Lumisen kaunista Lucian päivää. Tuli todellakin valoa talven pimeyteen, ja tänään paistoi jopa niin kirkkaasti, että jäin pohtimaan joulusiivouksen uusimista. Joskin tuosta otsikosta en niinkään ole varma, sillä vanki sana kalskahtaa vähän negatiiviselta. Mutta noin Lucian päivänä lauletaan ja kerrankin tuo lumen määrä on ihan oikeasti kohdillaan!
Taisimme unohtaa koputtaa puuta, kun tuossa yhtenä iltana laskimme, miten vähällä sairastamisella olemme selvinneet kuluneesta syksystä. Ikinä ei kuitenkaan saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta josko tämä olisi sitten samalla myös se vuoden viimeinen! Tämä päivä on nimittäin mennyt potilasta hoivaten, ja kaunis aurinkoinen lumimaisema piti jättää ikkunan taakse.
Hyasintteja ja kynttilöitä. Niihin ei kai voi oikein olla törmäämättä tässä kohtaa vuotta. Tuo pieni penkki, jonka kyhäsin olohuoneen nurkkaan nollabudjetilla sopii loistavasti jouluisten juttujen alustaksi. Sohvalla istuessa siihen voi myös kurottaa vaikka viinilasinsa. Pukkijalat löytyivät vintiltä, ja vanha lankun pätkä ulkovarastosta. Ajan patinoimaa puuta, joka sopii loistavaksi sohvapöydän seuraan! Jonkun toisen mielestä kyseessä voi toki olla puu, jolla tuskin on jäljellä edes lämpöarvoa. Mutta hei, onneksi omassa kodissaan saa jokainen valita mistä tykkää ja mistä ei. Toisen romu on toisen aarre, ja hyvä näin, sillä pidän pienestä sivupenkistäni valtavasti!
Tämän talvisen keskiviikon ehdottomasti paras piristysruiske on se, että pääsen illalla kampaajalle! En edes muista koska olisin viimeksi ollut moisessa hemmottelussa, ja kun syksyinen sävyttävän hoitoaineen kokeilukin meni päin puuta, olen ollut enemmän ja vähemmän hiuskriisissä jo pidemmän aikaa. Tänään kuitenkin laitetaan frisyyri joulukuntoon, ja josko se samalla piristäisi muutenkin vähän väsähtänyttä habitustani. Suunnitelmat on selvät, mutta pidetään ne vielä omana tietona. 🙂
Tiedättekö, tajusin vasta juuri, että vaikka meillä oli viime vuonna lahjat paketissa jo joulukuun alussa, ja kuusi koristeltuna kuun puolivälissä, kaikki muut jouluvalmistelut olikin sitten tekemättä tässä kohtaa joulukuuta. Mukaan lukien jopa lasten piparkakkutehtailut. Joten ei hätää, ollaan siis ihan aikataulussa vielä ja vieläpä kohtalaisen mukavasti! 😀
Rauhallista ja rentouttavaa Lucian päivän iltaa! ♡
Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!
Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!
Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.
Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.
Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡
Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life
Tiedättekö, oli ajatuksena aamulla ottaa jotkut kivan jouluiset hämykuvat maanantain iloksi, mutta onnistuinkin heittämään puurokulhoni keskelle keittiön lattiaa. Sen sijaan siis, että olisin kuvannut teille hämyä tai joulun tunnelmaa, kaavinkin lattialta kaurapuuroa ja Arabian Kokoa. Sitten olikin jo kiire kouluun, joten nyt on tyytyminen näihin kamiinan kuviin, jotka eivät alunperin läpäisseet seulaani. 🙂
Viikonloppu vierähti tosiaan syntymäpäivien merkeissä, ja vaikka meillä varmasti joulu näkyi viikonloppuna ihan yhtä lailla kuin tänään, jäi joulu kuitenkin muutamaksi päiväksi jonkinlaiselle henkiselle tauolle. Nyt kun synttärit on juhlittu, ajatukset rientävät taas jouluun ja joulun odotukseen. Itse asiassa paluu jouluajatuksiin tapahtui jo eilisiltana, kun koti rauhoittui kaverisynttäreiden jäljiltä normaaliin hiljaisuuteensa. Ja hei, mikäs tässä joulutellessa, kun maakin on valkoinen!
Toiseen adventtisunnuntaihin saatiin herätä iloisten uutisten kera, sillä aamulla miehen puhelimeen kilahti odotettu vauvauutinen. Miehestäni tuli ensimmäistä kertaa setä, ja lapsetkin saivat ensimmäisen serkkunsa isänsä puolelta. Voitte kuvitella, että kun tässä on nyt herkistellyt tuon omankin lapsen syntymää muistellessa, moinen uutinen avasi vuolaat padot silmäkulmista.
Mutta hei, joulua kohti mennään! Jonkin verran meinaa jo stressinpoikanenkin tarttua harteista, sillä kaikki jouluruuat ovat edelleen tekemättä, mutta jos jotain positiivista, niin joulusiivous on tehty!
Seuraavat pari viikkoa siis tiedossa armotonta joulufiilistelyä ja jouluun virittäytymistä.
Esikoinen täytti eilen 9 vuotta, ja tänään järjestelläänkin sitten viikonlopun syntymäpäiväjuhlia. Pikkuisen tippa linssissä tietenkin, koska satun olemaan sitä herkkää lajia, joka tirauttelee vähän pienemmistäkin jutuista johtuen kyyneleen aina silloin tällöin. Ja vaikka joskus oma herkkyys vähän harmittaakin, tunnen oikeastaan ihan ylpeyttä siitä, että luonteenlaadustani on riittänyt osaksi myös lapseni persoonaa. Herkkyys kun tuskin tässä maailmassa on lainkaan pahasta – päinvastoin. “Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”Tuon viisauden kun saisi pysymään lastensa elämässä.
Hetken aikaa koin eilen olevani vähän natsimutsi, kun komensin lapset avukseni lastenhuoneen komeronsiivoukseen. Lopulta kirjapinojen ja muistolaatikoiden penkomisesta tuli ihan hyvää ajanvietettä. Sieltä löytyi pieni vaaleansininen tutti, se yksi ainoa, jota ei aikanaan “annettu vauvatontuille”, uniriepuja ja ensimmäiset juhlakengät. Lisäksi laatikollinen jos jonkinlaista esitettä, mitä kohta kymmenen vuotta sitten neuvolassa odottavalle äidille jaettiin. Siinä tuntui, kuin vuodet olisivat solahtaneet pikakelauksella silmien ohi.
En ole koskaan ajatellut, että olisin tullut kovin nuorena äidiksi, mutta toki ajatus on aina välillä viime vuosien aikana pujahtanut mieleeni. Osittain juuri siitä syystä, että monet ystävät elävät vauva-arkea vasta nyt. Samalla olen tullut miettineeksi, kuinka erilaisissa olosuhteissa silloin 9 vuotta sitten elettiin. Nykyisin sosiaalinen media ruotii äitiyttä kovin julmalla tavalla, ja vaikka toki nettiaikaa tuolloinkin elettiin, tuntuu kuin tuokin aihe olisi räjähtänyt käsiin. Kuten kaikkea muutakin, myös äitiyttä ruoditaan ja naisia parjataan kovin avoimesti, ja tuntuu välillä siltä, että mikään ei ole enää pyhää ihmisten nettiraivon alttarilla. Samaan aikaan pyörittelen vähän päätäni suuren lastenvaatebuumin edessä. Paput ja vimmat olivat nimittäin vasta tulevaisuutta siinä vaiheessa kun itse tulin äidiksi. Maalle muoti tietenkin tuli vielä hitaammin, ja kunnolla vasta nettikauppojen myötä. Legginsit olivat tuolloin pojilla varsin harvinaisia. Reiman haalaritkin olivat kovin tylsiä, jos vertaa nykyiseen lastenvaatemuotiin. Oli vaihtuvat erivärileikkaukset haalarin yläosassa, ja siinäpä se! Onneksi kuomat sentään ovat pysyneet samana. 🙂 Välillä olen miettinyt, miksen osaa solahtaa nykyiseen trikoomuotiin edes kuopuksen kohdalla, mutta olen ajatellut sen johtuvan juurikin siitä, että tulin äidiksi ennen kuin lettikuvio oli ajanut kansan hypetykseen.
Vajaa kymmenen vuotta tuntuu pieneltä ajanjaksolta, mutta siinä ajassa maailma on muuttunut valtavasti muutenkin, kuin vain lastenvaatemuodin kohdalla. 9-vuotiaan seurassa tunnen välillä itseni dinosaurukseksi ja löydän itseni tilanteista, jossa huomaan kuulostavani omalta isältäni, jolla on aina ollut tapa kauhistella uutta ja erilaista. Olen siis oppinut paljon itsestäni vuosien varrella. Ja samalla opin jatkuvasti paljon muutakin. Lapset opettavat, elämä opettaa. Ennen kaikkea äitiys opettaa!
The most precious jewels you’ll ever have around your neck are the arms of your children.
Yhdeksän vuotta äitiyttä on enemmän, kuin uskoin elämän koskaan antavan. Niin paljon enemmän, kuin lopulta osasin edes toivoa.
Mutta nyt suklaakakkua leipomaan. Ihanaa iltaa myös teille! ♡
Vuosi lähestyy loppuaan, ja samalla on aika laittaa pakettiin myös vuoden ajan kestänyt Lifeambassador -yhteistyö. Yhteistyön myötä olen kirjoitellut teille terveydestä ja sen edistämisestä useastakin eri näkökulmasta. On tartuttu vatsan ja ihon hyvinvointiin, liikuntaan ja liikkuvan kehon hyvinvointiin, auringon haittoihin ja kehon vastustuskykyyn. Koska terveys on kuitenkin omasta mielestäni niin laaja käsite, ja se liittyy ihan jokaiseen valintaan elämässämme, halusin käyttää viimeisen kaupallisen Life -yhteistyöpostaukseni siihen, että keskitytään myös pelkästään nauttimiseen. Terveyttään voi nimittäin edistää levolla, liikunnalla, ruokavaliolla ja ravintolisillä, mutta tärkeää on huolehtia myös siitä elämisen mielekkyydestä. Kun antaa itselleen luvan nauttia ja olla ihan aidosti onnellinen, moni muukin terveyttä edistävä palanen loksahtaa kyllä paikalleen. Tänään sukelletaankin siis suklaan syvimpään olemukseen! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa ja tuolta ihan lopusta löydät myös arvonnan, jossa jaossa on Life -lahjakortteja!
Jokaisella Life -myymälävierailulla katseeni on hakeutunut ihanan värikkäisiin teehyllyihin, ja toinen toistaan kauniimmin pakattuihin suklaa- ja herkkutuotteisiin. Tuotteisiin, joilla oikein mielelläni hemmottelisin sekä itseäni, että lähimmäisiäni. Ja tavallaan tuntuu kivalta, että samassa kaupassa hyllyt on täytetty sekä pilleripurkeilla, että niillä kivoilla jutuilla. Asiat on muuttuneet paljon lapsuuteni luontaistuotekauppojen ajalta, ja hyvä näin. Jos jotakin olen viimeisen vuoden aikana oppinut niin sen, että me olemme kokonaisuus, samoin hyvinvointi! Ei ole terveyttä ilman elämäniloa ja nautintoa!
Mutta virittäydytään tänään taas jouluun, ja tehdään se suklaan muodossa. Suklaa kun maistuu taivaallisen hyvältä ihan ympäri vuoden, mutta joulun alla jos koskaan eletään parasta suklaasesonkia. Tein vuosi sitten itseni kanssa diilin, joka antaa minulle luvan syödä suklaata päivittäin, ja joka hetki kun siltä tuntuu – kunhan valitsen suklaani hyvin. Tumma suklaa, ja parhaassa tapauksessa raakasuklaa, ovat nimittäin ihan terveellinenkin juttu, mutta ennen kaikkea syön suklaata ihan vain koska pidän siitä. Raakasuklaan tekeminen kotona on oikeastaan äärimmäisen helppoa, ja hyvä suklaa syntyy pienellä vaivalla. Puhtaat luomuraaka-aineet, ja itse valmistetut herkut, takaavat myös sen, että tiedän tasan tarkkaan mitä suuhuni laitan. Koska terveys on suurelta osin myös omaa henkistä hyvinvointia, suklaan ei pidä olla syntisen hyvää, vaan sallitun hyvää. Tai oikeastaan vain hyvää ja herkullista. Kokosin tähän postaukseen pari reseptiä, joilla loihtii suklaisia herkkuja niin jouluun, kuin ihan ympäri vuodenkin nautittavaksikin.
Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistuksessa kaakaota ei missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen. Matalan lämmön tarkoituksena on säilyttää suklaan sisältämät entsyymit, antioksidantit ja muut ravintoaineet, jotka kärsisivät tavanomaisesta kuumentamisesta. Raakasuklaa syntyy helposti vain neljästä eri raaka-aineestakin, mutta kuten suklaassa yleensäkin, variaatioissa vain taivas on rajana. Itse valmistin raakasuklaalevyjä kolmella eri tapaa. Perussuklaan lisäksi tein karpalojauheella maustetun version ja suklaalevyn, jonka palat saavat makua suolahippusista.
Toinen ohjeista on Kiitos hyvää -kirjan (Virpi Mikkonen 2014/Otava) herkullinen konvehtiresepti, jolla loihdit varmasti joulun parhaat herkut ja herkkulahjat. Konvehdit ovat oma suosikkini ja sopivat kauracappuccinoni kylkeen kuin nenä päähän.
Luonnollisesti kaikki herkkutehtaassa tarvittavat raaka-aineet löytyvät tietenkin Life -myymälästä!
Lisäksi suolaa, kuivattuja tai jauhettuja marjoja/hedelmiä, pähkinöitä, pähkinä-/mantelivoita tmv. mausteeksi.
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa miedossa lämmössä. Varaa tähän osaan valmistusta kunnolla aikaa, jotta voit pitää vesihauteen lämpötilan matalana. Sekoita joukkoon joukkoon kaakaojauhe, hunaja ja haluamasi mausteet. Kaada suklaa joko laakeaan vuokaan (suklaalevy) tai käytä silikonisia suklaamuotteja. Pakasta noin 15 minuuttia. Halutessasi voit lisätä vielä suklaan pintaan mausteita, kun pinta on ehtinyt hieman jähmettyä.
Ohjeesta tulee n. 150g raakasuklaata. Säilytä suklaa pakastimessa tai jääkaapissa.
Liota taateleita n. 15 minuuttia ja poista niistä kivet. Käytä pehmeitä taateleita (esim Foodin Medjool-taatelit), ja tarvittaessa poista taateleista kuori. Lisää tehosekoittimeen taatelit ja kookosöljy ja sekoita tahna tasaiseksi. Lisää toco ja haluamasi mausteet. Lisää lopuksi vesi. Jos käytät notkeaa karamellia muuhun kuin konvehteihin voi lisätä vettä 1-5rkl.
Annostele karamellista 15-20 kappaletta n. 1 teelusikallisen kokoisia annoksia levinpaperille, ja pyörittele ne palloksi kostutetuin käsin. Paina jokaisen pallon päälle pekaanipähkinä ja laita pallot pakastimeen.
Sekoita pähkinä- ja mantelivoi pehmeäksi, huoneenlämpöiseksi tahnaksi. Nosta pallot pakastimesta ja annostele kunkin päälle pähkinävoitahnaa. Laita pallot pakastimeen puoleksi tunniksi, jonka jälkeen voit kastaa ne sulaan suklaaseen tai valuttaa suklaata konvehtien päälle. Ripottele suklaan pintaan sormisuolaa ja pakasta konvehteja vielä 15 minuuttia.
Voit säilyttää valmiit suklaapallot suljetussa astiassa joko jääkaapissa, tai pakastimessa.
Suklaan makeutta on helppo säädellä hunajan tai kookossiirapin avulla, ja karamelliin saa tarvittaessa makeutta stevialla. Itse käytän ylimääräisiä makeudentuojia mahdollisimman vähän, sillä sokerittomuuteen suklaassa kyllä tottuu. Ja Foodinin Medjool-taatelit ovat supermakeita, joten konvehtien makeudesta ei tarvitse olla lainkaan huolissaan! 🙂
Alla olevasta kuvasta löytyy oikeastaan kaikki tarvittavat ainekset kaikkiin kuvissa näkyviin herkkuihin. Tarvittavien ainesosien määrä voi toki tuntua suurelta, mutta toisaalta, kun kaapista löytyy kaikki ainekset, voi suklaan houkutukseen vastata helposti ja nopeasti. Luomutuotetuista raaka-aineista valmistettu raakasuklaa on paitsi tavallista kaupan suklaata terveellisempi vaihtoehto, myös oiva makean- ja herkunhimon karkottaja. Pienikin määrä suklaata selättää nimittäin suuremmankin himon!
Bionan luomumantelitahna ja -maapähkinävoit, sekä Foodinin kaakaovoi, kookosöljy ja raakakaakaojauhe ovat kaikki vain yhden raaka-aineen tuotteita. Ne eivät sisällä mitään ylimääräistä, mutta markkinoilla on myös tuotteita, joihin on valitettavasti lisätty turhaa ja ylimääräistä. Foodinin medjool-taatelit ovat taatelien aatelia, sillä medjool on erittäin tunnettua makeudestaan ja pehmeydestään. Puhdistamon toco, eli riisinlesejauhe, tuo kermaisuutta herkkuihin ja smoothieihin, mutta hoitaa myös limakalvoja, sekä ihoa. Superfoodia siis sekin! Lisäksi Life -myymälöistä löytyy suuri valikoima pähkinöitä, kuivattuja ja jauhettuja marjoja, sekä hedelmiä, ja hyvä valikoima luomuhunajaa, sekä erilaisia siirappeja.
Life -myymälöistä löydät nyt joulun alla erilaisia lahjaksi soveltuvia tuotteita. 27.11.-24.12. on Lifen -joulukampanja-aika, ja tarjouksessa on paljon kausituotteita. Valmiiden suklaa ja pähkinäherkkujen lisäksi, pakettiin voi kääräistä ekologista teetä, glögiä tai kosmetiikka, lampaanvillatöppöset tai vaikkapa joogamaton. Silmiini osui myös raakasuklaakokin starttipaketti muotteineen, sekä vastaava pakkaus gluteenittomien piparkakkujen valmistamiseen. Hyvää tekevä lahja on oiva tapa muistuttaa läheisiä siitä, miten tärkeinä pidämme heitä!
Arvonta!
Kerro kommentissasi mikä terveyttä edistävä teko jäi elämäntavaksesi vuonna 2017, ja mitä uutta ja terveellistä aiot oppia vuonna 2018! Onko kenties aikeenasi kokeilla probiootteja tai muita ravintolisiä? Tai aiotko tutustua paremmin luonnonkosmetiikkaan, tai vaihtaa herkut terveellisempiin vaihtoehtoihin? Nyt on hyvä aika pohtia hyviä valintoja tulevalle vuodelle!
Osallistuneiden kesken arvotaan kolme palkintoa, jotka sisältävät 50 euron Life -lahjakortin, sekä yllätystuotteen Lifen
Body & Soul -sarjasta.
Kilpailun säännöt löydät TÄÄLTÄ
Osallistu kisaan viimeistään torstaina 14.12. 2017 ja olet mukana lahjakorttien arvonnassa!
Onnea satavuotias Suomi! Ihan silmät kostuivat, kun katsoin aamulla ikkunasta lumista ja kimmeltävää maisemaa. Niin kaunista, ja niin loistava ajoitus tuolle talvisäälle. Valittamisen aiheita pystyy löytämään kuka vain ja koska vain, mutta on meillä sittenkin kaunis maa ja paljon sellaista meille itsestäänselvää hyvää, josta ei aina välttämättä osaa edes olla kiitollinen. Mutta ollaan ainakin tänään, ja yritetään olla sitä myös jatkossakin.
Täällä on ulkoiltu tänään pariinkin otteeseen ja nautittu auringosta, joka hymyili taivaalta ja muistutti olemassaolostaan. Klaaran kanssa innostuimme jopa lumienkeleiden tekoon, sen verran kun maassa on puuterilunta. Kotikin on viritetty juhlavampaan kuntoon ja nyt, sinisellä hetkellä, tuntuu siltä, että elämässä on kaikki hyvin, ja juuri tässä on kaikki se, mitä tarvitsen.
Nyt kynttilöiden sytyttelyyn, ja sitten kaminan lämpöön rullailemaan lihasjumeja pois. Jos ajan voisi pysäyttää, tekisin sen juurikin nyt!
Kaunista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa. ♡
Heipsan, ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän aattoiltaa!
Täällä valmistaudutaan, paitsi tietenkin itsenäisyyspäivään, myös Niilon nimi- ja syntymäpäivään, joiden jalkoihin muuten tuo edellä mainittu usein meillä jää. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä osuu onneksi ihan keskelle viikkoa, ja pojan varsinaiset juhlat taasen on siirretty viikonlopulle, joten teemat erottuvat selkeämmin toisistaan, ja jospa itsekin pääsisin nauttimaan huomenna linnan juhlien seuraamisesta. Se on ollut jo useana vuotena vakaa aikomukseni, mutta useimmiten olen joko ollut liian kiinni taikinassa ja muussa valmistelussa, tai sitten vain liian väsynyt seuratakseni kättelyä. Niin tai näin, huomisesta starttaa juhlaputki, joka päättyy vasta tammikuulla, kun juhlitaan kuopuksen syntymää. Ja vaikka itsenäisyyspäivä arvokas juhla onkin, vietämme sen varsin rennoissa merkeissä ja arkivapaasta nauttien. Ruokaa pitkän kaavan mukaan, ja toivottavasti myös pitkä kävelylenkki aurinkoisessa talvi-ilmassa. Täällä on nimittäin satanut lunta ja huomiseksi luvataan aurinkoa. Ei lainkaan hullumpaa!
Vakaa aikomukseni oli käyttää ilta tehokkaaseen siivoukseen, mutta löysinkin itseni istuttamasta hyasintteja ja sytyttelemästä kynttilöitä. Koska huomenna on vapaapäivä, eikä kellokaan kilkata niin mahdottoman aikaisin, otan tämän tiistai-illan jonkinlaisena ylimääräisenä perjantai-iltana. Enkä laittaisi lainkaan pahitteeksi, vaikka jatkossakin arkipäivät tulisivat korkeintaan kahden sarjoissa. Ideana niin hyvä, että olen saattanut ansaita myös lasillisen punaviiniä!
Nappasin aamupäivällä kuvan olohuoneesta. Mitään erityistä siinä ei ole, mutta koska ulkona hipsutti pieniä lumihiutaleita päätin ikuistaa talvisemman valon ja näkymän, jossa ei ole mustaa maisemaa.
Jouluttelun sijaan tänään ihan muita juttuja, mutta pysytään sisustuksen puolella kuitenkin.
Kuten tiedätte, kaiken harmaan ja valkoisen lisäksi olen erityisen mieltynyt erilaisiin luonnonsävyihin, ja meiltä löytyykin paljon koritavaraa, saviruukkuja, pellavaa, paperisäkkejä jne. Ei niinkään koriste-esineitä, vaan ihan käytössä olevia juttuja, joilla on ainakin jonkinlainen asumiseen liittyvä funktio. Toisilla vähän suurempi, kuin toisilla, mutta kuitenkin. 🙂 Tajusin tässä jokin aika sitten, että olen myös kehittänyt itselleni jonkinlaisen fiksaation eräitä koristeellisia käyttöesineitä kohtaan, ja jo tuon ensimmäisen kuvan myötä saatatte arvata, mitä esineitä tarkoitan.
Viimeisen parin vuoden aikana meidän keittiössä tuo luonnonsävyjen määrä on kasvanut yhä enemmän. Puiset leikkuulaudat ovat nimittäin yksi hurahduksistani. Ensin tuli yksi, sitten toinen, ja pikkuhiljaa leikkuulautoja on kerääntynyt enemmänkin, molemmista päistä keittiöstä löytyykin pino leikkuulautoja erilaisissa sävyissä ja muodoissa. Seinännojalle nostetut leikkuulaudat ovat muuten äärimmäisen helppo tapa lämmittää keittiön tunnelmaa täyttämättä kuitenkaan työtasoja millään turhalla. Ja vaikka oma keittiömme vähän hempukka onkin, saa noilla puunsävyillä varmasti lämmitettyä graafisempaakin tunnelmaa.
Tuikkasin illalla kaikki joulukukat kuistille säilytykseen, jotta saan venytettyä niiden elämää taas vähän pidemmälle. Huomasin, että samalla katosi 80 prosenttia meidän kodin joulusta! 😀 Onneksi keittiössä roikkuu kuitenkin lasten Nisse-kalenterit, ettei ihan vallan joulunaika pääse unohtumaan. Ja mitä tulee kasveihin, niitä löytyy keittiöstä aina. Ikkunalla talvehtivien mårbackojen lisäksi keittiössä on aina myös yrttejä. Rungollinen rosmariini on jo useamman vuoden vanha, mutta basilikaa joutuu näin loppuvuodesta ostamaan useammin, kunnes taas keväällä ruukutan kaikki kaupasta kannetut taimet, ja niiden sadolla eletäänkin koko kesä.
Koska basilika ei ole vain kylmänarka, vaan myös viileänarka, nuo talvella kaupasta ostetut ruukkubasilikat harvemmin jaksavat pysyä kotona hengissä. Vaikka ne pakkaisikin kassalla huolella, niin melko varmasti ne ovat saaneet kylmää jo jossakin vaiheessa matkallaan kaupan hyllyyn. Piccolobasilikan nappasin pari viikkoa sitten kaupasta mukaani, ja se on kuitenkin pysynyt oikein terhakkana, eikä lehdissä näy mitään jälkeä kylmettymisestä. Liekö lajike tavallista kestävämpi, tai sitten matalampi lehdistö ja sen väliin jäävä ilma ja korkeammalle ylettyvä pakkausmuovi vain suojaavat kasvia paremmin kylmältä. Oli miten oli, piccolo on kuin viherkasvi keittiön pöydällä, ja helpottaa päivittäistä basilikariippuvuuttani.
Jos sitten taas keväällä kaivetaan siniset tyynynpääliset kaapista ja sisustetaan vähän värikkäämmin, mutta tässä kohtaa vuotta tämä varsin neutraali väriskaala miellyttää kuitenkin eniten.
Oikein mukavaa ja pirteää uutta viikkoa. Täällä ainakin paistaa aurinko, joten maanantai tuntuu varsin miellyttävältä! 🙂
Suloista sunnuntaita, ja oikein ihanaa ensimmäistä adventtia!
Se pienikin lumi, joka täällä satoi maahan perjantai-iltana häipyi viime yön aikana, ja ensimmäinen adventti otetaan vastaan vesisateen saattelemana. Silti ilmassa on jo sen verran jouluntaikaa, että vesisadekaan ei lannista. Nyt joulun tulo jo tuntuu ihan oikeasti!
Tämä päivä on vierähtänyt suklaatehtailun merkeissä, ja keittiössä on valmistunut herkkuja jouluun ja joulun odotukseen. Laitan niistä teillekin juttua vielä tulevan viikon aikana. Nyt kuitenkin, kun keittiö on siivottu ja viimeinenkin tiskivuori selätetty, on aika ihan vain rauhoittua nauttimaan adventin tunnelmasta.
Glögin ja piparkakkujen tuoksuista sunnuntai-iltaa! ♡
Tulin nopeasti vain huikkaamaan teille oikein ihanaa viikonlopun ja joulukuun aloitusta!
Tällekin perjantaille on tiedossa hiukan pikkujouluttelua, joten aika mukavilla mielin saa joulukuuta aloitella. Huomiseksi olen luvannut lapsille piparkakkutehtailua, joten jouluvalmistelutkin saadaan vihdoin potkaistua käyntiin! Samalla kai voisi keittää lantut ja porkkanatkin, jos vaikka asioihin tarttuminen hiukan rauhoittaisi mieltä ja pitäisi joulustressit poissa. 🙂
Mutta lantuista ja porkkanoista pehmeisiin neuleisiin ja mukaviin vaatteisiin! Ensimmäisen adventtiviikonlopun iloksi minulla on teille nimittäin kiva alennuskoodi Lifestyle La Luna nettikaupaan!
Koodilla happy
saat -20% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista aikavälillä 1.-3. 12. 2017! Lifestyle La Lunasta löytyy nappifarkkuja ja pöksyjä, sekä pehmeitä neuleita, kuten esimerkiksi tämä Marilii Jumper, joka ihastuttaa rentoudellaan.
Nyt kuitenkin toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja ensimmäisen adventin odotusta.
Tänne on luvattu illaksi lumihiutaleita, joten pientä talventaikaa odotellessa! 🙂
