Raflaavasta otsikosta huolimatta kujeet on kyllä samat ja vanhat, me nimittäin ollaan tuon kuopuksen kanssa yhä kotosalla ja yritämme saada tautia häipymään. Samaa hommaa tehtiin myös koko viikonloppu, mutta edelleen meillä on pieni tyttö helottavan punaisine poskineen. Sinänsä harmi, koska tänäänkin olisi ollut ihan unelmakeli hankkia niitä punaisia poskia vähän toisella tavalla.

Mutta punaisista poskista punaisiin kukkiin. Tai pikemminkin pinkkeihin kukkiin, jotka ovat tosin nekin olleet keittiön sohvapöydällä jo parisen viikkoa. Klaara sai nimittäin isomummulta synttärikukaksi vaaleanpunaisen atsalean, ja tuo on nyt ihastuttanut meitä söpöydellään ja tuonut myös kivaa vaihtelua muuten aika värittömään elämäämme. Ja onpa sitä muistettu kastellakin, vaikka alkuun pelkäsin, että kukka kuolee alta viikossa. Atsalean vaaleanpunaiset kukat vievät ajatukset vahvasti sinne vaaleanpunaisten pioneiden aikaan, ja jotenkin kukka toikin heti vähän kesäisempää fiilistä mukanaan.

Tällaisina kotipäivinä ilot ovat pieniä. Kukkia ja kynttilöitä, niiden avulla maanantaikin muuttuu heti paljon paremmaksi.

Toivottelen oikein ihanan aurinkoista ja kirpakkaa uutta viikkoa! Pysykäähän terveinä ja lämpiminä!

 

Tallenna

Hurrrr, mikä viima. Puree luihin ja ytimiin, ja viilentää muuten myös vanhan talon. Sanonta “sukat pyörivät jalassa”, sopisi kuvaamaan tilannetta parhaiten.

Pääsin tänään lähtemään koulusta tuntia aiottua aikaisemmin ja ennen kolmea ikkunasta pilkisti vielä viimeiset auringonsäteet. Oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa jouluruusu, joka jaksaa edelleen sinnitellä joulun loppumisesta huolimatta. Tosin iso kiitos kylmälle kuistille, joka on pidentänyt tämänkin kasvin elinkaarta. Jouluruusuissa kiehtovaa onkin juuri se, että kasvi selviää niin kylmissä olosuhteissa. Tuli vähän sellainen kohtalotoverillinen olo, kun lykkäsin puita pesään ja ryhdyin lämmittämään kotia. 🙂

Tänään on taas ohjelmassa kaikkea harrastuksista synttäreihin, mutta lupaan (ja vannon), että vastailen kommentteihinne mahdollisimman pian! Iloa ja lämpöä tiistai-iltaan!

Tallenna

Lauantaita! Tuntuu, etten ole enää pitkään aikaan jaksanut kauheasti “sisustaa”. Siis tarkoitan, että meillä tuntuu näyttävän liki samalta vuoden ympäri, mikäli koristetyynyjen väripäivitystä kesän ajaksi ei lasketa. Niin, eikä kukkia. Ja vaikka jouluna nyt toki laitetaan sitä joulua esiin, mentiin tässäkin kohtaa tänä vuonna ennätyksellisen vähällä. Mutta yksi joulun alla tekemäni suuremmista sisustusratkaisuista (voitteko kuvitella suuremmista!) oli kantaa orkidearuukku työhuoneen ikkunalta pianon päälle. Ei siis mikään järisyttävän suuri juttu, mutta kaipa tätäkin voi sisustamiseksi kutsua.

Tuossa ruukussa on kaksi perhosorkideaa, jotka appiukkoni toi meille jokunen vuosi sitten joululahjaksi. Tai oikeastaan vain yhden, sillä toisen oli tarkoitus matkata eteenpäin mieheni veljelle. Siellä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kukkaa on tarpeetonta viedä tapettavaksi, ja niinpä molemmat ruukut jäivät lopulta meille. Alusta saakka kasvit ovat pysyneet jatkuvassa kukassa, ja vaikka välillä jokin kukkavanoista käy tiensä päähän, aukeaa seuraavat nuput kuin automaattisesti korvaamaan menetetyn kauneuden. Vasta joulun alla tajusin, että kasvin komeus menee oikeastaan vain hukkaan työhuoneessa, jonka ikkunalla on tusina muitakin ruukkuja.  Mutta sijoitus olikin aikoinaan ihan väliaikainen, tosin jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että väliaikainen on useimmiten se pysyvistä ratkaisuista pysyvin. Ainakin meillä. 😀

Pakkaslauantai on pyhitetty lakanapyykille, petivaatteiden ulkoiluttamiselle (yksi kohta tehtävälistasta suoritettu, hurraa) ja yleiselle siivoamiselle. Kunnon yksitoistatuntisten yöunien jälkeen kun tuntuu löytyvän energiaa näihin tekemättömiinkin juttuihin. 🙂

Leppoisaa lauantai-iltapäivää ja iltaa! ♡

Tallenna

Tiedän, on vasta torstai! Mutta meillä alkaa viikonloppu jo tänään, kun lomareissulainen tulee kotiin ja samalla saamme siskoni lapsineen meille viikonlopun viettoon. Sitten maanantaina koittaakin arki, joten nyt nautitaan joululoman viimeistä huipennusta. Ihan pikkuisen jo keräsin aamulla keittiöstä joulua pois, ja lähinnä leikkoamaryllisten poisheittäminen teki keittiöstä heti vähemmän jouluisen. Mutta näinkin on hyvä. Talven tunnelmasta nautitaan kuitenkin edelleen ja kynttilät kuuluvat tietenkin siihen. Ja onneksi joulun sipulikukkiakin on edelleen jäljellä, jottei ihan liian korkealta tiputtaisi loppiaisen koittaessa. 🙂

Jalassa tänään erityisen mukaviksi pehmenneet nilkkurit, jotka ostin muutama vuosi sitten raskaana ollessani. Nuo on muotoutunut jalkaani niin hyvin, etten paljon parempia kenkiä tiedä. Ja päällä ylisuuri pehmeä neuletakki. Mukavaa ja omannäköistä.

Mutta nyt valmiina ottamaan reissulaiset tervetulleeksi. Pehmeän rentoa torstai-iltapäivää ja iltaa myös teille! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei jee, valoa kohti mennään! Pienin askelin päivät alkavat taas pitenemään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ja vaikka tänään onkin vuoden pimein päivä, pelkkä tieto paremmasta auttaa. Toki myös sekin, että aamun vesisade muuttui pikkupakkaseksi ja auringonpaisteeksi!

Joulun suhteen on vielä paljon tekemättä, mutta sekään ei nyt jaksa lannistaa. Vuoden viimeinen koulupäivä on takana ja päiväkotilainenkin pääsi odotetulle joululomalleen. Huomenna koululaisilla on vielä joulukirkko, mutta me käydään nappaamassa sieltä aito joulumieli, ja sitten perjantai meneekin jouluun valmistautuessa. Uskallan luottaa siihen, että pieni “joulupaine” tekee myös lapsista yhteistyöhaluisempia ja koti saadaan joulukuntoon ryhmätyöllä. 🙂

Illalla aion pystyttää pienen paketointipajan ja kääriä jokaisen lahjan valmiiksi joulua odottamaan. Eihän tuotakaan tarvitse aina jättää siihen aatonvastaiseen yöhön. Vähän glögiä ja hyvää joulumusiikkia, niin sekin homma sujuu mukavasti.

Tsemppiä kaikille viimeiseen puristukseen, ja turvallista matkaa joulunviettoon lähteville. Joulumieltä ihan jokaiselle! ♡

Tallenna

Tallenna

Hiphei torstaita!
Nyt on ihan pakko myöntää, että joulumieli on vähän kadoksissa. Mielenpäällä on ihan liikaa kaikkea muuta, ja suoraan sanottuna, jos lapsia ei olisi, koko ajatus joulusta tuntuisi vielä paljon kaukaisemmalta. Mutta onneksi tiedän, että joulumieli syntyy viimeistään jouluna. Tai oikeastaan viimeistään lasten joulukirkossa. Pakottamalla mikään ei muutu paremmaksi, joten olen itselleni armollinen ja nautin ihan vain lumisesta valosta. Nimittäin siitäkin huolimatta, että täällä pakkanen vaihtui plussakeliksi, maa on yhä valkoinen (joskaan tykkylumi ei enää koristele maisemaa kuten vielä eilen). Lisää lunta ja pakkastakin on yhä tiedossa, joten sään suhteen elän toiveikkain mielin. 🙂

Valkoisen maan yhtäkkinen valoisuus tuntuu sekin voimaannuttavalta. Itse asiassa aamupäivällä tuli sellainen helmikuufiilis. Kaikki kovat varjot pehmenevä, kun valo taittuu tasaisemmaksi jo ennen ikkunasta tuloaan. Vähän sama juttu kuin elämässä ylipäätään; kun ympärillä on asiat hyvin ja valoa virtaa monesta suunnasta, ne varjotkin tasoittuvat siedettäväksi tai jopa olemattomiin.

Itsenäisyyspäiväksi ostamani ritarinkukat ovat porskuttaneet hienosti, vaikka en ole maljakkoa jaksanut viileään juuri kuljettaa. Vastaava kimppu koristaa kotia varmasti joulunakin, niin näyttävä tuo leikkoamaryllis on. Aluksi harmittelin, kun en löytänyt kuin riippulehtisiä eukalyptuksenoksia (populus/silver dollar), mutta nyt olen oikein tyytyväinen tarjontaan. Nuo ovat huomattavasti nykyistä muotieukalyptusta (cinerea/tuhkaeukalyptus) kauniimpia juuri tässä kokoonpanossa. Ritarinkukkien, eli amaryllisten, varret taasen pysyvät maljakossa pidempään ehjinä, kun varren alaosaan kieputtaa kumilenkin. Muuten ontot kukkavarret alkavat aukeamaan vedessä, ja niitä saa olla jatkuvasti lyhentämässä. Itselläni on tarkoitusta varten halpoja “heppakumilenkkejä”. Tosin vaaleanpunaisia, koska samoja käytän tarvittaessa myös tyttären hiuksissa. Nuo ovat huomattavasti halvempia kuin kaupan pinnihyllystä löytyvät pienet kumilenkit (parilla eurolla saa hirveän pussillisen esim. Biltemasta). Nämä myös kestävät hiuksiin tarkoitettuja minikumilenkkejä huomattavasti paremmin, ja joustavat niin, ettei kukan varsi vahingoitu. Yleensä kukkakaupasta saakin varsiin kumilenkit, mutta jos kukat ostaa marketista, kannattaa kiepata sieltä hevostarvikeosaston kautta. Siis jos sellainen on. 🙂
Eukalyptuksen oksat kestävät yleensä muita kukkia pidempään, vaikka ne viileässä vedessä joutuvat olemaankin. Eli jos leikkoamaryllis nuupahtaa, tee eukalyptuksiin uudet imupinnat ja laita ne kuumaan vetteen. Samoilla vihreillä voi yleensä kasata toisenkin kimpun, ja taasen tulee selvää säästöä! 😀

Täällä jatketaan yhä flunssan parantelua ja hiljaiseloa. Mutta hei, käykää osallistumassa Life lahjakorttien arvontaan, sillä vielä tänään ehtii mukaan. 50 euron lahjakortteja pääset tavoittelemaan tästä linkistä.

Lempeää torstain jatkoa. ♡

Tallenna

Tallenna

Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!

Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!

Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.

Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.

Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡

 

Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life

Onnea satavuotias Suomi! Ihan silmät kostuivat, kun katsoin aamulla ikkunasta lumista ja kimmeltävää maisemaa. Niin kaunista, ja niin loistava ajoitus tuolle talvisäälle. Valittamisen aiheita pystyy löytämään kuka vain ja koska vain, mutta on meillä sittenkin kaunis maa ja paljon sellaista meille itsestäänselvää hyvää, josta ei aina välttämättä osaa edes olla kiitollinen. Mutta ollaan ainakin tänään, ja yritetään olla sitä myös jatkossakin.

Täällä on ulkoiltu tänään pariinkin otteeseen ja nautittu auringosta, joka hymyili taivaalta ja muistutti olemassaolostaan. Klaaran kanssa innostuimme jopa lumienkeleiden tekoon, sen verran kun maassa on puuterilunta. Kotikin on viritetty juhlavampaan kuntoon ja nyt, sinisellä hetkellä, tuntuu siltä, että elämässä on kaikki hyvin, ja juuri tässä on kaikki se, mitä tarvitsen.

Nyt kynttilöiden sytyttelyyn, ja sitten kaminan lämpöön rullailemaan lihasjumeja pois. Jos ajan voisi pysäyttää, tekisin sen juurikin nyt!

Kaunista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa. ♡

Tallenna

Suloista sunnuntaita, ja oikein ihanaa ensimmäistä adventtia!

Se pienikin lumi, joka täällä satoi maahan perjantai-iltana häipyi viime yön aikana, ja ensimmäinen adventti otetaan vastaan vesisateen saattelemana. Silti ilmassa on jo sen verran jouluntaikaa, että vesisadekaan ei lannista. Nyt joulun tulo jo tuntuu ihan oikeasti!

Tämä päivä on vierähtänyt suklaatehtailun merkeissä, ja keittiössä on valmistunut herkkuja jouluun ja joulun odotukseen. Laitan niistä teillekin juttua vielä tulevan viikon aikana. Nyt kuitenkin, kun keittiö on siivottu ja viimeinenkin tiskivuori selätetty, on aika ihan vain rauhoittua nauttimaan adventin tunnelmasta.

Glögin ja piparkakkujen tuoksuista sunnuntai-iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna

Hiiohoi ystävät hyvät, nyt on joulukuuta näkyvissä!!!! Ja tiedättekö, heti näyttää elämä paremmalta ja pimeyskin siedettävämmältä. Kenties tuo marraskuu on sittenkin enemmän sellainen päänsisäinen juttu! Ajattelin nimittäin jättää ryytyneen ja vetämättömän olon marraskuulle, ja jatkaa vähän keveämmällä askeleella kohti joulua. Jouluradiossakin lauletaan parhaillaan “from now on, your troubles will be out of sight…”

Lämmin marraskuu ei sinänsä edes ole mikään kovin uusi juttu, onhan näitä lumettomia alkutalvia jo ollut ihan tavaksi asti. Pajunkissat lenkkipolun varrella muistuttavat yhdeksän vuoden takaisesta, kun reippailin (lue: kaakersin) ison mahani kanssa ja ihailin pajunkissoja, sekä miltei tulvivaa jokea. Edelleenkään en silti osaa ajatella pajunkissoja joulunajan koristeena, vaikka tuohon aikaan ihailemani Country Living -lehti pursusikin ideoita aiheesta. Oikeasti toivon vain, että  valkoinen lumi hautaisi pajunoksat ja kissat pysyisivät jonkin aikaa piilossa. 🙂

Marraskuun viimeisenä ei olla ihan vielä joulukuussa, mutta tunne vastaa jotakuinkin perjantaita. Saa luvan kanssa huokaista helpotuksesta ja virittää ajatuksensa kaikkeen paljon mukavampaan. Jo pelkästään se, että on sittenkin selvinnyt pimeyden läpi tänne asti, nostattaa suupielet ylöspäin. Kyllä se tästä, ja kohta eletään jo yhtä vuoden parasta ja ihaninta aikaa!

Have yourself a merry little Christmas
Let your heart be light
From now on, your troubles will be out of sight… ♡

Tallenna