali on kivoja. Nautin kun saan liikkua aamulla ennen lasten heräämistä. Ja sitten suihkun raikkaana ja toisen kahvikupillisen jälkeen on henkisesti ja fyysisesti valmis uuteen päivään. Ja vaikka heräänkin aikaisin ja kello soittaa miltei joka aamu kuuden jälkeen, olen kuitenkin kuunnellut omaa jaksamista ja jäänyt myös sänkyyn jos siltä on tuntunut.

Olen myös tänä kesänä ollut sellainen somen suvustaseuraaja. Olen kuunnellut sivukorvalla ja välillä vähän tarkemminkin nuorten tubettajamiesten juttuja, ja enpä voi muuta sanoa, kuin että ihan mielettömän hienoja roolimalleja tuolla tubessa. Siis oikeasti! Järkevää ja vastuullista jutustelua, tosin myös ihan hauskaa ja turhanpäiväistäkin pölinää, kuten kuuluukin. Jokseenkin olen osannut luottaa siihen, että lapseni seuraa hyviä tyyppejä (onhan nuo Ronit ja kaverit esillä muutenkin), mutta olen saanut kesän aikana vielä vahvistuksen ajatukselleni. Toisin sanoen olen ehkä ajan kanssa sukeltanut oman lapseni ajatusmaailmaan ja yrittänyt oivaltaa tämän hetken nuorison mieltymyksiä. Vaikka lapset hankkiikin nuorena, niin kyllä sitä silti onnistuu vain tipahtamaan kehityksen kelkasta ja radiohititkin kuulostaa ihan oudolta. Kyllä, mä olen 35-vuotiaana niin keski-ikäinen kuin vain voi olla! 😀

Tuon pienemmän kanssa olen koittanut opetella lukemista. Alun konsonantit tuottavat edelleen vaikeutta, mutta edistystäkin on tullut. Ja eipä tuo lukemisen oppiminen nyt mikään tämän kesän juttu ole. Mutta kun se on alkanut kiinnostamaan, niin mikäs siinä.

Mulla on myös tapana lykätä kesään kaikkea, mikä muuten ei nappaa. Ja tähän listaan kuuluu kaappien siivous ja monta muuta ärsyttävää asiaa, jotka kuitenkin helpottavat arkea. Vaatehuone on nyt selätetty, enää olisi keittiön kaapit, lasten vaate-, romu- ja lelukaapit. Mutta hei, olen hankkinut kesän aikana neljät rintsikat. Liivien ostaminen on jotain erityisen vastenmielistä,  mutta nyt on yksi hyvä malli mustana, puuterisena ja valkoisena. Ja uudet juoksuliivit. Äärimmäisen loistava suoritus!

Sisustuspuolella ei ole kauheasti tapahtunut, mutta olen innostunut taas Pinterestin käytöstä ja luonut itselleni tarpeen jonkinlaisesta taulu- tai valokuvakollaasista pianohuoneen seinään. Niin ja toteutin (lue: toteututin miehellä) esikoisen huoneeseen yhden kattoon kiinnitetyn DIY vaaterekin. Voinen laittaa siitäkin jossain kohtaa kuvan.

Mitäs vielä? No olen käynyt kampaajalla. Ja eilen kävin jalkahoidossa ja lupasin itselleni, että lopun kesää rasvaan jalkojani päivittäin. Kampaamoreissun lopputulos oli ehkä vähän turhan harmaa, mutta sekoitin kotona hoitoaineeseen kurkumaa ja harmaat saivat kyytiä. Näppärää! Olen myös tullut siihen tulokseen, että vaatehuoneestani puuttuu yhdet kunnon culottes-housut. Sellaiset Suomen kesään sopivat, vähän pidemmät pöksyt.

Mutta sen lisäksi, että kesään on kuulunut paljon muutakin kuin vain puutarhaa ja kukkia, tykkään niistäkin edelleen kesässä ehkä eniten. Mutta rehellisesti sanottuna on minun kesääni jo mahtunut niitäkin päiviä kun ei ole jaksanut puutarhajutuista innostua tai kerätä kukkia maljakkoon. Ei elämä aina yhtä auringonpaistetta ole, ei edes kesällä. Mutta niinhän sen kuuluukin olla. Että joskus vaan ei nappaa yhtään mikään, ja olen onneksi siinä onnellisessa asemassa, että noina päivinä olen saanut hautautua ihan vain sohvan nurkkaan tekemättä mitään.

Että sellaista tänne. Talviturkkikin on yhä heittämättä, mutta niin kauan kuin tuo kylmä tuuli riepottelee, ei ole aikomuskaan kastautua. Helteitä odotellessa. 😀

Mutta mitäs teille?

Moikka!

Se on jotenkin loogista, että uusi kuukausikin alkaa maanantaista, eikö? Viikon ja kuukauden ensimmäinen päivä. Tuntuu hyvältä. Ja ihan vain jo heinäkuukin tuntuu hyvältä. Helteitä ei ole näkyvissä, mutta jaksan uskoa, että kaunista kesää on tarjolla myös tässä kuussa. Ja jokseenkin tuo kesäkuu menee aina sellaisessa kesään totuttelemisessa. Tehdään puutarhatöitä ja rakennetaan uutta kesää. Heinäkuu on sitten se kuukausi kun tavallaan nautitaan siitä kevään ja alkukesän uurastuksesta. Näin mä ainakin haluan ajatella.

Eilen illalla just istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja mietittiin kesän suunnitelmia. Äkkiä ne kesäviikonloput oli laskettu ja todettiin, että kaikkea kivaa ei millään ehdi yhdessä kesässä. Mutta onneksi tiedossa on tyttöjen pyöräilypäivää ja suunnitelmissa grillibileitä ja saaristokierrosta. Ja joitakin suunnitelmia onneksi myös syksyksi. Koska niitäkin pitää olla. Ja vaikka jonkun mielestä syksyn suunnittelu kesällä on ihan kamala ajatus, mä itse koen just niin, että nyt kun mieli on valoisa ja olo keveä, on hyvä suunnitella syksyyn iloisia asioita, jotka sitten ehkä jäisivät syksyn matalalennossa suunnittelematta ja toteuttamattakin.

Kasvarissa on heinäkuun ekana varsin kesäinen fiilis. Vaikka tänä vuonan en osannut vielä ryhtyä kasvihuoneviljelijäksi, vihreää on kuitenkin ympärillä. Pelargoniat nauttivat kesän aurinkokylvystään, jotta jaksavat taas pinnistellä läpi pimeän osan vuotta keittiön ikkunalla. Niin ja onhan mulla chilejä ja habaneroja. Ja ihan nuo itse siemenistä kylvetytkin alkavat jo tuottaa satoa. Ensi vuonna ne pitää ehkä kuitenkin kylvää helmikuun sijaan jo tammikuussa.

Noita laventeleja mulla oli ruukussa myös viime kesänä ja iskin ne loppukesästä kasvimaan nurkkaan. Nyt siellä on terhakka laventeliviljelmä, ja ajattelin, että voisin tänä vuonna tehdä taas samoin. Ehkä ensi keväänä sieltä voisi lohkaista omaa satoa myös ruukkuistutuksiin.

Auringon lisäksi meillä ainakin on käynyt myös kylmää tuuli. Huomiseksi lupaa taas viileämpää, joten tänään pitää ottaa kaikki ilo irti auringosta. Ja hei, mä lupaan, että heinäkuussa postaan jotain muutakin kuin puutarhajuttuja. Oikeastaan vähän odotan, että saan huomenna pitää oikein kunnon siivouspäivän. Projekti vaatehuone sai kuitenkin kunnon potkaisun viikonloppuna, joten nyt voi vetää yhden jutun kesän to do -listalta yli.

Kaunista heinäkuun ensimmäistä! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Perjantaita!

Oli ihan pakko kuvata vähän oman pihan iltafiilistä. Vaikka moni kasvi on jo kukintansa kukkinut, riittää onneksi ihailtavaa vielä pitkäksi aikaa. Ja just nyt on sormustinkukat parhaimmillaan. Ai että, mutta mä rakastan niitä. Ja sormustinkukkaahan ei vain voi olla liikaa, eikö? Se on ehkä kaunein. Ja sitä kasvaakin onneksi joka puolella. Jopa joutomaalla metsän reunassa.

Tuntuu ihan hassulta, että kesäkuu on melkein jo lopussa. Tekisi mieli kääntää jostakin vipstaakista aikaa jopa taaksepäin. Vaikka ei sillä, heinäkuu on kaunis ja tienpientareet alkavat olla sateen jälkeen kauneimmillaan, mutta lyhyt kesä vähän ahdistaakin. Kunpa näitä valoisia iltoja ja kukkaloistoa voisi laittaa purkkiin. Ja vapauttaa sitten syksyn pimeillä kun ahdistaa ja väsyttää. No mutta ei voi ja siksi pitääkin nauttia just nyt. Katsella ilta-aurinkoa ja nauttia valoisista aamuista. Ladata kesää ja puutarhaa mieli täyteen.

Näissä maisemissa samoilen myös perjantai-iltana. Ja huomenna ja ylihuomenna. Mieli lepää.

Ihanaa iltaa myös teille! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Heipsan!

Eikö olekin hassu juttu, että joka kesä (ja tarkoitan nyt ihan tosissani joka kesä) sade saapuu pionien parhaaseen kukinta-aikaan. Oli kyseessä sitten sateisempi kesä, tai kesä jona sadetta oikeasti ihan odotellaankin. Juuri kun pionipenkki on kukkeimmillaan tulee sade. Aivan varmasti, joka himputin kesä!

No ei sillä, sitä sedetta on kyllä ihan oikeasti odotettu ja sitä maa todellakin tarvitsi ja kaipasi. Mutta onhan se vähintäänkin surkuhupaisaa, että pisarat hakkaavat samalla kukkaloiston. Onneksi meidänkin pihassa kasvaa eri aikoina kukkivia lajikkeita, joten ihan ei nyt pionittomaksi jääty, mutta tämä upea valkoinen kukka on nyt muisto vain. Siis ulkona, maljakossa ilo jatkuu vielä hetken.

Kuvissa siis todennäköisesti viimeiset yksilöt tätä lajiketta. Vaaleanpunainen jatkaa onneksi edelleen terhakkana ja jotenkin toivon, että vielä huomennakin olisi mahdollisuuksia poimia kimppu tai kaksi. Mietin myös, että joka vuosi pionien lakastuminen aiheuttaa jonkinlaista surua ja luopumisen tuskaa, mutta tänä vuonna lohduttaudun sillä, että onhan mulla ne daaliat! Vähän kuin toiset juhlat samalle kesälle. 🙂

Täällä kolean harmaa päivä on otettu rennosti. Ajattelin, että jos oikein innostun, voisin jopa siivota yhden vaatekaapin ja ehkä sipaista alkuun myös projektia vaatehuone. Mutta en innostunut. Onneksi kesää (ja ehkä sadepäiviäkin) on vielä jäljellä. Tehokkuutta tärkeämpää on kuitenkin ollut rento oleilu kirjojen parissa. Ja nyt pitäisi kai koputtaa puuta, mutta rentoutta ja lukemista edesauttaa myös se, että lapset tuntuvat tänä kesänä tulevan paremmin toimeen keskenään. Toki aina jotain kinaa löytyy, mutta noin ylipäätään nyt taitaa olla just sopiva ikä molemmilla yhteiseen seurusteluun ja tekemiseen.

En tiedä olenko ihan pöhkö, mutta jotenkin tällaiset laiskat sadepäivät on aika ihania. Ehtiihän sitä sitten taas olla energinen neiti kesäheinä.

Tunnelmallista iltaa.

 

Tv medialainassa / Samsung

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Specsavers

---

Maanantai-iltaa!

Ah, aurinkolaseja, noita nenällä keikkuvia ihmeitä. Paitsi että aurinkolasit pelastavat silmien siristelyltä, suojaavat auringon haitallisilta säteiltä ja helpottavat autolla ajamista, ne ovat ehdottomasti myös yksi parhaista asusteista. Ja varsinkin näin kesällä aika kovassa käytössäkin.

Tykkään itse suurista aurinkolaseista, sellaisista ihan kunnolla kasvoja peittävistä. Ne antavat mielestäni parhaan suojan, mutta arvostan aurinkolasien suuressa koossa myös niiden tarjoamaa armollisuutta niitä päiviä kohtaan, kun ei ole oikein jaksanut nähdä vaivaa ripsivärin tai valokynän kanssa. Meikkaamattomat kasvot saa myös kivasti ryhtiä oikein valituilla aurinkolaseilla. Tänään vähän aurinkolasimuotia kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa. Ja hei, mukana myös tosi kiva Specsavers -lahjakorttien arvonta!

Meidän kylppärin hyllystä löytyy kuusi erilaista Marc Jacobsin Daisy -tuoksua. Kaikki ihania ja pullot mitä hurmaavampia kukkaisine korkkeineen. Ihastuinkin siis heti Jacobsin mustiin aurinkolaseihin, joiden aisoja koristaa nuo parfyymipulloista tutut päivänkakkarat. Myönnettäköön silti, että päivänkakkara-aurinkolasit taitavat olla tarkoitetut minua rohkeammille pukeutujille.

Specsaversin aurinkolasihyllystä löytyy yhtälailla muotoja ja malleja, kuin silmälasipuoleltakin. Ja huomioon on otettu räväkkää ja rohkeaa tavoittelevat, mutta myös kaltaiseni turvalliseen ja varmaan tarrautuvat. Lisäksi miltei kaikkiin Specsaversin kehyksiin saa myös aurinkolasilinssit, joten aurinkolasivalikoima on näin todella laaja, ja ne omaan päähän täydellisesti istuvat silmälasit voi hankkia myös aurinkolaseina.
Myös Marc Jacobsilta on tyylikkäitä ajattomia malleja suurista mustista laseista kevyesti sävytettyihin ja keveisiin metallikehyksiin. Lopulta omaksi suosikikseni valikoituikin vähän päivänkakkaroita pyöreämpi ja sangoiltaan kevyempi malli, joka peittää kivasti silmien alueen. Myös myymälässä todettiin, että lasit vaikuttavat siltä, kuin ne olisivat olleet päässäni aina.

Yksi Specsaversin myymistä merkeistä on Kenzo, jonka silmälasit olivatkin esimerkkinä edellisessä postauksessa. Vähän kissamaisempi malli ja kevyesti väreillä kevennetty musta poka. Tämä oli kaikista kokeilemistani mallilaseista mieheni suosikki.

Edelliset vahvuuksilla varustetut aurinkolasini olivat Specsaversin omaa merkkiä, ja tästäkin valikoimasta löytyy ihan huippu hienoja malleja. Esimerkkinä tuo yllä oleva malli, joka sekin miellyttää klassiseen taipuvaa makuani.

Tykkään kovasti Kylie Minoguen laseista, ja jo kaksi kertaa olen löytänyt merkiltä silmälasisuosikkini. Myös nämä aurinkolasit ovat mielestäni tosi hienot. Hauska, linssit ylhäältä yhdistävä, poikkiripa antaa ilmettä kehyksille ja näissä on sellainen kivasti naisellinen pilottityyli.

Aurinkolasini ovat aina kesään 2019 asti olleet ruskeat ja ruskeilla linsseillä varustetut. Olen jotenkin vieroksunut mustaa, ja kuvitellut sen olevan liian raskas kasvoilleni. Nyt kuitenkin huomasin ihastuvani juurikin mustiin aurinkolaseihin, eli harmaaseen linssiin, joka siis näyttää päälle päin mustalta. Linssien värillä on merkitystä kuitenkin myös muutenkin kuin ulkonäöllisesti. Ruskea linssi parantaa kontrastia, kun taas harmaa pitää värimaailman neutraalina. Harmaan linssin sanotaan myös parantavan punaisen ja vihreän erottumista, mutta itse en valitettavasti pysty sanomaan juurikaan erottavani noita värejä, oli nenälläni sitten ruskeat tai harmaat linssit.

Autolla ajaessani laitan aurinkolasit usein päähäni, vaikka sää ei hirveän aurinkoinen olisikaan. Polarisoitu linssi tekee nimittäin autolla ajamisesta huomattavasti mukavampaa. Tästä ominaisuudesta en enää pystyisi luopumaan.

Arvonta:

Kerro kommenttiboksissa mitkä näistä aurinkolaseista ovat sinun suosikkisi  ja olet mukana huikeassa lahjakorttiarvonnassa! Kaikkien arvontaan osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 59 euron arvoisia Specsavers-lahjakortteja! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 30.6.2019
Arvonnan säännöt löydät täältä.

Leppoisaa ja aurinkoista kesäiltaa!

Maanantaita!

Toivottavasti juhannuksenne on mennyt hyvin! Minä olen ottanut juhannuksen lähinnä levon kannalta. Ei mitään ihmeellistä juhannuksena, sitä perinteistä lähinnä. Meillä tosin se perinteinen on sitä, että mies on poissa, ja me sitten lasten kanssa lähinnä vain ollaan. Harmittaahan se välillä, mutta kyllä se juhannus vain niinkin menee. Ja tänä vuonna saatiin sentään yhteinen, aikainen juhannusaattolounas. Uudet perunat, kalat ja muut kesäherkut. Luonnonkukkia maljakossa ja mansikkapavlovaa jälkkäriksi. Vaikka kaikki tuo pitikin järjestää vähän kiirellä, tuli jannusaaton aamupäivään kuitenkin myös vähän juhlan tuntua. Yritän asennoitua juhannukseen niin, että se on kesäviikonloppu muiden ohella, mutta kyllähän se kivalta tuntuu, että mukaan mahtuu myös vähän ekstraa.  Eilinen ilta vietettiinkin sitten jo yhdessä tuossa miltei naapurissa, ystävien mökillä. Kaiken kaikkiaan mukava ja rento viikonloppu.

Nuo puutarhatyöt oli meillä se juhannukseen valmistautuminen. Se, että sorat saataisiin lopulta juhannukseksi paikalleen, tuntui jossain kohtaa miltei mahdottomalta aikataululta. Mutta niin vain ehdittiin, ja sain nauttia siististä puutarhasta, ja uskomattomasta pioniloistosta! Juhannuspäivän iltana tartuinkin kameraan ja räpsin kuvia keskikesän rehevyydestä. Just nyt kaikki on niin kaunista!

Muistatteko, kun viime kesänä annoin lisäaikaa vanhalle puutrahapenkille? Jos ette, postauksen pääsee lukemaan tästä. Koska vanha penkki sai puhdistuksen ja maalin ansiosta useamman lisävuoden, päätin elvyttää myös sen ystävät, eli pari tuolia ja pöydän. Ja niin vain kymmenen vuotta vanhoista puutarhakalusteista tuli kuin uusia. Ero vanhoihin, mustuneisiin kalusteisiin on uskomaton! Vielä viikko sitten mietin, että pitaisi ostaa uudet puutarhakalusteet, mutta ongelma ratkesi äärimmäisen helposti ja ennen kaikkea edullisesti. Nostin kalusteet suuren puun varjoon, joten mikäli kasvihuoneessa pääsee liian kuumaksi, istumapaikkansa voi valita myös tästä.

Tänään maljakot täytetään taas pioneilla. Edessä uusi kaunis kesäpäivä ja koko perhe kasassa. Mulla on teille tänään myös toinen postaus kera kivan arvonnan, joten pysykää kuulolla!

Nyt aamupalapöytää kattamaan!

Hei ihanat ja ihan hirvittävän paljon kiitos kaikista ihanista viesteistänne, joita olette lähettäneet eri kanavissa. Ihan mielettömän hieno tunne, että iloitsette puolestani. Vanha sananlasku jaetusta ilosta pitää todella paikkaansa! Ja sitten samaan hengenvetoon pahoittelut, että monen postauksen kommentit jäivät viikon aikana vastaamatta. Jokaisen kuitenkin aina luen, ja jokainen niistä on aina yhtä tärkeä. ♡

Päätin jo eilen, että tänään on kukkamekkopäivä. Tarvitsin jo vähän sellaista ladylike fiilistä. Vähän tyvikohotusta hiuksiin ja punaa huuliin, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Ulos mentyäni palasinkin nopeasti hakemaan sukat ja saappaat (jee, meillä oikeasti satoi yöllä) ja ryhdyin sitomaan ritarinkannuksia. Ja sitten olinkin jo kukkamekossani, kumisaapaissa ja paljain käsin nokkosten kimpussa. Onneksi tässä kohtaa aamupäivää uusi sorakuorma kaartoi pihaan ja painuin alta pois. Yksi melkein kokonainen päivä ilman puutarhatöitä, niin päätin.

Sitten tuli puhelu mieheni veljeltä. Että lähtisikö meidän lapset Leo’s leikkimaahan. Siis oikeasti, halusi viedä meidän lapset pienen serkkupojan kanssa leikkimään. Aivan ihana! Ja samalla ihan himputin outo tunne. Että mitäs sitä sitten tekisi. Mutta hei, istuin kasvihuoneessa kera kirjan. Nautin. Olin vain. Ja käytiin miehen kanssa syömässä. Ihan kaksin. Iltapäivällä lapset palasivat kotiin, eikä mennyt kauan, kun mies otti taas lapset mukaansa ja lähti hoitelemaan asioita toisen veljensä kanssa. Kämppä tyhjänä, ja sekös vasta outoa olikin. Piti oikein istua alas ja tuumata hetki, että mitäs sitten.  Mutta selvisin. Hipsin ulkona kitkemättä yhtään. Kuvasin tämän kesän sormustinkukkia, odottelin sadetta ja keräsin pari pionikimppua. Eilen aukesivat ensimmäiset valkoiset ja tänään niitä on jo vaikka kuinka!

Ajattelin jatkaa nautiskelulinjalla myös huomisen. Jotakin kivaa kun ollaan vielä koko perhe kasassa.

Mutta nyt jotakin purtavaa suunnittelemaan. Ihanaa iltaa!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Olo on kuin junan alle jääneellä, mutta vihdoin kasvihuoneella on ansaitsemansa paikka! On tätä tässä veivattukin, pelkästään kuukausi odotettiin että saatiin kaivuri pihaan. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuukin nopeasti! Paljon on toki vieläkin tehtävää, nurmikkoa pitää paikkailla ja soraa vähän tasotella ja ostaa lisääkin, koska tilaamamme kuorma ei riittänyt sitten alkuunkaan. Mutta hei, nyt ollaan selkeästi voiton puolella. Ihana kun omat visiot muuttuvat konkreettiseksi ja todelliseksi.

Pari päivää rakensin uutta kukkapenkkiä. Siihen on isketty 24 daaliaa. Niiden lisäksi on kaivettu savisesta ja kivisestä maasta päivänliljaa ja pionia. Syteen tai saveen nuppuisen pionin siirtäminen, mutta siinä ne nyt on. Olen kaivanut liki sata sormustinkukkaa ja pienempiä taimia, ja iskenyt ne tähän uuteen penkkiin. Pari kuunliljaa ja valtava määrä isoja kiviä. Jopa syyreenintamet on kaivettu omasta pihasta. Helpommalla tietysti pääsisi jos ostaisi uudet taimet ja vain istuttaisi, mutta miksi, kun arsenaalia on kuitenkin omasta takaa. Ja näin saatiin myös vanha kaivonkansi naamioitua osaksi muuta kokonaisuutta.

Uusi sora on niin paljon kauniimpaa kuin tuo vanha, miltei tuhkaksi muuttunut.

Syreenit on nyt tuettu vanhaan heinäseipääseen, kun en muutakaan löytänyt. En ole itse asiassa koskaan lämminnyt sille heinäseiväsmaalaisromantiikalle, mutta kun niitä talokauppojen ohessa tuli, olen hyödyntänyt ne erilaisina kasvitukina. Kahta kiertää esimerkiksi humala.

Uusi kukkamaa tehtiin samaan muotoon kuin tuo polun toisellakin puolella oleva vanha perennapenkki. Sen enempää en mitään muotopuutarhaa halua harrastaa, mutta tämä tuntui jotenkin luontevalta ratkaisulta. Uudessa penkissä on vielä vaikka kuinka paljon tilaa, ja niin on arsenaaliakin, mutta täytynee sanoa, että kelit ovat ottaneet osan voimista.

Nyt pitää vain toivoa, että toinen sorakuorma saataisiin jo huomenna. Tänään meillä oli tosiaan kaivuri kuorimarassa tästä pihasta tuon vanhan sora-alueen pois, ja nyt siihen saadaan paksu kerros uutta parempilaatuista päälle. Koko piha näyttää ihan erilaiselta, vaaleamman soran vuoksi. Mutta voitte ehkä kuvitella pölyn määrän. Onneksi en ole viitsinyt pestä ikkunoita. Ja ei kai saisi juhannusviikolla edes mainita vesisadetta, mutta ei se pahaa tekisi. Jos vaikka joku yksittäinen pilvi tähän meidän kohdalle. 🙂

Melkoiset kolme päivää takana, mutta edessä toivottavasti myös monta aurinkoista päivää, joina nauttia työnsä tuloksista. Jalkoja särkee taas niin, että nyt on mentävä pitkälleen. Aamulla kello soimaan ja kastelupuuhiin. Mä niin nautin tästä!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ihanaa maanantai-iltaa!

Viimeiset pari päivää olen ollut kurainen, hikinen ja onnellinen. Puutarhassa tapahtuu vihdoinkin, mutta sen sijaan, että muistaisin ottaa kuvia tai jakaa tekemisiäni, olenkin uppoutunut työhöni niin että ajantaju meinaa kadota. Varsinkin tänään kellon katselu unohtui, kun lapset olivat mummulassa. Lapiota sai heilutella juuri siinä tahdissa ja niin kauan kuin halusi. Ja koko paivähän siinä meni. Jo eilisen jälkeen koko kroppani jokainen lihas on arkana ja jopa nekin, joiden olemassaoloa en taas edes muistanut. Mutta se on ihanaa kipua!
Nyt illan tullen mietin, että otanko teille kuvan, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä vielä. Sillä huomiselle on vielä yksi iso projekti ja haluan että näette valmiimman lopputuloksen. Niinpä kaappasin kukkapenkin perkuujätteet maljakkoon ja saatte tyytyä niihin. 🙂

Kylmän suihkun jälkeen on ihana rojahtaa olohuoneen sohvalle ja nostaa jalat ylös. Sitä tuntee itsensä ihan salonkikelpoiseksi kun hiuksissakaan ei ole multaa ja muita maa-aineksia. Auringon tuoksu viipyy vielä iholla ja olo on ihanan raukea. Tämä on ollut mulle sellainen yhden päivän totaaliloma. Mikään löhöily tai rannalla köllötteleminen ei vedä vertoja tällaisille päiville.

Mulla on edelleen lauantain Vera Stanhope katsomatta, ja mietin, että kumman valitsen, Veran vai kirjan. Aamulla pitää taas nousta aikaisin ylös, jotta ehtii mahdollisimman paljon!

Ihanaa kesäiltaa. ♡