Pieni blogikatko. Ihan tahtomatta ja toisaalta harkitusti. Monta asiaa, jotka menevät blogin edelle. Asioiden selvittelyä – ja pään selvittelyä myös. Nyt alkaa ajtukset olemaan kasassa. Toistaiseksi ainakin.
Monta projekstia on työn alla. Yksi itse asiassa tuossa keskellä olohuoneen lattiaa. Mukavia pieniä juttuja, ja paljon suuria suunnitelmia.
Yritän opetella nauttimaan pienistä asioista. Arkisista jutuista. Oppia ymmärtämään, että kaikki ei tapahdu hetkessä, ja matkan teko on osa päämäärää. Nauttia pitäisi joka askeleesta.

Kuvakin on viime keväältä, kuten joku varmaan huomasikin. Huomenna kaivan kameran kaapista ja laitan vaikka pari kuvaa tuosta edessäni seisovasta kapistuksesta. Nyt kuitenkin siirrän sitä hiukan (sen verran, että telkkari tulee esiin), tsekkaan digiboksin arkistot ja juon ison mukin kuumaa kaakaota.
Maistuu ulkoiluvoittoisen päivän päälle taivaalliselta!

Mukavaa lauantai iltaa kaikille!

emilia

Toinen lomapäivä. Ai että, mutta tuntuu hyvälle! 

Ollaan nautittu auringosta. Minäkin, joka olen aina ennen ollut varjossa oleilija. Sietokyky on varmaan kasvanut. En kuulemma valitakaan enää jatkuvasti. Niilo on polskinut altaassa. Välillä hampaat kalisevat, mutta pakko on plutia.

Illalla fillarin selkään ja järvelle. Sauna lämpimäksi ja uimaan. Kenties vaikka soutelemaan -ja lettuja paistetaan tietenkin!

 Ensin kuiten syödään hyvin. Enempää ei voisi lähiruokaa olla, kuin oman maan sato. Kaikki kuvissa siis itse kasvatettua. 

Mutta nyt pitää hakea ulkoa vielä yrtit, ja valmistaa soosit. Sitten laitetaan grilli kuumaksi.

Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?

Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava. 🙂

Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.

 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.

Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!

Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂

Mä olen nyt ihan pihalla ja tyystin ulkona; Nimittäin blogeista. Juttuja olisi, kaikkea tekisi mieli kirjoittaa, ja ylipäätään hengata tässä koneella tavalliseen tapaan, mutta kun ei ole jaksanut. Viikko on mennyt sairastellessa ja olen nukkunut oikeastaan kaiken vapaa-aikani. En ole jaksanut avata edes konetta, tai oikeastaan en ollut jaksanut edes sulkea sitä viime kerralla.

Nautiskeltiin tänään ilta-auringosta. Ihana tunne; Kesä on edessä. Ollapa vielä lapsi ja kirmata kesälaitumelle kevätjuhlamekossa! Voi niitä aikoja.

Onnea kaikille valmistuville ja kesälomalle jääville.

Kesäfiilistä ihan kaikille!

Kuvia eiliseltä.

Meillä on kasvimaa laidoitettu saunan ylijäämä paneelilla. Vuoden aikana puu harmaantui kauniisti.

Koko rivi ruohosipulia, muutama vako täynnä kelta- ja punasipulia, liuskekiviä hoitoa helpottamaan, porkkanaa, auringonkukkia ja muita maljakkoon poimittavia sekä viimeisenä rivit mansikkaa. Kaikki ne mansikantaimet, jotka tässä pihassa vielä hengissä pihisivät. Kivien viereen jätin tilaa kesäkurpitsantaimille.

Olen ulkoiluttanut päivisin yrttiruukkujani. Basilikan lisäksi rosmariinia ja timjamia.

Myös myrtti pääsi aurinkokylpyyn. Sen varjoinen puoli ruskettui sisällä, kun unohdin kääntelemisen.

Sinne tänne kannoin orvokki-istutuksia. Piristävät kivasti kun moni kasvi on vasta heräilemässä talviuniltaa.

Narsissit kukkivat kauniisti, samoin fritillaria (kirjopikarililja), joka on yksi kevään ehdottomista suosikeistani.

Vadelmat on yhä langoittamatta, mutta sen ehtii myöhemminkin. Maurin makeaa lajikkeeltaan.

Kiveyksen pohja valmistui eilen. Jos säät suosivat, kivia aletaan latoa paikoilleen loppuviikosta. 

En halua kuulostaa ilonpilaajalta, mutta huomiseksi luvattu sade tulee kyllä tarpeeseen. Joka paikka on rutikuivaa ja ilmassa on sietämättömän paljon pölyä. Ensin sadetta ja sitten aurinkoa, kiitos. Näin saadaan luonto puhkeamaan kukkaan ihan kokonaan.

Olen saanut tunnustuksia ja haasteita monelta ihanalta bloggaajalta. Kiitän niistä nöyrästi! Olen kuitenkin tosi huono laittamaan niitä eteenpäin tai niihin ylipäätään tarttumaan. 

Täällä on alkanut kesä ja jonkinlaiset maisemointityöt sen mukana. Takareisistä ainakin huomaa, että pihalla on tullut kökittyä useita tunteja. Kesän rusketus on hankittu, saman verran kuin koko viime kesänä, ja ekat punaiset olkapäätkin. Ja minä kun vihaan auringonottoa! Mutta väri tuli huomaamatta, ihan vahingossa voiteista huolimatta.

Kesäkuntoon jos haluaa, ei taida paljon tarvita salilla rehkiä. Eilen purettiin lavallinen eli 20 neliön verran liuskekiveä. Kannettiin etupihalta takapihalle. Hyvää liikuntaa sekä käsille, jaloille että selällekin. Tuntee tehneensä työtä!

Kivestä tehdään takapihalle alue, johon saa kauniisti kalusteet ja joitakin ruukkuistutuksia. Parasta tässä on se, että olohuoneesta puhkaistaan suora käynti ulos. Voin siis jatkossa kävellä kahvimukini kanssa kauniista pariovista koko talon kiertämisen sijaan. Olen niin onnellinen projektista!

Sain äitienpäiväkukkana suuren oliivipuun. Se on istutettu koriin ja saa sitten aikanaan kunniapaikan pariovien vierestä. Pystyn jo näkemään valmiin pihan.

Lempipaikkani on vanha rottinkinen riippukeinu. Sain sen viime kesänä, ja siinä on tullut vietettyä monet tunnit. Kesän parhaat hetket. Se roikkuu vielä taustanaan valkoinen seinä, mutta loppukesästä näky tulee olemaan toinen. Keinun takaa nimittäin pilkistää silloin musta talo. Eli kohti tanskalaista kesäkotia tässä mennään 🙂 

Vielä on kuitenkin lapiohommia ja muuta puuhaa. Tekemisestä ei tule puutetta koko kesänä, siitä olen varma!

Tässä siis joitakin paljastuksia, joita haasteissa pyydettin. Nyt menen kattamaan kahvipöytää perennanvaihto-illalle. Nauttikaahan kesäsäästä!

Ihana ilta. Liekö johtunut hameesta vai auringosta, tai kenties vain hyvästä seurasta. Joka tapauksessa tälläisiä iltoja voisin ottaa lisää. 

Pelattiin jalkapalloa, laitettiin pihaa, hulluteltiin ja vain oltiin.

Heippa ystävät, täällä ollaan. Neiti kevät tuli takaisin, ihana ilma ja maasta puskee vihreää ja muita värejä. Olen iloinen. Samalla olen aivan poikki, puhki, rätti ja kuitti. Vaikka iso piha onkin ihana asia, tuntuu, että minusta ei riitä sitä hoitamaan. Sisällä on työtä, monta asiaa pitäisi saada kuntoon. Kaikki kivoja, mutta yhdessä muodostavat loputtoman tehtävien listan.

Riittämättömyyden tunne hiipii luokseni. Vaikka pesukone käy säännöllisesti, imuri ei ehdi siivouskomeroon ja sormet ovat jatkuvasti mullassa, tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaa. Monen kuukauden stressi alkaa purkaantua, asiat alkavat rullata. Kroppa huutaa hätähuutoja, vatsaa polttaa, ruoka ei maistu.

Meillä on jo monta kuukautta pidetty tavaroita väliaikaissäilytyksessä. Pinoja ja kasoja lattioilla. Alkaa kyllästyttää. Ulkona pitäisi tehdä niin paljon tavallisten kevättöiden lisäksi. Paineet on kovat, koska olen kasvanut kahden puutarhaintoilijan lapsena. Miten aika riittää pitämään rikkaruohot kurissa? 

Eilen tehtiin ensimmäinen reissu puutarhamyymälään. Haettiin multaa, sipulinsiementä ja kukkia pääsiäiseksi. Tänään tilattiin pihakivet, kalusteetkin on valittu. Valmis lopputulos kannustaa, mutta työtä on niin paljon.

Tapetointiinkin pitäisi yhdessä huoneessa ryhtyä. Niin kiva ja odotettu juttu kuin se onkin, tunnen silti stressiä. Miten aika ja kädet riittävät?

Koulin koulin koulin, taimiani koulin. Tuntuu, että kaikki illat kuluvat taimien koulimisessa. Muistuttakaa hyvät ystävät ensi keväänä minua kohtuudesta. Tai muistuttakaa jonkinlaisen pienviljelijätuen hakemisesta ja lomittajan palkkaamisesta. Homma karkasi hiukan hanskasta 🙂

Kurkku on turvoksissa ja keuhkot krohisevat. Yritän välillä sulkea silmäni ja kuvitella kaiken valmiina. Siitä saan taas intoa ja voimaa. “Kyllä tästä hyvä tulee. Tehdään pikkuhiljaa.” Mieheni mantra soi päässäni.
Mutta toisaalta uskon, että kun asiat saadaan rullaamaan ja tavarat pääsevät paikoilleen, on kaikki helpompaa. Siistissä kodissa ajatus juoksee kirkkaammin ja siivoaminen on helpompaa ja nopeampaa, kun lattiapinot ovat poissa.

Viime viikonloppuna vierailimme Teijan kanssa Päivin luona. Niin ihania naisia, iloisia ja puheliaita. Molemmilla ihanat lapset, ja Päivin koti oli vielä tuhat kertaa kauniimpi luonnossa, kuin blogikuvissa. Ihan mieletön päivä, toivon tosiaan, että tälläisiä tulee jatkossakin!

Olen ollut tosi tosi huono bloggari. Lupaan, olla ahkerampi, jättää itsestäni jälkeä sekä sinne, että tänne. 🙂

Aurinkoa!

PS. Lohduttavaa olla ainakin yrttien suhteen jotakuinkin omavarainen 🙂

***