Tylsä kun olen, kaappasin asun värit kokonaan tuosta Mulberryn klassisesta kaulahuivista (siniharmaa on silmämeikissä). Kengissä ja laukussa tietysti ruskea nahka. 

Lämpimät sukkikset tekevät mekosta talvisen monikäyttövaatteen. 

Klassista, mutta toki luonnonvalkoisen voi asustaa vaikka millä väreillä.

Loistava vaate pitkien nahkasaappaiden seuraksi!

Reipasta pakaspäivää!

Hehkuttaminen on ehkä ärsyttävää, mutta hehkutan silti. Olen kuin toinen ihminen! Viikon ajan olen kömpinyt sänkyyn viimeistään yhdeksältä, ja nukkunut 9-11 tunnin yöunia (vessareissuja ym. yöjuoksuja ei lasketa). Miten sitä onkin voinut pihistää kaikkein tärkeimmästä: Unesta. 

Jotakuinkin kolme vuotta olen keplotellut minimiunilla, vaikka tiedän hyvin, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat vähintään sen kahdeksan tuntia unta joka yö. Kun lapsi ei enää valvota pikkutunneille, on illat venähtäneet kaiken muun merkeissä. Milloin kiva leffa, milloin kirja, milloin käsityö jne….

Tänään uni loppui viiden jälkeen. Kampesin itseni ylös, ja olo oli kellonajasta huolimatta levännyt. Aamukahvi kirkasvalolampun loisteessa, kun muu perhe jatkoi kuorsaustaan. Oma hetki löytyi aamusta, ihan kuten sillä oli ennenkin tapana löytyä. Olen aamuihminen, mutta elämäntilanne vain ajoi minut uriltaan.

 Posti kuljetti eilen ihanan paketin. Odd Mollyn uusi neuletakki. Kiitos Johanna, ja muut

  Wishwearin 

tytöt. Olis kai pitänyt laittaa paketti kuusen alle odottamaan, mutta kun oli taas se kiire Eikä meillä kyllä kuustakaan vielä ole.

Tenfold Knit on mun ikisuosikki ihan kaikkina versioina. Jakkumainen malli, ja sopivasti rimpsua.  

Uudet kengät löytyi Ugg Australialta. Malli on Lynnea ja koroista huolimatta taivaallisen mukavat jalassa. Varren voipi taittaa (tai se kuuluu taittaa), mutta näin se peittää liian lyhyet farkunlahkeet.

Jepsheps, eipä just nyt muuta….

Kivaa keskiviikkoa!

Mihinköhän kätkin kaikki talvitakit keväällä? Marraskuun puoliväli, eikä talvivaatteet ole edes käyneet mielessä. Korolliset bootsit tosin hankin jo heinäkuussa, kun törmäsin täydellisiin yksilöihin. 

Tänään ulkona tuoksuu kylmenevältä, mutta onneksi aurinko hellii. Talvi voi tulla jo huomenna, ja tänä vuonna se yllättää ihan varmasti.

paita | Day Birger Et Mikkelsen
vyö ja laukku | Mulberry
huivi | Burberry
jakku ja farkut | H&M
saappaat | Sanita

Reipasta uutta viikkoa!

***

Nyt on varpuja, risuja, oksia, sammalta ja jäkälää. Kylpyhuoneen lattialla pieni työpaja.

Muutama kuva satumetsästä. Minä mustikan sävyissä ja mustikat lähinnä kevään väreissä.

Leivottiin eilen ensimmäiset piparit. Ihan vain kaupan taikinasta, siitä jonka ostin kaiken varalta. Tonttulakki päässä, kuinkas muuten. Viriteltiin Niilon kanssa myös tähdet ikkunaan, ja odoteltiin joulupukkia. Vaan ei näkynyt.

Tänään lötkötellään leffan merkeissä, huomenna hemmotellaan isää.

 takki | Rules By Mary

tunika ja sukat | Odd Molly

saappaat | Hunter

housut ja huivi | H&M

Odd Mollyn pipolle on arvottu voittaja.

Sähköpostit mukaan lukien osallistujia oli yhteensä 304  (meilit laitoin kommenttien jatkoksi saapumisjärjestyksessä).

Tällä kertaa jouduin arpomaan voittajan kahteen kertaan, koska ensimmäinen osuma ei täyttänyt osallistumiskriteereitä. Lyhyen ohjeistuksenkin jälkeen sain “Mukana arvonnassa” huikkauksia. Myös tuplaosallistumiset karsin pois, jotta kaikilla on samat mahdollisuudet.

Random.org antoi voittoarvan numeroksi 299. Tämä osui alla olevaan meiliin:

Nämä on näitä juttuja, joita jokainen bloggaaja kai pohtii aika ajoin. Miksi, kenelle, mitä ja millä tavalla. Koko bloggaamiseen on kai yhtä monta syytä ja tapaa kuin on bloggariakin, ja jokainen pohtii asioita vain omalta kantiltaan.
Itse olen jo pidempään miettinyt, miten blogille käy, kun remppakierros on tältä kesältä takana ja jokainen uusi tai uudistettu nurkka on kuvattu ja pläjäytetty tänne nähtäväksi. Ymmärrätte kai, ettei yksikään bloggaaja , kuten tuskin kukaan muukaan, voi viikottain vaihtaa kotinsa tapetteja tai uusia huonekaluja tai niiden järjestystä. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että kaikki on jo nähty.

No, mutta jos unohdetaan kuvat ja mietitään sitten blogin sanallista sisältöä on vaihtoehtoja kai ääretön määrä. Joka päivä mielessäni liikkuu satoja aiheita, joista olisi kiva kirjoitella. Tekstiä kirjoittaessa kuitenkin alan nykyisin jähmettyä. Ajatukseni ovat omiani, ja vaikka korostan, etten halua yleistää, provosoituu aina joku. Ja kun en jaksaisi provosoida. En jaksaisi riidellä ja väitellä; Yhtälailla kuin minulla itselläni on jokaisella muullakin oikeus omaan mielipiteeseensä. En halua tulla “käännytetyksi”. En jaksa lukea miten minun pitäisi ajatella.
Tiivistettynä; Sanallista puolta rajoittaa ehkä eniten oma laiskuuteni ja mukavuudenhaluni. Sinänsä surullista, koska blogi ei palvele minua enää samalla tavalla kuin ennen. Tämä ei ole enää se sama pääntyhjennyspaikka, mitä se joskus oli. Mutta olkaa huoleti, nautin tästä silti edelleen, ja bloggaan asioista joista haluan. Olen vain kriittisempi, ja karsin sisältöä melko paljon.

Bloggerin tilastoa katsoessani huomaan, että lukijoita kiinnostaa nähdä laajoja kuvakulmia sisustuksesta. Nämä jutut ovat yleensä suosittuja, mutta yleensä suurin kiinnostus liittyy huoneen uudistukseen, tapettiin, kalusteisiin tai uuteen järjestykseen. Ja kuten jo mainitsin, tätä ei voi valitettavasti lukijoille viikottain tarjota.

Suurin kävijämäärä saavutetaan päivinä jolloin postaus käsittelee jollakin tapaa vaatteita tai pukeutumista.  Tämä on ollut ehkä itselleni suurin yllätys. Ja jossakin määrin kai pieni järkytyskin, sillä ujona ja huonon itsetunnon omaavana olen jopa häkeltynyt siitä, että tänne eksyy päivässä pari tuhatta kävijää lisää, kun esiinnyn itse kuvissa.
Vaan arkinen totuus rajoitaa tätäkin lajia: Joka päivä ei täälläkään käytetä rimpsuja ja korkeita korkoja. Kotiäiti luottaa farkkuun, mukaviin tossuihin ja käytännöllisiin asusteisiin. Kurjan tavallista ja aika nähtyä sekin.

Seuraavaksi olisi aihe lapset. 
Kun lapsiaanhan ei saisi blogissaan esitellä. Joku kun ottaa tästäkin aiheesta välillä herneen sieraimeensa, ja juttua on viety oikein poliisille asti. Vastuuntunnottomat bloggariäidit jne. Vaan ihmettelenpä, pitäisikö seuraavalla kaupunkimatkalla huputtaa jälkeläisensä kuten edesmenneellä Popin Kuninkaalla oli tapana? Olette tunnistaneet minut, joten uskallan veikata, että tiedätte seurassani kulkevan lapsen olevan omani. Eikö?

Kotiäidin arkinen asu tällä(kin) kertaa koostuu niistä mukavista (loman jälkeen vähemmän mukavista) farkuista, ohuesta neuleesta, rennoista tossuista ja isosta sekatavaralaukusta.

farkut lindex, neule part two, tossut tommy hilfiger, laukku mulberry
lapsen voi piilottaa vaikka ahterinsa taakse, mutta korostan, että ketään ei tähän hommaan ole pakotettu

Totuus on kuitenkin se, että tämä blogi elää ja jatkaa oloaan ihan jokapäiväisen arkisena. Meitä on täällä päivisin kolme enemmän ja vähemmän sanelemassa ehtoja ja vaikuttamassa blogin sisältöön. Mitään uutta tai jännää ei ole luvassa, mutta yritetään löytää jutunjuurta näistä rajoittavista tekijöistä huolimatta.
Kuvissa tulee jatkossakin vilahtamaan koko sakki ja ne samat nurkat.
Siihen kuitenkin pyritään, että peppua vilauttaa vain Alma, mutta eihän tästäkään ihan varma voi olla.

Nimittäin juhlat mun tämän kesän luottoasussa. On toiminut useammat synttärit, puutarhajuhlat ja sukutapaamisenkin. Siis kemuja, joissa ei vaadita järin juhlavaa pukeutumista.

Vanha tunika/mekko (muistaakseni mekkona ostettu, mutta ihan liian lyhyt sellaisenaan) on jäänyt vallan käyttämättä, kun en ole koskaan saanut siitä mitään järkevää asua aikaan. Keväällä toimerruin neulomaan kaula-aukkoa pienemmäksi (oli siis rusettiin asti avoin, ja pikkuisen liian antava sellaisenaan) ja keksin jatkaa helmaa tummansinisellä alushameella.

Kesäinen, kepeä, rento ja, mikä tärkeintä, tyttömäinen!

 mekko Odd Molly, alla sininen hame Gudrun Sjöden,

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.

Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.

T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 

Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!

Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?

Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava.

Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.

 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.

Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!

Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi