Pieni kävelyretki vielä omassakin pihassa päivän päätteeksi. Tämä osa pihasta on sitä unohdettua maata, aluetta jossa harvemmin tulee oleskeltua. Suuri tontti on aikoinaan muodostettu yhdistämällä kaksi tilaa, ja tämä alapihaksi kutsumamme alue (maa on toista tonttia alempana) on pitkän ja kapean mallinen, ja päättyy näiden nuorten tammien jälkeen metsään. Lähinnä tämä alue muistuttaa nykyisellään puistoa. Tai huonosti hoidettua puistoa ainakin! 🙂

Ajattelin tässä samalla muistutella teitä Becksöndergaard-arvonnasta, joka hautautuu tuonne uusimpien postausten alle. Ellette ole jo osallistuneet, muistakaa tehdä se pian!

 Tuli näistä huiveistä muuten mieleeni, että tuo mintunvihreä tuntui omaan silmään aika vieraalta ja ehdottomasti vähiten “mun jutulta”. Tästä huolimatta pastelliminttu on roikkunut pari päivää kaulassani,  ja olen ihan rakastunut! Välillä on hyvä koittaa jotakin uutta ja hypätä rohkeasti ulos turvaväreistään!

Ei siellä kyllä enää mikään lämmin ole. Käsivarret on ihan kananlihalla! No, mutta huomenna taas kohti kesäisempää olotilaa ja ilmastoa!

Leppoisaa ja mukavaa perjantai-iltaa teille!

Täällä on ollut tänään ihmeellisen kesäinen ilma ja ulkona on tarjentunut jopa topissa ja shortseissa.
Nappasin muutaman räpsyn iltapäiväkävelyltä. Ei ollut mukana ehkä ihan oikea kalusto tähän tarkoitukseen, mutta pala kesää tuli kuitenkin ikuistettua.

Nyt taivas onkin taas jo ihan pilvessä, ja uhkaavan harmaa. Toivottavasti viikonloppu antaisi parastaan!

Helppo ja herkullinen raparperi crumble onnistuu jokaiselta ja maistuu varmasti. Itse pidän tästä kirpsakammasta vaihtoehdosta jopa enemmän kuin perinteisestä omena-kaurapaistoksesta.

Teen itse paistoksen hiukan “sinnepäin” tätä vanhaa ohjetta mukaillen:

Raparperi crumble

n. 1 litra raparperia pilkottuna (voit korvata puolet esim. mansikalla)
150g voita
1,5dl fariinisokeria
5dl kaurahiutaleita
1,5dl vehnäjauhoja

Kaada raparperipalat voideltuun, matalaan mutta laakeaan, uunivuokaan. Vastaavasti voit jakaa ainekset pieniin, uunin kestäviin, annosvuokiin.
Sulata kattilassa voi, sekoita joukkoon sokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Kaada ja levitä murumassa raparperipalojen päälle.

paista n. 200ºc / 30-45min

Tällä ohjeella paistoksesta tulee tosi kirpsakka, mutta mansika tasoittaa raparperia oikein hyvin. Toinen vaihtoehto on käyttää raparperin palat mikrossa ja sekoittaa pehmenneeseen raparperiin sokeria. No, makuasioita. Toiset pitävät kirpeästä, toiset eivät niinkään.

Itse paistoin paistosta reilun puoli tuntia, ja jätin sen hetkeksi uuniin vetäytymään ja tein nopean kauppareissun. Lämmin paistos maistuu joko vanilijakastikkeen tai -jäätelon kanssa.

Maukasta iltaa. Meillä lämpenee juuri sauna!

Haloo kesä, haloo blogi. Molemmat tuntuvat tahmeilta, tuuli ei jostain syystä ota purjeisiin, ja homma ei lähde käyntiin.
Syy pieneen blogikatkoiluun on ihan tavallisessa elämässä. Pieniä säröjä, solmuja jotka vaikuttavat moneen juttuun. Niiden ja näiden pöliseminen tänne on tuntunut turhalta ja toisarvoiselta, kun ajatukset ovat jossakin muualla. Mutta sitähän se elämä on, ja blogi on vain yksi puoli siitä, niin kuin sen kuuluukin olla. Tänne ei voi tuoda kaikkea, ei koko elämää, eikä varsinkaan muiden asioita. Sillä niinhän se on, että monesti asioihin liittyy muitakin ihmisiä, eikä solmut yleensä ole vain yhden murheita.

Näistä jutuista huolimatta meillä on elelty ihan tavallisia kesäpäiviä. Tai niin kesäisiä kuin nyt on mahdollista näillä keleillä. Sisäinen puuutarhatonttunikin tuntuu uinuvan ja odottelevan lämpimämpiä päiviä, nautiskelen pioniajasta sisätiloissa villasukissani. Tänään on kuitenkin tarkoitus nauttia ainakin kesäisistä mauista, ja taikoa jotakin hyvää raparperista. Taitaapi muuten olla raparperi crumblen vuoro!

Pahoittelen myös, että olette saaneet odottaa kommenttiboksien puolella. Lupaan tarttua kysymyksiinne vielä tänään. Ja ne solmut, nekin alkavat löystyä ja aukeilla – kuten niillä yleensäkin on tapana!

Vanha kuva Yyteristä herättää tunteita. Aurinko, hiekka ja meri; nyt tarvitaan kesää ja lämpöä!

Toivottelen lämmintä tuulenvirettä!

Juhannuksen rippeitä. Tai juhannuksen aloitusta, riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Meillä juhannus oikeastaan on vasta alkamassa. Josko huomenna lämmitettäisiin juhannussauna ja katettaisiin juhannuspöytä. Samapa kai se on, koska sitä juhannusta juhlii. 🙂

Koitan tässä juuri tehdä pientä juhannussiivousta. Ikkunoiden pesullekin olisi mitä parhain sää, vaikka taitavat jäädä vieläkin likaisiksi. Ehtiihän niitä!

Toivottelen teille mukavaa sunnuntaita ja turvallista kotimatkaa, mikäli sellainen on edessä.

Nyt lounasta pöytään ja sitten pieni huilitauko.

Voikaa hyvin!

Täällä on herätty pilviseen juhannuspäivään. Reilun 13 tunnin yöunet tekivät hyvää, olo on virkeä ja levännyt. Tuntui tosin hiukan hassulta kömpiä lasten kanssa kahdeksalta sänkyyn, kun muu suomi juhli yötöntä yötä. Kunnon unet on kuitenkin ihan hyvä sijoitus omaan hyvinvointiin!

Eilisen asua, mustavalkoisella linjalla mentiin. Käytiin vanhempieni luona syömässä, sisko ja siskon lapset olivat myös, joten sellainen perhelounashan siitä tuli.

Uudet kengät on muuten osoittautuneet ihan mielettömän hyviksi! Olen niin tyytyväinen hankintaani.

Niin, ja eteisen matto!
Siitä tulee kyssäri joka kerta kun se näkyy täällä. Matto on vanha, ostettu joskus aikoinaan Hobbyhallista, jos oikein muistan. Näitä on itse asiassa jossain toinenkin. Nämä on pesty tuhanteen kertaan (kiitos koiran pentuajan), ja reunat rispaavat. Mutta tykkään silti, antaa eteiseen ryhtiä!

Mun ajatukset juhannuksesta on aika mustavalkoiset. En juhli enkä vietä, ja näin on ollut jo vuosia. Vaan enpä tiedä johtuuko puolivuotisen karkkilakon päättymisestä (mikäs sen värikkäämpää kuin karkit!!!!), vai mistä, alan pikkuhiljaa kypsyä ajatukseen myös pikkuisen värikkäämmästä juhannuksesta. Ehkä ensi vuodelle kehitän jotain huippua ja aloitan omat, ja meidän perheen, juhannusperinteet.

Ilahdutin itseäni kuitenkin juhannuksen kunniaksi pienellä lahjalla. Tuossa se nyt seisoo, valtava laatikko keskellä eteisen lattiaa, ja odottaa avaajaansa. Ihana!

Hauskaa ja turvallista juhannusta kaikille!

Tämä blogi ei hiljene lomailemaan, vaan jatkaa jorinoitaan jälleen huomenna. Tämä on lupaus! 🙂

Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

Halipusimoi!

Juhannusviikkoa eletään, ja kesä etenee vauhdilla, vaikka jaloissa saa pitää villasukkia. Lasken heinäkuun helteiden varaan, kyllä tässä vielä ehtii kesästä nauttia!

Netflix-arvonta on päättynyt, ja minä kiitän kaikkia osallistuneita, sekä tietenkin Netflixiä palkinnon lahjoittamisesta. Pisimmän korren veti tällä kertaa Sanna (laitan sulle meiliä), Suits oli oma lempparisi, ja ihan pakko oli sitäkin eilen testata, kun aika moni rankkasi sarjan kärkeen. No, muutama jakso menikin siinä yhteen putkeen, eli kiitän vinkistä! 🙂 Joka tapauksessa, Sanna saa siis palkinnoksi puolen vuoden Netflixit, toivottavasti siitä on iloa sadepäivienkin varalle!

Just nyt ei ole muuta. Odottelen että alkaako satamaan vai ei. Todennäköisesti alkaa, eli sisäpuuhia tälle päivälle.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Pus!

Myönnän, en ole koskaan ollut kovinkaan suuri jalkapallofani. Perjantaina lupasin katsoa miehen kanssa peliä, mutta jaksoin hädin tuskin minuutin, ehkä puolet. On kuitenkin olemassa jalkapalloa, jonka parissa vietän kesäsunnuntait oikein mielelläni, eläydyn ja kannustan. Parasta mahdollista jalkapalloa!

Näissä tunnelmissa tänään. Vatsa on täytetty pitsalla ja olo on ihan veltto. Vaan eipä kai sen sunnuntai-iltana paljon muuta tarvitse ollakaan!

Leppoisaa olemista teillekin!

Se ei sitten millään ota laantuakseen! Kesä kesän jälkeen, aikuisen naisen on pakko tunkea itsensä potkupukua muistuttavaan vaatekappaleeseen. En mahda sille mitään, olen myynyt sieluni potkupuvuille, piste!
Löytyy pitkää ja lyhytä lahjetta, hihalla ja ilman.
Haalarista on tullut varsin edustuskelpoinen vaatekappale, enkä nyt tarkoita tälläistä rentoa kesäpäivän trikooversiota, vaan silkistä ja muista paremmista materiaaleista valmistettuja housupukuja. Olen nimittäin itsekin ajatellut housuhaalarivaihtoehtoa yksiin kesäjuhliin, kun useimpien mekkojen helmanpituus ei tunnu istuvan kroppaani sitten millään.

Mutta haalari jakaa mielipiteitä! Toisille se on ehdoton nounou, naurettava vauvanvaate ja muodin oikku. Juhlahaalareita katsellesani sain itsekin mieheltäni kauniisti muotoillun vihjauksen kenties jostakin naisellisemmasta ja ehkä seksikkäämmästäkin vaatekappaleesta. Eli mekosta.
Tuntuu hullulta ajatella, että naiset ovat vapaasti tallustelleet housuissa vasta noin sata vuotta. Se, mitä muodin mekka Pariisi teki edellä, saavutti pienen Suomen varsin pian. Toki housut ovat poikkeuksellisissa olosuhteissa olleet pidempäänkin hyväksyttyjä, ihan vain käytännöllisyytensä vuoksi, mutta että housuilla korvataan jopa juhlamekko, jakaa edelleen mielipiteitä. Harvassa on ehkä edelleen naiset, jotka ovat astelleet esimerkiksi alttarille housupuvussa!

Haalari; Yes or No? Juhlahaalari; Hot or Not?
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne! 🙂

Mä olen täällä viettänyt erittäin omalaatuista ja erilaista iltaa. Hiukan jopa epätodellinen olo, mutta siitä toisella kertaa. Nyt iltapaloja miettimään! Puspus!