>Olen saanut kevään jälkeen useita sähköposteja ja kysymyksiä koskien Almaa, meidän koiraa. Ajattelin nyt kirjoittaa tälläisen pikaisen postauksen asiasta. Enkä suinkaan tarkoita sitä, etteikö postia saisi edelleenkin laittaa. Usein vain kirjoittaja pyytelee aluksi anteeksi, kun kyselee koiran rodusta, luonteesta ym. Tässä siis kaikille asiasta kiinnostuneille tasapuolisesti.
Alma on rodultaan Coton de tulear. Rodun viralliset sivut löytyvät täältä. Voit lukea rodun luonteesta, tyypillisistä sairauksista ja tutkia kasvattajaluetteloa. Meillä ei ole tähän mennessä mitään ongelmia ilmennyt. Ei silmien vuotoa, josta joku juuri kyseli, eikä mitään muutakaan.
Sitten niitä omia kokemuksiani. Alma on osoittautunut viimeisen n. puolen vuoden aikana kiltiksi, melko rauhalliseksi (ottaen huomioon, että koira on yhä pentu) ja erittäin seuralliseksi. Niilon kanssa kulkevat peräkkäin kuin askel ja pamaus, mutta välillä koira kaipaa omaa rauhaa ja vetäytyy esim. sohvan tai sängyn alle. Nyt parhaillaan makoilee tuossa jaloissani. Alma tulee toimeen jokaisen kanssa. Ei hauku eikä räksytä. Tässä on pieni koira ilman suurta egoa! Kaikkein parhaiten tilannetta ehkä kuvaa se, että Almaan voi luottaa. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä mitä koira lapselle tekee viereisessä huoneessa.
Meille koira on hankittu vain ja ainoastaan “kotikoiraksi”, mikä helpottaa huomattavasti turkinhoitoa. Turkkia voi siis huoletta lyhentää, kun sen ei tarvitse mennä läpi näyttelyiden rotumääritelmiin perustuvasta “ulkonäköseulasta”. Esimerkiksi nyt kun ilmat olivat sateiset, sai Alma uuden syyslookin ja hiukan lyhyemmän karvan.
Valkoinen koira ei suinkaan likaannu tummaa koiraa helpommin, mutta lika on paremmin havaittavissa. Valkoiselle koiralle on kehitetty omat shamppoot ja hoitoaineet, jotta väri pysyy kauniina. Aivan kuin meille ihmisillekin on kehitetty hiusten sävyä korostavia tuotteita. Hoitoaineesta voit itse laimentaa suihkupulloon kätevän kampausnesteen, joka helpottaa pitkän turkin föönaamista. (jota meillä ei tosin tarvita).
Meillä Almaa pestään tarpeen mukaan. Kunnollinen harjaus muutaman kerran viikossa (meillä ei kai niinkään usein, kun turkki on pysynyt aika siistinä), pidentää pesuvälejä. Pesun jälkeen koira kuivataan hyvin ja turkki föönätään kuivaksi. Itselläni ainakin sujuu ihan ongelmitta niin, että istun wc-istuimella koira sylissäni, ja harja ja kuivain käsissäni. Koira pitää lämpimästä ilmasta, kun koko pörröinen turkki on menettänyt pesussa kaiken lämpönsä.
Edellinen koiramme oli täysin lyhyt karvainen, mutta en koe, että Alma tuottaisi sen enempää työtä turkillaan. Päinvastoin oikeastaan. Nyt siivoaminen on helpompaa, kun karvoja ei lähde niin paljon, ja ne ovat ohuita ja vaaleita. Punaisia mattoja toki pitää imuroida päivittäin, mutta niin pitäisi muutenkin ja meillä imuri on lähes aina esillä 
Alma ei vaadi paljoa. Se nauttii kävelyistä, mutta ei tarvitse kymmenen kilometrin juoksulenkkiä. Kesällä se nautiskeli matkustamisesta pyöränkorissa. Itse pidän tätä rotua sellaisena rauhallisen nautiskelijan rotuna. Pitää tietenkin ottaa huomioon, että “vertailukohteena” (vaikka rumalta kuulostaakin) on edellinen koiramme, joka oli luonteeltaan täysin erilainen. Ennen ajattelin myös, että Coton on naisten koira, mutta ihan täysin se on ehtinyt miehenikin hurmata. Ja mieshän meille tämän koiran halusi ja hommasi. Miehisyys sai toki kolauksen, kun Alma kävi ensimmäisellä rokotuksellaan maalaiskaupungin eläinlääkärillä puolisoni kanssa. Vastaanotolla muu miesväki oli patsastellut ajokoiriensa, rottweilerien ja saksanpaimenkoirien kanssa, ja mieheni auttoi valkoista puudelia ylös rappusia. Yhdistelmä oli kuitenkin osoittautunut melkoiseksi naismagneetiksi, joten -Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Alma on oppinut jo hyppäämään sohvalle ja sängylle. Meillä se on sallittua. Mitään ongelmia sen suhteen ei ole. Pahojaankaan koira ei juuri ole tehnyt. Iltaisin yritämme syöttää koiralle mahdollisimman paljon puruluita ja tikkuja, jotta hampaat lähtisivät vaihtumaan. Alma pitää siitä, että tikun toisesta päästä pidetään aluksi kiinni. Loppu menee paremmin jo itsekseen.
Alman ja Niilon ensikohtaamista en voi varmaan koskaan unohtaa. Koira on tuonut meille valtavasti iloa ja valehtelisin, jos väittäisin, etteikö se ole myös lievittänyt surua. Almasta on ystävää monelle. Koira kun palasi vasta tänään viikonloppuhoidosta mummulasta. Koirien ystäviä on moneksi, mutta niille jotka rotua harkitsevat, voin vain kertoa myönteisiä kokemuksia. Toisille pikkukoira on ainoa vaihtoehto, toiset kaipaavat koirasta metsäseuraa tai vahtia. Onneksi ihmisiä ja koiria on moneksi!
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisinpänä vastaus kysymkseen, jonka monet ujosti esittävät; Paljonko koira sitten maksaa?
Alma maksoi muistaakseni 1200€. Hinnat varmaan vaihtelevat parin sadan haarukalla, luulisin ainakin.
Uuden Kuun koirahistoriaa voi lukea enemmän valitsemalla tunnisteista Koiruus.
Tässä vielä muita blogeja, joissa Coton de tulear vilahtaa:
Char & the city
Loving White
Ihanuutta arkeen
Ja o
ikein kivaa olisi, jos muut pumpulin omistajat vaikka täydentäisivät tekstiäni kommenttiboksiin. Itse kun en koe millään tavalla olevani mikään koiraexpertti.
Muita blogijuttuja tulossa, kunhan ehdin taas koneelle!
