>

>

>

>

>koittaa aina arki. Josko se nyt eilenkään yhtä juhlaa tuo elämä ollut, mutta kuitenkin. Pullia piti leipoa oikein kahdesti, kun päästin ensimmäiset hiukan liian tummiksi. Niitä tulikin sitten syötyä aika kiitettävästi – kermalla ja ilman. Ajattelin jatkaa tänään, mitäs sitä hyvää pullaa säästämäänkään.
Meillä on miehen kanssa molemmilla syntymäpäivä tässä maaliskuussa, ja sovimme yhteisesti, että emme ostele suurempia lahjoja toisillemme. Nyt on tapahtumassa ja tulemassa niin paljon uutta, että siitä riittää lahjaksi asti. Ja ehkä juttua myös tänne.
Valahdan taas tänään omaan saamattomuuteni – vuotta vanhempana ja muistoja rikkaampana. “Pitäisi tehdä -listani” kasvaa. Pitäisi kai tehdä asialle jotain. Ehkä jo huomenna…

Kiitos ihanista onnitteluistanne! Nyt paistaa aurinko, ja joku ihmeellinen tarmonpuuska nappasi olkapäähän. Pitää mennä, ennen kuin se häipyy!

>Nyt alkaa kuulkaas taas tapahtua. T oli tänään kotona ja totesi, ettei ole ihmekään, jos tässä huudossa vähän väsyy. Tajusin että kaikki johtuu vain väsymyksestä. Hitto, mä olen ollut lopussa! Sovittiin Niilolle ensi viikonlopuksi mummulareissu ja saan olla ihan yksin. Koska mä olen ollut viimeksi yksin?! Vuosi sitten!
Kun tunnelissa näkyy valoa, se vaikuttaa välittömästi. Maalipurkki on jo liikkunut, kirjoituspöytä vaihtanut huonetta ja pesukoneessa myllää peitto ja dylonit! Ai että, mä olen varmaan noussut kuolleista!
Kokkailtiin tossa yhdessä ihan jäätävän hyvä pastakastike, ja tuntui, että ruoka maistui pitkästä aikaa hyvälle. Selitys sellittämättömään painonlaskuunkin löytyi. Päänsärky ja voimattomuus löysi syynsä. Palaset loksahtelee paikoilleen!
Mä olen kyllä kulkenut naamari väärinpäin jo ihan liian pitkään. Kiva hymyilläkin välillä!

Jos peiton värjäys onnistuu, laitan kuvia. Samoin maalauksista. Ja pöydästä uudella paikallaan. Tapetin menekki on laskettu, työhuone on kaaoksessa ilman kalusteita. Haluaisin siivota ruokakomeron. Ja pestä kylppärin. Siivoominen on ihanaa! Olin vallan unohtanut. Seuraavaks pitää kai heivailla joulukuuset ulos. Vai mitä olette mieltä 🙂 Homma riittää!

Pojat teki mulle ihanan lumiukon ikkunan taakse. Porkkananenä ja kaikki. Ukko vaan meni ja suli, ennen kuin ehdittiin kuvata. Koneeltä löytyi tulppaanikuvia. Eli niillä nyt toistaiseksi.

Energiaa uuteen viikkoon!

>Piti siis tosiaan ostaa niitä kukkia. Olen siivonnut kotia viikonlopuksi, ja sitä harvinaista herkkua, kuten siisti koti, olisi sitten voinut jollakin iloisella puskalla juhlistaa. Vaan eipä onnistunut! Tästä kylästä ei kertakaikkiaan saa kunnollisia kukkia! On hautaustoimisto, pieni kukkakauppa, puutarhaoppilaitoksen myymälä ja puutarha kukkakauppoineen. Tarjolla ruusua, ja puolikuolleista kukista sidottuja tiiviitä, ja suoraan sanottuna aika kamalia kimppuja. Huh. Ei toivoakaan germiineista tai ranunculuksista.
Yleensä ruokakaupoissa sentään törmää nippuun ruusuja tai elegance neilikkaa, mutta nyt s-ryhmällä oli tarjota ne kolme kuollutta kukkakimppua, jotka olivat kuolleita jo viime viikonloppuna.
Yksi syy, miksi joskus haaveilen asuvani suuremmassa kaupungissa (huom. siis vain joskus aniharvoin) on ehdottomasti kukkakaupat ja niiden valikoimat.  Tässä kylässä on huomattavasti suurempiakin parantamisen tarpeita, mutta yksi kappale kunnollista kukkakauppaa tekisi kaiken muun sietämisestä helpompaa!
Joten viikonloppu aloiteaan nauttimalla noista viime viikon, nyt jo parhaat päivänsä nähneistä, oman pihan ruusuista.

Miten te muut? Ostatteko kukkia, ja käyttekö kukkakaupoissa? Mitä niistä ostatte?
Tutkimusten mukaan kukkakaupoissa käydään yhä enemmän. Kuulemma myös taantuma-aikaan naiset hellivät itseään kukilla, koska suurempia investointeja ja satsauksia kotiin ja itseen välteltiin.

Kukikasta, tai kukatonta, viikonloppua!