Oman pihan valkovuokot, auringonpaiste ja aamuvarhaisen satakielen laulu.
Onni on kiinni pienistä asioista, hymyistä, sanoista ja katseista.

Tuntuu, kuin olisi ollut lomalla. Vaikkei pääsiäinen noin juurikaan eronnut arjestani, sain silti lomamoodin päälle. Kun tuntuu, että koko maailma lomailee, sitä on helpompi itsekin vaihtaa otetta löysemmäksi. Ja, lomailun jälkeen arkikin tuntuu taas kivalta!

Poimittiin eilen muutamat valkovuokot omasta pihasta. En raaskinnut ottaa enempää, olivat vielä tuolla metsänreunassa niin kovin pikkuisia. Valkovuokot ovat kuitenkin selvä merkki kesän lähestymisestä. Kuten sekin, että istuin eilen auringossa shortsit jalassa, grillattiin makkaraa ja käytiin jäätelöllä. Ja, jotenkin tuo aurinko ja lämpö muuttaa ihmistä hetkessä. Ihan kuin meidän suomalaisten koko sielunmaailma muuttuisi. Ihmiset muuttuvat sosiaalisemmiksi ja hymyilevät enemmän. Hyvä niin!

Ehkä sitä jo pitäisi uskaltaa istuttaa muutamat orvokit. Miettiä muitakin puutarhajuttuja – ja kasvimaata. Toivelistalleni laitoin myös mukavan aurinkotuolin. Ehkä sen voisi nostaa tuohon hiekkalaatikon viereen, ja elää siinä toivossa, että tulevana kesänä ehtisi edes hetken istua myös aloillaan! 🙂

Me taidetaan mennä taas ulos! Jos mahdollista, tehkää samoin!

Aurinkoista arkeen paluuta!

Hiphei, ihanat!

Tänään on niin ihana ilma, että sisällä viihdytään vain ruokailujen ajan. Jopa pieni tuulenvire tuoksuu keväältä. Ei vaan, kesältä!!! (Olkoon onni, että se ei nyt käy kuitenkaan tuolta peltojen suunnalta! ;))

Parsaa, lohta, perunamuusia ja salaattia. Siinäpä meidän pääsiäisen pikaruoka. Sopii niin hyvin lastenkin suuhun. Ja, mikä parasta, keittiössä ei mene koko päivää!

Nyt haravoimaan, ja sitten fillarilenkille. Mä niin rakastan tätä vuodenaikaa!!!

Nauttikaa auringosta!!!

Hhhmmmmm….
Tiedä oikein miten tähän suhtautuisi itsekään. Mulla on yhtä aikaa leopardikuviota ja punaiset kynnet! Kumpainenkin mulle aika rohkeita vetoja…Never say never, jollain hassulla tavalla ne toimii!

Hypistelin tätä hametta joskus aikaisemmin keväällä Lindexillä, mutta sisäinen ääneni kuiskasi ei. Eilisellä kauppareissulla piipahdin ihan vain huvin vuoksi jälleen samaiseen kauppaan, ja huomasin hameen olevan -70% -alerekissä. Syteen tai saveen, päätin napata hamosen mukaani.
Pidän kovasti tämänhetkisestä hametarjonnasta, jossa helman pituus on alle polven. Muoti mahdollistaa näin sen, että me pikkuisen pidemmätkin voimme käyttää hametta pelkäämättä ikäviä vilautuksia. Klassinen A-linja antaa myös huomattavasti pehmeämmän vivahteen aika villille kuosille. Tässä yksilössä kuvioinnin hillityt sävyt miellyttävät silmääni, ei liian kellertävä, vaan maanläheinen.

En voisi koskaan kuvitella pukevani mitään vartaloa nuolevaa leoa ylleni, mutta taisin löytää oman tapani kantaa kyseistä kuosia. Lisäksi siisti ja hillitty neule vie mennessään sen kaiken seksikkyyden, joka kuvioon helposti liitetään.Koska asu on klassinen ja hillitty, punaiset kynnetkin saivat mahdollisuuden. Tämä Essien lakka on lojunut kylppärin laatikossa jo pari vuotta käyttämättömänä. Sävy on Canyon Coral, ja nimensä mukaisesti taittaa koralliin, eikä siten ole ihan puhdas peruspunainen.

Yhteenvetona:
Olo on tyttömäinen, eikä lainkaan ylipukeutunut. Oikeastaan tosi kotoisa olo, mukava ja helppo! Asu kestäisi myös hillityt perusavokkaat, mutta turvauduin tällä kertaa ballerinoihin.

Lisäsin aiemmin päivällä instaan kuvan, jossa päälläni on myös trenssi. Ihan varmasti yksi kevään lemppariasuistani!

Ai niin, treffit olivat tosi onnistuneet! Hienoa, huomenna uusiksi! Nyt kuitenkin rauhalliseen pääsiäisen viettoon, mikä taitaa tarkoittaa ainakin mun kohdalla sohva-netflix -iltaa! 🙂

Totuushan on se, että mun rasvanpolttoprojekti ei ole hirveästi edennyt. Tai, en tiedä, onko se edennyt oikeestaan yhtään. En ole jaksanut pahemmin mittailla, mikä sinänsä on typerää, koska ainakin itselläni paras motivaattori on kehitys.
Syitä tämänhetkiseen on monia, tekosyitä vielä enemmän. Oli se pahuksen noro, aika ei riitä, pää tarvitsee herkkuja jne…
No, noro oli oikeasti aika rankka, vaikka sinänsä hetkelliseti kroppaa pienensikin. Mutta, rasvanpoltoksi ei vatsatautia, ja muutaman päivän supermiinuskaloreita, voi laskea.
Aikakin on ollut sen verran kortilla liikkumisen suhteen, että salit olen juuri saanut toteutettua. Muutamat burpeet salin jälkeen, ja sitten onkin ollut jo kiire kotiin muiden juttujen pariin.
Aamulenkit olen jättänyt usein väliin sillä varjolla, että yöunista en voi luopua. Jos ilta venyy pitkään (kuten lähiaikoina se on venynyt), en näe järkeä puristaa muutenkin lyhyistä unista enää lenkkeilyyn. Tuloshan olisi plus miinus nolla, sillä rasvakin tarvitsee palaakseen riittävästi unta.

Toisaalta, olen laskenut asian niinkin, että arkeeni on ympätty muutenkin jo sen verran hyötyliikuntaa, että kalorinkulutuksellisesti nykyinen ruokavalionikin jää miinukselle, ja antaa myöden satunnaiset herkuttelut. Eli jos turvautuu yksinkertaiseen matematiikkaan, kaiken järjen mukaan rasvankin pitäisi palaa – hitaasti ja varmasti. Ja, sehän se tavoite onkin! Maksimissaan puoli kiloa viikossa, ettei kaikki työ valu ihan hukkaan. Mieluummin kun pidän bulkkauksen myötä kertyneet fläsät, kuin luovun piskuisista pateistani! 🙂
(Puoli kiloa viikossa tarkoittaisi muuten sitä, että juhannukseen mennessä rasvaa voisi tiristä melkein 4 kiloa! Ja sehän on paljon!)

Mä olen aina pitänyt ulkoilusta. Pyöräilystä, kävelystä, holkkäämisestä ja sitten vain nautiskelusta. Yksin, lasten kanssa, koiraa taluttaen tai kärryjä työnnellen. En niinkään jaksa laskea sitä urheiluksi tai treenaamiseksi, enemmänkin arki- ja hyötyliikunnaksi. Ongelma varmaan onkin siinä, että heti kun annetaan ohje harrastaa rasvanpolttoliikuntaa, korvien välissä napsahtaa jokin. Mä haluan nauttia siitä, mitä teen. Spurtata jos tekee mieli ja haahuilla, jos olo tarvitsee haahuilua.

Tässä, ajatuksiani tänne suoltaessa huomaan, että näin taitaa oikeastaan olla ihan hyvä! Energiaa on salille ja arkeen, liikunta tuntuu mukavalta, eikä missään nimessä pakkopullalta. Niinhän sen kuuluukin olla! Ja ne viisi viikottaista aerobista, tuleehan nekin täyteen, jos laskee mukaan kaikki arkiliikunnat.

Tänään tuli haahuiltua pieni palauttava happihyppely takareisille, jotka ovat maanantain maveista edelleen jäykkänä. Ja jalassa tietty uudet tossut! Ostin nämä treenitossut ulkokäyttöön, kun en aina halua kulkea juoksutossuissa.Pirteämmän värisiä en löytänyt, mutta eipä näistäkään energiaa puutu! Malli on Nike Flex Supreme tr2, ja oikein mukavilta nuo tuntuivat.

Aurinkoista keskiviikkoa! Nautitaan keväästä!

trikoot ja pusero | H&M
tossut | Nike
kevyt untsikka | Cubus

Nukuin ruhtinaalliset 11 ja puoli tuntia. Lapset vielä enemmän, joten kaiken järjen mukaan tänään pitäisi olla virtaa!
Ja, oikeastaan onkin!
Ihana päästä salille, ja vaikka lenkillekin vielä. Mutta, niitä ennen mä nautin tästä kiirettömästä arjesta, omasta kodista, rauhallisesta arkipäivästä ja maailman parhaasta seurasta. Nautin jopa pyykinpesusta ja paikkojen raivaamisesta. Pieni irtiotto tuli tarpeeseen! 🙂

Jossain kohtaa tuntui, että kaupat pursuavat pääsiäsikoristeita, vaikka pääsiäiseen on vielä aikaa vaikka miten. No, nyt se on jo ovella, ja meillä on yhä ohrat kylvämättä ja tipuset askartelematta. Tänään pitää koittaa kiriä hiukan, sillä ainakin tuo vanhempi lapsista odottaa kovasti juhlaa kuin juhlaa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa teille kaikille. Ei välitetä sateesta ja harmaudesta, tarkoituksensa kun on niilläkin!

Ajattelin huikkailla teillekin sunnuntain ratoksi kivan askarteluvinkin.
Tämä pyörikin jo eilen ihan kivasti Instan puolella, mutta laitetaan nyt tännekin.

Eli, yksinkertaiset ja simppelit pääsiäismunat, jotka koristelin Tine K:n lotus-kuviolla:

Ostin ihan sellaisia riemunkirjavia pahvimunia, joita on tarjolla nyt melkein joka kaupassa. Pintaan sivelin pari kerrosta valkoista puolihimeää kalustemaalia (Helmi), kun sitä nyt sattui olemaan käsillä. Toki muutkin maalit varmasti sopivat hyvin tähän.
Leikkasin Tine K homen lautasliinasta lotus -kuvion ja sivelin sen kuivuneen munan pintaan käyttämällä vedellä laimennettua Eri keeperiä.

Niistä tuli kyllä oikein kivat! Tai itse ainakin pidän, ja nyt mulla on sitten pääsiäiskoristeita , jotka miellyttää silmää!

Mutta nyt ei muuta. Toivottelen leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Muistakaahan myös tuo Lapsimessujen lippuarvonta. Vielä ehtii!

Muistatteko kun ostin joulun jälkeen itselleni farkkupaidan ja punaiset pöksyt? No, ne nähtiin silloin molemmat objektiivileikki -postauksessa. Pöksyt ovat nyt jääneet odottamaan lämpimämpiä kelejä, koska niiden lahje on mulle niin lyhyt, että niitä voi käyttää joko korkeavartisen kengän kanssa, tai sitten baltsujen kaverina. Farkkupaita sitä vastoin osoittautui ihan mahtavaksi hankinnaksi! Tästä on tullut mulle sellainen pelastuspaita; tarttuu aina käteen kun en keksi muutakaan. Ja, tätä muuten tapahtuu ihan hiton usein!

Tähän aikaan vuodesta mun pukeutuminen on kaikista hankalinta. Kun haluaisi jo käyttää tennareita, mutta 99,9% housuistani on liian lyhyitä. Siispä kieputaan ihan parien farkkujen ja yksien housujen varassa.
Ja tiedättekö, mulle on jäänyt jostain sellainen kasarikammo, että farkkupaitaa ei voi yhdistää farkkuihin!
Mutta voihan!
Tai ainakin tää musta toimi tosi hyvin. Ehkä se vaan oli eri juttu silloin muinoin, kun farkut ja paita oli hyvin samaa sävyä, ja ainoa, mikä erotti kaksi pussittavaa vaatekappaletta toisistaan, oli korkealle kiristetty vyö. Niin, ja sekin jäi usein farkku- tai nahkatakin alle piiloon. (*puistatus*)

Nyt mä olen sitten farkkutyttö melkein päästä varpaisiin, ja tuntuukin sitten mukavalta! Ehdottomasti tämän kevään luottoasu! Ja toimii muuten uuden trenssin kanssa ihan sairaan hyvin!

Tää oli tällänen positiivarin päivänasu -postaus. Kun ei mulla oikeestaan ollut muuta. Lyö muuten tänään vähän tyhjää, mutta ihmekös tuo, reilun neljän tunnin yöunilla. Tänään aikaisin pahnoille!
Vastailen illalla noihin edellisen kommentteihin, kunhan saan kaksi kättäni vain vapaaksi! 🙂

Elämä voittaa!
Sen totesin heti aamusta, kun auringonnousu häikäisi läpi keittiön likaisten ikkunoiden. Hyvä päivä, niin sen on oltava!
Ihan hurjasti kiitoksia teille ihanista tsemppiviesteistänne. Toistaiseksi näyttää, että tauti oli tässä, eikä uusi uhreja ole tulossa. Hyvä niin!
Eilen sormet kaipasivat pientä puuhastelua, ja päädyin askartelemaan keittiöön liitutaulun. Oikeastaan mulla oli tätä ajatellen ostettunakin purkki liitutaulumaalia, mutta en onnistunut löytämään varastosta valmiiksi sopivan kokoista rakennuslevyn palaa. Niinpä päädyin käyttämättä jääneeseen pinnoitettuun lastulevyhyllyyn, joka jäi vaatehuonerempan jälkeen tarpeettomaksi. Tuollaiseen pintaan ei tietenkään maalit tartu, mutta muistin, että mulla on rulla liitutaulutarraa jossakin.

Niinpä sutaisin teipin hyllylevyyn, ja kas, mulla oli aika iisisti ja siististi sopivan kokoinen liitutaulu keittiössä.
Tämä tosin saa olla nyt tälläinen väliaikainen ratkaisu, pidän maalipinnasta teippiä enemmän, siinä on sellainen aidompi karheus. Musta taulu tuo kuitenkin kivasti kontrastia keittiöön, ja mun mielestä tuo paikka oikein huusi jotakin tummaa! Ja eiköhän tällekin sitten joku paikka keksitä!

Sairastelujen jälkeen on kiva taas laittaa kotia ja paikkoja kuntoon. Juhlan kunniaksi kävin hakemassa perunanarsisseja ja helmililjoja. Tai, oikeasti ne vain tarttuivat mukaani kauppareissulla. Ruokajututkin pyörivät taas normaaliin tapaan mielessä, ja sormet syhyävät jopa leipomaan! Salillekin tekisi jo kovasti mieli, mutta katsotaan, kuinka puhti riittää.

Mulla on tänään myös vähän sellainen itseni hemmottelupäivä. Kävin nimittäin kynsihuollossa ja pääsin pitkästä aikaa ihan yksin! Tosi luksusta arjen keskellä! Itse ainakin koen tälläisiä palveluja ostaessani maksavani paitsi siitä, mitä saan mukaani, myös siitä hetkestä jonka saan pyhittää itselleni.

Mutta nyt ruokaa! Vatsa kurnii, ja se on vissiin ainakin ihan terve merkki! 🙂

Ihanaa keskiviikkoa! Aurinkoa ja iloista mieltä!

Eletään sitä aikaa vuodesta, kun puutarha ja pihatyöt ovat aiheellisia kaikille, joilla niitä on. Kruopsutetaan, tasataan, siivotaan ja korjataan. Eniten ehkä kuitenkin suunnitellaan ja haaveillaan. Mietitään viime kesää, ja muistellaan, mitä ajatuksia puutarha silloin herätti. Missä on parannettavaa ja mihin kohtaan halutaan uutta. Mikä toimi, mikä ei…

Helppohoitoisuus on nykyään myyntivaltti, sana joka halutaan rinnastaa lähes kaikkeen. Mutta millainen on helppohoitoinen puutarha?
Opiskellessani puutarhuriksi yksi opettajani sanoi, että sellaista ei ole olemassakaan. Puutarhasta on aina työtä ja sitä pitää hoitaa. Olen aika lailla samoilla linjoilla. Toki puiden ja perrennojen valinnalla voi vaikuttaa paljonkin työn määrään, mutta jossain kohtaa menee raja. Puutarha on puutarha, ja piha on piha!
On sitten taas makuasia, haluaako rönsyilevän englantilaistyylisen puutarhan, jossa perennapenkit loistavat tuhansissa sävyissä, ja hiekkapolut jakavat hyvin kantattua nurmialuetta. Vai tykkääkö enemmän matalista havuista, vihreistä maanpeittokasveista ja kivellä katetuista alueista. Itse kallistun edellä mainittuun, mutta kuten sanoin; Makuasia!

Oli se sitten piha tai puutarha, rehevä keidas tai minimalistinen kivikkopuutarha, pääasia on, että siitä saa iloa. Aivan kuten parvekekin. Toiset haluavat enemmän hoidettavaa, toiset nauttivat siitä, että työtä ei ole, ja aikaa jaa vain oleilulle.

Mulle puutarha on sellainen “sijoitus” tulevaisuuden varalle. Nyt kun laspet ovat pieniä, menee ulkona oleminen enemmän lasten leikkien valvomiseen, ja hoidettua tulee pakolliset pahat. Mutta, jossain kohtaa tulee eteen sekin aika, kun äitiä ei enää tarvita jatkuvasti, ja riittää, että on silmät yhdellä puolella päätä. Silloin mulla on sitten tekemistä!

Olishan sitä hommaa nytkin vaikka kuinka. Mutta tehdään se, mikä pystytään, ja nautitaankin vähän välillä. Kyllä sitä sitten aikanaan ehtii!
Hyvänä esimerkkinä pidän omia vanhempiani. Pihaa ja puutarhaa on aina arvostettu ja hoidettu, mutta ihmeesti se on lähtenyt kaunistumaan ja muotoutumaan meidän siskosten kasvettua. Siinä, missä ennen oli hiekkalaatikko pitää perennapenkki nyt sijaa. Kukkamaat kasvavat ja lisääntyvät melkein vuosittain. Nyt on kasvihuonetta, ja kaikenlaista istutusta.

Myrsky vei talvella puolet suuresta vanhasta vaahterasta. Sen alla oleva perennapenkki joutuu siis tulevana kesänä uusien haasteiden eteen, kun suojaa paahteelta ei ennää ole vanhaan tapaan. Mutta, eiköhän me selvitä!

Mulla on iso multakuorma pihassa, joten nyt lähden lykkimään sitä! Nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista. Pihassa, puutarhassa, puistossa, tai missä sitten tykkäättekin. Pääasia, että nautitte! 🙂

Itse ajattelin niittää ensi kesänä kukkia maljakkoon. Tarkemmin sanottuna pioniunikkoa, tuoksuhernettä, laventelia, auringonkukkaa jne.
Saas nähdä, kuinka käy!

Kuistilla alkaa jo aurinkolämpö tehota, ja mietinkin, että pitää ehkä pohtia jotakin toimivaa kalustetta tuonne. Olisihan se kiva juoda päiväkahvit (ja syödä nutturapullat) välillä kuistillakin!

No, mutta nyt on kukkapuoli kylvetty, ja vielä olisi sama setti yrttien kanssa. Taidan jättää huomiselle. Nyt mä laitan ison pyörän pyörimään, ja huhkin rästiin jääneet kotityöt alta pois. Tänään mä haluan istua maata sohvalla, ja nauttia lauantai-illasta mahdollisimman rennosti! Olisin ehkä ansainnut jopa vähän karkkia! 🙂

Kivaa kevätviikonloppua ihanat!