Nukuin viime yönä vaatimattomat 14 ja puoli tuntia! Olo on silti väsynyt ja rikkinäinen. Keväästä asti vaivannut voimattomuus tuntuu vain pahenevan. Väsymys taitaa olla sitä laatua, joka ei mene nukkumalla ohi.
Ihanaa olisi kertoa, että sen syynä olisi jokin ilouutinen, mutta kun ei ole.
Olen viime viikkoina pohtinut voiko ihminen palaa loppuun tekemätä oikeastaan juuri mitään, mutta näköjään voi. Entä, jos minulla olisi enemmän lapsia, kokopäivätyö ja harrastuksia viidelle viikonpäivälle…?!
Tänään lähdettiin aamulenkille kerrospukeutuneena. Sisällä sipsuttelen nykyään villasukissa, meillä on pidetty koti viileänä, sillä muuten meillä ei nuku kukaan.
Haaveilen uusistä neuleistä syksyksi. Itselleni ihanat kotisukat, ja Niilolle lämmin neuletakki. Nuo kuvien väritkin ovat niin kauniin lämpöisiä, että näissä ei voi tulla vilu. No, minun pitää ostaa, koska taito ei ole hyppysissäni. Eikä tällä hetkellä ole kyllä voimiakaan edes patalapun vertaa.
