Keksin keinon. Hyvinkin yksinkertaisen: Lumiukko -elokuva!
Joka ikinen jouluaatto hiljennyn tämän samaisen animaation seuraan. Yksin, vain nenäliinat seuranani. Dvd pelasti tämän joulun, kaappasin tunnelman jo ennakolta. Itkin, vollotin ja pillitin, ja kas oikea joulutunnelma on saapunut! Katson lumiukkoa vaikka joka päivä jouluun asti, jos on tarvetta. Turtumisen vaaraa ei ole, tiedän.

Mulla on muutama sähköposti odottamssa vastailua, ja ajattelin nyt laittaa tänne yhteisesti vastausta niille, jotka kyselivät kuvien käsittelystä:
(vastailen kyllä posteihinkin)
Eli käsittelen kuvia lähinnä ihan vaan iphotolla. Myös picasa on helppo, ilmainen ja toimiva. Tosin vain sellainen yhden tason käsittelyohjelma sekin. Picasalta ostan välillä myös Picnik lisäpalvelun.
Pc:llä käytin aikoinaan ilmaista photoscape -ohjelmaa, mutta se ei macille sovi. Nyt olen löytänyt netistä ilmaisen ohjelman Pixlr-o-matic. (En muista osoitetta, josta latasin, mutta löytyy varmaan googlella.)
Ohjelmalla saa kuviin erilaisia efektejä, reunuksia ja kehyksiä. Kiva, ja tosi yksinkertainen.
Tämänkin postauksen kuvat olen käsitellyt juuri tuolla pixlr-o-maticilla.

Pidän henkilökohtaisesti luonnollisista kuvista, mutta esimerkiksi nyt otin nämä kuvat olohuoneessa, jossa samanaikaisesti paloi kirkasvalolamppu, kaksi punertavaa kasvivaloa, hehku- ja energiansäästölamppuja. Luonnollisuus oli siis alkuperäisistäkin otoksista aika kaukana (tule jo valo!).
Lisäksi koneellani makaa myös photoshop CS5, mutta olen äärimmäisen laiska käyttämään sitä, tai ylipäätään opettelemaan sen järkevää käyttöä. Photari on kuitenkin se ohjelma, jolla kuvan eri tasoja/yksittäisiä elementtejä voi muokata.

Kuvissa näkyy mun paketointi linja. Yksinkertaisella valkoisella Ikean paperilla mennään. Lisänä punavalkoinen nyöri ja kirjainleimasimet korvaamassa pakettikortit. Karkkikeppejä olen tuhonnut jo yhden tusinan. Maistuvat muuten ihanilta kuumaan kaakaoon sulatettuna!
Mummun tekemä muumi-piparkakkutalo ja maanantain asu. Kenenkäs olis taas tullut mieleen yhdistää farkut ja villatakki…!? Kyllä on omaperäistä…

Joskaan ne nyt ihan pilvissäkään ole oleet, mutta jälleen tukevasti tasaisella alustalla kuitenkin.

Eilinen heitteli ja riepotteli, tänään saatiin surullisia uutisia heti aamulla. Elämä muistuttaa oikuistaan, mitään ei voi täysin suunnitella enakkoon. Mutta se siitä, tämä on iloinen blogi, ja meno jatkukoon samaan malliin.

Heitin muuten eilen pitkästä aikaa juoksukengät jalkaan, ja tempaisin kunnon lenkin. Tänään särkylääkettä lonkkakipuihin, mutta oli se sen arvoistakin. Ihanan huumaava laji!

Niilon kanssa ollaan jatkettu joulun laittoa, ja kuusiakin haettiin tunnelmaa tekemään. Sellaisia pienempiä tosin, iso tuodaan sisään sitten vasta lähempänä aattoa.

Naputtelen teille joululaatikoiden ohjeita, kun niitä pyysitte. Jos nyt kellään on enää paljaiden varpaiden jälkeen mitään ruokahaluakaan. Yök!

Reipasta torstaita!

Jees, joulu tulee sittenkin. Oikea fiilis saapui yön aikana, ja tämä päivä onkin mennyt visusti keittiössä hääräillessä.

Porkkanalaatikot valmiina, ensimmäinen erä joululimppuja leivottu ja lantut hautumassa huomiselle.

Joulukoristeitakin ripsoteltiin hiukan sinne tänne, suurin osa kai Niilon huoneeseen.

Litra glögiä, rasia Bandan perinteisiä ja Jouluradio. Siinäpä se salainen ase. 🙂

Helppo hymyillä kun hommat on tehty. Nauravan limpun kohtalo on päätyä iltapalapöytään. Että mä rakastan joulua! Varsinkin tätä syömistä!

 Limppureseptiä klikkaamalla pääset lukemaan ohjeen suurempana viimevuotisesta postauksesta. Makea ja mausteinen leipä on kiva vieminen joulun alla. Suosittelen lämpimästi upottamaan sormesi taikinaan. Paitsi tietysti jos karppaat….

Mukavaa Lucian päivän jatkoa!

***

Päivää jälleen lähinnä kuvina. Sain aamulla mielettömän siivouspuuskan ja pesin lattiat. Joulun tulo ottaa koko ajan enemmän aikaa ajatuksista. (Silti lantut ja porkkanat ovat pysyneet visusti säkeissään.) Odottelen inspiraatiota. Sitä, että tulee se “tarve” laittaa joulua. Ilo ja riemu. Ettei hommat tunnukaan työltä vaan huvilta. 

Kiitos Krista ihanasta lehdestä. Sen pariin taidan taas uppoutua, sekä nauttia hetken puhtaasta kodista ja kuumasta glögistä. 

Menin myös lupaamaan, että illalla leivotaan pipareita. Lähinnä koko lattioiden pesu taisi olla turha vaiva. 🙂

Talvi tuli. Tuli kaikkine ominaisuuksineen ja oikkuineen.

Olin jo tainnut unohtaa sen syvimmän olemuksen.

Kuppi tai kaksi kuuma glögiä ja tiukasti vällyjen alle lämpimään. Siinäpä perjantai ilta pähkinän kuoressa…

Ja tunnelmaa vain korostaa tuulen tuiverrus ja pyry. Seinien toisella puollella – onneksi.

Hitsi, mutta olin unohtanut, miten paljon hommaa yksistä syntymäpäivistä voi olla. Kymmenen tuntia keittiössä, siivousta ja muuta sähläämistä. Toisaalta on kiva ajatella, että joulusiivous on kohta tältä vuodelta suoritettu. Siis joskus parin tunnin päästä. Toivon.

No nyt on cake popsit valmiina, ja moni muukin herkku odottaa syöjiään. Huomaan taas, että vähempikin olisi riittänyt.

Pienenä varjona siskoni soitto; ovat sairaita, eivätkä voi matkustaa. Meinasi ihan itku tulla. Päivänsankari odottaa eniten serkkujensa nakemistä. Aiheesta on jauhettu jo kuukausia, tärkeämpi juttu kuin mikään lahja. Olen varmaan kamala äiti, mutta lykkäsin asian kertomista huomiselle. Jos asia ei tuntuisi niin pahalta, kun muut juhlatohinat puskevat päälle. Toivon.

Huomisen jälkeen alkaa joulun odotus. Oikein kunnolla. Eilen satoi ensilumi, pientä toivoa kunnon talvesta… Ja kameran kaivan kaapista. Jep, jotain muuta kuin tuulettuvia mattoja. Melkein masentaa!

Huomiseen! 

Itse joulukuutakin parempi oli tietysti aamuinen pakkanen. Jee, ei muuta kuin lunta tupaan ja jäitä porstuaan! Ehdottomasti siistimpi keli ulkoilla puudelin ja lapsen kanssa.
Niilo löysi kalenterin ensimmäisestä taskusta Salama-sukat, kiitos mummu-tontulle. Oman kalenterini taskuissa ei ollut mitään, kiitos rakas puolisoni, tästähän on muodostunut vuosien mittaan oikea jouluperinne!

Hehkuttaminen on ehkä ärsyttävää, mutta hehkutan silti. Olen kuin toinen ihminen! Viikon ajan olen kömpinyt sänkyyn viimeistään yhdeksältä, ja nukkunut 9-11 tunnin yöunia (vessareissuja ym. yöjuoksuja ei lasketa). Miten sitä onkin voinut pihistää kaikkein tärkeimmästä: Unesta. 

Jotakuinkin kolme vuotta olen keplotellut minimiunilla, vaikka tiedän hyvin, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat vähintään sen kahdeksan tuntia unta joka yö. Kun lapsi ei enää valvota pikkutunneille, on illat venähtäneet kaiken muun merkeissä. Milloin kiva leffa, milloin kirja, milloin käsityö jne….

Tänään uni loppui viiden jälkeen. Kampesin itseni ylös, ja olo oli kellonajasta huolimatta levännyt. Aamukahvi kirkasvalolampun loisteessa, kun muu perhe jatkoi kuorsaustaan. Oma hetki löytyi aamusta, ihan kuten sillä oli ennenkin tapana löytyä. Olen aamuihminen, mutta elämäntilanne vain ajoi minut uriltaan.

 Posti kuljetti eilen ihanan paketin. Odd Mollyn uusi neuletakki. Kiitos Johanna, ja muut

  Wishwearin 

tytöt. Olis kai pitänyt laittaa paketti kuusen alle odottamaan, mutta kun oli taas se kiire 🙂 Eikä meillä kyllä kuustakaan vielä ole.

Tenfold Knit on mun ikisuosikki ihan kaikkina versioina. Jakkumainen malli, ja sopivasti rimpsua.  

Uudet kengät löytyi Ugg Australialta. Malli on Lynnea ja koroista huolimatta taivaallisen mukavat jalassa. Varren voipi taittaa (tai se kuuluu taittaa), mutta näin se peittää liian lyhyet farkunlahkeet. 🙂

Jepsheps, eipä just nyt muuta….

Kivaa keskiviikkoa!

Pala arkea. Välillä oikein ihmetyttää, että miten olen keksinyt tänne blogiin juttua jo yli kahden vuoden ajan.. Juuri nyt elämä on todella tasaista arkea. Melkein tylsän tasaista.
Pieni pala todellisuutta. Ei stailattuja kuvakulmia tai kaunisteltua totuutta. Mun askartelukamat lojuu vieläkin tuolla pöydällä, siihen ne jäivät kun innostus loppui. Asu on juurikin se, jonka kuuden jälkeen pimeässä makuuhuoneessa kiskoin päälleni. Lattia on täynnä leluja, matot hiukan vinossa ja villakoirat pyörivät jaloissa.

No, oikeasti arki on mukavaa. Näitä aamuja tulen kaipaamaan – itseasiassa jo aika pian. Työnnän sen kuitenkin vielä mielestäni, nautitn tästä hetkestä.

Iltapäivällä siivotaan koti viikonloppuasuun, ja ensi viikolle kehitetään kyllä jotain erilaista.  Päätin juuri.
Mutta nyt vaatteet vaihtoon ja kerhoon….

Mukavaa perjantai aamua itse kullekin!

***

Siinä missä työ saattaa haitata harrastuksia, nappaa tuo oikeakin elämä välillä palan blogiajasta. No, tätähän se elämä vaan oikeasti on, ja blogia päivitetään kun muulta elämiseltä jää siihen aikaa.

Joulun suhteen olen muutaman päivän sisällä tullut jonkinlaiseen umpikujaan. Ei jouluta, ei sitten ollenkaan. Ja, kun huomaat epäröiväsi Sylvian joululaulun sanoissa, ymmärrät, että joulufiilis on ihan oikeasti jossain tosi kaukana. Mitään jouluvastaisuutta ei ole ilmassa, mutta juuri nyt kammoksun kaikkea sitä hössötystä ja odotuksia, aikataulutusta sekä kiirettä. Hetken jo ajattelin varaavani jouluksi lentoliput jonnekin lämpimään, mutta tajusin, että niin villi en taida sentään olla. Tämä vuosi mennään tällä fiiliksellä – ilman sen suurempaa nissepolkkaa. Joka tapauksessa, kun se joulu ei kuitenkaan ole siinä hössötyksessä ja stressissä, vaan ihan kaikessa muussa.