No mitäs tänne? Eipä ihmeempiä. Yhden päivän työkeikka venähti neljäksi päiväksi. Pitäisi osata sanoa ei. Tai osasinhan minä. Muuten olisi saanut tehdä kellon ympäri. Ja se olisi tietysti ollut sääli, koska kaikki muu viikonlopun huvi olisi jäänyt kokematta. 

No, eipä oikeasti ollut mitään suurta huvittelua, mutta sunnuntai aamuna kipaistiin taas tuossa rompetoritapahtumassa ajatuksena löytää pari vanhaa tuolia keittiöön. Sopuhintaan, tietysti. Ja kuinkas sattuikaan; Törmäsimme sukulaiseen, jolta olemme jo ostaneet suuren kasan huonekaluja. Puolen tunnin jälkeen meillä oli kaksi heleän vihreää pinnatuolia kainalossamme. Tosi suloiset, ja ihanasti niitä on jonkun istumalihakset vuosien varrella kuluttaneet. Maali on muuten sama, mikä oli toisessa niistä pastellituoleista.

Roudasin olohuoneesta tuon vanhan peilin meidän makuuhuoneeseen. Peiliosa on tosi ruostunut, mutta siftaa kauniisti kattokruunun ja muunkin valon. Ajattelin heittää sen päälle jotkut kivat valot roikkumaan. Vähän niinkuin joluvaloiksi. Mutta siis lähempänä joulua.

Mun kuvausassari/ -järjestelijä tekee kans nykyään tosi pitkää päivää. Ei paljon lakisääteiset kiinnosta. Tämä jatkuva parityöskentely vaatii nyt hiukan totuttelua. Ja kun kolmen tunnin päikkäreiden nukkuminen loppuu kuin seinään, menee moni muukin asia uusiksi. Ajateltiin viikonloppuna miehen kanssa hiukan hengähtää. Siitä on yli kolme kuukautta, kun ollaan oltu jossain kahdestaan. Kotona tai missään muuallakaan. Kerrankin yhteinen vapaa lauantai ilta, ja saatiin vielä lapsenvahtikin. Syömään ja leffaan. Siinä on meidän master plan. Helppo ja simppeli.
Vielä tuosta edellisestä postauksestani. Aika moni tsemppasi minua tekemään asioita, joista pidän, olla stressaamatta blogista ja palaamaan blogin ääreen, kun into on palannut. Halusin vielä selventää, että minulla on kyllä intoa blogata, pidän tästä, enkä tekisi tätä koskaan, jos se olisi minulle stressin aihe. Bloggaan omaksi iloksi, en kenenkään muun vuoksi. Tästä on muodostunut mulle tosi rakas harrastus. Kiitos siitä teille. Välillä vain oma aika on kortilla ja pakostakin joutuu luopumaan itselle rakkaista asioista. Meillä arki on todella rikkonaista ja epämääräistä. Niilon kanssa olaan kahden pitkiäkin aikoja. Yritän kuitenkin järjestellä itselleni myös bloggaustaukoja. Ihan jo mielenterveytenikin vuoksi 🙂

Sain ihanan tunnustuksen kolmestakin paikasta.
Piupaulta, Ninalta  ja Kirsikalta.
Kiitos teille.