Lauantaita muruset! Täällä on pyritty pitämään lippu korkealla ja mieli positiivisena taudista huolimatta. Tänään tosin kaatui petiin perheen viimeinenkin uhri, ja vetäähän tilanne pakostakin jo hiukan harmittamaan. Oli nimittäin odotettu lämpimämpää viikonloppua, puutarhatöiden jatkamista ja kesähuoneprojektin alkuun tönäisyä. Mutta nyt parannellaan kyllä tämä porukka ja huolella, jotta ollaan sitten parhaassa terässä kun se todellinen lämpöaalto jostain puskee! 🙂
Ajatukset ovat vahvasti puutarhassa flunssasta ja kylmästä keväästä huolimatta. Koska sen lämpenemisen, ja luonnon todellisen heräämisen suhteen alkaa usko välillä horjuakin, oli pakko selailla vähän vanhoja kesäkuvia ja muistella, että miltä meillä sitten kesällä oikein näyttää. Myönnän, että vaikka tässä kodissa asutaan jo viidettä kevättä, en vieläkään tahdo muistaa, mitä kaikkea mistäkin penkistä kesän aikana kurkistaa. Ja toki pakkaa sekoittaa sekin, että perennoja tulee jaettua joka vuosi, eikä järjestys ole missään kohtaa stabiili. Silti ehkä se suurin ilo näitä kuvia katsellessa on se vehreys ja täysinäisyys, jota ne lupaavat. Nyt nimittäin näyttää niin kovin paljaalta ja karulta, että oikein ahdistaa. Talvella pimeys (ja mahdollisesti lumi) tekevät omalle pihalle jonkinlaiset raamit ja seinät, mutta nyt keväällä piha tuntuu niin kovin alastomalta ja läpivalaistulta.
Keräsin tähän postaukseen joitakin pihakuvia menneiltä kesiltä. Enemmän puutarhajuttuja (kuvia, tarinoita ja pohjakuvaakin) löytyy puutarhassa tunnisteen alta.
Mitään varsinaisia suunnitelmia en puutarhan suhteen ole tänäkään vuonna tehnyt, vaan raivausta jatketaan koko ajan kohti tontin reunoja. Mitään golfkentän perustamista se ei kuitenkaan meidän tapauksessa tarkoita, vaan enemmänkin pelastustöitä, joilla koitetaan kaivaa se pahasti puskittumaan päässyt paratiisi esiin. 🙂 Tässä hommassa kuitenkin pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat liki pakollisia, ja olenkin asennoitunut joka vuosi nauttimaan myös pienistä saavutuksista.
Odotan niin niitä raukeita kesäiltoja, kun saa saunapuhtaana kierrellä puutarhassa ja ihailla työnsä tulosta. Haahuilla ja haaveilla. Kuunnella linnunlaulua ja lehtien havinaa. Juuri nyt jokainen solu minussa kaipaa kesää! Ja kyllähän se sieltä tulee. Lämpö ja vehreys. Ennemmin tai myöhemmin, mutta tuleepa kuitenkin!
Nyt kuitenkin sohvannurkkaan lasten kanssa Viisikoita katselemaan. Ihanaa lauantai-iltaa!
Aurinkoista perjantaita! Suupielet nykien vilkuilen täällä lämpömittaria ja odotan sitä Pekka Poudan lupaamaa jopa kymmentä astetta. Samaan aikaan seuraan ikkunasta toukotöiden aiheuttamaa liikennettä, enkä malta olla miettimättä, että vuosi sitten tähän aikaan kuolanpioni aloitteli kukintaansa ja maiseman vallitseva väri oli vihreä. No, tänä vuonna ei ainakaan ole vaaraa ylikukkineista valkovuokoista äitienpäivänä. 🙂
Täällä mennään äitienpäiväviikonloppua kohti aika leppoisissa tunnelmissa. Koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, sillä edellisen viikon puutarhaintoilu ja nämä viime päivien sairastelut näkyvät kyllä siisteyden tasossa. Jopa mieheni totesi eilen, että kotimme on ihan hirveässä kunnossa, ja sanonpa vain, että siihen tilanteeseen ei kovin usein päästä! Toivoinkin äitienpäivän kunniaksi pikkuisen apua tässä siisteystason palauttamisessa. Olisi nimittäin aika ihana herätä sunnuntaina kotiin, jossa tavarat olisivat omilla paikoillaan, ikkunasta voisi kuonon ja tassun jälkien sijaan ihailla maisemaa, eikä nurkissakaan räksyttäisi villakoirat. Valkoisena hohtava lattia, ja pienten sormenjälkien puuttuminen vaaleilta pinnoilta viimeistelisivät äitienpäivätunnelman täydellisesti! 😉
Muutama kuva keittiöstä, jonka ikkunoista tulvii valoa ja lämpöä. Ei niin kovin keväistä tämä meidän sisustus, mutta höyläpenkin päällä kuitenkin vihertää, eikä taimien määrä lupaa kuin kukista kesää. Vielä kun pääsisi istuttamaan ne taimet maahan, niin kesän kukkasato olisi olisi taattu! 🙂
Mukavaa viikonlopun aloitusta ja aurinkoa perjantaihinne!
“I eat cake because it’s somebody’s birthday somewhere”
Tänään ei tosin tarvinnut etsiä syitä kakun leipomiselle (tai sen syömiselle) kovinkaan kaukaa, sillä juhlistimme tänään mieheni eilistä merkkipäivää. Pavlova on sopivan helppo ja mutkaton kasata arki-iltanakin, kun marenkipohja on valmiina. Marenkipohjakin on ehdottomasti yksi vaivattomimmista tavoista tehdä näyttävä jälkiruoka ja tarjottava. Varsinkin kun sen loihtii vain kahdesta raaka-aineesta, valkuaisista ja sokerista.
Vatkatessani aamulla marenkia, en osannut lainkaan aavistaa, että kakkukahveille olisi illalla myös toinenkin syy. Sain nimittäin tänään itse uutisia, jotka lämmittivät mieltä ja nostivat hymyn huulilleni. Tai no, taisin myös hihkaista silkasta riemusta ja pomppia pari kertaa kohti kattoakin. :)Hyviä uutisia ei ole koskaan liikaa, ja joskus ne sattuvat vielä tulemaan juuri oikeaan aikaan!
Helppo Pavlova
Pohja:
5 munanvalkuaista
2,5dl hienoa sokeria (esim. Siro, erikoishieno sokeri)
Kerros-pavlovan voit koota kahdesta erillisestä pohjasta. Pohjien paksuutta ja kokoa on helppo säätää kun muistaa, että sokeria tulee marenkiin puolet (dl) valkuaisten määrästä (kpl).
Erottele valkuaiset ja vispaa ne kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri, ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on kovaa ja pysyy kulhossa, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin.
Levitä marenki leivinpaperin päälle uunipellille (huomioi tarjoiluastian koko) ja muotoile kakkupohjan reunat keskustaa korkeammiksi. Näin saat koristellessa kerman ja marjat kauniisti kakun keskelle.
Paista 110°C n. 2 tuntia. Anna pohjan jäähtyä ja kovettua rauhassa uunipellillä ja siirrä se varovasti lastoja avuksi käyttäen tarjoiluastiaan.
Päälle:
4-5 dl kermaa vaahdotettuna
marjoja, kuten mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa tai karhunvatukoita
Halutessasi voit lisätä kakkuun syötäviä kukkia, limesiivuja tai jotakin muuta syötävää vihreää
Myös tomusokeri näyttää kauniilta marjojen päällä.
Hyvistä uutisista huolimatta tämän päivän agenda on kuitenkin ollut suuremmilta osiltaan lepääminen, sillä kuten jo eilen aavistin, kuume iski nyt myös pikkupotilaan hoitajaan. Samassa taudissa ovat myöskin vanhempani, ja makaapa tuolla olohuoneen sohvalla nyt yksi uusikin (mies)flunssaa poteva. Pitänee kuitenkin sanoa, että nyt ei sairastaminen harmita lainkaan niin paljon, kun katselee ikkunasta räntäkuuroja. Voisi jopa ketuttaa, jos mittari lähentelisi kahtakymmentä ja kevät olisi parhaimmillaan.
Sormet ja varpaat ristissä nyt toivotaan, että tuo perheemme pikkumies säilyisi terveenä, sillä viikonloppuna on edessä ihka ensimmäinen yönylileiri, jota on luonnollisesti odotettu koko alkuvuosi.
Nyt kuitenkin kaappaan toisen sohvan omaan selkääni ja oikaisen hetkeksi raajani. Vaikka puutarhatyöt joutuvat nyt odottelemaan kevättä ja tekijäänsä, onneksi on Pinterest täynnä upeita puutarhakuvia!
Rakeita, räntää ja aurinkoa. Siinäpä päivän kevätsää. Sisko juuri muistutteli, että vuosi sitten oli liki helteiset oltavat, ja kesä puski niskaan. Kuumuudesta ei ole nyt vaaraa, jouduinpa taas lämmityspuuhiinkin. Eilinen tuuli kylmensi koko talon, ja lisäksi meillä on taas pieni flunssapotilas. Miten voikin olla niin, että aina serkkujen käytyä, meillä sairastetaan! No, sukulaisallergian sijaan vastaus taitaa olla niinkin arkisessa asiassa, kuin pöpökannan erossa. Tylsää, mutta minkäs teet.
Mutta hei, ei vaivuta negatiivisiksi pöpöjen, tai edes taivaalta satavien säkkituolin sisälmysten edessä. On asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa, ja juuri siitä syystä niihin ei myöskään kannata uhrata liiemmin energiaansa. Viisaus jota olen kovasti viime vuosien aikana harjoitellut hyödyntämään, ja taito, jonka oppiminen vaati myös harjoittelua.
Sanotaan, että yksi negatiivinen asia vaatii vastapainokseen kolme positiivista ajatusta tai tunnetta, ja pystyn kai itsekin allekirjoittamaan väittämän. Tammikuussa aloittamani Unelma Itsestä -valmennus lähenee loppuaan, ja olen viimeisen viikon kunniaksi yrittänyt tehdä jonkinlaista lopputilinpäätöstä itseni kanssa, siitä, mihin viimeiset neljä kuukautta ovat minua vieneet. Kiitollisuus ja positiivisuus nousevat listani kärkeen, eikä vähiten siitä syystä, että olen tietoisesti harjoitellut noiden jalojen asenteiden omaksumista. Päivittäinen kiitollisuuksien listaaminen on opettanut näkemään vihreää myös aidan tällä puolen, ja mikä parasta, kiitollisuuspäiväkirjan ohella huomaan luonnollisesti etsiväni tilanteesta kuin tilanteesta sen positiivisen puolen. Asia ja ajattelumalli, johon minun piti ennen käskeä ja patistaa itseäni, on muuttunut luonnolliseksi tavaksi suhtautua asioihin.
Neljän kuukauden otanta elämästä osoittautui muutenkin pikaisia elämäntaparemontteja hedelmällisemmäksi. Kyseinen aikajakso kun sisältää varmasti ihan jokaisen elämässä niitä hyviä ja huonoja kausia, ilon hetkiä, sekä kriisin paikkoja. Motivoituneena ja iloisena on helppo opetella positiivisuutta, mutta sanonpa vain, että se todellinen intensiivikurssi tulee silloin, kun korttitalo romahtaa tai vähintään huojuu. Tuollaisina hetkinä kiitollisuuden taito ohjaa ajatuksia takaisin positiiviseksi.
Neljässä kuukaudessa vettä on virrannut niin joessa kuin ränneissäkin. Huomaan kuitenkin muuttuneeni jämäkämmäksi ja määrätietoisemmaksi. Jollakin tapaa myös itsekkäämmäksi, vaikkakin toivon, että jälkimmäisen osalta pysytään siinä terveen itsekkyyden puolella. Pienillä asioilla on kuitenkin suuri merkitys. Yksikertainen “mitä minä haluaisin syödä tänään” tuntuu nyt melko normaalilta ajatukselta, vaikka olinkin totuttanut itseni kokkaamaan lähinnä kysynnän ja tarjonnan kaavaa hyödyntäen.
Vaikka koen, että neljässä kuukaudessa edistymiseni juuri positiivisuuden ja kiitollisuuden saralla onkin ollut merkittävintä, en malta olla taputtamatta itseäni päähän myöskin siitä, millaisilla ajatuksilla itse projektiin jo lähdin. Olen nimittäin älyttömän kiitollinen itselleni siitä, että tein projektilleni jo heti alkuun realistiset tavoitteet. Vedin yli laihtumisen ja kehonmuokkauksen tavoitteet, ja päätin panostaa elämänlaatuun, parempiin valintoihin ja liikunnan tuomaan mielihyvään. Näistä paremmista valinnoista ja ehdottomuuden välttämisestä olettekin saaneet lukea pitkin kevättä, ja veikkaan, että aiheisiin palataan jatkossakin.
Lempeä suhtautuminen omaan kehoon ja mieleen on ollut kevään aikana varsin hedelmällistä. Positiivisuuden lisäksi reppuun on tarttunut myös rohkeutta kyseenalaistaa vanhaa ja tavoitella uutta. Tuo kyseenalaistaminen, sekä oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen, eivät toki aina ensimmäiseksi tunnu pelkästään hyvältä (välillä se ei ole mukavaa ollenkaan), mutta elämässä harvoin saavuttaa uusia asioita pelkällä mukavalla olotilalla. 🙂
Tämän päivän kolme positiivisuutta, ja kiitollisuuden aihetta, voisivat vaikkapa olla nämä:
Aurinko, joka piristää, lämmittää ja pitää maiseman keväisenä.
Päiväkahvit kuunnellen nukkuvan lapsen tuhinaa.
Ystävät, jotka jaksavat piristää ja saavat nauramaan.
Huomenta kaunokaiset! Kesä tulee vauhdilla, vaikka kevät välillä ottaakin takapakkia. Jos tuosta kylmästä vuodenpuolikkaasta pitää jotakin positiivista etsiä, yksi talviajan helpotus on pipo, jonka alle piilottaa hiukset, ja ne vähemmän hyvät hiuspäivät. Pipo ja pakkaset kuitenkin kuluttavat myös hiuksia ja kevään tullen hiusten hyvinvointi on monella mielessä. Sanomattakin selvää, että omia hiuksiani piristi eniten tämä polkkamittaan pätkäisy, mutta uusista terveistä latvoista huolimatta yritän huolehtia hiusten kunnosta vähintään yhtä hyvin kuin ennenkin. Koska (toisin kuin meikkipussin kohdalla), hiustenhoitotuotteissa minulla ei vielä ole selviä suosikkeja, testailen uteliaana erilaisia sarjoja niin marketin kuin kampaamonkin hyllyiltä. Tällä kertaa kirjoittelen teille hiusjuttuja kaupallisen yhteistyön myötä itselleni täysin uuden Ogx -sarjan kanssa.
Olen aina ollut surkea hiustenlaittaja, ja usein olenkin huvittuneena lukenut kyselyjänne esimerkiksi rennon sotkunutturan ohjeesta. Nimittäin, hiusteni vielä ollessa pidemmät, rento sotkunuttura syntyi päähäni yleensä parin yön aikana, kun en edes jaksanut avata hiuksiani yöunien välissä. Aamulla pelkkä kiinnityskohdan nostaminen niskasta takaisin takaraivolle, ja menoksi. Kyllä, loistan usein leväperäisyydelläni mitä tulee kampausten tekemiseen. Uusi polkkamitta on kuitenkin sekoittanut rutiineja, sillä lyhyessä hiuksessa ponnari ei millään kestä koko yön hankausta tyynyyn, ja hiuksia on väkisinkin tullut laitettua pikkuisen enemmän. Samalla olen herännyt myös enemmän pohtimaan hiusten hyvinvointia. Nimittäin, jos mielin vielä jossakin kohtaa kasvattaa pitkät hiukset takaisin, tästä polkasta on pidettävä hyvää huolta. Hiuslenkit on siis syytä irrottaa yön ajaksi, ja hoitorutiinejakin on hyvä tarkastella.
Siinä missä tungin hiuksiini aikoinaan lukuisia eri hoitoaineita ja lämpösuojia, olen laiskistunut vuosien varrella. En kaipaa kylppärin kaappeihin suurta purkkiarsenaalia, vaan haluan perustuotteiden tekevän mahdollisimman paljon. Shampoo, hoitoaine ja hiuksiin jätettävä hoitotuote, joka suojaa lämmöltä. Jotakuinkin tahdon nykyisin selvitä kolmen tuotteen avulla, ja vaadinpa niiltäkin vielä kohtuullista hintaa. Parikymppiä shampoosta on mielestäni jo aivan liikaa, sillä hinta harvemmin enää kulkee käsikkäin laadun kanssa, tai nostaa ainakaan tuotetta edullisemman kilpailijansa yläpuolelle. Samaa tuotteiden niukkuutta sovellan myös muotoiluun. Kun hiukset ovat hyväkuntoiset, ei viimeistelyyn välttämättä kaipaa sen ihmeellisempiä tuotteita. Itse luotan silloin tällöin tyvikohottajaan, ja saatanpa joskus suhauttaa myös lakkaa hiuksiini, mikäli tiedossa on jotakin spesiaalimpaa.
Sain testiini kaksi Ogx-tuotesarjaa kevään uutuuden Sea Mineral Moisture-, sekä Anti-Breakage Keratin Oil -tuotesarjan. Molempiin kuuluu kolme tuotetta, shampoo, hoitoaine ja hiuksiin jätettävä kuivaöljy. Kuten kaikki Ogx -merkin tuotteet, nämäkin ovat parabeenittomia ja sulfaatittomia (SLS-free). Lisäksi kaikki Ogx -tuotteet sopivat sekä värjätyille, että värjäämättömille hiuksille. Tuotteita löytyy eri tarpeisiin, ja hoitavat ominaisuudet on kerrottu pakkauksessa (Ogx -sarjan pakkaukset on muuten tehty kierrätetystä muovista!). Tuotteet on luokiteltu raaka-aine edellä (esim. argan oil, keratin oil, macadamia oil jne.)
Vaikka tuotemerkki itselleni olikin uusi, maaimalla Ogx on tunnettu. Alle 10 vuodessa lanseerauksestaan se on saavuttanut asemansa USA:n 5. suurimpana hiustenhoitobrändinä. Suomeen tuotteet lanseerattiin vuonna 2015, joten täällä meillä Ogx on vielä uusi. Ja kysehän on siis marketin hyllystä löytyvästä hiustenhoitosarjasta. Sarja myyvät esimerkiksi K-Citymarketit, Stockmann, Sokos ja Sokos Emotion, sekä hyvin varustellut K-
Supermarketit
Tämän kevään uutuus, Raikas ja kosteuttava Sea mineral moisture on tuotelinja, joka pehmentää kovia, kuivia ja jäykkiä hiuksia, sekä kosteuttaa hiukset ilmaviksi. Sarja sisältää syvän meren mineraaleja, jotka tuovat tuotteisiin runsaasti magnesiumia, kalsiumia, kaliumia ja rautaa. Lisäksi vihreä levä on luonnon antioksidantti, joka auttaa suojaamaan hiuksia UVsäteiltä, sekä suojaa lämmön haitoilta. Suuri, ruskea merilevä, kosteuttaa hiuksia ja vähentää hiusten hankautumista
Sarjan Sea Mineral Moisture -kuivaöljy kosteuttaa hiuksia ja tekee niistä pehmeät, ilmavat ja liikkuvat.
Pidin itse näistä tuotteista, ja sain niistä sitä samaa fiilistä, joka tuli aina lapsena, kun hiukset pestiin mökkijärvessä. Kuivaöljy on todellakin äärettömän kevyt, ja sopii hienosti kampauksen viimeistelyyn, kuten esimerkiksi näissä kuvissa. Kevyt kesäkampaus syntyikin puhtaisiin hiuksiin kiharruspuikolla, ja viimeistelyyn riitti tuo Sea Mineral Moisture -kuivaöljy. Suihkutin öljyä kämmenelle ja hierottuani sen käsiini, haroin hiukset öljytyillä sormillani. Lopputulos on joustava ja luonnollinen, hiukset kiiltävät kauniisti ja latvat näyttävät superterveiltä. Kevyt öljy ei latista, vaan antaa hiuksiin kauniin sileän pinnan.
Tuotteissa on raikas ja puhdas tuoksu, joka tuo hämärästi mieleeni jonkin merilevänaamion.
Toinen testaamani tuoteperhe, Anti-Breakage Keratin Oil, lupaa korjata ja vahvistaa hiuksia, sekä auttaa suojaamaan hiuksia katkeamiselta ja haaroittumiselta.
Tuotteiden sisältämä keratiini proteiini vahvistaa jokaista hiusta lisäten sen elastisuutta ja estääkseen hiusten katkeamista. Argan oil hoitaa ja silottaa, tuoden hiuksiin pehmeyttä ja hyvinvointia.
Anti-Breakage Keratin Oil -elvyttävä kuivaöljy auttaa sekin suojaamaan hiuksia katkeamiselta. Tuote lupaa tehdä hiuksista pehmeämmät, kiiltävämmät ja vahvemmat, enkä kyseenalaista lupausta ollenkaan
Anti-Breakage Keratin Oil -tuotesarja nousi kuitenkin näistä kahdesta omaksi suosikikseni. Tuotteista jää hiuksiin heti vahvempi ja hyväkuntoisempi fiilis, ja hoitoaine päihittää monet kokeilemani tehohoidotkin. Vaikka tuotteet ovatkin hoitavia, omaa hiustani ne eivät kuitenkaan latista. Keratiiniöljyä on ihana hieroa illalla hiusten latvoihin ja aamulla on sellainen fiilis kuin kampaaja olisi juuri nipsaissut kuivat latvat pois.
Näissä tuotteissa on ylellinen ja eksoottinen kukkaistuoksu. Se ei ole voimakas, mutta koska itse en käytä hajuvettä päivittäin, haistan kyllä tuoksun hiuksistani ja pidän siitä.
Lukijakilpailu:
Mutta hei, raapustapa tuonne kommenttiboxiin vastaus kysymykseen:
miksi sinä haluaisit testata näitä tuotteita?
Jos hyvin käy, saatat voittaa itsellesi Sea Mineral Moisture -tuotepaketin. Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy 15.5. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Miten jokin niin pieni ja hento voikin olla niin kaunis, ja samalla niin suuri lupaus kaikesta tulevasta. Valkovuokko on kevään, ja saapuvan kesän, symboli.
Nämä pienet kaunokaiset kävin nappaamassa aamulla omasta pihasta, kun halusin piristää vastasiivottua kotia. Nyt on pyykkikorit melkeinpä tyhjillään, ja villakoiratkin sain imuroitua pölypussin uumeniin. Josko tänne tänään jo kehtaisi päästää siskonkin käymään. 🙂
Lapset jäivät jo eilen mummulaan yökyläilemään serkkujensa kanssa, ja minä palasin yksin kotiin marenkia vatkaamaan. Kymmenestä valkuaisesta tuli kaksi komeaa marenkilevyä, joista taiotaan tänään kakku kahdelle tytölle, aivan kuten tehtiin viime vuonnakin.
Minä ja marenkipohjat matkaamme kohta vanhempieni luo nauttimaan rakkaiden seurasta. Palaan siis kommentteihinne hiukan myöhemmin!
Keittiössä roikkuu yhä neljä päivää sitten kuivumaan ripustetut pyykit. Olivat muuten tosi kuivia, kun juuri niitä tuossa siirtelin. Lattialla vilistää villakoirat, ja eteinen on kuin savipaakuilla koristeltu kaaos. Jääkaapissa ei juuri valon lisäksi ole muuta kuin sinappi, eikä liiemmin leipälaatikossakaan muruja kummempaa – hedelmäkorista nyt puhumattakaan. Eilen jouduin keittämään lapsille iltapalaksi kaurapuuroa, ja jouduinpa miettimään myös, riittäisikö hiutaleista jokin annos itsellenikin. Niin vähissä olivat nekin.
Tätä se on. Joka vuosi kevään koittaessa. Olen niin innoissani pihatöistä, ettei edes ajatus kaupassa käynnistä mahdu mieleeni. Jos siis kyseessä ei ole multasäkki, tai muu vastaava puutarhaan liittyvä ostos. Jos vielä kuukausi sitten sain hepulin epäjärjestyksestä, nyt en juuri jaksa välittää, vaikka keittiön pöytä hautautuukin tavaravuoren alle. Siinä missä vielä hetki sitten olin tarkka lasten rauhoittumisesta hyvissä ajoin iltatoimilleen, venytän nyt itse iltaa mahdollisimman pitkälle, ja sisälle tullaan vasta illan siinä vaiheessa, jossa ennen oltiin jo pyjamissa ja hampaat harjattuina valmiina yöpuulle.
Niin, ja jos talvi-iltoina halusinkin vain käpertyä oman kodin rauhaan, unohtaa lasten harrastukset ja ilta-aikataulut, kuoriutuu minusta keväällä spontaani ja sosiaalisempi versio itsestäni. Maailma ei kaadukaan, vaikka kaikki ei enää olisikaan ennalta sovittua ja tarkasti aikataulutettua. Pääasia on, että ehdin jossakin välissä tehdä myös pihatöitä!
Tällä viikolla illat ovat kuluneet puutarhatöiden parissa. Lasten nukahdettua on ihana tuijottaa ikkunasta kevätillan valoon, ja ihailla omien kättensä jälkeä. Edes siivoaminen ei palkitse yhtä selkeällä työn tuloksen näkyvyydellä, kuin kevättyöt puutarhassa. Raittiissa ilmassa huhkittujen tuntien jälkeen, koko kehon valtaa ihana raukeus ja väsymys. Mikään liikuntasuoritus ei vedä vertoja puutarhatöiden monipuolisuudelle.
Koska viikolla sain tehtyä monta pientä hommaa, on viikonloppuna varaa jättää puutarhatyöt hiukan vähemmälle. Siskoni on juuri tulossa lasten kanssa mummolaviikonloppua viettämään, joten seuraavat päivät ovatkin täynnä ihan toisenlaista ohjelmaa. Lapset saavat leikkiä serkkujensa kanssa, ja jos hyvin käy, pääsen aloittamaan Tommyn ja Tuppencen seikkailujen seuraamisen siskoni kanssa. Olemme nimittäin molemmat vannoutuneita Agatha Christie faneja.
Tänään on kuitenkin pakko myös pyörittää pari koneellista pyykkiä ja käydä kaupassa. Ostaa vaikka taas perustarpeita koko viikon varalle, ihan siltä varalta, että ensi viikolla ajatukset taas ovat jossakin muualla.
Mutta nyt kuitenkin viikonlopun viettoon. Nauttikaa keväästä! ♡
Jokunen päivä siinä menikin, että sain vatsani asettumaan tuon edellisen pullapäivän jäljiltä. Niin, ja ylipäätään sellaisen viikon jäljiltä, jolloin en liiemmin miettinyt syömisteni laatua. Hassu juttu, että vaikka sitä jo hyvin tietää, mistä ruuasta tai ruoka-aineesta tulee minkäkinlainen olo, järjenääntä on kuitenkin vaikea kuunnella mielitekojensa vallassa. Vaikka pahimman sokerikoukun olenkin jo selättänyt, vehnä on mulle yhä se juttu, joka viettelee niin monen herkun muodossa. Siitäkin huolimatta, että housunnappi sujahtaa helpommin kiinni vain yhdenkin vehnättömän päivän jälkeen. No, kun pahin pullan himo oli selätetty kasasin itseni ja oikaisin kurssin taas oikeille raiteille. Ryhtiliikkeen ajoitus oli mitä mainioin senkin kannalta, että pääsin samalla testaamaanProvenan välipalakeksiuututta tämän kaupallisen yhteistyöpostauksen puitteissa. Herkkuhetki ilman vehnää toimii itselläni parhaiten, ja löysinkin jälleen innostuksen vehnättömien välipalojen ja herkkujen ideointiin.
Tämän postauksen ei ole taaskaan tarkoitus ottaa yleistä kantaa gluteenittomuuteen, jokainen saa mielestäni toimia tässä asiassa oman mielensä mukaan, kunhan keliaakikot noudattavat ruokavaliotaan. Itse en heihin lukeudu, enkä myöskään noudata gluteenitonta ruokavaliota muistakaan syistä. Olen kuitenkin se hyvän olon etsijä, joka useimmiten löytää itsensä ja vatsansa onnellisempana valittuaan ruis- tai vehnäleivän sijaan sen kauravaihtoehdon.
Jos nyt ajatellaan sitä tavanomaista arkiruokavaliotani, ei siihen tosin kohdallani se leipä kovin usein kuulukaan. Aamulla kaurapuuro, ja sitten viljatuotteet jäävätkin usein siihen, enkä niitä niin kauheasti edes kaipaa. Välillä tulee kuitenkin niitä päiviä kun kaipaa itselleen jotakin nakertamista tai kahvihetkelleen pientä kruunausta. Näiden hetkien varalta on aina hyvä jos kaapista löytyy jotakin järkevää kahvin kanssa kastettavaksi tai muuten vain välipalaksi. Sama logiikka puree myös reissussa: Kun eväsrasiassa on fiksut hätävarat, ylilyönneiltä on helpompi välttyä.
Provenan Välipalakeksi Kaura & Siirappi on runsaskuituinen ja gluteeniton uutuus. Välipalakeksit toimivat toki ihan sellaisenaankin, mutta yhtä hyvin osana myös muuta välipalaa tai tarjoilua. Itse herkuttelin keksimurujen, maustamattoman jogurtin ja tuoreiden marjojen kanssa. Enemmän jälkiruokamaisen tarjottavan annoksesta saa toki vielä vaihtamalla jogurtin jäätelöön.
Vaikka välipalakeksit ovatkin helposti eväsrasiaan sujahtavaa mallia, niiden puhdasta kauraa kannattaa hyödyntää myös kotioloissa. Arkinenkin välipala ruokkii aistejamme, kun panostamme hiukan annoksen ulkonäköön, katamme kauniisti ja istumme syömään nautiskellen. Itselleni ruokaileminen kaikilla aisteilla on ollut myös ratkaisu pahimpien morkkisten estoon. Kaunis kattaus, kaunis esille pano ja rauhallinen ruokailutahti. Tällöin keho ja mieli ehtivät nauttia ateriasta, ja ruokittua tulee myös ne muut aistitarpeet.
Mutta miltä näyttää sinun välipalahetkesi?
Osallistu Instagram-kilpailuun kuvaamalla oman välipalahetkesi ja jaa se Instagramissa #puhdasvälipala @provenaFI . voit voittaa palkinnoksi 30 €:n lahjakortti oatletstoreen, josta saa mm. Provenan gluteenittomia tuotteita. Kannattaa tutustua!
Hellohello ja keskiviikkoa! Hypätään taas hömpän puolelle, nimittäin meikkipussin sankareihin, eli luottotuotteisiini, mitä tulee kosmetiikkaan. Kauheasti tällä saralla ei enää nykyisin niitä muutoksia tule, sillä vuosien testailujen jälkeen pakkelointikalustoni alkaa vakiintua. Uusia löytöjä toki tulee, mutta tahti on melko hidas, eikä meikkipussin sisältö yhdessä vuodessa juuri paljoa muutu.
Mutta aloitetaan meikkipohjasta!
Vielä siinä vaiheessa, kun kärsin erittäin rasvaisesta ihosta, haalin markkinoilta lähes kaikki hyväksi kehutut primerit ja odotin aina ihmettä tapahtuvaksi, mutta eihän rasvaiseen ihoon pohjustustuotteella ihmeitä taiota. Jossain kohtaa luovuinkin leikistä, ja jätin primerit kaupan hyllyyn. Diorskin (forever & ever wear makeup primer) pohjustus löytyi vuosi sitten Sokoksen yhteistyön myötä, ja jäi niine hyvineen vakkarikäyttöön. Loistava apu iholleni, jonka ongelma ei enää ole niinkään rasvoittuminen vaan meikin kesto ylipäätään. Tässä iässä ongelmana on jo meikin karkaaminen juonteisiin, ja tämä tuote auttaa siinäkin ongelmassa. Juonteiden lisäksi ihossani on aknen jäljiltä kuoppia, ja primer tasoittaa kivasti ihon pintaa. Se soveltuu myös luomille, joten silmämeikkikään ei karkaa päivän mittaan. Nestemäinen pohjustustuote on riittoisa, itselläni on menossa vasta toinen pakkaus.
Reilu kolme vuotta sitten tein (niin ikään blogiyhteistyön myötä) elämäni meikkivoidelöydön, ja siitä asti Vichyn Dermablend meikkivoiteet ovat olleet käytössäni. Peittävä meikkipohja ongelmaiholle -postaus on edelleen yksi blogini luetuimpia, ja hehkutan itsekin näiden tuotteiden nimeen edelleen. Vaikka pakkaukset ovat muuttuneet valkoisesta mustaksi, purtilon sisältö on edelleen sama: Äärettömän peittävä meikkivoide, äärettömän nestemäisessä muodossa! Täyden kympin meikkivoide, kun haluat meikkipohjasta ohuen, mutta peittävän.
Nykyisin sekoitan ihooni sopivan sävyn kahdesta eri putkilosta ja lisään joukkoon puolet Lumenen Arctic Sun Ihon sävyn heleyttäjää. Tämä Lumenen ihana helmiäisvoide on ollut muutaman vuoden kesäkausituote, mutta pelkään pahoin, että Lumenen uudistusten myötä, sitä ei enää valmisteta. Lumenelle on toki tullut paljon uusia heleyttäviä tuotteita, mutta vielä en ole niihin sen paremmin tutustunut. Jos joku siis osaa sanoa, mikä uusista tuotteista korvaisi tämän, otan tiedon enemmän kuin mielelläni vastaan!
YSL:n valokynä nyt ei taida sen enempää esittelyjä ja perusteluja tarvitakaan. Taitaa olla lähemmäs kymmen vuotta siitä, kun tämä tuote tuli ensimmäisen kerran hankittua, eikä sitä ilman oikein osaa enää olla. 🙂
Klassikkojen klassikko on myöskin Chanelin irtopuuteri. Käytän puuteria todella kevyesti, ja siksi tuote onkin ihan älyttömän riittoisa. Ainoa miinus on suuri pakkauskoko, joka nappaa vähän turhan paljon tilaa meikkipussista. Niinpä käyttööni jäi primerlöydön yhteydessä myös Diorin irtopuuteri, joka nappaa pisteet pienemmällä pakkauksella ja siistimmällä käytöllä. Pieni puuterirasia mahtuu meikkipussiin paremmin, ja käy esimerkiksi meikin korjailuun. Uutta meikkipohjaa tehdessä tarraudun kuitenkin lähes poikkeuksetta vieläkin Chaneliin. Levitän puuteria aina siveltimellä, jotta jälki olisi mahdollisimman ohut.
Kestosuosikkien kestosuosikki on kuitenkin ripsiväri! Kanebo on vaihtunut Sensaiksi, ja perusmaskaran tilalle on tullut ripsiä pidentävä versio, mutta Sensain 38°C -ripsiväri on jotakin, mistä en osaa luopua. Reilusti yli kymmenen vuotta on menty yhdessä, eikä haastajaa ole vielä löytynyt. Kärsin helposti vuotavista silmistä, mutta vihaan vedenkestävän ripsarin poistamista, joten tämä tuote on täydellinen. Paljon on toki tullut ripsivärejäkin kokeiltua, mutta mitään niistä en ole jaksanut paria kertaa enempää käyttää. Itselläni on lisäksi kohtalaisen tuuheat ja pitkät ripset ihan luonnostaan, joten saan tämän avulla mielestäni ihan näyttävän mekin aikaiseksi.
Valot ja varjot, eli contouring on päivän juttu, ja toki sitä tulee harrastettua itsekin. Aikoinaan sain tähän hommaan paljon vinkkejä Karkkipäivän Sannilta. Sannin viisauksista ammentaneena opin myös, että silloin kun isommalle varjostukselle ei ole aikaa, suuri muutos tulee jo lämmittämällä kasvojen reunat. Tähän tarraankin nopeassa arkimeikissä aika usein. Itselläni on käytössä Smashbox Contour Kit, josta löytyy kaikki kolme tarvittavaa sävyä: Lämmin aurinkopuuteri, vaalea valoa heijastava väri korostuksiin, sekä tummempi täysmatta sävy varjoihin.
Käytössäni on myös kolmen eri tuotteen kopla, johon kuuluu: Bareminerals All over face colour sävyssä Warmth (lämmin aurinkopuuteri), Päästä varpaisiin -blogin Lilan ihana vinkki Rimmel Mono Eyeshadow -mattaluomiväri, sävyssä All about the base (hyvä väri varjostuksiin, mutta tämä käy myös kulmaväriksi bruneteille), sekä kukkaroystävällinen Essence strobing highlighter let it glow! -korostuspuuteri (korostukset).
Viimeisenä murheenkryyni, eli kulmakarvat, joilla minua ei valitettavasti synnynnäisesti siunattu. Kerään jatkuvasti rohkeutta kulmakarvojen pigmentointiin, ja etsin netistä kuvia luonnollisista 3D -kestopigmentoinneista. Tämä on kuitenkin itselleni varmaan yhtä suuri juttu, kuin kauneusleikkaukset jollekulle muulle, joten en halua edetä asiassa hätiköiden. Lähinnä pelkään, että jos näkemykseni tekijän kanssa ei kohtaakaan, kehtaako siinä vaiheessa vielä perua jne… No, joissakin asioissa olen älyttömän varauksellinen, ja tämä on yksi niistä. 😀 Hyviä vinkkejä taitavista tekijöistä otetaan siis ilolla vastaan!
Nyt mennään kuitenkin meikillä, ja tällä saralla olenkin tehnyt viimeisimmän löytöni. Mieheni oli tarkoitus tuoda työmatkaltaan minulle uusi Lumenen kulmakynä, mutta kosmetiikkamyyjän suosituksesta hän kiikuttikin kotiin Diorin vastaavan kapineen, ja tulos olikin täysi kymppi. Dior Sourcils Poudre Powder -kulmakynässä on pigmentti kohdillaan, ja kynästä tulee riittävästi väriä ihan hennolla otteella (minulla sävy 433, Ash Blonde). Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kynä kului melko nopeasti katkeilevan terän vuoksi, tästä en luovu varmastikaan ihan heti.
Koska pelkällä kynällä en saa aikaiseksi luonnollista jälkeä, käytän kulmiini myös puuterimaista kulmaväriä, ja tässä kohtaa Lumene Blueberry Puuterimainen kulmaväri (sävyn 1 vaaleampaa väriä käyttäen) on tuote johon luotan. Tämäkin on toki nyt uudistusten myötä muuttunut, mutta riittoisa tuote kestää käytössäni vielä pitkään.
Siinäpä ne sankarit. Paljon muuta meikkiä en sitten käytäkään, poikkeuksena ripsien tyveen tehty rajaus, johon käy eyeliner tai meikkikynä, kumpi nyt sattuu käteen osumaan. Tällä hetkellä kylppärin kaapista löytyy rajausta Lumenelta ja Essenceltä, joskin jälkimmäisen kynät eivät kädessäni taivu kovinkaan siistiin jälkeen. Uutena opetteluna on myös poskipunan käyttö, ja tähän löysinkin jonkin blogivinkkauksen avulla hauskan persikkaisen sävyn samaiselta Essence -halpamerkiltä. Luomivärejä tuleekin nykyisin käytettyä lähinnä vain juhlameikissä.
Siinäpä keskiviikon kosmeettiset. Aurinkoista päivää kaikille!
Jos vain uskaltaisin… Näin aloittaa moni aikuinen kertomaan unelmistaan. “Hyppäisin pois tästä oravanpyörästä, vaihtaisin alaa, ryhtyisin yrittäjäksi, opiskelisin, jättäisin surkean parisuhteen, menisin uimahalliin tai rannalle…” Paljon pieniä ja suuria asioita, joita tekisimme – jos vain olisimme kyllin rohkeita.
Mitä enemmän asiaa on ajatellut, sitä herkemmin korva aistii rohkeudenpuutetta. Uskaltaminen on monille se suurin kynnys. Emmekö usko itseemme, vai pidätteleekö meitä sittenkin epäonnistumisen pelko?
Jos tarkkailee lapsiryhmää, joka kiipeilee ja kieppuu telineillä, joukosta on helppo huomata se yksi, joka seuraa touhua sivusta. Näemme heti, että rohkeus ei riitä, ja koska meistä tuntuu, että tämä yksi sivustaseuraaja jää kaikesta riemusta paitsi, tarjoamme apuamme. Ensin ihan vain rohkaisemalla, mutta voimme myös tarjota turvaa. “Yritä vain, olen tässä ihan vieressä, ja otan sinusta tarvittaessa kiinni.” Tämä yleensä tepsii, ja jos ei ihan ensimmäisellä kerralla, niin ehkä seuraavalla. Hassua kuitenkin, että jossain kohtaa sokaistumme omalle rohkeudenpuutteellemme. Jossittelemme ja haaveilemme, mutta emme välttämättä huomaa, että jäämme samaan tapaan itsekin monesta riemusta paitsi. On niin helppo pysytellä turvallisella polulla, jossa epäonnistumisen riski on pieni, joskus jopa olematon.
Ihan kuten lapsi kiipeilytelineellä, aikuinenkin pelkää epäonnistuvansa. Että jos tämä ei menekään kuten piti, mitä muut ajattelevat? Entä jos teenkin virheen, tai entä jos en pärjääkään vaikkapa taloudellisesti? Kukaan ei ole välttämättä seisomassa vieressä, ottamassa tarpeen tullen kiinni, jos lähdemme putoamaan. On toki ystäviä ja puolisoita, mutta riittääkö se?
Olen viime päivinä pohtinut paljonkin rohkeutta. Tuntenut suunnatonta iloa, kun joku on kertonut hyppäävänsä uuteen ja tuntemattomaan. Halunnut nähdä sen, mistä voisi jäädä myös paitsi. Lopulta kun voimme kai vain epäonnistua, nousta ylös ja yrittää uudelleen. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää, jos ei yritä ja katso. Rohkeus on kaunis piirre ihmisessä. Usko siihen, että elämä kantaa.
Vappu vietettiin täällä huilaillen ja leväten. Pitkiä yöunia ja rentoa kotoilua. Eilinen päivä kuitenkin huipensi pitkän viikonlopun. Kevät tuli yhdessä yössä, lumi sai taas kyytiä ja puutarhassa tapahtui yhden päivän aikana vaikka mitä! Illalla luomet lurpsahtivat jo kymmeneltä kiinni, ja uni tuli nopeasti.
Vappu ei tällaisessa pikkukunnassa juurikaan näy, eikä meillä ole vappua muutenkaan koskaan pahemmin juhlittu. Tuntui kuitenkin mukavalta nähdä yhden viikonlopun aikana sekä talvi, että kevät. Nukkua univelat pois ja herätä uuteen viikkoon akut ladattuina.
